Muistinpas!

marraskuu 14, 2015
Superkoira Virveli lapsituomari Titon ikuistamana!

Superkoira Virveli lapsituomari Titon ikuistamana!

Melkein jo luovuin koko blogista, koska salasana oli unohtunut eikä blogin perustamisen aikoihin voimassa ollutta sähköposti- osoitetta ole enää olemassakaan. Mutta jostain muisin syövereistä se salasana vaan yllättäen putkahti mieleeni! Niinpä kirjoittelu jatkuu edelleen, harvakseltaan mutta kuitenkin! 🙂

Ihan ite askarreltu asukokonaisuus! :D

Ihan ite askarreltu asukokonaisuus! 😀

Kuvatuksina tällä kertaa hetkiä parin viikon takaa pelastuskoiraväen jäsentenvälisistä, jotka pidettiin Oittaan raunioradan ympäristössä. Mittelöt olivat jälleen kerran huippuhauskat ja palkinnot ruhtinaalliset!

Kuvat: Minna Saukko, Mippe Carlsson & Pete

Ensiapurastilla häntäside koiralle

Ensiapurastilla häntäside koiralle

Ketteryysradalla myös ohjaajat joutuivat telineille!

Ketteryysradalla myös ohjaajat joutuivat telineille!

Liikkeestä maahanmeno - ja ohjaajien poseeraus

Liikkeestä maahanmeno – ja ohjaajien poseeraus

Tottiksen ryhmäkoreografiaa...

Tottiksen ryhmäkoreografiaa…

Joukkueemme Lepakot eli Arja+Indy, Tuuli+Vire ja Gabi+Noppa

Joukkueemme Lepakot eli Arja+Indy, Tuuli+Vire ja Gabi+Noppa

Batmanin luoksetulo

Batmanin luoksetulo

Batman-Vire ja ohjaajansa Kissanainen palkittiin ainakin seuraavista ansioista:

  • Raunioetsintä: II sija, siitä huolimatta, että Virveli lankesi kaikkiin radalle järjestettyihin herkku- ansoihin. Kissanruokalautanen tyhjeni kesken etsinnän ja puuhun ripustettuun ydinluuhunkin ulottui kun kunnolla kurkotteli… Onneksi myös maalimiehet löytyivät ja ilmaisut toimivat.
  • Maastoetsintä: II sija (joukkueemme otti tässä lajissa kolmoisvoiton!). Ensin etsittiin alue ilman koiria ja löydettiin kaksi lapsukaista. Lopuksi etsittiin koirien kanssa paria edelleen kadoksissa ollutta ”henkilöä”. Virveli löysi ja pelasti juurakkoon sammalten alle piiloutuneen ”Maijan” sen verran innokkaasti, että barbi-nukkeen taisi jäädä jokunen hampaanjälki… 😀

    Muitakin tuli kannustettua! :)

    Muitakin tuli kannustettua! 🙂

  • Tottis: III sija (muistaakseni)
  • Vuoden Tsemppari – kiertopalkinto ja pokaali: MEITSI!!
  • Lapsituomareiden suosikki: BATMAN & KISSANAINEN! 😀

Viime viikko ollaan otettu iisisti, koska kumpikin koira on ollut vatsataudissa. Osmo-paralla on edelleen maha niin kuralla, että viime yönäkin se piti päästää pari kertaa pihalle. Toivottavasti tauti hellittää pian, ettei pikku-ukkeli kuihdu ihan olemattomiin.

Säät suosivat edelleen jälkitreenejä. Tänä viikonloppuna olisikin tarkoitus päästä pitkästä aikaa sekä pellolle että metsään jäljestyshommiin. Potilas Saarinen lepäilee, mutta Virvelillä riittää virtaa senkin edestä.

