Tämän kesän lauma- vaelluksemme suuntautui Nauvoon ja Nötön saareen. Etukäteen emme olleet suunnitelleet muuta kuin pakata teltta ja muut leiriytymis-varusteet yhteysalus Eivoriin ja tutustua johonkin tai joihinkin niistä saarista, joihin laivalla pääsee.
Viikkoa aiemmin olin käynyt ystäväporukalla samaisella suunnalla karun kauniissa Jurmon saaressa. Vielä kauempana ulkomerellä olisi tietysti vielä Utö, mutta sen päätimme unohtaa tällä reissulla pitkän laivamatkan ja telttailualueen puuttumisen vuoksi.

Grännasin rannassa aamu-uinnilla. Pojat vasta harkitsevat mutta seurasivat toki Virvelin esimerkkiä.
Ensimmäisen illan vietimme Nauvon Grännasissa upeasta hellesäästä ja saunalaivan löylyistä nautiskellen. Yö oli varsin kylmä, joten emännän makuupussin lämpö kelpasi Osmollekin. Torstaina jätimme auton Pärnäisiin ja pakkasimme kamat ja koirat Eivoriin.
Puolentoista tunnin laivamatkan jälkeen saavuimme Nötöön, jossa viihdyimmekin paluupäivään saakka. Monta hienoa saarta jäi siis vielä seuraavillakin reissuilla koluttaviksi.
Nötössä suunnistimme heti kilometrin verran etelään, jossa oli luvallinen, joskin epävirallinen – eli ilmainen! – telttailualue.
Laajalla merenranta-alueella oli meidän lisäksemme ensimmäisenä yönä kaksi pientä telttaa, mutta sen jälkeen olimme koko rannan ainoat asukit. Vain vierasvenesataman isäntä Esko poikkesi välillä juttelemassa ja toimittamassa aamulla itse leipomiaan, uunituoreita sämpylöitä.
Ensimmäisenä kokonaisena päivänä lenkkeilimme mahtavassa helteessä saaren pohjoiskärkeen. Kävelimme ensin mönkijänmentäviä ”pääteitä” ja sitten upeilla kallioilla kulkevaa polkua. Pari kertaa pysähdyimme ihailemaan maisemia ja uittamaan koiria.
Paluumatkan lopuksi poikkesimme kauppaan ruokaostoksille. Vasta kassalla totesin rahapussin pudonneen jonnekin lenkkireitin varrelle. Ei muuta, kuin teltalle ja takaisin hakemaan isännän pankkikorttia ja maksamaan ostoksia.
Syötyämme ja levättyämme kunnolla lähdimme iltalenkille kadonnutta rahapussia etsimään. Päättelimme sen pudonneen olkalaukustani joko kavutessamme jyrkkää, ryteikköistä mäkeä tieltä kalliopolulle tai kaivaessani kameraa laukusta jollakin taukopaikoista.
Kuinka ollakaan, ennen kuin olin ehtinyt edes käskyttää koirille ”esine” ryteikkömäen juurella, näin aivan silmieni korkeudella rahapussin. Hurraa! Toki aarre piti vielä heittää uudestaan rääseikköön Virvelin löydettäväksi, mutta tällä kertaa emännän silmä oli jopa koiran nenää nopeampi! 😀
Ensimmäisen kylmän yön jälkeen tarkenimme teltassa hienosti ja nukuimme hyvin. Kotimatkalla Eivorin kannella nukkui pari väsynyttä piskiä, jotka heräsivät vain nuolemaan jätskinjämiä tikusta.
Mukavan reissun jälkeen oli mukava palata kotiinkin. Viikon päästä Riisenimestikset ovat jo takana (HUI! 😀 ) ja leiri alussa. Sanomattakin lienee selvä, että tällä viikolla tehdään keppi- motivaatio-treenejä, etsitään esineitä, nostetaan jälkiä janalta ja hiukan tottistellaan.