Keppijumppaa sekä eräs eläkepäätös

15 kesäkuun, 2015
Hyvät olis nämä nurmet kirmailla, tuumaisi koirat ja emäntäkin... mutta siivosti vaan odoteltiin golfaajia grillaamaan.

Hyvät olis nämä nurmet kirmailla, tuumaisi koirat ja emäntäkin… mutta siivosti vaan odoteltiin golfaajia grillaamaan.

Viime viikkoon mahtui jos jonkinlaista treeniä: hakua maastossa ja raunioilla, jäljestystä, keppijumppaa sekä tottista ja tokoa eri ympäristöissä. Lisäksi on uitu, kaupunkilenkkeity, metsäretkeilty ja löhöilty. Lauantaina Osmo sinetöi emännän jo aavisteleman päätöksen: Tämän jäbän tokokisat on nyt käyty. Eläkepäätöksestä tarkemmin tuonnempana.

KEPPIJUMPPAA by Virveli

Virvelin kanssa olen keskittynyt jäljestystarkkuuteen ja keppimotivaation nostamiseen. Jaanan kanssa tehtiin ”keppihetsausta”, jolloin kepit olivat aivan näkösällä, mutta koiraa ei päästettykään tuosta vain niiden kimppuun. Sen sijaan pysäytin koiran ja kiihdytin sitä itse keppien kohdalla. Turhautunut Virveli tarjosi jopa haukkuilmaisua, kun ei heti päässyt poimimaan keppiä suuhunsa.

Virvelin keppisaalis Raaseporin erinomaisista treeneistä.

Virvelin keppisaalis Raaseporin erinomaisista treeneistä.

Tämän lisäksi olemme leikkineet ”aarteenpiilotusta”, jossa koiraa innostetaan ensin jälkikepin perään ja sitten ihminen paineleekin aarteen kanssa metsään ja palaa tyhjin käsin. Kun koira sitten pääsee jäljestämään lyhyen matkan ja löytää kepin, pidetään mahtavat keppijuhlat eikä löydetyn ”aarteen” arvo jää taatusti epäselväksi.

Jälkihommien jälkeen Virveli hengaili ystävänsä Mihmun kanssa mökkiterassilla.

Jälkihommien jälkeen Virveli hengaili ystävänsä Mihmun kanssa mökkiterassilla.

Näiden motivointitreenien jälkeen olen tehnyt lyhyitä jälkiä, mutta kepit olen pyrkinyt piilottamaan milloin korkeiden varpujen, milloin tuoksuvien kielojen sekaan. Lisäksi olen jarruttanut Virvelin menoa entistä enemmän ja lisännyt muutenkin tiettyä kurinalaisuutta maasto- työskentelyyn. Ilmaisut tehdään aina kunnolla (vaadin alustasta ym. häiriötekijöistä piittaamatta kunnollisen maahanmeno-ilmaisun) ja jäljestys jatkuu vasta luvan kanssa. Kuinka ollakaan, selkeys ja jämäkkyys näyttäisi toimivan ja kepit ovat alkaneet löytyä jokseenkin varmasti.

TOTUUS TOKOKISOISTA by Osmo

Osmo vetäytyy kilpakentiltä mutta jatkaa treenejä. :D

Osmo vetäytyy kilpakentiltä mutta jatkaa treenejä. 😀

Osmo rakastaa tokotemppujen treenaamista ja todistetusti se myös osaa kaikki EVL:n kisaliikkeet. Kaikki liikkeet ovat ainakin kerran onnistuneet myös kisoissa – eivät tosin milloinkaan kaikki samassa kokeessa. 😉 Lempiliikkeitä ja vauhdikkaita bravuureita ovat jo pitkään olleet merkin kautta ruutuun lähetys sekä ohjattu nouto.

Sen sijaan seuraaminen on niiin lääst siisön! Se on hauskaa ainoastaan treeneissä, jolloin palkkaakin saattaa saada. Kisatilanteissa Osmoa ei huijata millään kepulikonsteilla tekemään innokasta ja tarkkaa seuraamista. Kisoissa seuraaminen on koiran mielestä vain ja ainoastaan TYLSÄÄ ja turhaa. Vastalauseina nähdään sitten hidastelua, rapsuttelua kesken liikkeen, haukottelua, maan nuuskimista ja perusasennoista lintsaamisia.

Kotiterassilla kesän tähän mennessä kesäisimpänä päivänä

Kotiterassilla kesän tähän mennessä kesäisimpänä päivänä

Jos ei ole hauskaa koiralla, niin eipä ole ohjaajallakaan. Näin myös viime lauantaina Kaarinassa, jossa keräsimme ennätysmäärän nollaliikkeitä. Etukäteen tuumin, että jos Osmis näyttää vähääkään siitä innosta, jolla se liikkeitä tekee treeneissä, jatkamme kisaamista vielä heinäkuun ajan, siis sääntömuutosuudistukseen saakka. Olin myös päättänyt, että jos touhu tuntuu kisatilanteessa lähinnä koiran kiusaamiselta, jätämme kisaamiset suosiolla nuoremmille ja innokkaammille.