Mainokset

VSS-Virveli

kesäkuu 8, 2015
Tuore VSS-koira Vire (VSS = väestönsuojelujärjestelmään sijoitettu)

Tuore VSS-koira Vire (VSS = väestönsuojelujärjestelmään sijoitettu)

Virveli suoritti eilen raunioetsinnän peruskokeen yleisarvosanalla hyvä. Kuten tavallista, ohjaaja sähläsi (luota koiraan!!!), mutta koira oli taitava. Tällä kaudella emme ole juurikaan treenanneet häiriöitä (meteli, ampuminen, ”raivaushenkilöstö” radalla, savu, ruoka- ja vaatekätköt), koska ryhmässämme on paljon aloittelevia koirakoita. Itse jännitinkin eniten Virvelin suhtautumista kaikkiin häiriötekijöihin. Luoksepäästävyys (koirat rivissä, testaaja kättelee ohjaajan ja käsittelee koiraa) ja hallittavuusosa (siirtyminen radalle ja paikallamakuu) meni mukavasti, samoin ketteryystelineenä suoritettu korkea laatikkoteline. Itse etsintä saattoi alkaa.

Rauniorataa, jonne oli sitten viime treenien kuormattu kasoittain tiiliä.

Rauniorataa, jonne oli sitten viime treenien kuormattu kasoittain tiiliä.

Vireä eivät laukaukset, meteli, raivaajat tai savu häirinneet. Kenties niiden lievästi paineistavasta vaikutuksesta johtui sen sijaan se, että koira työskenteli tavallista kuuliaisemmin ohjaajan käskyjen mukaan – eikä singonnut saman tien toiselle puolelle rataa ohjaajan näkymättömiin. Näin ollen pystyin myös toteuttamaan esittämäni etsintäsuunnitelman melko tarkasti.

Iltalenkillä koko lauman voimin (isäntä otti kuvan)

Iltalenkillä koko lauman voimin (isäntä otti kuvan)

Ensimmäinen maalimies löytyi pitkähkön tarkentamisen jälkeen alakasan uumenista. Virveli tunkeutui koloseen itsekin ja sain houkutella ja suorastaan avustaa sen pois kasan alta, jossa se sinnikkäästi ilmaisi maalimiestä palkan toivossa. Sitten etsittiin melko kauan tyhjää aluetta keskikasalla ja yläkasalla. Vire oli jossain määrin kiinnostunut kaivosta, mutta ilmaisi reilun 3 metrin syvyydessä piileskelevän ihmisen suljetun L-putken suulta. Putken suu avattiin ja Vire paineli pimeyteen, josta hetken päästä kajahtikin ilmaisuhaukku entistä pontevampana. Tälläkään piilolla en päässyt itse löydön lähelle ja jouduin maanittelemaan ja käskyttämään Virveliä aika tovin ennen kuin se uskoi, ettei maalimieheltä saa palkkaa…

Torstaina treenattiin maastossa, tässä hommiin lähdössä Tiina ja Pipsa

Torstaina treenattiin maastossa, tässä hommiin lähdössä Tiina ja Pipsa

Viimeisen maalihenkilön etsinnästä tulikin mielenkiintoista. Yläkasan reuna oli vielä etsimättä, joten suuntasimme sinne. Virveli tarkenteli aivan radan reunassa olevaa tiilikasaa monesta suunnasta, mutta koska se ei aloittanut haukkua, päättelin kasassa olevan vaatteita tai ruokaa (kuten olikin, kumpaakin ja paljon, selvisi myöhemmin).

Koira ei kuitenkaan ottanut lähteäkseen kasan lähettyviltä ja kannustin sitä sanallisesti jatkamaan hommia. Ja juuri silloin, ilman minkäänlaista tarkentelua, Vire alkoi vimmatusti haukkua tiilikasan keskellä olevaa roskista, jonka vieressä itse seisoin. Ilmaisu tuli niin nopeasti, että pelkäsin koiran reagoineen omaan käskyyni ja haukkuvan vaatekätköä, mutta nostin kuitenkin käteni ja hyväksyin ilmaisun. Ja siellähän se kolmas etsittävä piileskeli.

Rentoutumista tiukan työpäivän jälkeen

Rentoutumista tiukan työpäivän jälkeen

Itse onnistuin vaikeuttamaan Virvelin tehtävää tönöttämällä vahingossa aivan viimeisen piilon vieressä. Lisäksi vielä epäilin koiran ilmaisuja, vaikka ne olivat selvääkin selvemmät. Ihan perustellusti ohjaajan toiminta olikin arvostelun ainoa tyydyttäväksi arvioitu kohta. Etsintäsuunnitelmani oli erinomainen ja koiran ohjattavuus, selviytyminen esteistä sekä kaikki kolme ilmaisua olivat hyviä. Kokeen lopuksi allekirjoitin luovutussopimuksen, eli olemme nyt ns. VSS-koirakko (=VäestönSuojeluun Sijoitettu).

