Muistinpas!

14 marraskuun, 2015
Superkoira Virveli lapsituomari Titon ikuistamana!

Superkoira Virveli lapsituomari Titon ikuistamana!

Melkein jo luovuin koko blogista, koska salasana oli unohtunut eikä blogin perustamisen aikoihin voimassa ollutta sähköposti- osoitetta ole enää olemassakaan. Mutta jostain muisin syövereistä se salasana vaan yllättäen putkahti mieleeni! Niinpä kirjoittelu jatkuu edelleen, harvakseltaan mutta kuitenkin! 🙂

Ihan ite askarreltu asukokonaisuus! :D

Ihan ite askarreltu asukokonaisuus! 😀

Kuvatuksina tällä kertaa hetkiä parin viikon takaa pelastuskoiraväen jäsentenvälisistä, jotka pidettiin Oittaan raunioradan ympäristössä. Mittelöt olivat jälleen kerran huippuhauskat ja palkinnot ruhtinaalliset!

Kuvat: Minna Saukko, Mippe Carlsson & Pete

Ensiapurastilla häntäside koiralle

Ensiapurastilla häntäside koiralle

Ketteryysradalla myös ohjaajat joutuivat telineille!

Ketteryysradalla myös ohjaajat joutuivat telineille!

Liikkeestä maahanmeno - ja ohjaajien poseeraus

Liikkeestä maahanmeno – ja ohjaajien poseeraus

Tottiksen ryhmäkoreografiaa...

Tottiksen ryhmäkoreografiaa…

Joukkueemme Lepakot eli Arja+Indy, Tuuli+Vire ja Gabi+Noppa

Joukkueemme Lepakot eli Arja+Indy, Tuuli+Vire ja Gabi+Noppa

Batmanin luoksetulo

Batmanin luoksetulo

Batman-Vire ja ohjaajansa Kissanainen palkittiin ainakin seuraavista ansioista:

  • Raunioetsintä: II sija, siitä huolimatta, että Virveli lankesi kaikkiin radalle järjestettyihin herkku- ansoihin. Kissanruokalautanen tyhjeni kesken etsinnän ja puuhun ripustettuun ydinluuhunkin ulottui kun kunnolla kurkotteli… Onneksi myös maalimiehet löytyivät ja ilmaisut toimivat.
  • Maastoetsintä: II sija (joukkueemme otti tässä lajissa kolmoisvoiton!). Ensin etsittiin alue ilman koiria ja löydettiin kaksi lapsukaista. Lopuksi etsittiin koirien kanssa paria edelleen kadoksissa ollutta ”henkilöä”. Virveli löysi ja pelasti juurakkoon sammalten alle piiloutuneen ”Maijan” sen verran innokkaasti, että barbi-nukkeen taisi jäädä jokunen hampaanjälki… 😀

    Muitakin tuli kannustettua! :)

    Muitakin tuli kannustettua! 🙂

  • Tottis: III sija (muistaakseni)
  • Vuoden Tsemppari – kiertopalkinto ja pokaali: MEITSI!!
  • Lapsituomareiden suosikki: BATMAN & KISSANAINEN! 😀

Viime viikko ollaan otettu iisisti, koska kumpikin koira on ollut vatsataudissa. Osmo-paralla on edelleen maha niin kuralla, että viime yönäkin se piti päästää pari kertaa pihalle. Toivottavasti tauti hellittää pian, ettei pikku-ukkeli kuihdu ihan olemattomiin.

Säät suosivat edelleen jälkitreenejä. Tänä viikonloppuna olisikin tarkoitus päästä pitkästä aikaa sekä pellolle että metsään jäljestyshommiin. Potilas Saarinen lepäilee, mutta Virvelillä riittää virtaa senkin edestä.


VSS-Virveli

8 kesäkuun, 2015
Tuore VSS-koira Vire (VSS = väestönsuojelujärjestelmään sijoitettu)

Tuore VSS-koira Vire (VSS = väestönsuojelujärjestelmään sijoitettu)

Virveli suoritti eilen raunioetsinnän peruskokeen yleisarvosanalla hyvä. Kuten tavallista, ohjaaja sähläsi (luota koiraan!!!), mutta koira oli taitava. Tällä kaudella emme ole juurikaan treenanneet häiriöitä (meteli, ampuminen, ”raivaushenkilöstö” radalla, savu, ruoka- ja vaatekätköt), koska ryhmässämme on paljon aloittelevia koirakoita. Itse jännitinkin eniten Virvelin suhtautumista kaikkiin häiriötekijöihin. Luoksepäästävyys (koirat rivissä, testaaja kättelee ohjaajan ja käsittelee koiraa) ja hallittavuusosa (siirtyminen radalle ja paikallamakuu) meni mukavasti, samoin ketteryystelineenä suoritettu korkea laatikkoteline. Itse etsintä saattoi alkaa.

Rauniorataa, jonne oli sitten viime treenien kuormattu kasoittain tiiliä.

Rauniorataa, jonne oli sitten viime treenien kuormattu kasoittain tiiliä.

Vireä eivät laukaukset, meteli, raivaajat tai savu häirinneet. Kenties niiden lievästi paineistavasta vaikutuksesta johtui sen sijaan se, että koira työskenteli tavallista kuuliaisemmin ohjaajan käskyjen mukaan – eikä singonnut saman tien toiselle puolelle rataa ohjaajan näkymättömiin. Näin ollen pystyin myös toteuttamaan esittämäni etsintäsuunnitelman melko tarkasti.

Iltalenkillä koko lauman voimin (isäntä otti kuvan)

Iltalenkillä koko lauman voimin (isäntä otti kuvan)

Ensimmäinen maalimies löytyi pitkähkön tarkentamisen jälkeen alakasan uumenista. Virveli tunkeutui koloseen itsekin ja sain houkutella ja suorastaan avustaa sen pois kasan alta, jossa se sinnikkäästi ilmaisi maalimiestä palkan toivossa. Sitten etsittiin melko kauan tyhjää aluetta keskikasalla ja yläkasalla. Vire oli jossain määrin kiinnostunut kaivosta, mutta ilmaisi reilun 3 metrin syvyydessä piileskelevän ihmisen suljetun L-putken suulta. Putken suu avattiin ja Vire paineli pimeyteen, josta hetken päästä kajahtikin ilmaisuhaukku entistä pontevampana. Tälläkään piilolla en päässyt itse löydön lähelle ja jouduin maanittelemaan ja käskyttämään Virveliä aika tovin ennen kuin se uskoi, ettei maalimieheltä saa palkkaa…

Torstaina treenattiin maastossa, tässä hommiin lähdössä Tiina ja Pipsa

Torstaina treenattiin maastossa, tässä hommiin lähdössä Tiina ja Pipsa

Viimeisen maalihenkilön etsinnästä tulikin mielenkiintoista. Yläkasan reuna oli vielä etsimättä, joten suuntasimme sinne. Virveli tarkenteli aivan radan reunassa olevaa tiilikasaa monesta suunnasta, mutta koska se ei aloittanut haukkua, päättelin kasassa olevan vaatteita tai ruokaa (kuten olikin, kumpaakin ja paljon, selvisi myöhemmin).

Koira ei kuitenkaan ottanut lähteäkseen kasan lähettyviltä ja kannustin sitä sanallisesti jatkamaan hommia. Ja juuri silloin, ilman minkäänlaista tarkentelua, Vire alkoi vimmatusti haukkua tiilikasan keskellä olevaa roskista, jonka vieressä itse seisoin. Ilmaisu tuli niin nopeasti, että pelkäsin koiran reagoineen omaan käskyyni ja haukkuvan vaatekätköä, mutta nostin kuitenkin käteni ja hyväksyin ilmaisun. Ja siellähän se kolmas etsittävä piileskeli.

Rentoutumista tiukan työpäivän jälkeen

Rentoutumista tiukan työpäivän jälkeen

Itse onnistuin vaikeuttamaan Virvelin tehtävää tönöttämällä vahingossa aivan viimeisen piilon vieressä. Lisäksi vielä epäilin koiran ilmaisuja, vaikka ne olivat selvääkin selvemmät. Ihan perustellusti ohjaajan toiminta olikin arvostelun ainoa tyydyttäväksi arvioitu kohta. Etsintäsuunnitelmani oli erinomainen ja koiran ohjattavuus, selviytyminen esteistä sekä kaikki kolme ilmaisua olivat hyviä. Kokeen lopuksi allekirjoitin luovutussopimuksen, eli olemme nyt ns. VSS-koirakko (=VäestönSuojeluun Sijoitettu).

Osmo ja viikonlopun yövieraat Anna, Hanna ja Mango

Osmo ja viikonlopun yövieraat Anna, Hanna ja Mango

Koe osoittautui melko vaativaksi, sillä vain puolet testatuista koirakoista hyväksyttiin. Kaipa tämä on hyväkin, kun viranomaistason koiria testataan. Hyväksytyistä 2/2 oli soveltuvuus- kokeita, 1/4 peruskokeita (HYVÄ Virveli!! 😀 ) ja 1/2 loppu- tai taidontarkistuskokeita. Mamma saa olla ylpeä pätevästä hauvastaan! 😀


Elämä on

17 lokakuun, 2014
Virveli kävi stadissa tukemassa mielenterveystyötä :D Juna, metro, ratikka, ihmisvilinä, meteli ja kaikki rapsuttajat = mitäs noista, kivaa!

Virveli kävi stadissa tukemassa mielenterveystyötä 😀 Juna, metro, ratikka, ihmisvilinä, meteli ja kaikki rapsuttajat = mitäs noista, kivaa!

Ei päivityksiä, ei selittelyjä. Kuva on enemmän kuin tuhat sanaa, joten alla todistusaineistoa siitä, että välillä koirat ovat saaneet tehdä tassuterapeutin ja lähihoitajan hommiensa ohella oikeitakin töitä. Kisoissa tai kokeissa emme ole Riisenimestisten jälkeen käyneet, vaikka (koirien) taitojen puolesta olisi hyvin voitukin. Ohjaaja on pitänyt koejännityksistä ja kisapaniikeista lomaa ja huoltanut vaihteeksi omaa päänuppiaan. 😉

Hommia tiedossa

Hommia tiedossa

Syys-lokakuun vaihteessa satuttiin raunioradalle yhtä aikaa Luotosen Lauran ja kameransa kanssa. Kiitos Lauralle hauskasta seurasta ja mainioista kuvista!

Siellä!

Siellä!

Törppö töissä

Törppö töissä

JEE!

JEE!

Löydön jälkeen lähetys jatkamaan etsintää

Löydön jälkeen lähetys jatkamaan etsintää

 

Mitäs seuraavaksi?

Mitäs seuraavaksi?

Osmolla on raunioilla yksi vaihde: Täysiä!

Osmolla on raunioilla yksi vaihde: Täysiä!

Pätevä jätkä ja tyytyväinen ohjaaja

Pätevä jätkä ja tyytyväinen ohjaaja

Tottista tulee tehtyä aina lenkkeilyn ohessa, sopivilla suorilla eteenlähetystä myöten. Myös juoksusta seisomaan jääminen ja muut 3.luokan tottismuutokset alkavat olla jo ihan napakassa kunnossa.

Virvelin sienisaalis, saman verran lienee masussa. ;)

Virvelin sienisaalis, saman verran lienee masussa. 😉

Metsässä on lenkkeilty ahkerasti ja siinä sivussa Virveli on oppinut taitavaksi sienestäjäksi. Virvelihän on aina haukkana paikalla emännän kumartuessa poimimaan jotain ilmiselvästi hienoa ja riemua aiheuttavaa maasta – tänä syksynä useimmiten suppilovahveroita. Tällä tavoin on vahvistettu milloin jälkikeppien, milloin esineiden vainuamista.

Viimeksi metsäretkellä Virveli nuuskutti menemään kuin paraskin tryffelikoira. Se sai polulle vainun, nosti nenän ja suunnisti määrätietoisesti läheisen kiven taakse. Meinasin jo kieltää koiraa, kun luulin että se herkuttelee jollain kakkakasalla, kunnes huomasin että neiti oli bongannut upean suppilovahveroesiintymän. 😀 Koska Virveli on tosi tehokas myös syömään löytämänsä sienet, pitää sen kanssa sienestäessä olla tarkkana. Näin homma alkoi toimia: Löytö – kehuminen – koiran kiskominen pois sienien kimpusta – käsky paikallamakuuseen – emäntä poimimaan – koiralle palkka eli vapautus jämille.

Trimmaustaidetta: Virveli ennen & jälkeen. ;)

Trimmaustaidetta: Virveli ennen & jälkeen. 😉


Pimeitä hommia

2 marraskuun, 2013
Mökilläkin on ehditty piipahtaa

Mökilläkin on ehditty piipahtaa

Illat pimenevät yhä aikaisemmin, mutta pelastuskoira- hommissa pimeys ei ole este treenaamiselle, ennemmin tervetullut lisämauste. Hakutreenit vedetään siis tuttuun tapaan torstai-iltaisin, mutta otsalamput päässä ja vilkkuvalot valjaissa. Joka kerta tulee kyllä hämmästeltyä koirien kykyä juosta TÄYSILLÄ pilkkopimeässä metsässä, kun ihmiset otsalampuistaan huolimatta könyävät selvästi valoisaa aikaa hitaammin ja kuitenkin juuriin ja oksanhankoihin kompastellen.

Vene tyhjennetty - ja sitten lenkille!

Vene tyhjennetty – ja sitten lenkille!

Viime treeneissä kumpikin koira etsi neljä maalimiestä neljällä hyvällä pistolla. Ilmaisut olivat hyvät (mitään superpitkiä sarjoja ei tällä kertaa vaadittukaan) ja keskilinjalle siirtyminen tapahtui vapaana – mutta hallinnassa! 😀

Ahmatti huuli pyöreenä

Ahmatti huuli pyöreenä

Raunioilla olemme harjoitelleet erityisesti häiriöhajujen lähellä tarkentamista. Kaikkien figujen (=maalimies ruotsalaisittain) viereen on sijoitettu sekä iso vaatekätkö että ruokahäiriö. Virveli ei ole langennut kertaakaan haukkumaan muuta, kuin sitä oikeaa piiloa, mutta tavallista tarkemmin sekin joutui nuuskuttelemaan oikean piilon löytääkseen. Osmo oli vähällä haukkua IIIHANAN hajuisen ruokakätkön, mutta mamman pieni ”pöh” sai sen ymmärtämään, että ruokaa saa vain ja ainoastaan figulta. Vaatteet eivät ole koskaan hämänneet Osmista pätkääkään, ja veikkaanpa, ettei se ruokakätköjäkään sekoita ihmisen hajuun, kunhan tekisi mieli kokeilla, josko siihen pääsisi jollain keinoin (kaivamalla tai melkein haukkumalla) käsiksi.

Oma pieni pihamme saattaa vaihtua suurempaan...

Oma pieni pihamme saattaa vaihtua suurempaan…

Tottista ei olla ehditty treenaamaan kunnolla moneen monituiseen viikkoon, sillä kaikki töistä ja normilenkkeilystä yli jäävä aika on mennyt kämpän siivoukseen ja esittelyjen pitämiseen. Haaveilemme nimittäin muutosta omakotitaloon ja sen oikean, jo kiikarissa olevan, saadaksemme meidän pitäisi saada nykyinen rivarikaksiomme myytyä. Kuraisena vuodenaikana kahden koiran kodin näyttökunnossa pitämisessä on melkoinen homma,  mutta erityisen jännittäväksi se meni pari viikkoa sitten, kun molemmat piskit olivat vuorotellen äkäisessä oksennus-ripuli-taudissa. Nyt masut ovat onneksi taas kunnossa. Asunnon myyntiin Osmo ja Virveli osallistuvat istumalla näyttöjen ajan autossa läheisellä parkkipaikalla.  Ehkä ne kuitenkin antavat moisen tylsyyden anteeksi sitten, kun ne saavat ikioman ja nykyistä suuremman pihan. 😉


Pelastuskoira-ainesta

22 syyskuun, 2013
Virveli tyytyväisenä koesuorituksen jälkeen

Virveli tyytyväisenä koesuorituksen jälkeen

Virveli kävi eilen elämänsä ensimmäisessä pelastuskoira- kokeessa. Pelastuskoiraliiton raunioetsinnän soveltuvuuskoe on nyt hyväksytysti suoritettu ja matka väestönsuojelu- organisaatioon sijoitetuksi pelastuskoiraksi alkanut. Vuosi sitten vedin ilmoittautumisemme samaiseen soveltuvuuskokeeseen takaisin, kun pari päivää ennen koetta ilmeni yllättäen paukkuarkuutta. Mistä lie hormonihäiriöstä tai satunnaisesta säikähdyksestä silloin kyse olikaan, ei ampuminen aiheuttanut eilisessä kokeessa minkään valtakunnan reaktiota Virvelissä. Mahtavaa! 😀

Omasta treeniryhmästämme myös Arttu (vas.) ja Jonna sekä Mira (oik.) ja Nova suorittivat hyväksytyn soveltuvuuskokeen.

Omasta treeniryhmästämme myös Arttu (vas.) ja Jonna sekä Mira (oik.) ja Nova suorittivat hyväksytyn soveltuvuuskokeen.

Myöskään savut, kasoilla ”työskentelevät” henkilöt, meteli tai ruoka/vaatekätköt eivät vauhtia haitanneet. Maalihenkilöt oli pian haukuttu löydetyiksi ja koe hyväksytty yleisarvosanalla ”hyvä”.  Kevätkauden ensimmäinen tavoite pelastuskoira- puolella onkin raunioiden peruskoe ja sen myötä väestönsuojelusijoitus.

Mökillä merellisellä aamulenkillä

Mökillä merellisellä aamulenkillä

Muuten viikonloppu kului tuttuun tyyliin mökillä lenkkeillen, sienestäen ja jäljestäen.