Osmo valvoi grillailua ja perheen pienimpien puuhia Raaseporissa.

Osmo valvoi grillailua ja perheen pienimpien puuhia Raaseporissa.

Ja Osmohan kertoi oman mielipiteensä asiasta selvääkin selvemmin: Kisoissa on inhottavaa, kun mammaa jännittää ja seuraaminen kestää maailman tappiin saakka eikä palkkaa saa mistään. Kaikissa EVL:n kisoissa Osmo on esittänyt hyvää seuraamista vasta kehästä poistuessamme – siis silloin, kun se tietää että hyvää seuraamista seuraa vapauttaminen kehän ulkopuolella odottavan palkkapurkin luo… Tyhmähän tuo koira ei ole koskaan ollut. 😉

Meikä osaa kaikki EVL-liikkeet! Mutta kisoissa oon niinku et EVVK!

Meikä osaa kaikki EVL-liikkeet! Mutta kisoissa oon niinku et EVVK!

Tässä kohdassa emäntä on päättänyt antaa jästipäälle periksi ja joustaa omasta tavoitteestaan eli EVL-tuloksesta. Ykkösjuttu on kuitenkin aina ollut se, että koira nauttii tekemisestä, myös kisoissa. Osmo-eläkeläinen saa tästä eteenpäin keskittyä siihen, mitä se rakastaa: ukkojen etsimiseen, jäljestämiseen ja tokotemppuihin, joskin viimeksi mainittuunkin nyt ilman koepaineita. Eläköön, eläke! 😀


Vire TK2, Osmo EVVK ;)

1 helmikuun, 2015
Kuten kuvassa, Vire oli kuulolla, Osmo vähän omaehtoisempi...

Kuten kuvassa, Vire oli kuulolla, Osmo vähän omaehtoisempi…

Tänään käytiin Porvoossa tokoilemassa molempien piskien kanssa. Päivän ensimmäinen jännitysnäytelmä oli ajomatka kisapaikalle karmaisevan huonossa säässä. Onneksi pääsimme ehjinä kisapaikalle, jossa saimmekin saman tien ilmoittautua Osmon kanssa kehään.

Retkeilyä kotimetsässä.

Retkeilyä kotimetsässä.

Kisapaikkana oli maneesi ja kehään mentiin suoraan ulkoa. Ihaniin heppa-aromeihin ei siis päässyt lainkaan totuttelemaan ennen ryhmäliikkeiden alkua. Pelkäsin Osmon syöksyvän ensimmäisenä lantakokkareita etsimään, mutta kaikeksi yllätykseksi ryhmäliikkeet sujuivat mainiosti, vaikkemme ole niitä toisten koirien kanssa koskaan treenanneet.

Paikalla istumisesta lähti 1 p., koska ohjaajan etusormi oli ollut käskyn jälkeen/aikana pystyssä (!). Paikallamakuu oli priima lukuun ottamatta Osmon hiukan vinoa rintamasuuntaa. Siitä sakotettiin kuitenkin vain 0,5 p. No, siihenpä se meidän EVL-menestys sitten jäikin…

Virveli vallaton piti omaa showta liikkeiden välillä, mutta suoritti liikkeet kivasti.

Virveli vallaton piti omaa showta liikkeiden välillä, mutta suoritti liikkeet kivasti.

Ennen Osmon yksilöliikkeitä Vire pääsi maneesin toiseen päähän AVOimen kehään. Paikalla- makuuseen mentiin kirsu maneesin hiekkaa kyntäen, mutta onneksi matka suoritusriviin ei ollut arvioinnin kohteena. Itse paikallamakuu meni kympin arvoisesti.

Tavoite saavutettu! :)

Tavoite saavutettu! 🙂

Myös liikkeet sujuivat ilman suurempia virheitä, mutta liikkeiden välillä Vire oli aivan mahdoton! Vaikka en varsinaisesti vapauttanut sitä missään välissä, se lähti monta kertaa hillumaan liikkeenohjaajan luokse, suorittamaan omavalintaista hyppyestettä kumpaankin suuntaan ym. Viimeisten liikkeiden välillä otinkin elukkaa pannasta kiinni, jottei se olisi singonnut esim. kivojen heppaesteiden yli naapurikehään. Se, etten luottanut koiraan, vähensi kokonaisvaikutuspisteitä kahdella, mutta näin homma pysyi sentään läjässä loppuun saakka eikä mitään katastrofaalista päässyt sattumaan.