Osmo ja viikonlopun yövieraat Anna, Hanna ja Mango

Osmo ja viikonlopun yövieraat Anna, Hanna ja Mango

Koe osoittautui melko vaativaksi, sillä vain puolet testatuista koirakoista hyväksyttiin. Kaipa tämä on hyväkin, kun viranomaistason koiria testataan. Hyväksytyistä 2/2 oli soveltuvuus- kokeita, 1/4 peruskokeita (HYVÄ Virveli!! 😀 ) ja 1/2 loppu- tai taidontarkistuskokeita. Mamma saa olla ylpeä pätevästä hauvastaan! 😀


Elämä on

lokakuu 17, 2014
Virveli kävi stadissa tukemassa mielenterveystyötä :D Juna, metro, ratikka, ihmisvilinä, meteli ja kaikki rapsuttajat = mitäs noista, kivaa!

Virveli kävi stadissa tukemassa mielenterveystyötä 😀 Juna, metro, ratikka, ihmisvilinä, meteli ja kaikki rapsuttajat = mitäs noista, kivaa!

Ei päivityksiä, ei selittelyjä. Kuva on enemmän kuin tuhat sanaa, joten alla todistusaineistoa siitä, että välillä koirat ovat saaneet tehdä tassuterapeutin ja lähihoitajan hommiensa ohella oikeitakin töitä. Kisoissa tai kokeissa emme ole Riisenimestisten jälkeen käyneet, vaikka (koirien) taitojen puolesta olisi hyvin voitukin. Ohjaaja on pitänyt koejännityksistä ja kisapaniikeista lomaa ja huoltanut vaihteeksi omaa päänuppiaan. 😉

Hommia tiedossa

Hommia tiedossa

Syys-lokakuun vaihteessa satuttiin raunioradalle yhtä aikaa Luotosen Lauran ja kameransa kanssa. Kiitos Lauralle hauskasta seurasta ja mainioista kuvista!

Siellä!

Siellä!

Törppö töissä

Törppö töissä

JEE!

JEE!

Löydön jälkeen lähetys jatkamaan etsintää

Löydön jälkeen lähetys jatkamaan etsintää

 

Mitäs seuraavaksi?

Mitäs seuraavaksi?

Osmolla on raunioilla yksi vaihde: Täysiä!

Osmolla on raunioilla yksi vaihde: Täysiä!

Pätevä jätkä ja tyytyväinen ohjaaja

Pätevä jätkä ja tyytyväinen ohjaaja

Tottista tulee tehtyä aina lenkkeilyn ohessa, sopivilla suorilla eteenlähetystä myöten. Myös juoksusta seisomaan jääminen ja muut 3.luokan tottismuutokset alkavat olla jo ihan napakassa kunnossa.

Virvelin sienisaalis, saman verran lienee masussa. ;)

Virvelin sienisaalis, saman verran lienee masussa. 😉

Metsässä on lenkkeilty ahkerasti ja siinä sivussa Virveli on oppinut taitavaksi sienestäjäksi. Virvelihän on aina haukkana paikalla emännän kumartuessa poimimaan jotain ilmiselvästi hienoa ja riemua aiheuttavaa maasta – tänä syksynä useimmiten suppilovahveroita. Tällä tavoin on vahvistettu milloin jälkikeppien, milloin esineiden vainuamista.

Viimeksi metsäretkellä Virveli nuuskutti menemään kuin paraskin tryffelikoira. Se sai polulle vainun, nosti nenän ja suunnisti määrätietoisesti läheisen kiven taakse. Meinasin jo kieltää koiraa, kun luulin että se herkuttelee jollain kakkakasalla, kunnes huomasin että neiti oli bongannut upean suppilovahveroesiintymän. 😀 Koska Virveli on tosi tehokas myös syömään löytämänsä sienet, pitää sen kanssa sienestäessä olla tarkkana. Näin homma alkoi toimia: Löytö – kehuminen – koiran kiskominen pois sienien kimpusta – käsky paikallamakuuseen – emäntä poimimaan – koiralle palkka eli vapautus jämille.

