Pörriäiset. Tässä parrat ja tassukarvat oli kyllä jo lyhennetty kurakelien vuoksi.
Tänään siirrettiin kelloja kesää kohti ja koirien kuontalotkin on siistitty keväisempään malliin. Ennen yllätyslumen satamista ehdimme jäljestää pari erittäin epäonnistunutta settiä. Jotakuinkin näin se meni: Ohjaajan tunnetila TÄYSIN väärä > koira ryhtyy epävarmaksi söhlääjäksi > ohjaajan tunnetila muuttuu entistä aggressiivisemmaksi > koira yrittää eli söhlää yhä enemmän > jne.
Osmariini pajunkissojen keskellä
Tuon treenin tärkein opetus oli se, että joskus on parempi olla treenaamatta. Seuraavaksi aiomme pellolle ruokajäljelle, joka kaikessa selkeydessään toivon mukaan lisää keskittymistä ja rauhoittaa sekä koiran, että emännän menoa.
Karvainen, kurainen ja kauheen onnellinen 😀
Tottiskentällekin on jo ehditty ja siellä meininki oli kertakaikkisen hyvä! Onneksi edellämainitun negatiivisen kierteen lisäksi on olemassa positiivinen kierre: Ohjaajalla hyvä ja varma fiilis > koiralla oikea mielentila > ohjaaja pääsee palkkaamaan vilpittömästi koko sydämestään iloiten > koiran hyvä mielentila vahvistuu ja se tekee entistäkin paremmin > jne. Estenoudot olivat heti ensi yrittämällä priimat ja eteenmenon suuntakin löytyi ilman lelun näyttämistä etukäteen. JES!
Osmon aarre
Osmo treenasi ohjattua noutoa ja merkin kautta ruutuun lähetystä, hyvällä moodilla sekin. Lisäksi kumpikin koira pääsi viikko sitten viikonloppuna leikkimään henkilöetsintää kotipihalla, kun kummityttömme Stella oli kylässä ja halusi kouluttaa kaikkia mahdollisia lajeja. Koska likka halusi ohjata koiraa, oli emännän tehtävä ryömiä ohjeiden mukaan milloin koirankoppiin, milloin kuusen alle… Kyllä oli HAUSKAA, ihan kaikilla osapuolilla! 😀
Tyypit siisteinä
Kevätmuotia kotipihalla
Osmo & Vire 