Vaikka turhia kaksoiskäskyjä (eli ohjaajan mokia) tuli aika monessa liikkeessä, riittivät loppupisteemme 180,5 luokkavoittoon. Samalla saavutimme kolmannen ykköstuloksen avoimesta luokasta eli koulutustunnuksen TK2. Hyvä, Virveli! 😀

Tammikuun retkeilyä vol 2, isäntäkin pääsi mukaan.

Tammikuun retkeilyä vol 2, isäntäkin pääsi mukaan.

Osmon EVL:n yksilöliikkeitä en juuri edes jännittänyt, koska tiesin niiden olevan monessa suhteessa keskeneräisiä. Halusin lähinnä itse nähdä, miten Osmo jaksaa pitkän suorituksen ilman välipalkkoja ja toisaalta sen, miten se suhtautuu liikkeenohjaajaan, jota meillä ei treeneissä ole ollut. Osmo olikin ajoittain tosi hämmentynyt ja epävarma, mikä näkyi kaikenlaisena sijaistoimintana. Oli nuuskuttelua, rapsuttelua, vinkumista ja hiekan kuopsuttelua, jolloin lisäkäskyt olivat välttämättömiä ja nollasivat pisteemme useammassa liikkeessä.

Metallikapulan Osmo vei komean hyppynoudon päätteeksi liikkeenohjaajalle ja treeneissä hienosti sujunut luoksetulo pysäytyksineen nollautui Osmon lähdettyä omatoimisesti hengailemaan paikaltaan ennen kuin ohjaaja oli edes kääntynyt kutsuakseen koiran! Ihme säätöä!

Tammikuun aikana treenattiin pari kertaa sisähallissakin. Kyllä kannatti, tuumaa Virveli!

Tammikuun aikana treenattiin pari kertaa sisähallissakin. Kyllä kannatti, tuumaa Virveli!

Jotain on kuitenkin treeneissä mennyt oikein, sillä merkit ja ruutu löytyivät, samoin oikea tunnaripalikka. Ennen seuraavaa koetta pitää panostaa kisamaisiin harjoituksiin ja useamman liikkeen ketjuttamisiin. Tulos on mahdollinen, hyvällä tsägällä ja fiksulla treenaamisella myös ykköstulos. Tänään lopputulema oli kuitenkin rehti EVVK-0.

Tässä vielä perinteiset liikekohtaiset pisteet + kootut selitykset:


Osmo / EVL

  1. Istuminen ryhmässä  9
  2. Paikalla makuu ryhmässä häirittynä  9,5
  3. Vapaana seuraaminen 6,5 (ajoittain erinomaista, ajoittain Osmolla omat kuviot)
  4. Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5 (ohjus kiersi törpöt väärältä puolelta, Osmolla 1 väärä asento)
  5. Luoksetulo, seisominen ja maahanmeno 0 (tosi harmillinen homma, tää on menny treeneissä hyvin mutta nyt Osmo päätti käydä tsekkaamassa jonkun hajun ennen ekaa luoksetulokäskyä)
  6. Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 0 (merkillä haistelua, ei kuuntelua, liikaa lisäkäskyjä. Ruutu sentään löytyi.)
  7. Ohjattu nouto 0 (merkille hienosti, tosin haistelua siinäkin, lähti hyvin hakemaan mut päätyikin keskimmäiseen esineeseen enkä tajunnut pysäyttää. = Ohjaajan moka)
  8. Metalliesineen nouto esteen yli hypäten 5 (upea nouto, erittäin paska palautus!!!)
  9. Tunnistusnouto 7 (lisäkäsky, viivyttely)
  10. Kauko-ohjaus 5 (1 väärä asento, jonka ehdin korjata, eteni melkein kaikissa vaihdoissa)

Yht. 136,5 :/


Vire / AVO

  1. Paikalla makuu 10
  2. Seuraaminen 9 (kerran koskin koiraan, vahingossa)
  3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
  4. Luoksetulo 8 (pysähtyminen olis saanu olla nopeampi)
  5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
  6. Noutaminen 9,5
  7. Kauko-ohjaus 8,5 (alun maahanmenokäsky oli huono, Vire ei menny maahan saakka, joten ja jouduin uusimaan käskyn)
  8. Estehyppy 8 (jostain syystä Vire meni istu-käskystä maahan, muuten loistava)
  9. Kokonaisvaikutus 8 (jo mainittu pannasta pitäminen liikkeiden välillä)

Yht. 180,5 , 1.palk. TK2, KP


Partasuiden tokomestikset

11 elokuun, 2013

Tänään kisailtiin Hyvinkäällä snautsereiden tokomestaruuksista. Alun perin olin ilmoittanut Osmon ylimpään kilpailuluokkaan, mutta todettuani uudet liikkeet vielä täysin keskeneräisiksi vaihdoin meille tutumpaan voittajaluokkaan.