Trimmaustaidetta: Virveli ennen & jälkeen. ;)

Trimmaustaidetta: Virveli ennen & jälkeen. 😉


Pimeitä hommia

marraskuu 2, 2013
Mökilläkin on ehditty piipahtaa

Mökilläkin on ehditty piipahtaa

Illat pimenevät yhä aikaisemmin, mutta pelastuskoira- hommissa pimeys ei ole este treenaamiselle, ennemmin tervetullut lisämauste. Hakutreenit vedetään siis tuttuun tapaan torstai-iltaisin, mutta otsalamput päässä ja vilkkuvalot valjaissa. Joka kerta tulee kyllä hämmästeltyä koirien kykyä juosta TÄYSILLÄ pilkkopimeässä metsässä, kun ihmiset otsalampuistaan huolimatta könyävät selvästi valoisaa aikaa hitaammin ja kuitenkin juuriin ja oksanhankoihin kompastellen.

Vene tyhjennetty - ja sitten lenkille!

Vene tyhjennetty – ja sitten lenkille!

Viime treeneissä kumpikin koira etsi neljä maalimiestä neljällä hyvällä pistolla. Ilmaisut olivat hyvät (mitään superpitkiä sarjoja ei tällä kertaa vaadittukaan) ja keskilinjalle siirtyminen tapahtui vapaana – mutta hallinnassa! 😀

Ahmatti huuli pyöreenä

Ahmatti huuli pyöreenä

Raunioilla olemme harjoitelleet erityisesti häiriöhajujen lähellä tarkentamista. Kaikkien figujen (=maalimies ruotsalaisittain) viereen on sijoitettu sekä iso vaatekätkö että ruokahäiriö. Virveli ei ole langennut kertaakaan haukkumaan muuta, kuin sitä oikeaa piiloa, mutta tavallista tarkemmin sekin joutui nuuskuttelemaan oikean piilon löytääkseen. Osmo oli vähällä haukkua IIIHANAN hajuisen ruokakätkön, mutta mamman pieni ”pöh” sai sen ymmärtämään, että ruokaa saa vain ja ainoastaan figulta. Vaatteet eivät ole koskaan hämänneet Osmista pätkääkään, ja veikkaanpa, ettei se ruokakätköjäkään sekoita ihmisen hajuun, kunhan tekisi mieli kokeilla, josko siihen pääsisi jollain keinoin (kaivamalla tai melkein haukkumalla) käsiksi.

Oma pieni pihamme saattaa vaihtua suurempaan...

Oma pieni pihamme saattaa vaihtua suurempaan…

Tottista ei olla ehditty treenaamaan kunnolla moneen monituiseen viikkoon, sillä kaikki töistä ja normilenkkeilystä yli jäävä aika on mennyt kämpän siivoukseen ja esittelyjen pitämiseen. Haaveilemme nimittäin muutosta omakotitaloon ja sen oikean, jo kiikarissa olevan, saadaksemme meidän pitäisi saada nykyinen rivarikaksiomme myytyä. Kuraisena vuodenaikana kahden koiran kodin näyttökunnossa pitämisessä on melkoinen homma,  mutta erityisen jännittäväksi se meni pari viikkoa sitten, kun molemmat piskit olivat vuorotellen äkäisessä oksennus-ripuli-taudissa. Nyt masut ovat onneksi taas kunnossa. Asunnon myyntiin Osmo ja Virveli osallistuvat istumalla näyttöjen ajan autossa läheisellä parkkipaikalla.  Ehkä ne kuitenkin antavat moisen tylsyyden anteeksi sitten, kun ne saavat ikioman ja nykyistä suuremman pihan. 😉