Isäntä perkaamassa aamulenkin sienisaalista

Isäntä perkaamassa aamulenkin sienisaalista

Jäljellä olen yrittänyt kaikin keinoin jarruttaa Virvelin vauhtia, mutta edelleen etenkin ne ykköskepit tuppaavat jäämään maastoon. Kun oikealle peltojäljelle ei ehditty, sai tarkkuustreeninä toimia eilisen iltaruoan nuuskuttelu tienpientareelta, jonne olin kävellyt lyhyen sapuskajäljen. Johan hidastui vauhti, kun pampuloita oli miltei joka askeleella! Myös Osmis söi iltaruokansa pihanurmikolle tekemältäni jäljeltä. Ahne koira imuroi nurmikkoa ihan oikeaoppisesti.

Mökillä kelpaa lenkkeillä

Mökillä kelpaa lenkkeillä

Tänään molemmat koirat olivat raunioilla huipputarkkoina ja täynnä intoa. Koirien lisäksi myös ohjaajat saivat tänään herkkuja, sillä koesuoritusten kunniaksi on tapana tarjota pientä purtavaa treenikavereille ja meidän lisäksemme myös Mira ja Nova olivat suorittaneet soveltuvuus- kokeen hyväksytysti. Kyllä kelpasi pitää kahvipaussia treenien lomassa kopin aurinkoisella terassilla!

Loppuun vauhdikas kuvakooste päivän treeneistä; kameran takana oli Anne Kuosmanen.

 

Vire tulossa radalle

Vire tulossa radalle

Vire tarkkana

Vire tarkkana

Haju tulee ylhäältä... Sinne siis!

Haju tulee ylhäältä… Sinne siis!

Osmo ja emäntä intoilevat ennen radalle tuloa (=kehut paikallaolosta)

Osmo ja emäntä intoilevat ennen radalle tuloa (=kehut paikallaolosta)

Osmo ilmaisee

Osmo ilmaisee

Marjo antaa palkan

Marjo antaa palkan

Harmaa salama vauhdissa

Harmaa salama vauhdissa

Tarkkana tarkentamassa hajua

Tarkkana tarkentamassa hajua

 

 

 

 

 

 

 


Hakua ja raunioita

17 syyskuun, 2013
Konkarille kävi hupsusti!

Konkarille kävi hupsusti!

Treenipäivitykset ovat jääneet tyystin väliin haku- ja rauniohommien osalta. Hakumetsässä olemme keskittyneet pari viimeistä viikkoa tiheikkö- ja rääseikkötreeneihin. Erinomaisen hankalakulkuiset kuusitiheiköt löytyivät Veikkolan treenimetsästä. Siellä saimme aikaan niin hankalan piilon, että jopa Osmo lankesi haukkumaan kerran väärää kuusta. Figu lymyili n. 5 metrin päässä kuusen alla, mutta jostain syystä haju nousi viereisen kuusen latvoja kohti. Nopea tarkistuskierros sai Osmon tajuamaan mokansa ja oikean piilon löytyessä myös haukku oli ihan eri kuuloinen, kuin ensimmäisellä yrityksellä. Muut ukot löytyivät normaalilla vauhdilla ilman pulmia. Samaan ansaan samoissa ryteiköissä Osmo ei toistamiseen mennyt, vaan tarkensi huolella loppuun saakka ja haukkui oikeaa piiloa.

Lenkillä rauniotreenien jälkeen; Osmo, Pipsa ja Vire

Lenkillä rauniotreenien jälkeen; Osmo, Pipsa ja Vire

Virvelin kohdalla peruutustreenit (käskynä lievää hilpeyttä herättävä ”per per”) ovat viimein loksahtaneet kohdalleen. Peruutus toimii nyt hienosti, joskin figu joutuu edelleen muistuttamaan asiasta käskyllä ja käsimerkillä. Mikäli mahdollista, on Virveli vielä Osmoakin nopeampi maastossa. Intoa on enemmän, kuin pienessä kylässä! Kyllä se niin taitaa olla, että jos Vireltä kysyttäisiin, löisi ukkojen etsintä kaikessa vauhdikkuudessaan laudalta jälkikeppien nuuskuttelun. Vaikkei motivaatiossa ole moittimista jälkihommissakaan, ovat IHMISET vaan NIIIIN kertakaikkisen ihania, että niitä on vielä hauskempi löytää, kuin keppejä. 😀

Linssilude Ressu

Linssilude Ressu

Ihmisiä etsitään myös raunioradalla. Paukut, savut, metelit, ruoka- ja vaatehäiriöt sekä alueella ”työskentelevät” häiriöhenkilöt on pidetty joka viikko mukana treeneissä, tosin kaikkia häiriöitä on kerralla hankala saada mukaan, jos ryhmäläisistä halutaan saada useampi myös piiloihin.  Viren kanssa on treenattu joka viikko erilaisia häiriöitä, joista se ei välitä tällä hetkellä oikeastaan ollenkaan. 🙂 Viikon päästä katsotaan, mikä on Virvelin osaamisen taso pienen paineen alla ja treenitilanteita runsaampien häiriöiden keskellä. Menemme nimittäin vihdoin viimein soveltuvuuskokeeseen, johon osallistumisemme peruin vuosi sitten silloin yllättäen ilmenneen paukkuepävarmuuden vuoksi. Nenä ja etsintämotivaatio ovat ainakin takuuvarmasti kunnossa!

Vaikka kamera räpsyi koko lenkin ajan, osuivat kaikki neljä samaan kuvaan tasan tämän kerran...

Vaikka kamera räpsyi koko lenkin ajan, osuivat kaikki neljä samaan kuvaan tasan tämän kerran…

Osmo on tehnyt raunioilla todella vakuuttavia suorituksia, esim. viime kerran tarkkuus- harjoituksessa, jossa figut olivat lähekkäin ja vieläpä heti lähetyspaikan tuntumassa. Osmo on myös tosi hyvin kuulolla – jopa niin hyvin, että peruskokeemme uusinta pari viikkoa sitten kaatui ohjaukseen. Aiemmin Osmon kanssa ei ole paljoa päässyt etsintäsuunnitelmia tai ohjaamista hiomaan, se kun on joka tapauksessa mennyt täysillä sinne, minne oma nenä näyttää ja summittainen etsintäalueen osoittaminen koiralle on aina riittänyt ohjaukseksi. Kokeessa Osmariini olikin sitten ihmeellisen kuuliainen ja jouduin tosissani katsomaan, että koko alue tulee käytyä läpi.

Palautumista kotisohvalla

Palautumista kotisohvalla

Ohjaajan virhe ohjauksen suhteen oli olettaa, että ”ykköstalon” kattotasanne olisi käyty läpi, kun koira oli käväissyt pikaisesti sen toisella laidalla. Tuuli painoikin hajun seuraavan rakennuksen seinustalle, ja vaikka Osmo merkkaili siellä sinnikkäästi ylöspäin, en tajunnut hajun valuvan (tietysti!!) viereisen talon katolta. Niinpä tuo viimeinen figu jäi nostamatta piilosta. Harmi, että syksyn viimeinen koe 6.10. on oman ryhmämme järjestämä enkä siksi voi osallistua siihen itse. Kevätkaudella on sitten peruskokeet edessä kummankin partanaaman kanssa!


Mökkeilyä ja maastotreenejä

26 heinäkuun, 2013
Tyypit menossa hommiin.

Tyypit menossa hommiin.

Tämän viikon olen paitsi toipunut riisenileirin lopulla iskeneestä kesäflunssasta, myös testaillut leirioppeja käytännössä. Esineruudussa muistin pitää koko ajan useamman metrin etäisyyden lähetyslinjaan ja totta tosiaan: työskentelytilan ja pelivaran lisäännyttyä koiran ohjaaminen oli kuin olikin helpompaa! Onpahan taas yllättävä uutinen… Joskus tälle ohjaajalle pitää vääntää asioita rautalangasta. Onneksi viisaammat jaksaa vääntää! 😉

Iltalenkillä etsittiin vielä vadelmiakin. Tässäkin lajissa Vire on supernopea!

Iltalenkillä etsittiin vielä vadelmiakin. Tässäkin lajissa Vire on supernopea!

ESINERUUTU

Leirillä lähetyslinjalla sähläämiseni johtui pitkälti siitä, että en ole juuri koskaan joutunut lähettämään Virveliä uudestaan alueelle, se kun tuo yleensä esineen joka lähetyksellä.

Taatusti tuoreet vadelmat maistuivat Osmollekin.

Taatusti tuoreet vadelmat maistuivat Osmollekin.

Mökkimaastoissa sain treenata heti tätäkin, kun alue oli täysikokoinen ja sivutuulen suuntaan viettävä rinne painoi esineiden hajut alarinteen sivurajalle, jolloin molemmat koirat pyrkivät sitkeästi kyseisen rajan tuntumaan. Uudelleen lähetyksissä keskityin itse olemaan rauhallinen enkä pysäyttänyt koiraa, perusasento-simputuksesta puhumattakaan. Ohjasin lähinnä omaa rintamasuuntaani muuttamalla ja parin askeleen avulla – joihin siis oli nyt varaa, kun en nököttänytkään siinä rajalla.

Elukat saarilenkillä.

Elukat saarilenkillä.

Vire otti uuden tyylin kiitollisena vastaan ja toi sallitun ajan puitteissa vaatimani kaksi esinettä, minkä jälkeen vapautin sen palkkapurkille. Palkan jälkeen Vire sai jäädä katsomaan (kiihkeästi perään huudellen), kun vein esineet takaisin alueelle. Sitten haimme Osmon ja Vire joutui seuraamaan sivusta vielä broidin treeninkin. Kateus on loistava motivaattori!

Reipas duunari rentoutuu töiden jälkeen rannassa.

Reipas duunari rentoutuu töiden jälkeen rannassa.

Osmolla meni aikaa selvästi enemmän, kuin Virellä, mutta se haki samat 2 esinettä, kuin pikkusysteri ykkös-kierroksellaan. Vasta, kun Osmo oli ahmaissut herkkupalkkansa Viren kuolatessa vieressä, pääsi Virveli viimein etsimään sen kolmannen esineen. Se löytyikin yhdellä pistolla aivan alueen takarajalta ja palautettiin ennätysvauhdilla mammalle. Loistava lopetus muutenkin varsin onnistuneelle treenille! Helteinen iltapäivä jatkui kalliokiipeilyn ja rantaelämän merkeissä.

Onneksi Virveli totteli mammaa, eikä uinutkaan joutsenen luo!

Onneksi Virveli totteli mammaa, eikä uinutkaan joutsenen luo!

JÄLKI

Esine-etsinnän lisäksi pääsimme Virvelin kanssa jäljestämään melkein kuin kokeessa, kun isäntä teki jäljen, jolle vain jana oli merkitty. Reilun tunnin vanha jälki nostettiin janalta uudella hallitummalla tyylillä eli järkevää vauhtia yhdessä koiran kanssa kohti janamerkkiä edeten. Virveli testasi takajälkeä, kääntyi ”pohtimisvaiheessa”, minkä jälkeen annoin ”pohtia” myös oikeaa suuntaa hetken, ennen kuin päästin koiran ajamaan jälkeä. Kulmia oli todella tiuhaan, kuten keppejäkin. Nopeampi palkkaustapa ekoilla kolmella kepillä tuntui tepsivän ja Virveli näytti tosi halukkaasti kaikki kuusi keppiä. Jostain kulmasta pyyhkäistiin yli, mutta todettuani koiran olevan yhtäkkiä vanhassa sinkoilu- ja arvailumoodissa, palasin edellisen kepin tietämille. Vire nosti jäljen uudestaan ja pian se kiskoikin uuteen suuntaan ja ilmaisi saman tien seuraavan kepin. Tämän jälkeen ei harhautumisia enää sattunut. Kutoskepin jälkeen koira jatkoi täyttä häkää jäljestämistä kalliolla ja tien reunasta se ilmaisi niin varmana pienen luonnontikun, ettei seitsemännestä yllätysbonuskepistä voinut erehtyä. Propsit siis kotiin – jäljen teosta isännälle, jarruttamisesta ohjaajalle ja jopa odotettua hienommasta keppisaaliista Virvelille! 🙂

Matkalla vattuja poimimaan

Matkalla vattuja poimimaan

Tänään tein kummallekin koiralle niiden tasoon nähden haasteelliset jäljet. Virvelille haasteellisuus tarkoitti useita suoria kulmia, yhtä piikkiä ja alustanvaihdoksia, Osmolle saniaisviidakkoa, risukkoa, ison, jyrkkäreunaisen ojan ylitystä, kivikkoa, autotien laitaa sekä vielä samaisen tien ylitystä. Mainiosti elikot suoriutuivat tehtävistään ja jopa ohjaaja tunsi onnistuvansa, kun koirien lukeminen tuntui sujuvan paremmin, kuin koskaan. Vaikka olin tehnyt jäljet itse, en muistanut läheskään kaikkia kulmia ja jouduin tosissani tulkitsemaan kumpaakin koiraani, kun ne välillä hukkasivat jäljen. Kaikki kepit (2 x 6) löytyivät. Nyt mamman murut uinuvat väsyneinä mutta tyytyväisinä sohvalla ja sauna on lämpiämässä.

HAKU

Omatoimisen maastotreenailun lisäksi pääsimme eilen pitkästä aikaa myös hakuilemaan Kirkkonummen Volsin uusiin treenimaastoihin. Osmo etsi partioimalla kaksi figua ja Vire pistotyöskentelynä kolme.

Vire ja joutsen, osa 2

Vire ja joutsen, osa 2

Viren kanssa pitää edelleen harjoitella peruuttaen haukkumista. Se ei edelleenkään koske maalimiehiin, mutta metrin lisäetäisyys ei olisi ollenkaan pahitteeksi ja siten se on edelleen tavoitteena. Motivaatio on ainakin kohdallaan, jopa siinä määrin, että tyhjien pistojen treenaaminen olisi eilen tuottanut varmasti hankaluuksia (lue: hallintaongelmia). Virveli etsisi mieluiten heti ekalla pistolla niin kauan ja kaukaa, että joku löytyy, eikä silloin siistien laatikkopistojen perään paljoa kysellä. Pelastuskokeissa tällä tyylillä pärjäisi, pk-puolella ei. Tämän vuoden tavoitteenani on edelleen tyhjien pistojen treenaaminen ”kisakuntoon” (vaikka tuskin tuota ilmausta vuodenvaihteen tavoitepäivityksessäni käytin) ja sen suhteen pitää tosiaan ryhdistäytyä!


Päivittelyä möksällä

11 kesäkuun, 2013

Kotona nalle sai toimia tyynynä, kun leikkimään ei pystynyt.

Kotona nalle sai toimia tyynynä, kun leikkimään ei pystynyt.

Lauantaista lähtien Osmariinin sairastupa on sijainnut Porkkalan mökillä, jossa Vire on saanut juosta metsässä ja uida meressä. Ja tietysti myös jäljestää. Mutta päivittelenpä nyt ensin potilas saarisen kuulumiset.

Päiväunet mökillä, yläsängyssä huomaavaisen varovasti käyttäytyvä hoitsu.

Päiväunet mökillä, yläsängyssä huomaavaisen varovasti käyttäytyvä hoitsu.

Osmon moniniveltulehdus ei ota parantuakseen. Eilen saatiin punkkitautitestien tulokset, niistä kaikki olivat negatiivisia. Netin tietolähteiden mukaan borrelioosi ei aina näy testeissä, joten oireiden perusteella olen itse sitä mieltä, että siitä saattaa testeistä huolimatta olla kyse. Teoriaa tukisi pitkään jatkunut ajoittainen nuha ja pärskiminen, jotka eivät ole nenäpunkkilääkkeillä lähteneet. Toisaalta niveloireiden alkaminen heti kintereeseen ilmaantuneen haavauman/pureman jälkeen viittaisi johonkin pöpöön, joka esim. jyrsijän puremasta olisi levinnyt niveliin. Outoa taudissa on se, että niveltulehdus vaihtaa paikkaa eikä viikon antibioottikuuri ole tehonnut. Eilen antibioottien määrää lisättiin ja kortisonia vähennettiin sen nestettä kerryttävän ja pissattavan sivuvaikutuksen vuoksi.

Seuraavaksi otetaan varmaan uudestaan maksa- ja munuaisarvot, koska edellisestä kokeesta on jo viikko, eikä esim. kyynpureman vaikutus sisäelimiin välttämättä näkyisi niin pian (3 vrk) oletetun pureman jälkeen. Epätietoisuus on inhottavaa, samoin jalkakipuisen koiruuden säälittävän konkkaamisen katseleminen. Onneksi häntä ei ole kipeä, joten sitä voi heilutella aina, kun joku tulee tervehtimään ja silittelemään tai kun on tarjolla lääkettä lihapullan kera. Ruoka maittaa loistavasti, mutta vähäisestä liikkumisesta johtuen ylimääräisiä ”lohtuherkkuja” ei voi paljoa potilaalle tarjoilla. Seurailemme Osmon tilan kehittymistä ja toivomme parasta.