Osmo ja 2. sijan palkinnot; pokaali, tennispallo ja hammasluita! :)

Osmo ja 2. sijan palkinnot; pokaali, tennispallo ja hammasluita! 🙂

Vire kilpaili avoimessa luokassa. Molempien koirien suorituksista jäi itselleni loistofiilis, vaikka kumpikin sai yhdestä, varmana ja helppona pitämästäni liikkeestä nollan.

Osmon kohdalla se harmillinen nolla tuli liikkeestä istumisesta, jossa se jäikin seisomaan. Viime aikoina olemme treenanneet sekaisin kaikkia jättäviä liikkeitä – ja

Kisan jälkeen unilla, nallenraato kainalossa

Kisan jälkeen unilla, nallenraato kainalossa

ehkä erityisesti seisomista – minkä Osmis näköjään muisti. Muuten olin Osmon suoritukseen tosi tyytyväinen. Tärkeintä itselleni oli, että Osmolle vaikeimmista liikkeistä eli ruudusta ja tunnarista tuli pisteitä! 😀 Hieman tietysti harmittaa, että helpon liikkeen nollaaminen vei meiltä samalla ykköstuloksen, mutta pääasia on hyvä fiilis, joka meillä kummallakin oli. Alla pisteet ja kootut selitykset.

OSMO, toko/VOI Hyvinkää 10.8.2013

  1. Paikalla makaaminen 10 (vaikka koiran rintamasuunta oli vino)
  2. Seuraaminen taluttimetta 9 (hienoa työtä, tuomari sakotti ”pärskimisestä”, jota O välillä tohkeissaan harrastaa)
  3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 0 (Osmo jäi seisomaan, lisäkäskykään ei tehonnut, vaan tarvittiin käsimerkki)
  4. Luoksetulo 8 (molemmat pysäytykset olisivat voineet olla nopeampia)
  5. Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 9 (UPEA ruutu! tuomari sakotti hitaasta maahanmenosta)
  6. Noutaminen esteen yli hypäten 10 (Bravuuri toimi jälleen)
  7. Metalliesineen noutaminen 6 (hieno, vauhdikas alku, mutta Osmo pudotti esineen jalkoihini eikä istunut luovutusasentoon)
  8. Tunnistusnouto 7 (hyvä, varma työskentely, mutta O pudotti palikan paluumatkalla, nosti itse uudestaan, loppu ok)
  9. Kauko-ohjaus 8 (eteni hiukan)
  10. Kokonaisvaikutus 8

Yht. 244 p., 2. palkinto ja 2. sija

Voittajan palkintosaalis: Pokaali, ruusuke, tennispallo, sapuskaa ja riisenikerholta vielä mukikin!

Voittajan palkintosaalis: Pokaali, ruusuke, tennispallo, sapuskaa ja riisenikerholta vielä mukikin!

Virveli teki tasaisen, vahvan suorituksen, kunnes vihoviimeisessä liikkeessä eli hypyssä se ei jostain syystä suorittanutkaan paluuhyppyä vaan kiersi esteen. Myöhemmin pähkäilin, että annanko yleensä paluuhypylle käskyn ”tule”, enkä ”hyppy”, kuten kisoissa tein ja totesin, että niinpä taidan tosiaan tehdä. Ohjaaja mokasi siis jälleen. Virveli huomasi heti itsekin tehneensä väärin, kun ei hypännytkään ja ehdotti hyvitykseksi maahanmenoa esteen viereen… Koska liike oli viimeinen, saimme tehdä treenin vuoksi liikkeen loppuosan uudestaan, jolloin homma toimi kuin unelma, eli normaaliin tapaan.

Kotona reipas tokoilija sammui selälleen sohvalle.

Kotona reipas tokoilija sammui selälleen sohvalle.

Vaikka hyppyliike meni nollille, pisteet ylsivät lopulta rimaa hipoen (160,5) ykköstulokseen. Huh! Koska en ehtinyt suorituksen aikana vilkuilla saamiamme numeroita, tuli ykköstulos ja luokkavoitto itselleni todellisena yllätyksenä, kun palkintojenjaon aika koitti. Ossi Harjulan arvostelu oli etenkin avoimessa luokassa yllättävän tiukkaa, mutta tasapuolisesti linja pysyi kaikille koirille samanlaisena.