Pelastuskoira-ainesta

syyskuu 22, 2013
Virveli tyytyväisenä koesuorituksen jälkeen

Virveli tyytyväisenä koesuorituksen jälkeen

Virveli kävi eilen elämänsä ensimmäisessä pelastuskoira- kokeessa. Pelastuskoiraliiton raunioetsinnän soveltuvuuskoe on nyt hyväksytysti suoritettu ja matka väestönsuojelu- organisaatioon sijoitetuksi pelastuskoiraksi alkanut. Vuosi sitten vedin ilmoittautumisemme samaiseen soveltuvuuskokeeseen takaisin, kun pari päivää ennen koetta ilmeni yllättäen paukkuarkuutta. Mistä lie hormonihäiriöstä tai satunnaisesta säikähdyksestä silloin kyse olikaan, ei ampuminen aiheuttanut eilisessä kokeessa minkään valtakunnan reaktiota Virvelissä. Mahtavaa! 😀

Omasta treeniryhmästämme myös Arttu (vas.) ja Jonna sekä Mira (oik.) ja Nova suorittivat hyväksytyn soveltuvuuskokeen.

Omasta treeniryhmästämme myös Arttu (vas.) ja Jonna sekä Mira (oik.) ja Nova suorittivat hyväksytyn soveltuvuuskokeen.

Myöskään savut, kasoilla ”työskentelevät” henkilöt, meteli tai ruoka/vaatekätköt eivät vauhtia haitanneet. Maalihenkilöt oli pian haukuttu löydetyiksi ja koe hyväksytty yleisarvosanalla ”hyvä”.  Kevätkauden ensimmäinen tavoite pelastuskoira- puolella onkin raunioiden peruskoe ja sen myötä väestönsuojelusijoitus.

Mökillä merellisellä aamulenkillä

Mökillä merellisellä aamulenkillä

Muuten viikonloppu kului tuttuun tyyliin mökillä lenkkeillen, sienestäen ja jäljestäen.

Isäntä perkaamassa aamulenkin sienisaalista

Isäntä perkaamassa aamulenkin sienisaalista

Jäljellä olen yrittänyt kaikin keinoin jarruttaa Virvelin vauhtia, mutta edelleen etenkin ne ykköskepit tuppaavat jäämään maastoon. Kun oikealle peltojäljelle ei ehditty, sai tarkkuustreeninä toimia eilisen iltaruoan nuuskuttelu tienpientareelta, jonne olin kävellyt lyhyen sapuskajäljen. Johan hidastui vauhti, kun pampuloita oli miltei joka askeleella! Myös Osmis söi iltaruokansa pihanurmikolle tekemältäni jäljeltä. Ahne koira imuroi nurmikkoa ihan oikeaoppisesti.

Mökillä kelpaa lenkkeillä

Mökillä kelpaa lenkkeillä

Tänään molemmat koirat olivat raunioilla huipputarkkoina ja täynnä intoa. Koirien lisäksi myös ohjaajat saivat tänään herkkuja, sillä koesuoritusten kunniaksi on tapana tarjota pientä purtavaa treenikavereille ja meidän lisäksemme myös Mira ja Nova olivat suorittaneet soveltuvuus- kokeen hyväksytysti. Kyllä kelpasi pitää kahvipaussia treenien lomassa kopin aurinkoisella terassilla!

Loppuun vauhdikas kuvakooste päivän treeneistä; kameran takana oli Anne Kuosmanen.

 

Vire tulossa radalle

Vire tulossa radalle

Vire tarkkana

Vire tarkkana

Haju tulee ylhäältä... Sinne siis!

Haju tulee ylhäältä… Sinne siis!

Osmo ja emäntä intoilevat ennen radalle tuloa (=kehut paikallaolosta)

Osmo ja emäntä intoilevat ennen radalle tuloa (=kehut paikallaolosta)

Osmo ilmaisee

Osmo ilmaisee

Marjo antaa palkan

Marjo antaa palkan

Harmaa salama vauhdissa

Harmaa salama vauhdissa

Tarkkana tarkentamassa hajua

Tarkkana tarkentamassa hajua

 

 

 

 

 

 

 


Hakua ja raunioita

syyskuu 17, 2013
Konkarille kävi hupsusti!

Konkarille kävi hupsusti!

