Mestikset ja Riisenileiri 2015

heinäkuu 23, 2015
Leiriläinen teltassa

Leiriläinen teltassa

Palasimme sunnuntaina pohjanmaan lakeuksilta Lapualta, jossa pidettiin ensin perinteiset Riisenimestikset ja sitten viikon mittainen leiri. Huippuhienoa oli jälleen kerran – niin seura kuin treeniantikin.

Kisakatsomoa. Allekirjoittanutkin selvinnyt jo omasta koitoksestaan kavereita kannustamaan. Kuva: Auli Kemppainen

Kisakatsomoa. Allekirjoittanutkin selvinnyt jo omasta koitoksestaan kavereita kannustamaan. Kuva: Auli Kemppainen

RIISENIMESTIKSET

Kisaseuraamista... Kuva: Raija Kammonen

Kisaseuraamista… Kuva: Raija Kammonen

Mestikset alkoivat meidän osaltamme lauantaiaamuna tottelevaisuusosiolla. Tällä(kään) kertaa emme yltäneet ollenkaan parhaimpaamme emmekä seuraamisten osalta edes normitasollemme. Paikallamakuun alku oli todella levotonta venyttelyä, mutta onneksi koira lopulta rauhoittui. Odottaessamme ykköskoiran eteenmenon ajan liikesuoritusvuoroamme Vire oli todella levoton ja ohjaaja todella hermostunut – kummankin ruokkiessa toinen toisensa mielentiloja. Seuraamisessa koira sitten reagoikin laukauksiin, ei pitänyt tiivistä kontaktia kuten yleensä ja kävipä vielä nuuskimassa henkilöryhmän ihmisiä… Tuomio oli kuitenkin ”hyvä”.

Hyppynouto. Kuva: Raija Kammonen

Hyppynouto. Kuva: Raija Kammonen

Jättävissä tuli yksi liikevirhe, noudoissa pureksittiin kapulaa ihan urakalla ja eteenmenossa neiti kaarsi suoraan valtavaan vesilätäkköön ja vaati kaksi maahanmeno- käskyä eikä toisenkaan käskyn jälkeen pysynyt makuullaan lätäkössä vaan odotti seisten ohjaajaa paikalle. Tottispisteemme 82 ylsivät sentään ”hyvän” rajan paremmalle puolelle.

Nyyssölän nostalgisessa vinttikamarissa koko lauma nukkui makoisasti.

Nyyssölän nostalgisessa vinttikamarissa koko lauma nukkui makoisasti.

Yötä olimme mitä parhaimmassa B&B-paikassa, sukulaisten luona Tervajoen Nyyssölässä. Tavattiin serkkuja, syötiin hyvin ja saunottiin. Sunnuntaina ajoin taas reilun puolen tunnin matkan kisapaikalle, josta ajoimme letkassa maastoon. Jana olisi ollut melkoista siksakkia, ellen olisi pitänyt liinaa selvästi normaalia lyhyempänä. Janapisteemme olivat muistaakseni 37/40.

Janakuva leiriltä. Kisajäljellä janan paikka oli tiheämpi, ohjaaja hermostuneempi ja koiralla huonommat varusteet... Kuva: Virpi Kaislaharju

Janakuva leiriltä. Kisajäljellä janan paikka oli tiheämpi, ohjaaja hermostuneempi ja koiralla huonommat varusteet… Kuva: Virpi Kaislaharju

Jälki alkoi hyvin, mutta toisen piikin jälkeen alkoivat pulmat. Vire hukkasi jäljen kulmassa ja tapansa mukaan lisäsi vauhtia, jota en jäljen uudestaan löydyttyä enää tajunnutkaan himmata. Sähläys pitkittyi ohjaajan hermostuessa ja panikoidessa ja koiran ottaessa tästä vaan lisää paineita ja lisätessä vauhtia entisestään.

Ilmoittautumassa esineruutuun - leirillä.

Ilmoittautumassa esineruutuun – leirillä. ”Tuomarina” koutsimme Janski. Kuva: Pauliina Palhovuo

Tuo itseään ruokkiva paniikki-sähläys-vauhti-kierre maksoi tälläkin kertaa kaksi arvokasta keppiä eli 40 pistettä. :/  Esineruudussa Virveli löysi kaikki esineet, joskin tarvitsi lisäkannustusta noiden ihanien lelujen (!) ohjaajalle palauttamiseksi. Pisteet esineiltä olivat 27/30. Jälleen vaatimaton tulos, mutta JK3-koulari kuitenkin. Onneksi pääsimme suoraan leirille koulimaan ohjaajan ongelmia erinomaisen koutsimme Janski Jussilan valvovan silmän alle!