VIRE, toko/AVO Hyvinkää 10.8.2013

  1. Paikalla makaaminen 10 (hurraa, ei yhtään piippausta!)
  2. Seuraaminen taluttimetta 9,5 (tosi jees, yksi istuminen oli hidas)
  3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (bravuuri toimi jälleen)
  4. Luoksetulo 9 (VAU, mikä pysäytys! Piste lähti siitä, että vahingossa annoin pysäytysmerkin ennen merkkitötsää)
  5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 (Vire valui hiukan perääni ja kääntyi mennessäni sen taakse)
  6. Noutaminen 8,5 (JEE, irrotus ekalla käskyllä! Pisteet lähtivät palautusvauhdin puutteesta ja vinosta palautusasennosta)
  7. Kauko-ohjaus 8,5 (tosi HYVÄT! Tuomari sanoi koiran pakittaneen istumaan nousuissa, mielestäni näin ei kyllä ollut!)
  8. Estehyppy 0 (alku täydellinen, paluuhypylle annoin käskyn ”hyppy” enkä ”tule”, kuten yleensä… siitä ehkä hämmennys ja esteen kierto…)
  9. Kokonaisvaikutus 8

Yht. 160,5 p., 1. palkinto ja 1. sija

Väsyneet hauvat ja viimeinen tottelevaisuusliike eli poseeraaminen

Väsyneet hauvat ja viimeinen tottelevaisuusliike eli poseeraaminen


Himoittava herkkupurkki

7 huhtikuun, 2013

Lisää himoittavia herkkuja, tosin näitä eivät koirat saaneet edes maistaa!

Lisää himoittavia herkkuja, tosin näitä eivät koirat saaneet edes maistaa!

Kävimme eilen Viren kanssa Porvoossa tokokisoissa. Pistesaldo oli ennätyksellisen huono: 40 pojoa. 😀 Surkeisiin pisteisiin on syynä se, että päädyin itse keskeyttämään suorituksemme heti kolmannen liikkeen jälkeen, kun Vire karkasi kehästä repun ja siellä odottavan herkkupurkin luokse. Koska mahdollisuudet ykköstulokseen menivät samalla, jätin leikin siinä kohdassa kesken. Harmitti TOSI paljon, koska syy epäonnistumiseen oli tietysti se tavallisin: oma hölmöys. 😉

Ohjaajan hölmöys koski tällä kertaa koiran virittelyä herkkumössöruokapalkalla viime tingassa ennen kehään menoa. Ahneista ahnein Vire bongasi nimittäin purkin jäämisen repun luo juuri, kun meidän piti kävellä kehään. Huomasin, että tämän purkin luota ei nyt muuten niin vaan lähdetäkään ja yritin pelastaa tilanteen huijaamalla Virelle, että laittaisin muka purkin taskuuni. Epäonnistuin surkeasti, sillä tarkkana likkana Vire tietysti huomasi yritykseni ujuttaa purkki salaa kehän laidalla olevan agilitypuomin päälle… Siinä kohdassa meitä jo odotettiin kehässä, joten uusiin huijausyrityksiin ei ollut aikaa. Ei siis muuta, kuin kehään. Minulla oli täysi työ ja tuska saada koira aloituspaikkaan ja perusasentoon, siinä kun sen piti kääntää selkänsä kehän sitä reunaa kohti. Lähtöasetelmat eivät siis liikoja lupailleet.

Ihme kyllä pääsimme kuitenkin aloittamaan seuraamisen ja se menikin UPEASTI! Hullunhieno kontakti ja kiihko koiralla päällä koko ajan, mutta silti työskentely oli eksaktia ja koiran paikka ja asento koko ajan oikeat. JES! Seuraamisesta saimme siis täyden kympin, mistä voi olla suorastaan ylpeä! Vire odotti koko ajan, että sanoisin taikasanan ”tsap” ja se saisi rynnätä herkkupurkkinsa luo. Toisen liikkeen alussa se lähti liikkeelle epäuskoisena hidastellen ja taakseen (=purkille päin) katsoen, jolloin annoin uuden käskyn seurata. Maahanmeno oli täydellisen nopea, mutta alun hidastelu ja kaksoiskäsky alensivat arvosanan 7:ksi.

Se jäikin sitten viimeiseksi liikkeeksemme, sillä seuraamisesta seisomaan jäämisen alussa Virveli ei kyennyt enää hillitsemään himoaan vaan livahti kehästä repun luo. Liike nollautui ja totesin, että siinä menivät myös mahdollisuutemme ykköstulokseen. Niinpä kiitin erittäin hyvää, tasapuolista ja kannustavaa tuomaria eli Riikka Pulliaista ja sanoin, että jätän suorituksen kesken. Kehän ulkopuolella niuhotin Virelle seuraamista ja perusasentoja ja käännöksiä jonkin aikaa, ennen kuin vapautin sen sille kovan onnen herkkupurkille. Treenin kannalta olisi ollut varmasti vielä parempi palauttaa koira kehään tekemään liikkeet loppuun, mutta oma kanttini ei enää kestänyt. Halusin epämukavasta tilanteesta pois eli mukavuudenhalu tai suoranainen nynnyily voitti. Mutku mutku… Haluan kisata vain hyvällä fiiliksellä enkä siksi ole koskaan oikein osannut hyödyntää noita epäonnistumisia koulutuksellisesti. Ei siinä kyllä montaa minuuttia mennytkään, kun jo nauroin katsojien kanssa surkuhupaisalle tilanteelle.