Treenipäivitykset ovat jääneet tyystin väliin haku- ja rauniohommien osalta. Hakumetsässä olemme keskittyneet pari viimeistä viikkoa tiheikkö- ja rääseikkötreeneihin. Erinomaisen hankalakulkuiset kuusitiheiköt löytyivät Veikkolan treenimetsästä. Siellä saimme aikaan niin hankalan piilon, että jopa Osmo lankesi haukkumaan kerran väärää kuusta. Figu lymyili n. 5 metrin päässä kuusen alla, mutta jostain syystä haju nousi viereisen kuusen latvoja kohti. Nopea tarkistuskierros sai Osmon tajuamaan mokansa ja oikean piilon löytyessä myös haukku oli ihan eri kuuloinen, kuin ensimmäisellä yrityksellä. Muut ukot löytyivät normaalilla vauhdilla ilman pulmia. Samaan ansaan samoissa ryteiköissä Osmo ei toistamiseen mennyt, vaan tarkensi huolella loppuun saakka ja haukkui oikeaa piiloa.

Lenkillä rauniotreenien jälkeen; Osmo, Pipsa ja Vire

Lenkillä rauniotreenien jälkeen; Osmo, Pipsa ja Vire

Virvelin kohdalla peruutustreenit (käskynä lievää hilpeyttä herättävä ”per per”) ovat viimein loksahtaneet kohdalleen. Peruutus toimii nyt hienosti, joskin figu joutuu edelleen muistuttamaan asiasta käskyllä ja käsimerkillä. Mikäli mahdollista, on Virveli vielä Osmoakin nopeampi maastossa. Intoa on enemmän, kuin pienessä kylässä! Kyllä se niin taitaa olla, että jos Vireltä kysyttäisiin, löisi ukkojen etsintä kaikessa vauhdikkuudessaan laudalta jälkikeppien nuuskuttelun. Vaikkei motivaatiossa ole moittimista jälkihommissakaan, ovat IHMISET vaan NIIIIN kertakaikkisen ihania, että niitä on vielä hauskempi löytää, kuin keppejä. 😀

Linssilude Ressu

Linssilude Ressu

Ihmisiä etsitään myös raunioradalla. Paukut, savut, metelit, ruoka- ja vaatehäiriöt sekä alueella ”työskentelevät” häiriöhenkilöt on pidetty joka viikko mukana treeneissä, tosin kaikkia häiriöitä on kerralla hankala saada mukaan, jos ryhmäläisistä halutaan saada useampi myös piiloihin.  Viren kanssa on treenattu joka viikko erilaisia häiriöitä, joista se ei välitä tällä hetkellä oikeastaan ollenkaan. 🙂 Viikon päästä katsotaan, mikä on Virvelin osaamisen taso pienen paineen alla ja treenitilanteita runsaampien häiriöiden keskellä. Menemme nimittäin vihdoin viimein soveltuvuuskokeeseen, johon osallistumisemme peruin vuosi sitten silloin yllättäen ilmenneen paukkuepävarmuuden vuoksi. Nenä ja etsintämotivaatio ovat ainakin takuuvarmasti kunnossa!

Vaikka kamera räpsyi koko lenkin ajan, osuivat kaikki neljä samaan kuvaan tasan tämän kerran...

Vaikka kamera räpsyi koko lenkin ajan, osuivat kaikki neljä samaan kuvaan tasan tämän kerran…

Osmo on tehnyt raunioilla todella vakuuttavia suorituksia, esim. viime kerran tarkkuus- harjoituksessa, jossa figut olivat lähekkäin ja vieläpä heti lähetyspaikan tuntumassa. Osmo on myös tosi hyvin kuulolla – jopa niin hyvin, että peruskokeemme uusinta pari viikkoa sitten kaatui ohjaukseen. Aiemmin Osmon kanssa ei ole paljoa päässyt etsintäsuunnitelmia tai ohjaamista hiomaan, se kun on joka tapauksessa mennyt täysillä sinne, minne oma nenä näyttää ja summittainen etsintäalueen osoittaminen koiralle on aina riittänyt ohjaukseksi. Kokeessa Osmariini olikin sitten ihmeellisen kuuliainen ja jouduin tosissani katsomaan, että koko alue tulee käytyä läpi.