LEIRIANTIA

Osmokin sai treenata! Kuva: Pauliina Palhovuo

Osmokin sai treenata! Kuva: Pauliina Palhovuo

Leiri oli tuttuun tapaan täynnä laadukasta maastokoulutusta, mukavaa seuraa ja hulvatonta iltailottelua. Treenien lisäksi päiviä rytmittivät ruokailut, lenkkeily ja saunominen. Viikko kului ihan hujauksessa ja takuuvarmasti ilman vapaa-ajanongelmia.

Janski opastaa jälkiliinan huonompaa päätä... Kuva: Virpi Kaislaharju

Janski opastaa jälkiliinan huonompaa päätä… Kuva: Virpi Kaislaharju

Treeneissä Virveli oli taitava – kuten aina – mutta mikä parasta, myös ohjaaja kykeni keskittymään ja osoittautui ihan kehityskelpoiseksi. Tästä kuuluu kiitos ennen kaikkea jämptille ja pätevälle, mutta myös rauhallisen lempeälle koutsillemme Janskille sekä mukavalle ja kannustavalle ryhmälle. Oli mahtavaa huomata asioiden menevän oikeaan suuntaan treenipäivien edetessä.

Muita seuraamalla sai oppia ja oivalluksia. Janskin ja Jekun keppi-iloa.

Muita seuraamalla sai oppia ja oivalluksia. Janskin ja Jekun keppi-iloa.

Ensimmäisen treenipäivän jäljestys oli kisajälkeä rauhallisempaa, mutta silti aivan liian vauhdikasta hötkyämistä etenkin kepiltä eteenpäin jatkeattaessa sekä koiran hakiessa kulmissa oikeaa suuntaa. Ohjaajan toimintaa muokkaamalla etenkin kepeiltä jatkaminen alkoi sujua jo leirillä huomattavasti paremmin. 😀

Boris on jäljestänyt viimeiselle kepille ja saa Markukselta palkan.

Boris on jäljestänyt viimeiselle kepille ja saa Markukselta palkan.

Tämän lisäksi kiinnitettiin huomiota palkkaukseen. Keppien kanssa pelaamista lisättiin, jotta ne itsessään olisivat Virvelille se suurin riemun aiheuttaja. Vastaavasti kissanruoka- pussien, palkka- purnukoiden yms. oheisrekvisiitan kanssa sähläämistä vähennettiin, jolloin tietysti ohjaajan sählääminen kaiken kaikkiaan väheni. Opin, että keppien kanssa tai niiden luona voi viettää palkitsevaa laatuaikaa yksinkertaisemminkin konstein.

Treenipalaveria

Treenipalaveria

Oma jälkiliinani todettiin heti kättelyssä huonoimmaksi mahdolliseksi. Samoin Virvelin vanhat valjaat menivät vaihtoon, koska ne aiheuttivat painetta koiran kaulaan. Alkuviikosta testailin lainakamoja ja loppuleiristä panostin vihdoin kunnon välineisiin ostamalla Silveriltä Virelle uudet valjaat ja Janskilta hänen vanhan vaijeriliinansa. Kaupanpäällisiksi liinan mukana tuli hanskat sekä huikeasti loistavien jälkikilometrien suomaa hyvää karmaa. 😉 KIITOS, koutsi!

Yöt olivat kylmiä, mutta päivisin koirat nauttivat myös vesileikeistä.

Yöt olivat kylmiä, mutta päivisin koirat nauttivat myös vesileikeistä.

Jälkihommien lisäksi treenasin Virvelin kanssa kahdesti esineruutua ja kahdesti tottista. Nyt kotosalla on kevyesti kertailtu opittuja juttuja, sillä lauantaina taitoja testataan taas tositoimissa, tällä kertaa Taipalsaarella. Peukut pystyyn, jotta ohjaaja kykenee pitämään päänsä kasassa ja hermonsa kurissa, jolloin koirakin pääsee näyttämään todelliset taitonsa maastossa.

Virveli tuo ruudusta esineen. Kuva: Pauliina Palhovuo

Virveli tuo ruudusta esineen. Kuva: Pauliina Palhovuo

Osmon palkintonakki. Kuva: Pauliina Palhovuo

Osmon palkintonakki. Kuva: Pauliina Palhovuo

Samassa treeniryhmässä jäljestäneet Sandra ja Zelda ja ohjaajansa Virpi

Samassa treeniryhmässä jäljestäneet Sandra ja Zelda ja ohjaajansa Virpi


Saariston karvalapset

heinäkuu 6, 2015
Katseet merelle

Katseet merelle

Tämän kesän lauma- vaelluksemme suuntautui Nauvoon ja Nötön saareen. Etukäteen emme olleet suunnitelleet muuta kuin pakata teltta ja muut leiriytymis-varusteet yhteysalus Eivoriin ja tutustua johonkin tai joihinkin niistä saarista, joihin laivalla pääsee.

Osmo löysi laivan kannelta suojaisan karsinan.

Osmo löysi laivan kannelta suojaisan karsinan.