Uskon, että jos Vire olisi luullut purkin olevan minulla mukana kehässä, olisi tuo seuraamisen mahtava työmoodi jatkunut läpi suorituksen. Aikaisemmin Vire on myös kyennyt työskentelemään, vaikka on tiennyt palkan odottavan kentän reunalla. Nyt nälkä oli jostain syystä tavallista kovempi tai palkkamuona tavallista parempaa eli vastustamattoman himoittavaa. Seuraavassa kokeessa purkkia ei kyllä vilautetakaan Virvelille ennen kehään menoa, narupalloa korkeintaan.

Terassikausi avattu! Maalaistollot paistattelivat päivää Cafe Ursulan terassilla.

Terassikausi avattu! Maalaistollot paistattelivat päivää Cafe Ursulan terassilla.

Kokeen jälkeen hain Osmon kotoa ja ajoimme Suureen Pääkaupunkiin ihanaa auringonpaistetta ja sen esiin houkuttelemia ihmismassoja ihmettelemään. Lenkkeilimme Liisan kanssa Kaivarissa, jossa piti suorastaan pujotella ihmisten ja koirien ohi. Maalaistollot käyttäytyivät kuitenkin koko ajan kivasti. Mitä enemmän häiriöitä, sen vähemmän ne näyttävät koiria häiritsevän. Siksi varmaan kaupungilla näkee yleensä hyvin käyttäytyviä koiria. Kun lajitovereita tulee vastaan kaiken aikaa, ei niihin jaksa enää suhtautua niin suurella tunteella, kuin jollain pienellä metsäpolulla, jolla toisen koiran näkeminen olisi Erittäin Suuri Tapaus!

Tänään treenattiin turvapuistossa, jossa kumpainenkin koira etsi ja haukkui kolme figua. Turvapuiston jälkeen elukat ovat vetäneet vain sikeitä, joten ilmeisen väsyttävä viikonloppuohjelma saatiin taas aikaiseksi! Nyt vielä iltalenkille keväiseen LUMISATEESEEN. Jippii…


Pettymysten jälkeen TuplaYkkönen!

10 maaliskuun, 2013

Kohti uusia haasteita...

Kohti uusia haasteita…

Tänään tehtiin meidän lauman historiaa, kun molemmat koiruudet saivat samana päivänä tokokisoista ykköstuloksen! Osmon ykköstulos voittajaluokasta tuntuu erityisen makoisalta, koska sen kanssa takana on niin monia kisatilanteessa nollille menneitä tunnistusnoutoja ja ruutuun lähettämisiä, että olin jo miltei menettänyt uskoni ykköstuloksen mahdollisuuteen. Mutta onneksi vain melkein.

Luultavasti meidän onneksemme koitui se, että perinteiset nollaliikkeemme tehtiin heti suorituksen aluksi ja lähdin kehään suhteellisen rentona ajatellen, että katsotaan nyt ne kaksi liikettä, ja mikäli ne menevät nollille, niin jätetään suoritus siihen. Luultavasti oma mielentilani ratkaisi paljon. Kun itse rentouduin ja riemastuin saadessamme tunnarista ja ruudusta kerrankin pisteitä, välittyi fiilis myös koiralle. Ainoastaan pitkän seuraamiskaavion aikana Osmis jäi kerran rapsuttamaan itseään, mikä on sen vakio sijaistoiminto silloin, kun mammaa ja/tai sitä itseään stressaa. Loppujen lopuksi voitimme koko hyvätasoisen luokan ällistyttävän hyvällä ykköstuloksella, 183 p., josta saimme vielä kunniapalkinnonkin. 😀

Taitavat tyypit lenkillä kisan jälkeen

Taitavat tyypit lenkillä kisan jälkeen

Totta puhuen olimme Porvoossa kisaamassa myös eilen. Silloin Osmon suoritus oli pelkkää hämmentynyttä rapsuttelua ja haukottelua sekä epävarmaa sähellystä ruudussa ja tunnarissa. Kuten arvata saattaa, jäimme kokonaan ilman tulosta.