Palautumista kotisohvalla

Palautumista kotisohvalla

Ohjaajan virhe ohjauksen suhteen oli olettaa, että ”ykköstalon” kattotasanne olisi käyty läpi, kun koira oli käväissyt pikaisesti sen toisella laidalla. Tuuli painoikin hajun seuraavan rakennuksen seinustalle, ja vaikka Osmo merkkaili siellä sinnikkäästi ylöspäin, en tajunnut hajun valuvan (tietysti!!) viereisen talon katolta. Niinpä tuo viimeinen figu jäi nostamatta piilosta. Harmi, että syksyn viimeinen koe 6.10. on oman ryhmämme järjestämä enkä siksi voi osallistua siihen itse. Kevätkaudella on sitten peruskokeet edessä kummankin partanaaman kanssa!


Mökkeilyä ja maastotreenejä

heinäkuu 26, 2013
Tyypit menossa hommiin.

Tyypit menossa hommiin.

Tämän viikon olen paitsi toipunut riisenileirin lopulla iskeneestä kesäflunssasta, myös testaillut leirioppeja käytännössä. Esineruudussa muistin pitää koko ajan useamman metrin etäisyyden lähetyslinjaan ja totta tosiaan: työskentelytilan ja pelivaran lisäännyttyä koiran ohjaaminen oli kuin olikin helpompaa! Onpahan taas yllättävä uutinen… Joskus tälle ohjaajalle pitää vääntää asioita rautalangasta. Onneksi viisaammat jaksaa vääntää! 😉

Iltalenkillä etsittiin vielä vadelmiakin. Tässäkin lajissa Vire on supernopea!

Iltalenkillä etsittiin vielä vadelmiakin. Tässäkin lajissa Vire on supernopea!

ESINERUUTU

Leirillä lähetyslinjalla sähläämiseni johtui pitkälti siitä, että en ole juuri koskaan joutunut lähettämään Virveliä uudestaan alueelle, se kun tuo yleensä esineen joka lähetyksellä.

Taatusti tuoreet vadelmat maistuivat Osmollekin.

Taatusti tuoreet vadelmat maistuivat Osmollekin.

Mökkimaastoissa sain treenata heti tätäkin, kun alue oli täysikokoinen ja sivutuulen suuntaan viettävä rinne painoi esineiden hajut alarinteen sivurajalle, jolloin molemmat koirat pyrkivät sitkeästi kyseisen rajan tuntumaan. Uudelleen lähetyksissä keskityin itse olemaan rauhallinen enkä pysäyttänyt koiraa, perusasento-simputuksesta puhumattakaan. Ohjasin lähinnä omaa rintamasuuntaani muuttamalla ja parin askeleen avulla – joihin siis oli nyt varaa, kun en nököttänytkään siinä rajalla.

Elukat saarilenkillä.

Elukat saarilenkillä.

Vire otti uuden tyylin kiitollisena vastaan ja toi sallitun ajan puitteissa vaatimani kaksi esinettä, minkä jälkeen vapautin sen palkkapurkille. Palkan jälkeen Vire sai jäädä katsomaan (kiihkeästi perään huudellen), kun vein esineet takaisin alueelle. Sitten haimme Osmon ja Vire joutui seuraamaan sivusta vielä broidin treeninkin. Kateus on loistava motivaattori!

Reipas duunari rentoutuu töiden jälkeen rannassa.

Reipas duunari rentoutuu töiden jälkeen rannassa.

Osmolla meni aikaa selvästi enemmän, kuin Virellä, mutta se haki samat 2 esinettä, kuin pikkusysteri ykkös-kierroksellaan. Vasta, kun Osmo oli ahmaissut herkkupalkkansa Viren kuolatessa vieressä, pääsi Virveli viimein etsimään sen kolmannen esineen. Se löytyikin yhdellä pistolla aivan alueen takarajalta ja palautettiin ennätysvauhdilla mammalle. Loistava lopetus muutenkin varsin onnistuneelle treenille! Helteinen iltapäivä jatkui kalliokiipeilyn ja rantaelämän merkeissä.

Onneksi Virveli totteli mammaa, eikä uinutkaan joutsenen luo!