Virveli uimareissulla "Leppäkerttuniemessä"

Virveli uimareissulla ”Leppäkerttuniemessä”

Onneksi olen päässyt purkamaan omaa treeni-intoani Virvelin kanssa. Se onkin mitä innokkain ja reippain treenikaveri niin tottiskentällä, raunioradalla kuin jälkimetsässäkin. Viime torstain paukkureagointia pääsimme paikkailemaan sunnuntaina raunioilla, jossa otin ”tottisseuraamista” (vrt. tavallinen radalle siirtyminen väljemmällä ”yhdessä” -käskyllä) hiekkatiellä samalla, kun radalla ammuttiin. Hetsasin koiran sopivan kiihkeään työmoodiin näyttämällä kissanruokapurkkia ja haukuttamalla sitä pari kertaa ”tottista” -vihjesanalla. Sitten lyhyt seuraaminen ja laukaus. Kontakti tippui, mutta vain sekunniksi, minkä jälkeen Vire nosti itse kontaktin takaisin ja sillä sekunnilla sanoin palkkasanan ”tsap” ja annoin kissanruokapurkin. Koiran syödessä herkkua ammuttiin ohjeeni mukaan toinen laukaus, jota Virveli ei noteerannut mitenkään. Pientä, mutta sitäkin paremmin sujunutta ampumistreeniä seurasi etsintä radalla, jossa ei siinäkään ollut mitään moittimista. Hieno Törppö! 😀

Virveli vedessä

Virveli vedessä

Mökkimaastoissa olemme keskittyneet jäljestykseen. Toissapäivänä tehtiin janatreenejä ja eilen yksi pitkä jälki. Janoilla Vire lähti aluksi aina vinoon ja otinkin joka lähetyksen uudestaan niin kauan, että koira meni sinne, minne mamma näytti. Jäljen Virveli nosti janoilta sentään mukavasti. Koska virtaa ja vauhtia oli enemmän, kuin laki sallii, porhalsi Vire iloisesti yli kahden ensimmäisen minijäljen ekasta kepistä, jotka olivat lähes välittömästi janan jälkeen. Kahden ekan minijäljen toinen eli viimeinen keppi löytyi ongelmitta. Kolmannella janalla Virkku oli jo saanut purkaa sen verran intoaan, että malttoi tehdä huolella myös minijäljen alun ja bongasi molemmat kepit.

Ravistelut ennen seuraavaa veteen ryntäämistä

Ravistelut ennen seuraavaa veteen ryntäämistä

Eilinen pidempi (arviolta 800 m) jälki sisälsi kuivaa kalliomaastoa, rutikuivaa pellonpohjaa, runsaampaa aluskasvillisuutta metsässä, 5 kulmaa, kahden ojan ja yhden tien ylityksen sekä 8 keppiä, joista KAIKKI tulivat löydetyiksi! 😀

Täältä tullaan!

Täältä tullaan!

Pääsääntöisesti Vire ajoi jälkeä tosi nätisti ja ratkoi kulmat hyvin, mutta ihan ongelmitta ei sentään selvitty. Yhden peurojen suosiman pöheikön luona Vire olisi vienyt ohjaajan harhaan, jos ohjaaja ei olisi tiennyt, että koira ei ole oikealla jäljellä. Ilmeisesti se siis vaihtoi lennosta johonkin tuoreeseen peuranjälkeen. MUR! Kun tajusin, että tästä en taatusti itse kulkenut, otin koiraa takaisinpäin ja käskin uudestaan etsimään jäljen. Melkoista pyörimistä ja hämmennystä kesti jonkin aikaa, mutta sitten Vire löysi kuin ihmeen kaupalla yhden jälkikepin ja pääsimme jatkamaan oikealla jäljellä. Koetilanteessa olisin kyllä seurannut innolla jäljestävää koiraani mitään epäilemättä peuran perään! :/ Tänään tehdään vaihtelun vuoksi esine-etsintää ja kenties taas pari janaa, ne kun ovat tällä hetkellä heikoin kohta Virvelin jälkityöskentelyssä.


Kevätkiireitä

27 toukokuun, 2013

Partaeläimet luokkakuvassa tänään rauniotreenien jälkeen. Edessä Osmis ja Vire, takana Ressu ja Pipsa. Kuva: Tiina Kosama

Partaeläimet luokkakuvassa tänään rauniotreenien jälkeen. Edessä Osmis ja Vire, takana Ressu ja Pipsa. Kuva: Tiina Kosama

Toukokuu on aina mahdottoman kiireistä aikaa töissä. Tänäkin vuonna blogipäivitykset ovat jääneet muiden hommien jalkoihin. Koirien kanssa on kuitenkin harrasteltu joka viikko hakua ja/tai raunioetsintää, tehty välillä omatoimitottista ja etsitty joitakin esineitä maastosta.

Osmis matkalla etsimään "ukkoja". Kuva: Laura Luotonen

Osmis matkalla etsimään ”ukkoja”. Kuva: Laura Luotonen

Osmo kävi Jan Räihän vastaanotolla ja kuvattavana. Kyynärpäissä näkyi selviä – ja edellis- kuvauksesta laajentuneita muutoksia. Nivelissä oli nivelrikkoa, paksuuntumaa ja muutamia luupiikkejä. Treenaamista ja työntekoa ei onneksi kielletty – ennemminkin kehotettiin rasittamaan koiraa paljon, mutta ei ”äärirajoille” saakka. Eri asia on se, miten tuon rajan hahmottaminen käytännön elämässä ohjaajalta onnistuu…

Eka ukko haukuttu löytyneeksi ja ohjaaja avaa "giljotiiniluukun".

Eka ukko haukuttu löytyneeksi ja ohjaaja avaa ”giljotiiniluukun”.

Nivelvalmisteita Osmis saa koko loppuikänsä, samoin cartrophen-pistossarjan
Vanhaan vesisäiliöön mahtuu hyvin maalimies ja snautseri...

Vanhaan vesisäiliöön mahtuu hyvin maalimies ja snautseri…

puolen vuoden välein. Jo nyt koira on paljon reippaampi ja vähemmän äkäinen, kuin vielä muutama viikko sitten. Tavoitteenani on kuin onkin siis päästä päivittämään hälytyskoiralta vaadittava taidontarkistuskoe heti syksyn ensimmäiseen pimeäkokeeseen ja tehdä sen jälkeen viranomaisten käyttöönotto- tarkistus. Kesän mittaan tietysti selviää, miten hyvin Osmo liikkuu pidempiä työrupeamia.

Virveli löysi ukon ja kokeilee, pääsisikö haukkumaan sen piilon sisälle

Virveli löysi ukon ja kokeilee, pääsisikö haukkumaan sen piilon sisälle

Vire ilmaisee, ohjaaja päästää maalimiehen ulos palkkaamaan koiran

Vire ilmaisee, ohjaaja päästää maalimiehen ulos palkkaamaan koiran

Heikki on pelastettu! :)

Heikki on pelastettu! 🙂

Virveli on ahkeroinut raunioilla ja metsässä ja tehnyt mökillä jälki- ja janatreenejä, tosin pariin viikkoon emme ole mökille ehtineet ja jäljestys on ollut tauolla. Mieleni tekisi jo kovasti ilmoittautua kokeisiin, mutta tottiksen paikallamakuu ja estenoudot ovat vielä turhan epävarmalla tolalla. Niitä ei olla oikein päästy treenaamaan, kun emme ole tällä hetkellä missään tottisryhmässä ja siten paikallaoloa toisen koiran tehdessä liikkeitä ei olla päästy treenaamaan. Pk-esteiden ääreenkin tulee eksyttyä valitettavan harvoin. Kesällä asiaan tulee toivottavasti muutos!

Lähetys etsimään... Kuva otettu ennen trimmiä. Karvan lisäksi taisi koiralla olla muutakin ylimääräistä!

Lähetys etsimään… Kuva otettu ennen trimmiä. Karvan lisäksi taisi koiralla olla muutakin ylimääräistä!

Raunioilla Vire pelittää mielestäni oikein kivasti. Laukaukset eivät ole enää säikyttäneet sitä ja ilmaisut sujuvat. Myös soveltuvuuskokeen ja peruskokeen ketteryysosiossa vaadittavat telineet ovat hallussa. Soveltuvuuskokeen
Uimatörppö ja synttärilahjaksi saatu pallo

Uimatörppö ja synttärilahjaksi saatu pallo

suorittaminen saattaa kuitenkin mennä loppukesään, kun koeaikataulut eivät meinaa osua sopivasti ohjaajan kalenteriin. Viikon päästä olenkin jo onnellinen kesälomalainen! 😀 Heti loman alkajaisiksi suuntaan Osmon kanssa Kuopioon pelastusopiston valmiusryhmäkurssille. Vire saa siis toimia viikon verran isännän seuraneitinä.


Kevät!

28 huhtikuun, 2013

Vappurieha

Vappurieha

Vihdoinkin ulkona alkaa näyttää ja tuntua keväältä! Metsissä on jo sen verran lumettomia alueita, että pääsin korkkaamaan jälkikauden Virvelin kanssa. Viikko sitten jäljestettiin Nuuksiossa, jossa ”eka kerta” aiheutti niin villiä riemua ja järjetöntä vauhtia, että ohjaajalla oli täysi työ pelkässä pystyssä pysymisessä kallioisessa ja osin lumisessa maastossa. Ei puhettakaan, että olisin kyennyt jarruttamaan hurjapään menoa tarpeeksi. Kahdesta ekasta kepistä rynnittiinkin sitten iloisesti yli, mutta loput kepit löytyivät ja ainakin koiralla oli ilmiselvästi hauskaa!

Iloiset vapunviettäjät mökillä

Iloiset vapunviettäjät mökillä

Eilen otettiin uusinta mökillä, jonne olin tehnyt maastollisesti helpon, arviolta reilun 500 metrin, 3 kulman ja 6 kepin jäljen. Etukäteen päätin vakaasti pitää ryntäilyt aisoissa – ja sain kuin sainkin jarrutettua tasaisesti ja tehokkaasti koiran menoa. Ja johan alkoi homma pelittää! Vire teki todella tarkasti työtä, ei nostellut turhaan nenäänsä maasta ja selvitti pari pulmapaikkaakin itsevarmasti ja nopeasti. Mikä tärkeintä, kaikki kepit löytyivät ja koira ilmaisi ne aivan tyylipuhtaasti, joskin muutamaa hiukan nakersikin. Onneksi laji on metsä- eikä peltojälki, niin keppien maistelu ei haittaa.

Ojaryöminnän jälkeen kuuluu piehtaroida ja keräillä kaikki oravaa pienemmät roskat turkkiin.

Ojaryöminnän jälkeen kuuluu piehtaroida ja keräillä kaikki oravaa pienemmät roskat turkkiin.

Maanantaina Vire oli mukana hälyryhmäläisten virtaavan veden treenissä, torstaina hakumetsässä. Tänään oli vuorossa rauniokauden aloitus Oittaalla. Kaikki työ on Virvelin mielestä HUIPPUA ja kaiken se tekee täysillä. Raunioilla jopa niin täysillä, että nenä ei välttämättä pysy vauhdissa mukana. Tänään eka ukko olisi ollut tarjolla heti alueen alussa, mutta Virveli oli niin liekeissä pelkästä raunioilla juoksemisesta, että bongasi tyypin vasta kahden muun figun nostamisen jälkeen. Vauhdista huolimatta Vire oli suurimmaksi osaksi hyvin kuulolla ja liikkui ohjeideni mukaan. Ilmaisut olivat hyvät (yksi umppari, kaksi avopiiloa) ja Vire käyttäytyi piiloilla asiallisesti.

Osmis mökillä

Osmis mökillä

Osmariini on ollut periaatteessa sairaslomalla kyynärpäidensä vuoksi, mutta mielenvirkistyksen vuoksi sekin on saanut etsiä ukkoja maastollisesti helpoista paikoista. Torstaina otettiin kokeenjälkeiset palauttavat treenit, joissa Osmis sai haukkua kaksi ukkoa, jotka palkkasivat koiran, toisin kuin kokeessa. Tänään Osmo oli olosuhteiden pakosta mukana raunioilla, joten pitihän senkin päästä hommiin. Iloisesti jätkä paineli menemään ja ilmaisi sekä umpi- että avopiilot tomerasti. Kyynärpäiden kuvaus on varattu 13.5. Espoon eläinsairaalaan Jan Räihälle, joka ortopedinä on pätevä arvioimaan kuvia ja koiran kuntoa työtehtäviä ajatellen.

Vapunpäivän kaunis ilta

Vapunpäivän kaunis ilta

Viren jäljestystreenin jälkeen olin pienellä iltakävelyllä mökkitiellä, koirat flekseissä. Seitsemäs ”varakeppi”, jonka olin jättänyt jäljen päähän siltä varalta, että Vire menisi viimeisestä kepistä yli ja olisi vaarassa jäädä ilman loppupalkkaa, oli jäänyt maastoon lähelle tien reunaa. Sen kohdalla Osmis nosti yllättäen nenänsä, suuntasi määrätietoisesti metsän puolelle, mietti hetken ja ilmaisi löytyneen esineen menemällä maahan. Yllätyin suuresti, koska koirat olivat ihan vaan iltapissalla eivätkä siis ”töissä”. Onneksi mamman taskusta löytyi hiukan lihapullanmuruja palkaksi taitavalle kepinbongaajalle!


Hälyhommat tauolle ja koira kuntoon!

21 huhtikuun, 2013

Kuva

Koiruudet olivat mukana studiohommissa viime tiistaina, kun mammalla oli vaihteeksi iltatöitä. 

Osmon kyynärpäät ovat tuottaneet edelleen harmaita hiuksia ohjaajalle. Ja selvästi kolotuksia ja niiden myötä ärtyneisyyttä myös koiralle. Osmo kävi eläinlääkärin tutkittavana pari viikkoa sitten. Kyynärnivelten koukistelu oli Osmosta selvästi epämukavaa. Kyynärät eivät koukistuneet täysin normaalisti ja niitä väänneltäessä koko muun tutkimuksen ajan kestänyt iloinen hännänheilutus pysähtyi hetkeksi. Osmo sai tulehduskipulääkekuurin, joka alkoikin pian näkyä liikkumisen paranemisena lenkeillä.

Maanantaina olimme ”pitkissä” treeneissä, joissa Osmo teki töitä miltei 1,5 tuntia vuoroin syvässä hangessa loikkien ja vuoroin liukkailla jääpoluilla lipsutellen. Tunnin kohdalla meno alkoi näyttää kurjalta eli etujalat jäykiltä ja Osmis alkoi myös touhuta enemmän kaikkea toisarvoista, kuten nostella koipea, pureskella keppejä. Välillä se sai aavistuksen maalihenkilön hajusta, mutta se ei jaksanut tarkentaa hajua loppuun. Etsintä ei siis enää napannut. Soittelimme kartturin kanssa tarkennuksia maalimieheltä ja meidän piti mennä hyvin lähelle (n. 20 m?) piiloa, ennen kuin Osmo viimein bongasi hajun niin voimakkaana, että se jaksoi työstää sen loppuun.

Tuon treenin jälkeen laitoin lauantain taidontarkistuskokeeseen osallistumisen – ja itse asiassa koko Osmon hälytyskoirauran – todella tarkkaan harkintaan ja syynäsin päivittäin neuroottisesti koiran liikkumista ja mielentiloja. Kun perjantaina koira vaikutti liikkuvaiselta ja iloiselta, päätin osallistua pimeäkokeeseen.

Jo luoksepäästävyysosiossa olisi pitänyt ymmärtää, että kipeä, mikä kipeä. Osmo nimittäin räyhäsi rivissä Väinö-kultsulle. Koskaan ei ole luoksepäästävyysrivissä ilmennyt vastaavaa pöllöilyä. Koska sain Osmon kuitenkin rauhoittumaan, pääsimme koealueelle.

Etsintäalueelle siirtyminen hallitusti koira vapaana sujui ongelmitta, samoin paikallamakuu ja koira lähti intoa puhkuen töihin. Se työsti todella itsenäisesti ja hienosti kaukana minusta ensimmäisen maalihenkilön ja ilmaisi loistavasti. Myös toinen ”ukko” löytyi etsintäalueen rajoja kiertäessämme. Sen jälkeen alkoivat vaikeudet sekä ohjaajan keskittymiskyvyssä ja etsintäsuunnitelman toteutuksessa, että koiran jaksamisessa. Ajattelin jo keskeyttää suorituksen, kun Osmo empi yhden ojan yli loikkaamista tavallista pidempään. Päätin kuitenkin jatkaa, koska tiesin maalihenkilön voivan olla vaikka vain puolen minuutin matkan päässä.

Koira sai jossain välissä aavistuksen hajusta, mutta ei ollut sitten työstänyt sitä loppuun. 😦 45 minuutin aikarajan umpeuduttua saimme vielä käydä nostamassa viimeisen maalihenkilön piilosta, jotta koiralle saatiin vielä onnistuminen ankaran reissun päätteeksi. Piilo oli hankala, mutta kyllä koira sen olisi löytänyt, jos olisi ollut kunnossa. Huomenna varaan ajan eläinlääkäriin ja kyynärpäiden kuvaukseen. Toivon, että Osmis saadaan vielä työkuntoon, jotta se pääsee tekemään kunnolla sitä, minkä se osaa ja mistä se nauttii. Toinen puoli minusta asennoituu jo valmiiksi siihen, että hälyhommat saavat Osmon osalta jäädä. Niin tai näin, haluan hoitaa koiran kivut pois ja saada eläinlääkärin ja ortopedin näkemyksen tilanteesta.

Yökokeen ja muutaman tunnin unien jälkeen suuntasin Olarin lysteihin pelastuskoiranäytöksiä juontamaan. Jonkinlaista ammattitaitoa kuvaa ehkä se, että suuresta pettymyksestä, ketutuksesta, mielen myllerryksestä ja väsymyksestä huolimatta kykenin muuntautumaan iloiseksi juontajatädiksi ja handlaamaan esitykset mukavasti läpi pienen, mutta loistavan hälyryhmäläisten ”iskujoukon” kanssa. Vire oli väliajalla markkinavilinässä kiertelemässä ja rapsuteltavana sekä näytösalueella tottistelemassa.

Torstaina polkaistiin käyntiin hakukausi uuden, uljaan treeniryhmän kanssa. Osmis lepuutteli tassujaan kotona, mutta Vire teki kolme hyvää, n. 50 m pistoa ja haukkui vieraatkin maalimiehet komeasti löytyneiksi. Palkkapurkit olivat tällä kertaa piilossa, eivätkä ilmaisupaikan merkkinä maassa. Vire ilmaisi läheltä, mutta ei ollut hipaissutkaan maalihenkilöitä, mikä on tietysti pääasia. Palkkapurkki lensi ”hyvä” -sanan jälkeen kauemmas ja ”ukko” aukaisi kannen. Sen sijaan hallitusti etsintäalueelle siirtyminen ei oikein sujunut, kun virtaa oli kintaassa niin järjettömästi… Eiköhän sekin homma muistu vielä Törpön päähän, kun se kauden edetessä huomaa, että etsimään ei pääse, ellei ensin osoita hiukan malttia ja kuuliaisuutta!