Virvelin suoritus oli eilen huippuhieno, mutta unohdin itse, että kaukokäskyjen jälkeen tulee vielä hyppy ja kiitin koiraa kuin viimeisessä liikkeessä sanomalla ”hieno, vapaa, valmis!”. Jouduin sitten kokoamaan itseni ja koirani uudestaan hyppyä varten ja jos Vire olisi osannut puhua, se olisi sanonut ”siis mitä h…ttiä, sä sanoit että VALMIS!!!” Vire hyppäsi kuitenkin tunnollisesti, istui käskystä ja hyppäsi takaisinkin – mutta riensi sitten ulos kehästä liikkeenohjaajan pöydän luo noutokapuloita ”valikoimaan” ja siitä edelleen kohti omaa reppuamme, jossa loppupalkka odotti… Sain karjuttua koiran takaisin, mutta kesken liikkeen kehästä poistuminen oli jo nollannut hypyn pisteet. Tuon nollankin kanssa jäimme eilen vain 4 pisteen päähän ykköstuloksesta, joten kyllä muuten potutti oma unohdukseni ja mokani.

Tänään muistin kaikki liikkeet ja Vire teki kaiken yhtä hienosti, kuin eilenkin, paitsi että se teki myös viimeisen liikkeen loppuun saakka. Näin ollen Vire sai tänään 176 pisteellä AVO1-tuloksen sijoittuen luokassaan toiseksi! 🙂 Alla vielä pisteemme kummaltakin kisapäivältä koottujen selitysten kera:

Virveli on oiva patja, tuumasi Osmo

Virveli on oiva patja, tuumasi Osmo

OSMON KISAVIIKONLOPPU PORVOOSSA
La 9.3. Voittajaluokka, tuomarina Hannele Pörsti

Paikalla makaaminen 9 (pientä piippausta mamman perään)
Seuraaminen taluttimetta 7 (hämmennystä, rapsuttelua, piippausta, muuten ok)
Istuminen seuraamisen yhteydessä 8 (erittäin skarppi ja nopea, mutta rapsutteli ja kääntyi ohjaajan jatkaessa matkaa…)
Luoksetulo 9 (tämä oli tosi hyvä, nopeat pysäytykset ja silti vauhdikas luoksetulo)
Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 0 (löysi ruudun lisäohjauksella, maahanmenossa eteni rajojen yli)
Noutaminen esteen yli hypäten 10 (superhieno!)
Metalliesineen noutaminen 6 (lähtö vauhdikas, luovutuksen yhteydessä pudotti kapulan varmaan 3 kertaa, nosti kyllä aina itse uudestaan, mutta ihan hölmöä viskomistahan tuo oli!)
Tunnistusnouto 0 (”intoa on enemmän kuin taitoa” sanoi tuomari, kun Osmo tutki ja kokeili suuhunsa montaa palikkaa – mutta ei sitä oikeaa… Todellisuudessa koiraparka oli epävarma eikä mikään innokas!)
Kauko-ohjaus 7 (eteni hiukan, seilasi myös sivusuunnassa)
Kokonaisvaikutus 7 (hermostunut koira hermostuneella ohjaajalla…)
Yht. 191 p. eli pistettä vaille 3-tulos.

Su 10.3. Voittajaluokka, tuomarina Harri Laisi

Osmariini ja palkintosaalis

Osmariini ja palkintosaalis

Paikalla makaaminen 8,5 (hiukan vino rintamasuunta, vikinää mamman perään)
Seuraaminen taluttimetta 8 (tuomari tykkäsi ja kehui, vaikka yksi perusasento jäi tekemättä ja kerran Osmo tosiaan jäi rapsuttelemaan kaulaansa. Eilistä PALJON pidempi ja haastavampi kaavio ja silti PALJON parempi suoritus meiltä!)
Istuminen seuraamisen yhteydessä 10 (erittäin skarppi ja nopea – ilman rapsutus- näytöstä!)
Luoksetulo 8,5 (erittäin hyvä pysäytys seisomaan, maahanmenossa valui hiukan eteenpäin)
Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 8 (löysi ruudun mutkan kautta lisäohjauksella, lisäksi ohjaajan käsimerkki jäi kuulemma liian pitkäksi aikaa ”päälle”. Loppuosuus huippu!)
Noutaminen esteen yli hypäten 10 (superhieno jälleen!)
Metalliesineen noutaminen 9 (huippuhyvä Osmon metallinoudoksi, luovutusasennossa hieman hiomista)
Tunnistusnouto 9,5 (”Erinomainen” sanoi tuomari ja ohjaaja meinasi haljeta ilosta ja ylpeydestä)
Kauko-ohjaus 9 (pientä ”seilausta”, vaikka kokonaisuutena ei tullut eteenpäin)
Kokonaisvaikutus 9 (tosi hyvä meininki, ”erittäin hyvää yhteistyötä”, sanoi tuomari)
Yht. 283p., VOI1-tulos, 1. sija, KP