Onneksi Virveli totteli mammaa, eikä uinutkaan joutsenen luo!

JÄLKI

Esine-etsinnän lisäksi pääsimme Virvelin kanssa jäljestämään melkein kuin kokeessa, kun isäntä teki jäljen, jolle vain jana oli merkitty. Reilun tunnin vanha jälki nostettiin janalta uudella hallitummalla tyylillä eli järkevää vauhtia yhdessä koiran kanssa kohti janamerkkiä edeten. Virveli testasi takajälkeä, kääntyi ”pohtimisvaiheessa”, minkä jälkeen annoin ”pohtia” myös oikeaa suuntaa hetken, ennen kuin päästin koiran ajamaan jälkeä. Kulmia oli todella tiuhaan, kuten keppejäkin. Nopeampi palkkaustapa ekoilla kolmella kepillä tuntui tepsivän ja Virveli näytti tosi halukkaasti kaikki kuusi keppiä. Jostain kulmasta pyyhkäistiin yli, mutta todettuani koiran olevan yhtäkkiä vanhassa sinkoilu- ja arvailumoodissa, palasin edellisen kepin tietämille. Vire nosti jäljen uudestaan ja pian se kiskoikin uuteen suuntaan ja ilmaisi saman tien seuraavan kepin. Tämän jälkeen ei harhautumisia enää sattunut. Kutoskepin jälkeen koira jatkoi täyttä häkää jäljestämistä kalliolla ja tien reunasta se ilmaisi niin varmana pienen luonnontikun, ettei seitsemännestä yllätysbonuskepistä voinut erehtyä. Propsit siis kotiin – jäljen teosta isännälle, jarruttamisesta ohjaajalle ja jopa odotettua hienommasta keppisaaliista Virvelille! 🙂

Matkalla vattuja poimimaan

Matkalla vattuja poimimaan

Tänään tein kummallekin koiralle niiden tasoon nähden haasteelliset jäljet. Virvelille haasteellisuus tarkoitti useita suoria kulmia, yhtä piikkiä ja alustanvaihdoksia, Osmolle saniaisviidakkoa, risukkoa, ison, jyrkkäreunaisen ojan ylitystä, kivikkoa, autotien laitaa sekä vielä samaisen tien ylitystä. Mainiosti elikot suoriutuivat tehtävistään ja jopa ohjaaja tunsi onnistuvansa, kun koirien lukeminen tuntui sujuvan paremmin, kuin koskaan. Vaikka olin tehnyt jäljet itse, en muistanut läheskään kaikkia kulmia ja jouduin tosissani tulkitsemaan kumpaakin koiraani, kun ne välillä hukkasivat jäljen. Kaikki kepit (2 x 6) löytyivät. Nyt mamman murut uinuvat väsyneinä mutta tyytyväisinä sohvalla ja sauna on lämpiämässä.

HAKU

Omatoimisen maastotreenailun lisäksi pääsimme eilen pitkästä aikaa myös hakuilemaan Kirkkonummen Volsin uusiin treenimaastoihin. Osmo etsi partioimalla kaksi figua ja Vire pistotyöskentelynä kolme.

Vire ja joutsen, osa 2

Vire ja joutsen, osa 2

Viren kanssa pitää edelleen harjoitella peruuttaen haukkumista. Se ei edelleenkään koske maalimiehiin, mutta metrin lisäetäisyys ei olisi ollenkaan pahitteeksi ja siten se on edelleen tavoitteena. Motivaatio on ainakin kohdallaan, jopa siinä määrin, että tyhjien pistojen treenaaminen olisi eilen tuottanut varmasti hankaluuksia (lue: hallintaongelmia). Virveli etsisi mieluiten heti ekalla pistolla niin kauan ja kaukaa, että joku löytyy, eikä silloin siistien laatikkopistojen perään paljoa kysellä. Pelastuskokeissa tällä tyylillä pärjäisi, pk-puolella ei. Tämän vuoden tavoitteenani on edelleen tyhjien pistojen treenaaminen ”kisakuntoon” (vaikka tuskin tuota ilmausta vuodenvaihteen tavoitepäivityksessäni käytin) ja sen suhteen pitää tosiaan ryhdistäytyä!