 


Himoittava herkkupurkki

7 huhtikuun, 2013

Lisää himoittavia herkkuja, tosin näitä eivät koirat saaneet edes maistaa!

Lisää himoittavia herkkuja, tosin näitä eivät koirat saaneet edes maistaa!

Kävimme eilen Viren kanssa Porvoossa tokokisoissa. Pistesaldo oli ennätyksellisen huono: 40 pojoa. 😀 Surkeisiin pisteisiin on syynä se, että päädyin itse keskeyttämään suorituksemme heti kolmannen liikkeen jälkeen, kun Vire karkasi kehästä repun ja siellä odottavan herkkupurkin luokse. Koska mahdollisuudet ykköstulokseen menivät samalla, jätin leikin siinä kohdassa kesken. Harmitti TOSI paljon, koska syy epäonnistumiseen oli tietysti se tavallisin: oma hölmöys. 😉

Ohjaajan hölmöys koski tällä kertaa koiran virittelyä herkkumössöruokapalkalla viime tingassa ennen kehään menoa. Ahneista ahnein Vire bongasi nimittäin purkin jäämisen repun luo juuri, kun meidän piti kävellä kehään. Huomasin, että tämän purkin luota ei nyt muuten niin vaan lähdetäkään ja yritin pelastaa tilanteen huijaamalla Virelle, että laittaisin muka purkin taskuuni. Epäonnistuin surkeasti, sillä tarkkana likkana Vire tietysti huomasi yritykseni ujuttaa purkki salaa kehän laidalla olevan agilitypuomin päälle… Siinä kohdassa meitä jo odotettiin kehässä, joten uusiin huijausyrityksiin ei ollut aikaa. Ei siis muuta, kuin kehään. Minulla oli täysi työ ja tuska saada koira aloituspaikkaan ja perusasentoon, siinä kun sen piti kääntää selkänsä kehän sitä reunaa kohti. Lähtöasetelmat eivät siis liikoja lupailleet.

Ihme kyllä pääsimme kuitenkin aloittamaan seuraamisen ja se menikin UPEASTI! Hullunhieno kontakti ja kiihko koiralla päällä koko ajan, mutta silti työskentely oli eksaktia ja koiran paikka ja asento koko ajan oikeat. JES! Seuraamisesta saimme siis täyden kympin, mistä voi olla suorastaan ylpeä! Vire odotti koko ajan, että sanoisin taikasanan ”tsap” ja se saisi rynnätä herkkupurkkinsa luo. Toisen liikkeen alussa se lähti liikkeelle epäuskoisena hidastellen ja taakseen (=purkille päin) katsoen, jolloin annoin uuden käskyn seurata. Maahanmeno oli täydellisen nopea, mutta alun hidastelu ja kaksoiskäsky alensivat arvosanan 7:ksi.

Se jäikin sitten viimeiseksi liikkeeksemme, sillä seuraamisesta seisomaan jäämisen alussa Virveli ei kyennyt enää hillitsemään himoaan vaan livahti kehästä repun luo. Liike nollautui ja totesin, että siinä menivät myös mahdollisuutemme ykköstulokseen. Niinpä kiitin erittäin hyvää, tasapuolista ja kannustavaa tuomaria eli Riikka Pulliaista ja sanoin, että jätän suorituksen kesken. Kehän ulkopuolella niuhotin Virelle seuraamista ja perusasentoja ja käännöksiä jonkin aikaa, ennen kuin vapautin sen sille kovan onnen herkkupurkille. Treenin kannalta olisi ollut varmasti vielä parempi palauttaa koira kehään tekemään liikkeet loppuun, mutta oma kanttini ei enää kestänyt. Halusin epämukavasta tilanteesta pois eli mukavuudenhalu tai suoranainen nynnyily voitti. Mutku mutku… Haluan kisata vain hyvällä fiiliksellä enkä siksi ole koskaan oikein osannut hyödyntää noita epäonnistumisia koulutuksellisesti. Ei siinä kyllä montaa minuuttia mennytkään, kun jo nauroin katsojien kanssa surkuhupaisalle tilanteelle.

Uskon, että jos Vire olisi luullut purkin olevan minulla mukana kehässä, olisi tuo seuraamisen mahtava työmoodi jatkunut läpi suorituksen. Aikaisemmin Vire on myös kyennyt työskentelemään, vaikka on tiennyt palkan odottavan kentän reunalla. Nyt nälkä oli jostain syystä tavallista kovempi tai palkkamuona tavallista parempaa eli vastustamattoman himoittavaa. Seuraavassa kokeessa purkkia ei kyllä vilautetakaan Virvelille ennen kehään menoa, narupalloa korkeintaan.

Terassikausi avattu! Maalaistollot paistattelivat päivää Cafe Ursulan terassilla.

Terassikausi avattu! Maalaistollot paistattelivat päivää Cafe Ursulan terassilla.

Kokeen jälkeen hain Osmon kotoa ja ajoimme Suureen Pääkaupunkiin ihanaa auringonpaistetta ja sen esiin houkuttelemia ihmismassoja ihmettelemään. Lenkkeilimme Liisan kanssa Kaivarissa, jossa piti suorastaan pujotella ihmisten ja koirien ohi. Maalaistollot käyttäytyivät kuitenkin koko ajan kivasti. Mitä enemmän häiriöitä, sen vähemmän ne näyttävät koiria häiritsevän. Siksi varmaan kaupungilla näkee yleensä hyvin käyttäytyviä koiria. Kun lajitovereita tulee vastaan kaiken aikaa, ei niihin jaksa enää suhtautua niin suurella tunteella, kuin jollain pienellä metsäpolulla, jolla toisen koiran näkeminen olisi Erittäin Suuri Tapaus!

Tänään treenattiin turvapuistossa, jossa kumpainenkin koira etsi ja haukkui kolme figua. Turvapuiston jälkeen elukat ovat vetäneet vain sikeitä, joten ilmeisen väsyttävä viikonloppuohjelma saatiin taas aikaiseksi! Nyt vielä iltalenkille keväiseen LUMISATEESEEN. Jippii…


Aurinko armas ja pelottava pesuhirviö

1 huhtikuun, 2013

Hetkittäin tuntui keväältä! Tiekin oli aurinkoisimmista kohdista sulanut!

Hetkittäin tuntui keväältä! Tiekin oli aurinkoisimmista kohdista sulanut!

Pääsiäisloman viimeiset päivät nautiskeltiin mökillä upeista ulkoilukeleistä, maittavasta muonasta, lempeistä löylyistä ja kilteistä koirista. Uusi narupallo sai molemmat piskit hyppelehtimään innoissaan ja tekemään hienoja, pieniä tottispätkiä jäällä. Emäntä oli tyytyväinen sopuisiin vaikkakin hurjannäköisiin juoksu- ja painisessioihin ja kuuliaisiin elukoihin silloin, kun piti olla asiallisemmin.
Ei se mamma, vaan se narupallo sen taskussa!

Ei se mamma, vaan se narupallo sen taskussa!


Iiihana uusi pallo!!!

Iiihana uusi pallo!!!


Vire vauhdissa

Vire vauhdissa


Osmariinin kontakti :)

Osmariinin kontakti 🙂


On se vaan niin upeaa kun saa juosta jäällä kuminen pallo suussa!

On se vaan niin upeaa kun saa juosta jäällä kuminen pallo suussa!


Huilitauko hangessa (ja hetkellisesti pallo Osmon saatavilla!)

Huilitauko hangessa (ja hetkellisesti pallo Osmon saatavilla!)


Osmariini oli hyvällä tuulella.

Osmariini oli hyvällä tuulella.

Peurat, supikoirat ja jänikset saivat tällä reissulla olla rauhassa, joskin yhden peuraparan irto-osia koiruudet pellolta bongasivat… Vire luovutti kiltisti löytämänsä sorkan mamman käteen (Nam! Vähän höpsöltä tuntui muuten sanoa irrotuskäskynä toimiva iloinen ”KIITOS!”), mutta Osmariini juoksi aarteensa kanssa karkuun sillä seurauksella, että se joutuikin myöhemmin pysähtymään kesken lenkin oksentamaan liian nopeasti ahmaisemaansa karvaista herkkua tieposkeen. Se vasta oli luonnonmukaista raakaruokaa!

Jäällä oli tilaa temmeltää!

Jäällä oli tilaa temmeltää!


D-vitamiinia tankkaamassa.

D-vitamiinia tankkaamassa.

Perjantaina treenailtiin pitkään ja hartaasti hyvässä seurassa Ruduksen turvapuistossa. Vire oli ihmettelemässä rakennusalan työturvallisuuskoulutukseen rakennettua paikkaa ensimmäistä kertaa, mutta se ei tahtia haitannut. Eivät ritiläportaat, jännät alustat tassujen alla eivätkä liioin ne omituisen ihmismäiset, mutta ei-miltään-haisevat Tyypit (=työmiesnuket) hämänneet, kun likka pääsi pitkästä aikaa etsimään ihmisiä. Liikkuminen oli vaivatonta, motivaatio kohdallaan ja ilmaisut erinomaiset. Viren treeniin olen siis erittäin tyytyväinen, mutta Osmon kohdalla epäilykseni jonkin sortin kolotuksista tai kivuista vahvistuivat… Osmon vauhti ja innostus eivät olleet ollenkaan sen normaalia tasoa ja yksi ihminen olisi peräti jäänyt piiloonsa traktorin ohjaamoon ilman tarkastuskierrosta. 😦 Toivottavasti jätkä saadaan pian kuntoon.

Jos ei Vire pelkää kiipeilyä, ihmisnukkeja tai omituisia alustoja, niin kynsienleikkuu on sen mielestä aina hirrrrveän pelottavaa. Tänään löytyi toinen pelottava asia, kun mökiltä palatessamme kovia kokenut koira-automme pääsi vuotuiseen pesuun (valitettavasti se puhdistui vain ulkopuolelta). Takakontin yksiössään Osmo kuunteli surinoita ja katseli automaattipesurin liikkeitä tyynen rauhallisesti, mutta Virvelin mielestä kone oli vähintäänkin erittäin epäilyttävä. Likka könysi takapenkin selkänojan yli lähemmäs ihmisiä ja kyhjötti sitten siinä mökkitavaroidemme päällä häntä koipien välissä kuin kynsiä leikattaessa… Ties, vaikka pelottava pesuhirviö lähestyisi seuraavalla kierroksellaan kynsisaksien kanssa! Siitä tulikin mieleeni: Taitaa olla taas koirien manikyyrin aika!


Suunnistusta koiralaumassa

2 maaliskuun, 2013

Vire vaihtoi kampausta kevään kunniaksi

Vire vaihtoi kampausta kevään kunniaksi

Torstaina oli hälyryhmän ”puolikkaat”, joiden aiheena oli tällä kertaa suunnistus ja koiran hallinta. Koska Vire kaipaa hallintatreeniä Osmoa enemmän, otin treenikaverikseni sen. Meidät oli jaettu ryhmiin, joiden piti suorittaa erinäisiä tehtäviä suunnistusreitin varrella. Ryhmässämme olivat Gabi, Scifi (apku) ja pieni, reipas Noppa-pentu (apku), Nina ja Päivin Seita (lbn) sekä Juha ja Kerkko (apku). Yhteistyö pelasi ja koiralauman kanssa oli yllättävänkin rauhallista ja miellyttävää liikkua.

Törppö ja Tosikko kysymysmerkkeinä

Törppö ja Tosikko kysymysmerkkeinä

Tehtävärasteilla suoritettiin luoksepäästävyys peko-kokeiden tyyliin, paikallamakuu ryhmässä ja siitä luoksetulo yksi koira kerrallaan, seuraamista, takana kulkemista (helppo homma, koska polku oli kapea), ilmaisuharjoitus, koirien vaihto yhdelle taipaleelle, mehu- ja evästauko sekä junamatka Kauklahdesta takaisin lähtöpisteeseemme Espoon asemalle. Vire oli mainio ja kuuliainen kaikilla rasteilla eikä urahtanut kertaakaan muille koirille. Junamatkaa taitettiin toisen ryhmän kanssa, joten samaan koiravaunuun ahtautui kokonainen joukkueellinen espyläisiä ja yhteensä 10 koiraa! Oli siinä lipunmyyjällä kummastelemista!

Viime sunnuntaina Nuuksiossa

Viime sunnuntaina Nuuksiossa

Pidimme koirat kytkettyinä myös metsässä, koska ohjeena oli, että joko kaikki tai ei yksikään ryhmän koirista saa olla maastossa vapaana. Vire antaa muiden olla rauhassa silloin, kun se on hihnassa, mutta vapaassa leikissä sillä voi iskeä yllättäen aggressio päälle muiden narttujen ja voisin kuvitella, että pentujenkin kanssa, joten oli itsestään selvää, että meidän ryhmämme koirat olivat kaikki kiinni lukuun ottamatta joitain rastitehtäviä. Hihnassa tyypit toki haistelivat toisensa läpi, kun tiiviissä porukassa liikuttiin.

Valitettavasti otsalampustani oli patterit lopussa eikä karttaa nähnyt tihrustaa metsässä, joten suunnistuvastuu oli enemmän muilla ryhmäläisillä. Muutaman lyhyen taipaleen verran toimin sentään ”pääkartturina”. Kerrassaan loistava treeni tarjosi sen verran fyysistä ja etenkin henkistä rasitusta, että 2,5 tunnin jälkeen Vire oli kerrankin väsynyt. 😀

Osmo tuntee päättömän nallenraatonsa nimellä "Pikku-Pete"...

Osmo tuntee päättömän nallenraatonsa nimellä ”Pikku-Pete”…

Eilen treenattiin taas tokoa hallivuorollamme ja Osmokin pääsi töihin. Se olikin taas aivan liekeissä – tehtiin paikallamakuuta lukuunottamatta kaikki voittajaluokan liikkeet läpi. Vire harjoitteli tokon avoimen luokan liikkeitä, joista luoksetulon pysäytys on tällä hetkellä kaikkein heikoimmalla tolalla. Kapulankin likka luovutti kiltisti, vaikka en joka kerralla siitä heti palkannutkaan. 😉


Osmon hälytreeni

18 helmikuun, 2013

Pätevä pelästyspoika kaipaisi parturointia...

Pätevä pelästyspoika kaipaisi parturointia…

Tasapuolisuuden nimissä pitää päivittää hiukan Osmonkin kuulumisia. Keskiviikkona olimme hälytreeneissä, joissa etsimme ”83-vuotiasta diabeetikko-rouvaa”, mutta löysimme pari iloisessa kunnossa olevaa ”ulkopuolista”. Osmo teki innolla hommia ja nappasi jäljen heti etsinnän aloitettuamme. Jäljen päässä koira ilmaisi riemulla hankeen huilimaan jääneen illanviettäjän.

Ekan hiihtolomapäivän aamulenkki kotikonnuilla

Ekan hiihtolomapäivän aamulenkki kotikonnuilla

Ilmoitimme henkilöstä johdolle, jolta saimme ohjeeksi jatkaa etsintöjä ja ilmoittaa vain tehtävän kannalta olennaiset havainnot. Illanviettäjä ohjattiin jatkamaan baarin suuntaan ja me jatkoimme omaa tehtäväämme. Kolusimme taajamametsän polut ja jäljet siten, että melko laajan etsintäalueen hajut tulisivat varmasti tuulen mukana koiran nenään.

Kiilusilmä-Vire ja Osmo - kumpikin taas trimmauksen tarpeessa

Kiilusilmä-Vire ja Osmo – kumpikin taas trimmauksen tarpeessa

Melko pitkän urakoinnin jälkeen Osmo otti ja lähti puskemaan syvässä lumessa ylämäkeen. Kadotettuani koiran näkyvistäni aloin huolehtia, että koira olikin saanut joltakin kävelytieltä hajun jostain viattomasta ohikulkijasta – ja aloin huudella sitä takaisin. Kun Osmoa ei kuulunut takaisin, kutsuin uudestaan tiukalla äänellä, jolloin mäen nyppylän takana näkyikin koiran lamppu. Samalla Osmo haukahti ja tajusin mokanneeni eli kutsuneeni sen pois maalihenkilön hajulta. Osmo tulkitsi hätäisen luoksetulokutsuni siten, että löydetyssä olisi jotakin epäilyttävää. ”Ilmaisu” olikin alkuun epäluuloista mörköhaukkua eikä normaalia, innokasta ja vaativaa ilmaisuhaukkua.

Menin koiran tueksi löydölle, kehuin ja odotin, että se haukkuu varmemmalla fiiliksellä vielä muutaman kerran. Sitten annoin maalihenkilön palkata Osmon, vaikka tosietsinnöissä niin ei tietenkään koskaan tapahdu. Tämän löydön jälkeen partioimme vielä puolisen tuntia, jonka jälkeen ilmoitimme alueen tarkistetuksi. Sitten saimmekin johdolta käskyn suunnistaa uuteen paikkaan, jossa ei ollutkaan enää etsintätehtävää vaan loppupalaveri.

Koira toimi loistavasti koko treenin ajan ja ohjaaja sai jälleen kerran muistutuksen koiraan luottamisesta. Onneksi snautseri on sen verran jästipää, ettei jää pitkäksi aikaa murehtimaan ohjaajansa mokia.