Viikkoa aiemmin olin käynyt ystäväporukalla samaisella suunnalla karun kauniissa Jurmon saaressa. Vielä kauempana ulkomerellä olisi tietysti vielä Utö, mutta sen päätimme unohtaa tällä reissulla pitkän laivamatkan ja telttailualueen puuttumisen vuoksi.

Grännasin rannassa aamu-uinnilla. Pojat vasta harkitsevat mutta seurasivat toki Virvelin esimerkkiä.

Grännasin rannassa aamu-uinnilla. Pojat vasta harkitsevat mutta seurasivat toki Virvelin esimerkkiä.

Ensimmäisen illan vietimme Nauvon Grännasissa upeasta hellesäästä ja saunalaivan löylyistä nautiskellen. Yö oli varsin kylmä, joten emännän makuupussin lämpö kelpasi Osmollekin. Torstaina jätimme auton Pärnäisiin ja pakkasimme kamat ja koirat Eivoriin.

M/S Eivor kuljettaa ilmaiseksi Pärnäisistä Nötöön, Aspöön, Jurmoon ja Utöön.

M/S Eivor kuljettaa ilmaiseksi Pärnäisistä Nötöön, Aspöön, Jurmoon ja Utöön.

Puolentoista tunnin laivamatkan jälkeen saavuimme Nötöön, jossa viihdyimmekin paluupäivään saakka. Monta hienoa saarta jäi siis vielä seuraavillakin reissuilla koluttaviksi.

Privaattirantamme ihan teltan edustalla

Privaattirantamme ihan teltan edustalla

Nötössä suunnistimme heti kilometrin verran etelään, jossa oli luvallinen, joskin epävirallinen – eli ilmainen! – telttailualue.

Lepohetki leirissä

Lepohetki leirissä

Laajalla merenranta-alueella oli meidän lisäksemme ensimmäisenä yönä kaksi pientä telttaa, mutta sen jälkeen olimme koko rannan ainoat asukit. Vain vierasvenesataman isäntä Esko poikkesi välillä juttelemassa ja toimittamassa aamulla itse leipomiaan, uunituoreita sämpylöitä.

Virveli ja hienot lenkkimaisemat

Virveli ja hienot lenkkimaisemat

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä lenkkeilimme mahtavassa helteessä saaren pohjoiskärkeen. Kävelimme ensin mönkijänmentäviä ”pääteitä” ja sitten upeilla kallioilla kulkevaa polkua. Pari kertaa pysähdyimme ihailemaan maisemia ja uittamaan koiria.

Saariston lapset matkalla kauppaan, tässä vielä onnellisen tietämättöminä kadonneesta lompakosta...

Saariston lapset matkalla kauppaan, tässä vielä onnellisen tietämättöminä kadonneesta lompakosta…

Paluumatkan lopuksi poikkesimme kauppaan ruokaostoksille. Vasta kassalla totesin rahapussin pudonneen jonnekin lenkkireitin varrelle. Ei muuta, kuin teltalle ja takaisin hakemaan isännän pankkikorttia ja maksamaan ostoksia.

Helle helli koko reissun ajan ja onnikin oli myötäinen!

Helle helli koko reissun ajan.

Syötyämme ja levättyämme kunnolla lähdimme iltalenkille kadonnutta rahapussia etsimään. Päättelimme sen pudonneen olkalaukustani joko kavutessamme jyrkkää, ryteikköistä mäkeä tieltä kalliopolulle tai kaivaessani kameraa laukusta jollakin taukopaikoista.

Tuumaustauko kotirannassa, Virveli varjossa, isäntä auringossa.

Tuumaustauko kotirannassa, Virveli varjossa, isäntä auringossa.

Kuinka ollakaan, ennen kuin olin ehtinyt edes käskyttää koirille ”esine” ryteikkömäen juurella, näin aivan silmieni korkeudella rahapussin. Hurraa! Toki aarre piti vielä heittää uudestaan rääseikköön Virvelin löydettäväksi, mutta tällä kertaa emännän silmä oli jopa koiran nenää nopeampi! 😀

Laivalla mainio Vire otti aina iisisti.

Laivalla mainio Vire otti aina iisisti.

Ensimmäisen kylmän yön jälkeen tarkenimme teltassa hienosti ja nukuimme hyvin. Kotimatkalla Eivorin kannella nukkui pari väsynyttä piskiä, jotka heräsivät vain nuolemaan jätskinjämiä tikusta.

Viime katsaus Eivorin kannelta Nötön idylliin.

Viime katsaus Eivorin kannelta Nötön idylliin.

Mukavan reissun jälkeen oli mukava palata kotiinkin. Viikon päästä Riisenimestikset ovat jo takana (HUI! 😀 ) ja leiri alussa. Sanomattakin lienee selvä, että tällä viikolla tehdään keppi- motivaatio-treenejä, etsitään esineitä, nostetaan jälkiä janalta ja hiukan tottistellaan.