Synttärisankari ja kakku
Meidän pahnanpohjimmainen, onnellinen hoopo, rakastettava suuri sylikoira Vire alias Virveli alias Törppö täytti tänään jo viisi vuotta. Uskomatonta, kuinka aika rientää! Synttäreitä juhlittiin lempihommissa raunioradalla, pienellä metsälenkillä parhaan tyttökaverin eli Pipsa-riisenin kanssa, perinteisellä kermaviili-cesar-kakulla kotiterassilla ja sitten vielä päivälenkkeilemällä mökkimaisemissa.
Virveli (vas) ja Pipsa rauniotreenien jälkeen
Tällä viikolla on myös kaupunkilenkkeilty, tottisteltu sekä hakuiltu, joten aktivitetteja on riittänyt lähes joka päivälle. Erityisen upeasti Virveli toimi torstaina maastossa. Alue oli reilun kolmen hehtaarin kokoinen ja sisälsi niin soista kosteikkoa kuin kalliopohjaakin. Pitkästä aikaa lähdin liikkeelle partioimalla eli en edes tavoitellut pk-tyyppistä pistotyöskentelyä.
Perinteinen äitienpäiväposeeraus: ONNITTELUT valkovuokkojen keskeltä!
Ekasta käskystä koira pinkaisi minkä kintuistaan pääsi ja hävisi hetkessä näkyvistä. Alle minuutin päästä kaukaa kajahti ilmaisuhaukku. Loppuetsintä sujui järkevämmällä vauhdilla ja ohjatummin. Vire teki täysillä töitä kaiken aikaa, mutta pysyi kuulolla ja totteli luoksetulo- ja ohjauskäskyjä. Kyllä tuosta pelastushommiin olisi…
Surullinen uutinen
Viren synttäripäivä muistetaan tästä vuodesta lähtien myös Dino-serkun viimeisenä päivänä. Vanha, sisukas pikkuprofessori Dino on ollut tosi huonossa kunnossa ja tiputuksessa koko viikonlopun. Maksa ei toimi, sappikivet tekevät kipeää, näkö ja kuulo ovat menneet jo aiemmin. Dinon emäntä Minna teki vaikean, mutta viisaan ja varmasti oikean päätöksen: Dino lähtee vielä tänä iltana aurinkoisemmille metsästysmaille. Siellä se pääsee kaikista kivuista ja vaivoista. Lepää rauhassa, pikku-Dino. ❤
Kääpiösnautseri Peacemaker’s Cest Si Bon
”Dino”
30.6.2003-10.5.2015
Osmo & Vire 
Kiitos Tuuli ja serkukset:) Onneksi mennään kesään päin, mikä piristää. Tämä olisi ollut täysin sietämätöntä keskellä pimeintä syksyä..Ihanan aurinkoinen päivä tänäänkin ja paljon puuhaa niin ei ehdi liikaa miettiä..paitsi, että herään joka aamu ennen klo 6 ulkoiluttamaan koirulia, mitä ei enään ole ja kaupassa koriin eksyy huomaamatta Dinon rakastamaa herkkua kuivattua kanaa. Onneksi on tuommoisia ihania Tuulia kirjoituksineen:) Ja kiitos vielä tuesta ja Petelle korvaamattomasta avusta:) Terkuin, Minna
Meille oli myös tärkeä juttu olla mukana saattamassa Dinoa viimeiselle retkelle, kiitos siis itsellesi siitä, että saatiin tulla, olla ja ihmetellä. Dino oli yksi tärkeimmistä vaikuttimistani rotuvalintaa aikoinaan tehdessäni. Enkä päivääkään ole katunut. Halauksia. Tuuli +Pete + serkkuparrat