Lumivyöry-Virveli

9 helmikuun, 2013

Laviinikoira lumilenkillä

Laviinikoira lumilenkillä

Viren kanssa käytiin tiistaina treenaamassa lumen alle hautautuneiden ihmisten etsintää. Osmo jäi kotiin, koska sillä oli edelleen hiukan nuhainen nenä, vaikka omasta mielestään se olisi ollut täydellisen terve ja valmis töihin. No, treeneihin Osmo ehkä olisikin ollut tarpeeksi terve, mutta ei oman vuoronsa odotteluun kylmässä autossa.

Virkeä nuhanenä löysi lumen alta kepin!

Virkeä nuhanenä löysi lumen alta kepin!

Vire oli innoissaan tajutessaan, että isossa lumikasassa haisee IHMINEN! Haukku riitti ilmaisuksi, vaikka oikeasti laviinikoirien kuuluisi myös kaivaa lunta oikeasta kohdasta. Suurin osa meidänkin treeniryhmästämme halusi koiran paitsi haukkuvan, myös kaivavan lunta. Itse tuumin, että lumeen hautautuneiden etsintä on sen verran harvinainen tilanne tosietsinnöissä, että pelkkä haukku saa riittää, kun muissa tilanteissa koira ei missään nimessä saa koskea maalihenkilöön (esim. kaivaa pressua tai peittoa). Toki koirat oppivat vallan helposti erottamaan tilanteet toisistaan, mutta Virvelin kohdalla haukku sai siis riittää – ja hyvin Vire näyttikin haukkumalla oikeat kohdat lumiseinämästä. Lumitreenien jälkeen jäimme vielä hetkeksi tottistelemaan teollisuusalueen hyvin auratulle parkkipaikalle.

Esine-etsintävuoroa jonottamassa.

Esine-etsintävuoroa jonottamassa.

Muuten olemme tällä viikolla keskittyneet lenkkeilyyn eli hangessa kahlaamiseen ja polkujen avaamiseen. Muutamia esineitä koirat ovat saaneet mielen-virkistyksekseen etsiä. Tallatun alueen rajoittuessa pelkkään polkuun ”etsimistä” oikeampi sana taitaa kyllä olla noutaminen. Videolla Osmo hakee hanskan lumen alta, Virveli liian näkyvästä paikasta puun oksalta. No, esineen palautus mammalle olikin tämän treenin pääasia.

Eilen päästiin taas treenaamaan, kun tottishallilla oli espyläisten vuoro. Vire teki tokon avoimen luokan liikkeitä (on se vaan vaikeaa nousta maasta istumaan, jos mamma on yli kolmen metrin päässä!). Paikallamakuu oli 2 min + 2 min ohjaajan ollessa piilossa. Yhden välipalkan kävin antamassa, kun vieruskaverikin palkattiin. Vire makasi rauhassa, mutta asento vaihtui miltei heti vähän liiankin rentoon lonkka-asentoon… Muissakin liikkeissä sattui kauneusvirheitä, mutta meininki oli kiva ja sehän on pääasia.

Taitava Osmis lumikuorrutuksella

Taitava Osmis lumikuorrutuksella

Osmariinin treeni oli kertakaikkisen upea, ruutu löytyi vaihteeksi ongelmitta, luoksetulon pysäytykset olivat heti skarpit ja metallikapulakin noudettiin esteen yli hypäten. Paras juttu oli kuitenkin se, että tunnari onnistui! 😀 Vaikka otin varman päälle enkä sekoittanut vielä liikkeenohjaajaa mukaan kuvioon, antoi tunnarin onnistuminen kuitenkin taas itsevarmuutta sekä Osmolle että minulle.

Äsken jatkettiin olkkarissa siitä, mihin eilen hallilla jäätiin eli Viren kaukokäskyihin naksuttimen avulla, vähitellen välimatkaa pidentäen. Lopulta saatiin kasaan 5 onnistunutta istu-maahan -vaihtoa n. 5 metrin välimatkalla. Paikallamakuun (4 min) Vire teki Osmon vieressä mamman surffaillessa netissä toisessa huoneessa.


Nenähommissa

21 tammikuun, 2013

Viimein oikea kaappi löytyi. Kuva: Anne Kuosmanen

Viimein oikea kaappi löytyi. Kuva: Anne Kuosmanen

Eilen pääsimme treenaamassa rakennusetsintää suljetulla koululla. Kumpikin koira teki töitä intoa puhkuen ja vähät välittämättä liukkaista lattioista, pimeistä nurkista tai kolisevista huonekaluista. Ensimmäinen hankalampi tarkennustehtävä sai Osmon hieman turhautumaan ja lopulta se kysyikin ohjaajalta apua, kun sen selvästi näyttämä huone ja sieltä selvästi näyttämä kulma ei vielä riittänytkään. Näytin kaappien alareunoja järjestyksessä, kunnes oikea kaappi löytyi ja koira avasi sen kuonollaan. Toisella kierroksella Osmo oli huippuhyvä eikä tarkennusongelmiakaan ilmennyt.

Virveli estradilla. Kuva: Anne Kuosmanen

Virveli estradilla. Kuva: Anne Kuosmanen

Vire oli kokemattomuuteensa nähden tosi taitava sekin. Kuten Osmokin, myös Vire näytti erittäin selvästi ihmisten sijainnin huoneen tarkkuudella, mutta sillekin tarkennus oli haastavampaa. Etenkin yksi kaappi, joka sijaitsi kellarissa ilmastointikanavaa vastapäisessä nurkassa, tuotti likalle päänvaivaa. Haju virtasi huoneen toiseen kulmaan ilmastointikanavalle ja koira kiipeili huonekaluilla ja kurkotteli ylöspäin varmana siitä, että tyyppi lymyilee jossain ilmastointikanavan uumenissa.

Ruokalassa tarjolla tänään... Anne Kuosmanen! ;)

Ruokalassa tarjolla tänään… Anne Kuosmanen! 😉

Hienoa oli se, että Vire ei alkanut ilmaista kertaakaan pelkkää hajua, vaan jaksoi työstää pitkään hankalaa piiloa, kunnes hienoisella avustuksella (ohjasin koiran nuuskimaan oikeaa kulmaa) se lähestulkoon törmäsi metallikaappissa piileskelevään maalihenkilöön. Vire taisi hämmästyä löytäessään hajunlähteen kaapista, kun kerran haju oli vahvin ihan toisessa päässä huonetta. Näillä pakkasilla rakennustreeni lämpimissä sisätiloissa oli mukavaa vaihtelua metsässä piileskelylle. Koiratkin saivat odottaa vuoroaan tyhjään luokkaan perustamassamme ”koiraparkissa”.
Rakennusetsintää. Kuva: Anne Kuosmanen

Rakennusetsintää. Kuva: Anne Kuosmanen

Löytyi! Kuva: Anne Kuosmanen

Löytyi! Kuva: Anne Kuosmanen

Osmo on päässyt tekemään myös taajamaetsintää ”pitkissä” treeneissä Olarinluomassa. Lea lymyili piilossa ja Juha toimi kartturina. Etsintä tehtiin suurimmaksi osaksi liinassa ja kävelyteitä pitkin. Reilun 45 minuutin etsinnän jälkeen koira nosti nenänsä ylös ja kiskoi liinan perässä roikkuvan ohjaajansa kävelytieltä pöpelikköön. Koiran reaktio oli selvääkin selvempi pitkän ”sunnuntaikävelyvaihteen” jälkeen. Sainpahan kaipaamani todisteen siitä, että Osmo on töissä, vaikka tepsuttelee siivosti kävelyteitä näennäisen välinpitämättömänä.

Vire yritteliäänä... Kuva: Anne Kuosmanen

Vire yritteliäänä… Kuva: Anne Kuosmanen

Paitsi eilen rakennuksessa, Vire on tehnyt tarkennusharjoituksia myös metsässä ja raunioilla. Ilmaisut ovat olleet asialliset (lue: koira ei ole pyrkinyt pussailemaan tai tallomaan maalihenkeä) ja haukkusarjoihin on saatu hiukan lisää pituutta. Ihmeellisintä on, että järjettömästä innosta ja pää viidentenä jalkana juoksemisesta huolimatta koira on ehtinyt pitää myös nenänsä auki. Viimeksi raunioradalla Virvelillä kesti n. 6 sekuntia lähetyksestä ilmaisuhaukkuun, vaikka ”ukko” oli radan kauimmaisessa kulmassa. Että se siitä ”vaikeammasta tarkennettavasta”…


Liukkaat tiet, kantavat hanget

5 tammikuun, 2013
Vauhtia pellolla

Vauhtia pellolla

 

Kevätlukukausi alkaa maanantaina, mutta nyt nautitaan vapaasta viikonlopusta mökillä. Tiet ovat pelkkää jäätä, joten niillä on käveltävä nöyrästi katse maahan luotuna eikä vauhdin hurmasta voi uneksiakaan. Pelloilta sen sijaan suurimmat lumikinokset ovat sulaneet, jolloin tämänpäiväinen pakkanen sai aikaan loistavan hankikannon. Koirat nauttivat selvästi, kun pito tassujen alla parani eikä lumessa tarvinnut kahlata.

Hippa on hitaampi, kun Osmo tekee tiukkoja käännöksiä.

Hippa on hitaampi, kun Osmo tekee tiukkoja käännöksiä.

Osmokin innostui leikkimään harmaahyljettä ja juoksemaan hippasilla vaihteeksi Virveliä karkuun. Yleensä Osmo on se, jota Virveli usuttaa takaa-ajoon ja joka sitten ottaa systerin kiinni vain äristäkseen sille kiukkuisesti… Miellyttävää vaihtelua mökkilenkkeilyyn toi se, että Vire -RiistanKauhu- Törppönen ei lähtenyt kuin kerran riistanhajulle ja silloinkin muutti mielensä jo toisesta ärräpäisestä käskykarjaisusta. 😀

Eilen kävimme taas EsPyläisten hallivuorolla tottistelemassa. Osmon kanssa tein hiukan seuraamisia tiheillä suunnan- ja vauhdinmuutoksilla, luoksetulon pysäytyksiä naksuttimella sekä ruutua kosketusalustan avulla. Nämä kaikki menivät varsin mukavasti.

Harmaahylkeen aloitusasento

Harmaahylkeen aloitusasento

Harmaahylje vol 2

Harmaahylje vol 2

Harmaahylje vol 3

Harmaahylje vol 3

Laura avusti tunnarissa viemällä palikat riviin, kuten kisoissa. Oma palikka oli uusi ja pidin sitä kädessä vain muutamia sekunteja, kuten kisoissakin tekisin. Ekalla kerralla Osmo oli epävarma ja haisteli palikoiden lisäksi pitkään lattiaa, jolloin jouduin uusimaan käskyn. Oman palikan koira onneksi viimein valitsi, jolloin pääsin naksauttamaan ja palkitsemaan sen. Tehtiin saman tien toinen kerta, vieraat palikat olivat samoja, mutta oma vaihdettiin kokonaan uuteen. Taas muutaman sekunnin kädessä pitäminen, minkä jälkeen Laura vei palikat riviin. Lähetin koiran, joka tekikin nyt aivan erinäköisen, hienon ja varman tunnarin! 😀 Osmo haisteli palikat järjestyksessä ja valitsi heti oman. Siitä naksautus ja vapautus jo palautusmatkalta superherkkupalkalle. Eilinen oli ehdottomasti Osmon paras tunnari ikinä! Naksuttelut ja aina uusien palikoiden käyttäminen treeneissä ovat ilmeisesti alkaneet tuottaa tulosta. Näitä lisää!

Isäntä ja Virveli ihmettelevät Osmon showta

Isäntä ja Virveli ihmettelevät Osmon showta

Virveli oli innokas ja tunnollinen, mutta turhankin vauhdikkaalla tuulella. Vauhdista seurasi useita pieniä sähläysmokia, kuten perusasennon omatoimisia ”korjaamisia” pomppimalla ja lisää pomppimista juoksuosuuksien ja täyskäännösten kohdalla. Nämä ovat tosin virheitä, joita tässä vaiheessa treeniä katson läpi sormien. Tärkeintä on vietikäs työskentely ja se, että koiralla on hauskaa. Siinä pyrin toki olemaan tarkkana, että palkkaa ei koskaan tule juuri pomppimisten kohdalla. Hienoa on se, että edes eilisenlaisessa hypermoodissa Vire ei päästä ääntäkään. Monesti riisenit alkavat nimittäin innostuessaan ja vietin noustessa piippailla, vinkua tai peräti haukkua. Vire kesti hyvin myös lukuisia toistoja ja korjauksia esim. maahan-istu -vaihdoissa. Lyhyellä välimatkalla homma toimii, joten vahvistan toistaiseksi niitä naksulla, kunnes välimatkan pidentäminen onnistuu.

Huilitauko auringossa

Huilitauko auringossa

Virveli teki myös tokon avoimen luokan hyppyä, jossa koira käsketään hypyn jälkeen istumaan esteen taakse ja sen jälkeen takaisin esteen yli. Vire on mieltynyt maahanmenoon ja lankesi pitkään välittömästi maihin, kun sanoin minkä tahansa käskyn hypyn jälkeen. Korjausten vuoksi se ehti myös jo ketjuttaa liikkeen muotoon hyppy – istu (maahan) – istu (valtaisin käsiavuin) – palkka. Huomattuani tämän ketjun palasin treeneissä selkeään namiapuun heti hypyn jälkeen eli ohjasin koiran namikädellä suoraan istumaan. Tästä vauvatreenistä naksuttimen kera on ollut hyötyä, sillä eilen Vire ei enää ehdottanut maahanmenoa hypyn jälkeen. 🙂 Paikallamakuukin tehtiin tällä kertaa tokotyyliin koirat rivissä ja avoimen luokan tapaan ohjaajat piilossa. Kävin palkkaamassa Viren välillä rauhallisesta ja hiljaisesta odottamisesta.

Äänitehosteita käytetään tässä lajissa runsaasti...

Äänitehosteita käytetään tässä lajissa runsaasti…

Torstaina treenattiin kolmen ihmisen ja kuuden koiran voimin taajamaetsintää. Alueena oli lähiöpuiston kävelytien ympäristön ja tien vieressä virtaavan puron tarkistaminen. Virtaava vesi toi todella tehokkaasti figun hajut koiran nenään reilun 100 metrin päässä olevan sillan alta. Sekä Lumo että Osmo reagoivat todella vahvasti jo kauempana alavirrassa olevalla sillalla ja selvittivät sillan alla hyvässä tuulensuojassa olevan maalihenkilön sijainnin melko helposti.

Osmo halailee hellästi joululahjaksi saamaansa villakissaa.

Osmo halailee hellästi joululahjaksi saamaansa villakissaa.

Sen sijaan pusikossa olevaa figua Osmo ei olisi löytänyt, jollen olisi mennyt sen kanssa hankeen kahlailemaan ja jollei koira olisi lähestulkoon törmännyt piiloon. Piiloja pohtiessamme tuuli pusikoilta kävelytielle päin, mutta niin vaan tuulen suunta oli muuttunut täysin, kun lähdimme töihin. Tuulen suunnasta saa olla todella tarkkana, jos olettaa koiran saavan jonkin tietyn alueen hajut esim. tielle. Jos tuuli kääntyy eikä aluetta vielä partioida tiheällä kammalla läpi, jää figuparka löytymättä. Sainpahan taas hyvän muistutuksen ilmavirtojen vaihtelevasta luonteesta lyhyenkin ajan tai pienenkin alueen sisällä.

Vire ja torkkupeitto

Vire ja torkkupeitto

Virveli etsi puronmutkan pusikosta yhden figun, aloitti haukun ja sai palkintonsa. Välillä myöhäis-herännäiset raketinpaukuttelijat saivat sen pysähtymään ja kuuntelemaan pariksi sekunniksi, mutta etsintä jatkui häiriöistä huolimatta. Huomenna etsitään taas ukkoja ja pidennetään ilmaisuhaukun kestoa. Sitten alkaakin taas se arkinen aherrus, mikä tosin osalle meistä merkitsee vain pidempiä makoisia päiväunia sohvalla köllötellen.


Joululoman lähestyessä

16 joulukuun, 2012

Koulun joulujuhlat on soiteltu ja lauleltu. Ennen lomaa on vielä viisi työpäivää –  ja miltei 200 arvosanan pähkäileminen. Vaan pitäähän sitä nyt ehtiä blogiakin päivittämään! 😉

Vire moottorina, mamma ratissa ja Siiri & Sanni jarruna.

Vire moottorina, mamma jarruna.

pulkka-ajelulla 008

Hallituinta meno oli näin: ”Yhdessä” -käsky + nakinmurua palkinnoksi.

Hankilenkkejä ollaan saatu tarpoa päivittäin kotikonnuilla. Mökillä Vire pääsi korkkaamaan viime viikonloppuna vetokaudenkin, kun siskontyttöni Siiri ja Sanni tulivat viikonloppuna käymään. Virveli olisi halunnut mennä täysillä ja hallittu kävelyvauhti onnistui lähinnä nakinpalalla imuttamalla.

Lisäksi pulkassa lämmikkeenä ollut lampaantalja oli vetokoiran mielestä todella kiinnostava – Virveli olisi selvästi halunnut retuuttaa taljaa loppupalkakseen. Pitänee siis vielä treenailla vetohommia ennen julkisempia lastenvetoja!

Saimme Osmon kanssa erittäin hyvän etsintä- ja koiranlukutreenin viime maanantaina. Kartturina oli Päivi ja alueet oli suunnitellut Juha. En voinut ensin kuvitellakaan, että ns. minipitkissä olisi aikaa laittaa koirakkoa tyhjälle alueelle, mutta niin vaan lopulta uskalsin luottaa koiraan ja todeta tarkistamamme alueen tyhjäksi. Tämän jälkeen saimme uuden alueen, jolta Osmo heti bongasi hajun.

Osmo ja uudet, viralliset valjaat.

Osmo ja uudet, viralliset valjaat.

Piilo oli erittäin hyvä, mutta enempää en voi kertoa, koska samaa aluetta on tarkoitus käyttää myös hälyryhmän isommissa treeneissä. Kävimme tarkastamassa aluetta vähän kauempaakin, jos vaikka haju olisi vain kerääntynyt kyseiseen notkelmaan, mutta sinnikkäästi koira pyrki kauempaakin aina vaan samaan paikkaan nuuskuttamaan, kurkottelemaan ja haukahtelemaankin. Lopulta annoin koiran työstää hajun vapaana (koska oltiin taajamassa, oli tähän asti työskennelty liinassa), jolloin se sai tehdä työnsä loppuun saakka ja löysi kuin löysikin figun. Tässä tapauksessa Osmon jästipäisyys oli plussaa, sillä nöyrempi koira olisi jo uskonut ohjaajaa ja luopunut hajusta, joka ei ”kelvannut” ohjaajalle ja jolta koira vietiin useamman kerran pois. HYVÄ, OSMIS! 😀

Kulkusten kilinä säestää pelastustörpön rynnistystä etsittävän luo...

Jotakuinkin tämän näköinen Virveli oli tänäänkin treenien jälkeen!

Vire sai tehdä lyhyen etsinnän samassa paikassa. Taajamaetsintää tosi vähän tehnyt Virveli ei olisi luultavasti bongannut vaikeaa piiloa ollenkaan ilman ohjausta kyseiselle alueelle. Se ei myöskään työstänyt piiloa loppuun saakka, vaan ilmaisi vahvan hajun turhan aikaisin. Pitää alkaa treenata taas piiloihin tunkeutumista ja reittien etsimistä, jotta hajujen tarkennus ei unohdu. Raunioilla Vire on tehnyt paljon umpipiiloja, mikä on luultavasti osasyy siihen, että se ei yrittänyt etsiä reittiä maalihenkilön luokse niin sinnikkäästi, kuin olisin toivonut.

Perjantaina ehdimme pitkästä aikaa myös hallivuorollemme tottistelemaan. Vire oli vireessä ja teki todella upealla kontaktilla hommia muista koirista vähät välittämättä. Olen treenaillut sen kanssa nyt tokon avoimen luokan liikkeitä, lähinnä jättävissä liikkeissä palaamista koiran taakse ja vasta sitten viereen, hypyn jälkeen istumista esteen taakse sekä kaukokäskyjen istu-maahan-vaihtoja (ilman, että koira tulee eteenpäin…).

Osmolla intoa oli niin paljon, että sekin meinasi kaukokäskyissä ottaa ekstra-askelia. Naksuttimella merkkasin ne vaihdot, jotka olivat hyviä. Osmo on töissä ollessaan mukavan luotettava enkä jännitä sen kanssa muiden koirien luokse ryntäämistä, kuten Virvelin kanssa vielä tässä vaiheessa. Osmis teki myös luoksetulojen pysäytyksiä. Tunnaripalikat ja ruutumerkit pitää ehdottomasti ottaa ensi viikolla mukaan hallille, ne kun ovat perinteisesti ne liikkeet, joista pisteitä ei kisoissa irtoa. :/

Haukuttuaan Lauran Osmo saa herkkumössöä purkista.

Haukuttuaan Lauran Osmo saa herkkumössöä purkista.

Tänään käytiin lumisissa hakutreeneissä. Vire otti kaikkien maalihenkilöiden hajut hienosti ilmasta kävelytielle ja paineli sitten oikopäätä tarkentamaan ja ilmaisemaan umpihanki- ryteikköön. Hyvässä tuulessa myös Osmo bongasi hajut varmasti ja pomppi figujen luokse hangessa kuin jänöpupu.

Jou! Osmo pukeutui autossa joulunpunaiseen hoppariverkkariin.

Jou! Osmo pukeutui autossa joulunpunaiseen hoppariverkkariin.

Autossa odottelun ajaksi jänöpupu puettiin punaiseen hiphop-verkkariin, joka on alunperin lainattu Mariannelta Virvelin ensitrimmin jälkeiseen nakukauteen. Hassua,

Superhessu ulkoilee. Kuva: Marianne Koivisto

Superhessu ulkoilee. Kuva: Marianne Koivisto

että kyseinen asu on joskus mahtunut Törpönkin päälle!


Jäljillä jälleen

25 marraskuun, 2012

Vire ulkoili kunnon helyt kaulassaan: Varustukseen kuuluivat panta, lamppu, heijastin sekä kulkuset peurojen karkottamista varten. 😀

Pitkästä aikaa vietettiin viikonloppua mökillä ja pääsin jäljestämään koirien kanssa. Onneksi ei tuullut paljoa, sillä peuroja oli liikkeellä ja jäljeltä Viren kanssa palatessamme näkösälläkin. Peuranpolkuja pitkin kulki jälkikin ja monen papanakasan ohi. Siitä huolimatta Törppö ja Tosikko tekivät oikein kivasti töitä.

Virvelin ykkösjälki oli turhan lyhyt, ehkä 300-metrinen ja puolen tunnin ikäinen. Jana meni hienosti, samoin ykkös- ja kolmoskepin ilmaisut. Kakkoskeppi jäi jonnekin; en ollut merkannut jälkeä enkä muistanut kunnolla, mistä olin kävellyt. Luultavasti kakkoskepistä mentiin yli tai ohi kosteassa sammalikossa eli alustanvaihdoksen yhteydessä. Törppö oli kuitenkin hyvä, kun ohjaaja ymmärsi antaa sen tehdä rauhassa työnsä. 😉

Osmon jälki (suuntaa-antava kuva)

Osmo ajoi n. 400-metrisen jäljen, jolla oli yhteensä viisi käyttöesinettä peko-kokeiden tyyliin. Osmo oli huipputaitava! Se ilmaisi kaikki esineet pientä heijastinta myöten ja ajoi täsmällisen tarkasti jopa tiheän siksakki-kohdan, jonka paikan satuin itsekin muistamaan.

Viren jälki (erittäin suuntaa-antava kuva!)

Vire sai ennen illan hämärtymistä ajaa vielä toisen jäljen, joka oli ensimmäistä selvästi pidempi (n. 500 m) ja myös profiililtaan vaikeampi. Jälki sisälsi yhden piikin ja useampia kulmia sekä oikealle, että vasemmalle. Maamerkkien muistiin painamisen lisäksi en ollut merkannut jälkeä, koska halusin testata itseäni koiran lukemisessa ja koiraan luottamisessa. Se kannatti. Vire otti taas janan tosi hyvin (janat ovat kyllä edelleen lyhyitä) ja ajoi selvästi ykkösjälkeä rauhallisemmin ja varmemmin.

Tyytyväinen työn sankari ja loppupalkaksi saatu tennispallo (sekä osa erään linssiluden naamasta)

Kuudesta kepistä viisi koira bongasi ja ilmaisi täysin itsenäisesti. Vitoskeppi jäi löytymättä (tosin Osmo bongasi myöhemmin iltalenkillä senkin!) – todennäköisesti alustan vaihtumisen ja ehkä myös liian jännittävän tai kiinnostavan sijaintinsa vuoksi. Keppi oli aivan kovaa lorinaa pitäneen patoaltaan vieressä ja jälki eteni siitä lorinapaikan ylittävälle sillalle, jolle Törpöllä tuntui olevan jostain syystä kova kiire. Joka tapauksessa oikein onnistunut treeni! 🙂

Harvinainen valoilmiö nähty Porkkalassa!

Jäljestyksen lisäksi koirat saivat etsiä esineitä metsälenkkien lomassa. Sekin homma on näköjään pysynyt molempien piskien muistissa treenitauosta huolimatta. Tänään käytiin vielä raunioradalla, joten vähän joka lajin harjoitteita on viikonloppuun mahtunut. Etenkin Osmolla oli raunioilla järjetön vauhti päällä. Jätkä oli suorastaan liekeissä päästessään pitkän treenitauon ja sitä edeltäneen sairauslomansa jälkeen taas lempilajinsa pariin. Liikuttavan tosissaan tuo snautseri kyllä työhönsä suhtautuu. Ja kieltämättä tosikko työnarkomaani on duunissaan myös hyvä! Virvelilläkin oli hauskaa eikä vauhtia puuttunut siltäkään. Onnistuneiden treenien jälkeen tehtiin vielä perinteinen loppulenkki Tiinan ja yhteensä neljän partanaaman kanssa ja risupartojen luonne huomioon ottaen yllättävän leppoisissa tunnelmissa.


Laiskan emännän tunnustukset

21 marraskuun, 2012

Osmo on päässyt eroon tassusiteestä sekä karmeaksi kasvaneesta kuontalostaan!

Viikko on menty aika vähillä aktiviteeteilla. Marraskuun pimeys tuppaa väsyttämään ja laiska emäntä jättää kaikki ei-aivan-pakolliset menot mielellään väliin. Toisin sanoen olen päätynyt pieniin omatoimi- treenailuihin ja suhteellisen vaatimattomaan peruslenkkeilyyn, vaikka maksankin viikottaisesta hallivuorosta ja vaikka koirat jaksaisivat treenata vaikka joka päivä.

Osmon villi frisyyri ennen parturointia…

Jotain on sentään tehty: Viime viikon ”minipitkissä” eli hälyryhmäläisten kolmen hengen etsintätreeneissä Osmo pääsi etsimään pimeästä metsästä ensiksi kartturin emännälle (seisovana maalihenkilönä Seija) ja sitten kauemmas suureen kuoppaan kaivautuneen Sadun. Osmo oli oikein pätevä poika ja irtosi hajun saatuaan TOSI kauas ohjaajasta. Onneksi Satu tiesi palkata jo n. 30 haukun jälkeen, vaikka emäntä ja kartturi olivat siinä vaiheessa vasta puolivälissä matkaa kadonneen luokse.

Iloinen karvaturpa ennen syystrimmausta

Kun Seijan Väinö ja Sadun Ennikin oli treenattu, pääsi Virveli juoksentelemaan ja tarkistamaan käyttämiämme piiloja ja muita metsän tuoksuja. Vauhtia ja riemua riitti. Ihme, ettei likka painellut pilkkopimeässä metsässä kalliolta alas tai puita päin! Vähän hallintaa tietysti otettiin juoksentelun lomassa, jottei vapauden hurma olisi kihahtanut Törpön hattuun ja koira kadonnut peuran tai muun kivan hajun perään.

Hiukan siistimpi karvaturpa. Isoveli valvoo.

Koska viime perjantain hallivuoro tuli ja meni, kävin lauantaina Talinhuipun kentällä treenaamassa tottiksia. Osmo teki ruutua, luoksetulon pysäytyksiä ja hiukan kaukokäskyjä. Virveli keskittyi liikkeestä maahanmenoon (ällön märkä maa ei selvästikään oikein vetänyt puoleensa) sekä estenoutoihin. Hyppynouto meni nappiin kolmannella yrittämällä, kun Virveli oli ensin testannut ja todennut, että palkkaa ei tule, jos esteen kiertää paluumatkalla.

Osmo näyttäisi mielellään Törpölle mallia, jos mamma vaan antaisi! Kuva: Marianne Koivisto

A-esteen kanssa oli sama pulma: Vire meni menomatkalla reippaasti yli, mutta paluumatka kapulan kanssa ei ollutkaan niin helppo. Pari kertaa palautus- kiipeämisen itse sössittyäni (en onnistunut itse kipuamaan esteen harjalle koiraa kannustamaan) vihelsin pelin poikki ja vaihdoin matalampaan A-esteeseen. Sillä saatiin heti onnistuminen, johon lopetin sen kertaisen treenin. Seuraavalla kerralla otetaan ensin muistin virkistämiseksi matalampi este ja sitten uudella asenteella täysmittainen.

Viikonloppuna olisi tarkoitus päästä pitkästä aikaa jälkimetsään molempien koirien kanssa, kun suuntana on Porkkalan mökki ja sitä ympäröivät maastot peura- ja supikoirahäiriöineen. Sunnuntaina voisi ryhdistäytyä ja mennä raunioillekin, vaikka virallisen kauden ja samalla kouluttajan vastuun päätyttyä sekin viikkotreeni kuuluu nyt sarjaan ”ei-aivan-pakolliset” menot… Pitääpä kysyä koirilta, että huvittaako niitä ja päättää menemisestä sen perusteella! 😉


Pitkästä aikaa

11 marraskuun, 2012

Etsintäsuunnitelma mietinnässä, Virveli on sitä mieltä että PÄÄSTÄ JO!

Töissä ja harrastus- rintamalla on pitänyt kiirettä ja blogin päivittäminen on saanut jälleen kerran odottaa. Nyt ehdin päivittää joitakin kuulumisiamme. Lokakuun lopun rauniotreeneissä oli aurinkoinen sää ja sen kunniaksi Laura Luotonen räpsi kuvia meidänkin treenistä.

Tohtori Pete tutkii potilas Saarisen tassua. Haavanhoito ja kääreiden vaihto sujui tässä vaiheessa pojilta jo rutiinilla.

Osmariini pääsi viikko sitten päivittäisestä tassunvoitelu- ja siteenvaihto- pyörityksestä. Haava on pysynyt kiinni ja karvat alkaneet kasvaa siteen kaljuksi hankaamalle alueelle. Yksissä minitreeneissä Osmo pääsi pitkästä aikaa jopa töihin, tosin vain kävelytieltä nenää nostamaan ja sitten pusikkoon haukkumaan. Vaikka kävelytietä köpsöteltiin suorastaan laiskannäköisesti, muuttui koira hetkessä, kun maalihenkilön haju leijaili sen nenään.

Panta pois ennen lähetystä. Taustalla peesari ja kouluttajakollega Tiina.

Vire teki samanlaisen treenin ja bongasi myös hajun hienosti. Maalihenkilön ilmaisussa oli toivomisen varaa, sillä likka pyrki aluksi käpälöimään pressua,

Vire liikkuu raunioilla varmasti ja vauhdilla.

jonka alla Juha lymyili.

Virvelin ilmaisuhaukku pystykaivolla.

Pari viikkoa sitten kävin lauantai-iltana myös Talinhuipun tottiskentällä, kun huomasin sen vapaaksi. Osmo oli aivan tohkeissaan saadessaan pitkästä aikaa (ja silloin vielä tassu siteeseen ja muovipussiin käärittynä) tehdä seuraamisia ja ruutuun lähetyksiä eri suunnista.

Ohjaaja iloitsi ja kiitti koirankouluttajain suojeluspyhimyksiä, kun Vire ei noteerannut ampumisia ollenkaan. 😀

Virvelin kanssa treenattiin estenoutoja täysmittaisilla pk-esteillä. Ensin lämmiteltiin vain hyppimällä ja sitten otettiin varsinaiset noudot. Ekalla kerralla Vire kiersi hyppyesteen takaisin tullessaan eikä saanut siksi palkkaa.

Virveli intoilee, kun piilon kansi avataan…

Toisella kerralla avitin paluuta näyttämällä estettä ja kannustamalla – ja kerrassaan upeastihan Virveli ponkaisi noutokapula suussaan metrisen yli ja palautus- asentoon. Estenoudoissa puuhaa ja keskittymistä on sen verran, että kapulaa ei tarvitse yhtään edes mukeltaa paluumatkalla, mitä tapahtuu edelleen tasamaanoudoissa. Myös A-esteen yli nouto sujui mallikkaasti!

Välillä on ehditty myös möllöttää läjässä telkkaria katsomassa.

Viikko sitten Virveli heräsi yhtenä aamuna yllättäen ontuen etupäätään. Tutkailin tassut, mutta eipä tuo elukka mihinkään paineluihin tai veivailuihin reagoinut millään tavalla. Kuitenkin pari päivää meni siten, että selvästi koira linkkasi etutassuaan.

Muutaman päivän verran asiaa ihmeteltiin ja tassua väänneltiin, kunnes vihdoin yhtenä iltana syyllinen löytyi: Anturoiden väliin oli juuttunut piikki, jonka isäntä sai nypättyä pois. Sen jälkeen ei ole tarvinnut linkutella. Onneksi kyse oli ulkoisesta tekijästä eikä mistään rakenteellisesta pulmasta!


Sateinen syysloma

22 lokakuun, 2012

Pitkän viikonlopun mittainen syysloma kului nopeasti, mutta kaikennäköistä siinäkin ajassa ehdimme touhuta. Osmon touhuja rajoitti tosin melkoisesti paketissa oleva tassu. Side vaihdetaan päivittäin ja anturan haavaan laitetaan bakteereja tuhoavaa hunajasalvaa. Haava onkin alkanut parantua ihan mukavasti ja enemmän koiraa häiritsee sadesäällä siteen päälle laitettava muovipussi, kuin itse vamma.

Vire on päässyt myös treenaamaan, ohessa pätkiä viime viikon rauniotreeneistä. Paikallamakuun loppu, siirtyminen alueelle ja lähetys:

Ensimmäinen ”ukko” löytyi melkein heti lähetyksen jälkeen kaivosta. Kuvaaja ehti mukaan vasta, kun olin itse jo koiran luona:

Lähetys kaivolta. Pyssyn pamauksesta Virveli ei välitä, mikä on huippuhomma! 😀 Toisen figun ilmaiseminen portaissa näytti olevan vähän hankalaa:

Kolmas maalihenkilö oli niityn reunassa roskiksessa. Vire tarkensi hyvin ja aloitti ilmaisun roskiksen ulkopuolella, kuten asiaan kuuluu. Paikalle saapuessani haukku kuuluikin roskiksen sisältä… Sääliksi kävi Laura-paran korvia! 😉 Toisaalta Vire teki oikein, koska raunioilla koiran kuuluukin pyrkiä maalimiehen luokse ja ilmaista piilon ulkopuolella vain, jos reittiä ei löydy.

Potilas Saarinen vietti koko loman Kirkkonummen tukikohdassamme eli mökillä isännän ja välillä emännän ja Virvelinkin kanssa. Vire pääsi mökkeilyn lisäksi torstai-iltana hakutreeneihin, perjantaina kyläreissulle Maskuun juoksentelemaan Hohto-rotikan kanssa ja tervehtimään myös 10-viikkoista Raidia, viettämään tyttöjen iltaa Turussa ja haistelemaan samalla Mangon lenkkimaastoja sekä syömään Mangon superhyviä jättiluita (kun koira-emäntä itse oli isäntänsä kanssa mökillä), tallaamaan lauantaina loppukoealuetta Veikkolaan sekä etsimään ukkoja rauniotreeneihin sunnuntaina. Oheiset videopätkät ovat viime viikon treeneistä, mutta samaan tyyliin mentiin myös eilen – Vire pysyi kuulolla ja hallussani, mutta irtosi hyvin ja tarkensi hajut itsenäisesti. Ilmaisut irtosivat eilen jopa videonäytteitä paremmin. 😀

Lauantain ja sunnuntain välissä vietin itse metsässä vielä erittäin pimeät ja märät 6 tuntia pelastushaun loppukokeen järkkärinä sekä ratamestarina. Alunperin meidän oli tarkoitus osallistua kyseiseen kokeeseen Osmon kanssa, mutta tassuvammasta johtuen poitsun taidontarkistuskoe siirtyikin ensi kaudelle. Alue oli kiinnostavan muotoinen ja mietin moneen kertaan, millaisen etsintäsuunnitelman olisin itse tehnyt. Etsintäsuunnitelma, johon olisin todennäköisesti päätynyt – sekä maalimiesten sijoittelu, josta minulla ei tietenkään olisi ollut mitään aavistusta, olisivat aiheuttaneet varsin ison tyhjän alueen etsinnän alkupuolella, mikä olisi ollut tehokas luottamustesti itselleni ohjaajana. Alueella koiraan piti nimittäin todella luottaa, jotta aika ei kulunut tyhjän alueen ”hinkkaamiseen” ja jotta maalihenkilöt löytyivät sallitun ajan puitteissa. Koirakoista 3/6 sai hyväksytyn tuloksen eli nykyisten/tulevien hälytyskoirien testiksi alue oli oikein hyvä ja sopivan haastava.


Treenipäivis ajan tasalle

6 lokakuun, 2012

Pelastuskoiraoppilaita Porkkalassa

Kylläpä viikot vierivät vauhdilla – treenipäiväkirjana blogi on taas auttamattomasti myöhässä. Yritän nyt kuitenkin päivittää lyhyesti viime viikkojen treenikuulumisia.

HAKUA

Hakua ollaan treenattu Kattilajärventien maastoissa. Virveli on tehnyt pistoja ja ilmaisun kestoa on pidennetty. Figujen luona Vire löytää sujuvasti kosketusalustana toimivan purkin kannen ja haukkuu sen päällä maaten. Jos kantta ei löydy, likka käy itse maahan eikä onneksi pyri maalihenkilön syliin. Palkkapurkki lentää ”hyvä” -sanan jälkeen vielä poispäin figusta, minkä toivon vahvistavan edelleen sopivaa etäisyyttä.

Virveli on edelleen trimmauksen tarpeessa…

Viime viikolla otin ensimmäistä kertaa siirtymät löydöltä takaisin keskilinjalle koira vapaana. Tähän asti olen pitänyt koiran hihnassa, vaikka yhdessä eli hallinnassa ollaan silloinkin pyritty keskilinjalle kulkemaan. Homma toimi hienosti eikä Vire yrittänyt kertaakaan karata seuraavaa ukkoa hakemaan. Nakkipalkkaa olisi ollut tarjolla vielä juuri ennen seuraavaa lähetystä, mutta siinä kohtaa etsimään pääseminen oli niin iso juttu, ettei ahneista ahnein Virveli malttanut ottaa koko herkkua! Motivaatio etsintähommiin on siis erittäin suuri! 😀

Eilen Vire teki myös elämänsä ensimmäisen etsintäsuorituksen (partioimalla) täysin pimeässä metsässä. Eipä näyttänyt pimeys häiritsevän koiraa pätkääkään ja niin kuusen alla piileskelevä Seija tuli löydetyksi. Ensimmäiset haukut kuuluivat ”vou vouuuu”, mikä saattoi johtua pimeyden tai uuden maalihenkilön luomasta jännityksestä. Alun jännähaukun jälkeen Vire jatkoi normaalilla ”hau hau hau” -tyylillään ja sai palkkansa.

Osmariini taustanaan lokakuinen Suomenlahti

HÄLYTREENIÄ

Osmo on etsinyt ”ukkoja” myös hälytystreeneissä. Viikko sitten vietimme monta tuntia pilkkopimeässä kaatosateessa Kirkkonummen Meikossa. Osmo teki pitkään ja hienosti töitä, mutta omasta hätiköinnistäni johtuen jäljen nostaminen löydetyltä esineeltä ei onnistunut. Koira nimittäin nosti todella vahvasti nenän ilmavainulle, jolloin päästin liinasta irti olettaen maalihenkilön olevan lähistöllä. Niinpä, koskaan ei saisi olettaa mitään! Tosiasiassa Osmo reagoi vanhaan hajuun eikä alueella tällä kertaa ollut muuta löydettävää, kuin toinen esine vajaan kilometrin jäljen päässä. Jäljen alun ehdimme sitten itse sotkea niin moneen kertaan, ettei sitä enää löytynyt.

Kylmä, mutta kaunis aamu mökillä.

Onneksi toisella etsintäalueellamme Osmo sai löytää maalihenkilön ja sai palkan pitkästä työrupeamasta. Osmon ohjaamisen lisäksi kartturoin Seijaa ja Veikkaa. Pilkkopimeässä metsässä suunnistaminen on aina yhtä jännittävää ja haastavaa. Kai siinäkin lajissa kehittyy vähitellen yhä varmemmaksi.

TOKOA

Yllättäen sain Osmolle peruutuspaikan viime viikonloppuna pidettyyn tokokisaan. Tunnaria ja ruutua ehdittiin tehotreenata muutamana päivänä kunnolla, mutta niin vaan koko suorituksemme kaatui siihen, ettei Osmo löytänytkään ruutuun. Ruututötsien sijaan Osmo juoksi kehän reunassa olevalle pienemmälle merkille ja samalla se eksyi metrin verran kehän ulkopuolelle. Korjatessaan suuntaansa ruutua kohti se bongasikin vielä toisen pikkumerkin ja kävi uudestaan kehän rajan ulkopuolella. Itse en edes muistanut, että liikkeen aikana kehästä poistuminen johtaa VOI-luokassa KOKO suorituksen hylkäämiseen emmekä siis päässeet tekemään edes loppuja liikkeitä. 😦 Todella harmillinen juttu, koska ennen kohtalokasta ruutua liikkeistä oli tullut

Tavoitteet liian korkealla? Ei, kun lintuahan tässä vain tähysteltiinkin!

hyvät pisteet (9, 10, 8).

Seuraavaan kokeeseen ilmoittaudumme kyllä vasta sitten, kun ruutu alkaa taas löytyä varmemmin! Treenaamaan pääsemme jatkossa myös sisähalliin, koska varasin paikan Espyn hallivuorolle. Virveli treenaa hallissa estenoutoja, paikallamakuuta ja eteenmenoa – jotta kisaliikkeet olisivat valmiina heti kevään koekauden koittaessa! 😉 Tänä syksynä kisakentät saavat siis vielä odottaa.


Jälkeä, hakua, raunioita

23 syyskuun, 2012

Viikko sitten raunioradalla paistoi aurinko! Edessä Pipsa ja Osmo, takana Ressu ja Virveli.

Tämä viikonloppu vierähti mökillä lenkkeillen, sienestäen ja jäljestäen. Perjantai-iltana otin pienet tottiksetkin, joiden teemana oli seuraaminen ja estenoudot. Tosin hyppyestettä ei voi kovin korkeaksi virittää, koska ponnistustilaa ei ole tarpeeksi. Virvelin kanssa haettiin lopuksi myös vauhtia tasamaanoudon palautukseen ruokakupin kanssa. Johan tuli koiralle kiire palauttaa kapula mammalle, kun päivän ruoka-annos oli odottamassa! 😉

Jälkeä treenattiin lauantaina Jaanan ja Haukan kanssa. Virveli ajoi Jaanan tekemän jäljen sopivaa vauhtia ja nenä alhaalla. Kepit se bongasi, mutta ei olisi malttanut ilmaista ollenkaan, ellen olisi jarruttanut liinasta ja kannustanut. Jaana ehdotti, että ekoista kepeistä tulisikin vain lihapulla tai muu nami ja vasta viimeiseltä saisi mössöruokaa purkista. Vaikka Vire makailee rauhassa palkkaansa syömässä, voi keppien ohittamishimossa olla kyse siitä, että palkkaaminen vie liikaa aikaa, kun koira haluaisi vain jäljestää eteenpäin. Kokeilin illalla uudella jäljellä tuota vinkkiä ja Vire tosiaan ilmaisi kepit halukkaammin.

”Pitääkö riiseni trimmata, jos se näyttää nöffiltä?”

Olen joutunut nyt siirtymään takaisin hyvin merkattuihin jälkiin, koska Virveli saattaa välillä ”esittää” jäljestämistä – tai siis jatkaa pokkana nenä maassa vääräänkin suuntaan. Mielenkiintoista on, että tätä pulmaa ei ole esiintynyt itse tallaamillani jäljillä, vaan ainoastaan vieraan tekemillä. Toisaalta olemattomilla treenimäärillämme ei voi vielä tehdä tilastotiedettä, joten kyse voi yhtä hyvin olla sattumasta. Joka tapauksessa eilisen jälkimmäisellä jäljellä Vire ratkaisi kokonaista 4 kulmaa täysin itsenäisesti eikä mennyt yli yhdestäkään kepistä, joten olin todella tyytyväinen.

Osmariini syystunnelmissa kotimetsässä.

Osmon on kyllä pakko päästä jälkikokeeseen – vaikka sitten pelastuskoirapuolelle. Poitsu jäljesti merkkaamattoman jäljen todella varmasti ja tarkasti ja bongasi erehtymättömästi kaikki kepit. Huippuhienoa!

Sunnuntaisin käymme raunioilla, joilla oli tänään varsin mutaista ja märkää. Se ei hidastanut koiria, jotka haukkuivat komeasti maalihenget esille. Toinen figu oli kaivossa metallikannen alla, toinen betonitunnelikasassa. Viime viikolla Virelle ammuttiin radalla useita laukauksia eikä likka reagoinut niihin mitenkään. 😀 Tänään ampumista ei otettu, koska kaikki paikallaolijat tarvittiin piiloihin. Sen sijaan toisessa kaivossa puukannen alla oli häiriönä kasa vaatteita ja muutamassa paikassa oli ruokahäiriöitä. Maksalaatikkoon etenkin Osmo reagoi, mutta ei sentään ilmaissut, vaan malttoi jatkaa etsintää houkuttelevasta tuoksusta huolimatta.

Kotimetsässä nuuskitaan välillä pikkuesineitä, jotka ilmaistaan maahanmenolla. Kateus on kova sana motivoinissa! 😉

Hakutreenit ovat menneet niin hyvin, ettei niistä ole jäänyt mitään hampaankoloon ja blogissa pähkäiltäväksi. Molemmat koirat ovat kuulolla, Vire tekee hyviä pistoja ja Osmo partioi ja nostaa hajuja hyvinkin pitkän matkan päästä, kuten maanantain ”minipitkissä” todettiin. Molempien koirien ilmaisut toimivat. Osmo haukkua paukuttaa todella upeasti, joskin turhan lähellä maalihenkilöä. Virveli löytää itse kosketusalustana toimivan kannen, käy makuulle ja haukkuu jo pidempiäkin sarjoja. Kokeeseen en ole sitä kuitenkaan vielä ilmoittanut, koska pimeätreenejä pitää saada ensin enemmän alle. No, illat pimenevät jo kovaa vauhtia eli kohta treenataan pelkästään pimeässä.


Oppia ohjaajalle

4 syyskuun, 2012

Kotimetsässä päivälenkillä.

Viime viikolla oli hälytreeni, jossa rämmimme Osmon kanssa Suomenojan venesataman kaislikoissa reilun tunnin. Osmo etsi suurimmaksi osaksi liinassa, koska liikuimme taajamassa. Työskentely sujui kivasti. Koira tiesi, että ollaan töissä, eikä välittänyt ohikulkevista koirista tai ihmisistä tuon taivaallista. Esineitä se bongaili ja ilmaisi useampia, sillä niitähän taajamassa riittää.

Kaislikko ja kuutamo viime viikonlopulta.

Mutta kadonnut olisi tällä kertaa jäänyt kaislikkoon 😦 . Tarkistimme alueellamme olevia kapeita, kaislojen ja ruokojen peittämiä niemekkeitä useita ja yhden sellaisen päässä figu oli makoillut. Hän oli jopa kuullut meidät alle kymmenen metrin päässä – kun minä hölmö olin kutsunut koiran pois ja kääntynyt takaisin manteretta kohti. Luulin, että niemi päättyi, kun vettä näkyi jo kaislojen takanakin, mutta kyseessä olikin ollut vain kapeampi kohta, jonka yli olisi tietysti pitänyt vielä jatkaa tai vähintäänkin lähettää koira. Muistan kohdan hyvin, koska mielessäni kävi kuin kävikin pieni epäilys niemen jatkumisesta pidemmälle… Puhdas ohjaajan moka siis taas vaihteeksi. Osmo ei saanut hajua figusta, koska tuuli kävi juuri väärästä suunnasta ja meidän olisi pitänyt ohittaa piilo, ennen kuin koira olisi voinut saada ilmavainun. Myöhemmin figu vaihtoi paikkaa ja Osmo löysi ja ilmaisi sen laiturin nokasta istumasta. Itseäni jäi kovasti harmittamaan, että kaislikkotyyppi jäi löytymättä. Onneksi pääsemme huomenna treenaamaan samoihin ryteikköihin. Itse sain hyvän muistutuksen siitä, että olettaminen ei etsinnöissä kannata. Onneksi nyt oli kyse treenistä, eikä tositilanteesta.

Virveli ja märkäturkkihepulit hiekkarannalla. Tikit otettiin pois sunnuntaina eli nyt voi taas rymytä!

Saman viikon hakutreeneissä Osmis sai etsiä suurehkon tyhjän alueen ja löytää sen jälkeen maalihenkilön ”läpi- tunkemattomasta” tiheiköstä. Hyvä palauttava treeni koiralle ja miksei ohjaajallekin, jonka mieleen pieni epävarmuus oli tietysti hälytreenin myötä hiipinyt. Kyllä koira osaa! Virveli veti samoissa treeneissä onnistuneen pistotreenin. Figut olivat aika syvällä (60-70 m) ja ilmaisuissa oli apuna purkin kansi. Vire käy jo varsin varman tuntuisesti maahan kannen kohdalle (= ei ihan kiinni maalihenkilöön) ja haukkuu ilmaisunsa siitä.

Sunnuntaina oltiin raunioilla ja Vire oli sielläkin loistava! Erityisen iloiseksi tulin siitä, että se ei tällä kertaa reagoinut ampumiseen mitenkään. Pari viikkoa sitten peruin ilmoittautumiseni raunioiden soveltuvuuskokeeseen, koska koetta edeltäneissä treeneissä Vire vaikutti yllättäen lähes paukkuaralta hidastellen ja jopa pakittaen ampumisten kohdalla. Etenemme paukkujen kanssa nyt varovasti mutta asiasta numeroa tekemättä siten, että lähes joka treeneissä ammutaan kerran tai kaksi, mutta aluksi siten, että ampuja on mahdollisimman kaukana. Paras tilanne on silloin, kun en itse tiedä, milloin laukaus kajahtaa, sillä tartutan oman jännitykseni helposti Virveliinkin.

Vaahtopäitä merellä ja laiturilla. Eli tyypit ihan kuutamolla!

Osmis työsti raunioilla uutta tunneliverkostoa, jossa koiralla ei ole pääsyä figun luokse, vaan sen pitäisi ilmaista kivikasaa, johon tulee pieni ilmaventtiili maan alta. Snautseri teki työn taas kovin snautserimaiseen tyyliin eli omalla tavallaan eikä siten, kuin ihmiset olivat ajatelleet. Tunnelialue on tarkoituksella aidattu siten, että koira ei pääse maalimiehen luokse. Osmo kuitenkin taituroi itsensä aitojen toiselle puolelle, sitten kuopassa olevalle tunnelin suuaukolle ja suoraan figun luokse maan alle. Siellähän haukku sitten komeasti raikasi. Myöskään Osmo ei välittänyt ampumisista (kuten joskus), mutta savuhäiriö hidasti jätkää jonkin verran. Pitää muistaa savujakin ottaa treeneissä useammin, jotta koirat eivät ihmettele niitä sitten kokeissakaan.


Rytinällä arkeen

11 elokuun, 2012

Odotettavissa koirille: työpäiviä löhöilyn merkeissä

Kun ihmiset ovat töissä, Virveli valloittaa parisängyn.

Kesäloma alkaa olla lusittu. Töihinpaluu itsessään on taas ihan kivaa, mutta sen sivutuote eli treeniajan selvä väheneminen on harmillista. Saapa nähdä, kuinka lähes 7/24 -seuranpitäjään tottuneet koirat suhtautuvat arjen alkamiseen. Edellisten vuosien kokemuksella uskon, että tyypit osaavat ottaa vapaista sohvapaikoista ja lisääntyvästä löhöilyajasta kaiken ilon irti, ollakseen entistäkin sähäkämpinä ja energisempinä valmiina päivän treeneihin HETI, kun mamma tulee rättiväsyneenä töistä kotiin.

Toivottavasti hyvä työfiilis seuraa raunioradalta myös kouluun! Kuva: Petra Murtonen

Rauniorata on laitettu upeaan, uuteen uskoon. Uusia piiloja on vaikka millä mitalla ja aluetta on paitsi suurennettu, myös muokattu vaikeammaksi, monipuolisemmaksi ja muuntelukelpoisemmaksi. Radalla on siis taas paljon kiinnostavia haasteita tarjolla myös Osmon kaltaisille vanhoille konkareille. Maastossa Osmolle on ollut haastavaa ilmaista maalihenkilöitä, jotka eivät ole varsinaisesti piilossa, siis mustikanpoimijoita tai kävelijöitä. Viimeksi Osmo haukkui hienosti seisoskelevat ja hitaasti liikkuvat figut, mutta reipasta vauhtia koirasta poispäin kävelevä Tiina ei Osmon mielestä figuksi kelvannutkaan. Jonkinlaisena selityksenä voi pitää sitä, että Tiina on toisena kouluttajana usein peesarina ja toisaalta todella tuttu tyyppi Osmolle. Joka tapauksessa liikkuvia figuja treenataan näköjään lisää.

”Täs ois tää sun tunnaripalikka.”

Alkuviikosta kävimme Jaanan ja Haukan kanssa treenaamassa Kauklahden kentällä. Teemana oli ampuminen ja Virvelillä myös pk-esteet. Välissä Osmo teki varsin pätevän setin tokon VOI-liikkeitä. Tunnari tosin meni ihan pieleen, mahdollisesti ”vieraiden” palikoiden huolimattoman käsittelyn seurauksena. Myös oman palikan pitää olla mahdollisimman uusi, koska vaikeinta Osmikselle on uskoa, että vain kerran mamman kädessä käynyt palikka on ihan oikeasti se oikea. Tokalla kerralla koira on aivan eri tavalla sataprosenttisen varma oikeasta palikasta – onhan se ollut sillä itselläänkin jo kerran suussa. Nyt siis palikoita kuluu.

Hmm… Nenällähän se oma palikka etsitään eikä silmillä. Tosin Törppö ei etsinyt vaan harjoitteli pelkkää palikan pitämistä. Poseeraamista pitäisi myös treenata! 😉

Lisäpalikoiden lisäksi mamma tarvitsisi lisähermoja. Viimeksi eilen meinasin tehdä snautserista kintaat, kun se oli niin käsittämättömän ärsyttävä ja epäkuuliainen lenkillä ja sitten vielä raivostuttavan sinnikäs räksyttäjä jättäessäni sen kiinni puuhun ja ottaessani Virvelin kanssa muutamia tottisliikkeitä kentällä. Toisaalta tosikko suhtautui yhtä tosissaan myös omaan treenivuoroonsa, jolloin se teki into piukalla hommia ja ajoittain jopa ihan oikein!

Vaan osaa se Virvelikin koetella mamman hermoja, joskus jopa hirveästi! Maanantaina sienimetsällä erittäin riistaviettinen Virveli pysyi vaihteeksi mukavasti lähettyvilläni, mutta kuinka ollakaan, lähettyvillä oli myös hirvenvasa emoineen.

Team TTT eli Törppö, Tuuli ja Tosikko

Havahduin kanttarelli-mättäältä kummaan rytinään ja näin, kun hirvenvasa loikki hitaasti ja hädissään ölisten vain parinkymmenen metrin päästä ohitseni – perässään yhtä hitaasti loikkiva Virveli! Koira ei siis jostain syystä vetänyt normaalia saalistuskiitolaukkaansa, vaan poukkoili varsin rauhallisesti ellei peräti leikkisästi vasan perässä, vaikka olisi saanut elukan tosi helposti kiinni. Ja kas, muutaman sekunnin päästä Törppö juoksikin jo takaisin, perässään jättimäinen emohirvi! 😀 Harmi ettei ollut kameraa, sillä pätkä olisi kuulunut ehdottomasti hassujen kotivideoiden parhaisiin paloihin!


Metsästä poimittua

2 elokuun, 2012

Vatut katoavat parempiin suihin mamman nenän edestä… Kuva on viime vuodelta, mutta koirien taidot eivät ole tuosta ainakaan ruostuneet!

Viikko Porkkalan mökillä vierähti taas hujauksessa. Metsälenkeiltä oli joka kerta kotiintuomisina kanttarelleja, vadelmia ja/tai mustikoita. Koirat ovat valitettavan tehokkaita poimijoita ja etenkin vadelmat häviävät järkyttävää vauhtia piskien suihin. Viimeisenä oljenkortenaan hidas emäntä treenasi vadelmanpoiminnan ohessa koirilla paikallamakuuta. 😉

Mustikoita on onneksi niin paljon, että koirat saavat pitää puskansa ja emännälle riittää silti poimittavaa. Sieniä koirat eivät bongaile itsenäisesti, kuten vadelmia, mutta heti, kun ihmiset kumartuvat poimimaan kanttarelleja, on Virveli paikalla. Niinpä paikallamakuuharjoituksia on jouduttu tekemään myös hyvien sienipaikkojen lähettyvillä.

Haukka ja Vire: ”Vauhtia 100 ja korvien välissä ei ketään”

Jälkiä ei tehty kuin muutama, koska lähes joka päivä oli todella tuulista enkä halunnut riskeerata sitä vähäistä tarkkuutta, jota Virvelin jäljestykseen on saavutettu. Ne jäljet, joita Virveli ajoi, olivat täysin merkkaamattomia, mutta hyvin likka ratkaisi pulmapaikat. 🙂 Sen sijaan vauhtia tuppasi tulemaan ensimmäisten keppilöytöjen jälkeen aina niin paljon lisää, että innoissaan Vire paineli muutamista kepeistä yli tai ohi. Keppimotivaatiota paranneltiin taas erikseen keppikujan avulla. Myös Jaana ja Haukka olivat kokeilemassa keppikujaa. Treenin jälkeen nuoriso pääsi sinkoilemaan metsään ja mereen.

Riisenit ojennuksessa rauniotreenien jälkeen: Edestä Ressu, Pipsa ja Virveli.

Muuten mökillä keskityttiin tällä kertaa tokoiluun, sillä ilmoitin Osmon taas pitkästä aikaa voittajaluokan kokeeseen… Kaukokäskyjen asennonvaihtoja naksuteltiin joka ilta, samoin vahvistin naksuttimella myös hiukan epävarmaa tunnaripalikan tuomista. Ruutua Osmo rakastaa, mutta jää usein turhan eteen. Lisää treeniä, kosketusalusta lähemmäs ruudun takalaitaa ja naksutinta kehiin, siinä oma reseptini seuraaviin harjoituksiin.

Siellä se haisee… Kuva: Laura Luotonen

Virvelikin on ilmoitettu tokokisan alokasluokkaan, joskaan sen kanssa ei ole koskaan tokoliikkeitä treenattu. Liikkeestä seisomaan jääminen on suurin kysymysmerkki, sitä alettiin nyt treenata naksuttimen kanssa. Myös alokasluokan hyppy on Törpön mielestä omituinen liike; Virvelin mielestä on ihan turhaa hypätä esteen yli, jos sinne ei ole ensin heitetty noutokapulaa. 😉

Pitkään piti helteessä piiloa tarkistella, ennen kuin haukku irtosi. Kuva: Laura Luotonen

Raunioilla ja maastossa on käyty jälleen säännöllisesti (kesäreissujen jälkeen luvattoman monet treenit jäivät välistä) ja jonkinmoista edistystäkin tapahtuu. Laukaukset eivät Virveliä pelota, vaikka se niitä hetkeksi jääkin kuuntelemaan. Intoa ja vauhtia riittää niin valtavasti, että emännällä on suuria vaikeuksia pysyä koiran perässä – tai edes seurata, millä kasoilla se on käynyt. Soveltuvuuskokeen ketteryystelineet sujuvat hienosti.

Rankkasade yllätti kesken Osmon treenin. Kuva: Laura Luotonen

Osmo on raunioilla kertakaikkisen taitava ja varma suorittaja. Tosin rankkasateessa sekään ei reagoinut millään tavalla matalaan umpikaivoon, jossa figu piileskeli. Vasta, kun sade hiukan laantui ja kaivon kantta oli siirretty sentin verran raolleen, poitsu aloitti vimmatun ilmaisuhaukun.

Kaivon kantta raotettiin hiukan ja johan irtosi haukku! Kuva: Laura Luotonen

Tänään suunnataan taas metsään, jossa Virveli treenaa palkkapurkin kansien kohdalla ilmaisemista ja samalla etäisyyden ottamista figusta ja Osmo liikkuvia maalihenkilöitä.

Jälkikirjoitus perjantaina: Hakutreenit sujuivat upeasti etenkin Virvelin osalta! Likalla oli korvat päässä, se tuli vinoon lähteneeltä pistolta käskystä heti takaisin, suoritti hienoja, suorahkoja ja pitkiä pistoja ja löysi figut ilman pulmia. Ilmaisut olivat tosi hyvät – purkinkannet ilmaisupaikan merkkinä alkavat selvästi mennä jakeluun! 😀 Osmon liikkuvat figut minä unohdin kokonaan ja poitsu haukkui epämääräisen mallisten partiointipistojen jälkeen kaksi kadonnutta esiin. Molemmat olivat kunnolla piilossa, toinen täysin pressuun peitettynä. Joten kelpo suoritus myös Osmolta.

Raunioilla kastuttiin vain vedestä, metsässä koirat uivat lemuavassa turvevellissä… Kuva: Laura Luotonen

Treenien jälkeen riisenit ja keskari näyttivät jälleen suokoirien luonnettansa. Osmo kahlaili ja Virveli virtahepoili haisevassa ja mustassa turvevellissä niin, että molemmat piti pestä useampaan kertaan shamppoolla, ennen kuin huuhteluvesi alkoi vähitellen kirkastua… Tuon osan loppulenkistä olisi kyllä voinut jättää välistä!

Figu nostetaan sateeseen ja Osmo saa palkkansa. Kuva: Laura Luotonen


Juhannusjuttuja ja hälyhommia

27 kesäkuun, 2012

Osmo ajaa, Virveli tähystää?

Juhannus vietettiin viimevuotiseen tapaan rauhallisissa tunnelmissa Porkkalan mökillä. Aatto oli upean aurinkoinen, seuraavina päivinä tulikin sitten vettä taivaan täydeltä. Puusauna lämpesi, ruoka oli hyvää ja koko pieni laumamme nautti leppoisasta yhdessäolosta.

Viikon sisään on sattunut kaksi hälytystä. Usean tunnin rämpiminen nokkospuskissa ei haitannut yhtään, kun tehtävä oli tärkeä ja jopa sää oli etsijöille suosiollinen. Tämä ensimmäinen kartturointini tositilanteessa vahvisti uskoani itseeni ja siihen, että koiria ei tosiaan treenata turhaan. Oli antoisaa tehdä yhteistyötä pätevän koirakon kanssa. Toinen hälytys päättyi onnellisesti etsityn löytymiseen juuri silloin, kun itse ehdin vasta kokoontumispaikalle. Hyvä näin, pääasia on, että henkilö löytyi! Tietosuojasyistä en tämän enempää voi hälytyksistä kirjoitella.

Sadepäivien jälkeen terassikeli kelpasi koirillekin

Osmo on jatkanut pärskimistään ja yhtenä päivänä rajun aivastelu- kohtauksen päätteeksi se kakoi suustaan ulos yhden, n. 15 cm pitkän heinän. Ehkäpä tuo korsi oli se nenään juuttunut kiusankappale? Lääkärissä käytiin kuitenkin hakemassa antibioottikuuri nenästä valuvan mädän vuoksi. Jos kuuri ei tehoa ja pärskiminen jatkuu edelleen, on edessä tähystys.

Viime kesänä potilas saarinen nukutettiin, kun silmästä poistettiin verkkokalvon läpi mennyt roska.

Voihan kesä ja kärpäset, että jätkälle joka kesä aina sattuukin (viime kesänä leikattiin roska silmästä, sitä edellisenä oli hotspotteja). Nenäpulmien vuoksi Osmis on saanut ajaa vain yhden mielenvirkistysjäljen. Upeasti poika hoiti homman kotiin, vaikka luulisi jopa ihmisnenään haisevan mädänhajun häiritsevän nenätyöskentelyä melkoisesti!

Työnjohtaja valvoo hyppyesteen valmistumista

Virveli on sen sijaan treenannut useamman jäljen verran. Janalähtöjä ollaan harjoiteltu joka jäljen yhteydessä ja homma toimii välillä jo varsin mallikkaasti. Vire on oivaltanut, että pitää lähteä mamman näyttämään suuntaan ja bongaa jäljen varmasti. Pari kertaa se on lähtenyt takajäljelle, jota pitää alkaa pohtia seuraavaksi. Sopivia peltoja tai nurmikkoja ei mökkiseudulla ole, jotta tarvittava peltokuuri olisi järjestynyt tarkkuuden treenaamiseksi. Nyt sitä tosiaan tarvittaisiin, sillä kahdella viimeisimmällä jäljellä koira on löytänyt ”vain” 5/6 keppiä. Janatreenien ja peltokuurin lisäksi ohjelmaan otetaan siis myös keppiharjoituksia. Ajattelin aloittaa reilun vuoden takaisella hälyleirillä oppimallani ”esinekujalla”.

Koskematta yli 90 sentistä, uusi (ja tämän session jälkeen jo entinen) vinkupallo ansaittu!

Olemme käyneet myös juoksulenkeillä (hmm… voikohan meikäläisen menoa kutsua edes hölkkäämiseksi…?) ja askarrelleet ikioman hyppyesteen. 80 cm ylitetään ihan mukavasti, sen jälkeen tassut alkavat ikävästi jo koskea esteeseen. Varovasti vähitellen, mutta kuitenkin riehakkaan ilon ja onnistumisten kautta edetään kohti hyppynoutoa. Matalamman esteen yli ollaan jo noudettukin.


Treenejä mökiltä käsin

11 kesäkuun, 2012

Metsälenkkeilyä keskeneräisissä kesäkampauksissa

Ensimmäinen kesälomaviikko kului kuin siivillä, siis suorastaan huolestuttavan nopeasti. Puuhalistallani oli monta isoa ja tärkeää kodin ja pihan raivaamiseen liittyvää projektia. Niiden sijaan siivosin auton, hankin kunnollisen trimmauskoneen ja ajelin koirille kesäkampaukset. Koti ja piha siis odottavat edelleen aikaansaavaa lomailijaa.

Vaikka trimmauskone on nyt olennaisesti parempi, kuin entinen halpaversio, ovat hauvojen turkit taas tuttuun tapaan mallia ”oho” ja ”hups”, kenties emännän suurpiirteisen luonteenlaadun ansiosta… Onneksi kyseessä eivät ole näyttelyeläimet ja onneksi kyseessä on uusiutuva luonnonvara! 😉

Osmis ja kevyt kesäturkki

Viikko on kulunut lähinnä Porkkalan mökillä sekä normaaleissa viikkotreeneissä hakumetsässä ja raunioradalla. Hakumetsässä Osmon kanssa jatkettiin seisovien/liikkuvien henkilöiden ilmaisuharjoituksia ja todettiin, että treenattavaa sillä saralla riittää. Jätkä ei meinaa ymmärtää, että kun ollaan töissä, saa ihmiset haukkua, vaikka he eivät olisikaan piilossa tai makaisi ”tajuttomina”. Tässä siis myös seuraavien treenien aihe Osmolle.

Virveli teki taas suorahkoja pistoja suurella vauhdilla ja nenä hienosti auki. Etsintäosuus oli siis ok, mutta ilmaisujen kanssa painimme edelleen saman vanhan pulman eli liian lähelle figua tulemisen kanssa. Täällä mökillä harjoitellaan irtokansien kanssa ilmaisua siten, että pelkkä palkkapurkin kansi on reilun metrin päässä figusta ja palkka lentää figulta koiran taakse silloin, kun koira haukkuu irtokannen päällä.

Punkkipanta pois ja UIMAAN!

Rauniotreeneissä Virvelille koitti suurta päänvaivaa se, kuinka yhden ”talon” seinustalla olevan ”sukellusveneen” luokse pääsee. Hienosti Virkku kyllä bongasi hajut ja tarkensi omatoimisesti oikealle piilolle. Umpipiilojen ilmaiseminen raunioilla ei tuota minkäänlaista päänvaivaa, ennemmin juuri piilon ja hajun luokse pääseminen silloin, kun piilo on jossain korkealla.

Virveli tulee tunnelista nenä savessa

Virvelin kanssa treenattiin myös ketteryystelineitä sekä soveltuvuuskokeessa tehtävää ”L-putkea”. Tunnelin likka suoritti kuin vanha tekijä molempiin suuntiin, kun mamma kipitti lähetyksen jälkeen tunnelin toiseen päähän huhuilemaan. Enemmän likkaa kauhistutti laatikkotelineiden välinen kapea puomi korkealla yläilmoissa, vaikkei lankku vielä siellä kaikkein korkeimmalla tasolla ollutkaan. Treeniä ja suoritusvarmuutta vain, niin luulisi korkeanpaikankammon karisevan.

”Uudestaan!” tuumasi Virkku kanaparrusta.

Vauhdikas Virveli osasi olla tarkkana kanaparrulla

”Kanaparruksi” ristitty ja niinikään usein soveltuvuuskokeessa käytetty ketteryysteline meni sen sijaan ilman mitään pulmia, vaikka korkealla sekin on. Veikkaanpa, että loppukesästä Virveli suorittaa raunioiden sove-kokeen ilman pulmia. 😀

Osmokin pääsi koirien huimalaan, kun Virvelin treeni oli ohi

Osmiksen rauniotreeneistä ei ole muuta sanottavaa, kuin että jätkä on lempilajissaan ihan suvereeni! Laukaukset yleensä jännittävät sitä hiukan, joten mikäli mielimme uusia vanhaksi menneen peruskokeemme, täytyy treeniohjelmaan ottaa taas ampumiset joka ainoa treenikerta.

Alaportaalla pitää odottaa lupaa tulla pois telineeltä