VIREN KISAVIIKONLOPPU PORVOOSSA
La 9.3. Avoin luokka, tuomarina Hannele Pörsti

Paikalla makaaminen 10 (erittäin varma)
Seuraaminen taluttimetta 8,5 (hyvää seuraamista, perusasentoja piti hiukan odottaa)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (erittäin skarppi ja nopea!)
Luoksetulo 6 (tuli TÄYSILLÄ kuten aina, ekasta pysäytysmerkistä ei edes hidastanut, toisesta pysähtyi vaikka etenikin vielä hiukan)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (varsin hieno, ehkä aavistuksen eteni käskyn jälkeen)
Noutaminen 9 (hieno oli, olisko paluumatkalla vähän pureskellut kapulaa..)
Kauko-ohjaus 9 (ekaan istumaannousuun tarvitsi lisäkäskyn)
Estehyppy 0 (jep jep. poistui kehästä paluuhypyn yhteydessä…)
Kokonaisvaikutus 8 (ihmeen hyvä huomioon ottaen emännän karjaisut kehästä karkaamisen yhteydessä)
Yht. 156 p., AVO2-tulos

Su 10.3. Avoin luokka, tuomarina Harri Laisi

Virveli ja palkintosaalis

Virveli ja palkintosaalis

Paikalla makaaminen 10 (erittäin varma)
Seuraaminen taluttimetta 9 (hyvää seuraamista, eilistä pidempi kaavio)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (erittäin skarppi ja nopea!)
Luoksetulo 7 (tuli TÄYSILLÄ, ekasta pysäytysmerkistä ei pysähtynyt, tokasta pysähtyi hyvin)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (hyvä, hivenen liikkui pysäytyskäskyn jälkeen)
Noutaminen 8 (hieno ja vauhdikas, irrotus vasta tokalla käskyllä, mutta ONNEKSI silloin!)
Kauko-ohjaus 8 (ekaan istumaannousuun tarvitsi lisäkäskyn, istu-käskyissä tehostin käsimerkkiä nousemalla varpailleni)
Estehyppy 10 (erinomainen kaikin puolin!)
Kokonaisvaikutus 9 (”reipas meininki” sanoi tuomari. Hyvä fiilis jäi itsellekin)
Kisan jälkeen nautiskeltiin auringosta Oittaalla

Kisan jälkeen nautiskeltiin auringosta Oittaalla

Yht. 176 p., AVO1-tulos, 2. sija


Voihan Virveli!!

16 helmikuun, 2013

Mitäköhän seuraavaksi?

Mitäköhän seuraavaksi?

Hiihtolomalla otetaan rennosti.

Hiihtolomalla otetaan rennosti.

Velmuilija valjaissa

Velmuilija valjaissa

Debytoitiin tänään Virvelin kanssa Porvoossa tokon avoimessa luokassa. Jännitin etukäteen liikkeestä seisomaan jäämistä (jossa ohjaaja jatkaa palatessa koiran taakse) ja kaukokäskyjen maasta istumaan nousemista, kun taas maahanmenoa ja noutoa pidin varmimpina liikkeinämme. Vaan kuinkas sitten kävikään…?

Molemmista jännitysliikkeistä Vire sai 9 pojoa, kun taas maahanmenosta 7 (jäikin ensin istumaan, jolloin pysähdyin ja annoin uuden käskyn) – ja bravuurimme nouto meni nollille. Siis todellakin NOLLILLE! Aivan puun takaa tuli pulma, jota Viren kanssa ei ole koskaan ennen tullut esille: Koira ei irrottanut otettaan kapulasta heti ekalla käskyllä. Eikä sitten tokallakaan, jolloin vauhdikas nouto suoralla luovutusasennolla meni siis nollaliikkeeksi. 😦 Ehkä Vire piti kapulaa palkintona, kun kerran muuta palkkaa ei tullut… ”Jos et anna mulle välillä lelua, niin mä en anna sulle tätä palikkaa!”

Palkan eli patukkaleikin puuttuminen liikkeiden välistä taisi hämmentää koiraa muutenkin. Itse lisäsin hämmennystä vapauttamalla koiran liikkeiden välillä, jolloin se tietysti odottikin sitä leikkiä. Ensi kerralla pidän suorituksen ”käynnissä” koko ajan enkä siis vapauta koiraa liikkeiden välillä. Siten tein tokon alokasluokassa ja bh-kokeessakin, jolloin koira ei edes odottanut saavansa palkkaa vaan keskittyi täpinöissään seuraavaan käskyyn hyvän mielentilan katkeamatta välillä. Tokokehästäkin voi lopuksi seurauttaa koiran pois ja vapauttaa sen sitten kehän ulkopuolella leikkimään. Vaan jostain kumman syystä tein siis tänään ihan toisin. Jälkiviisastelut sikseen, ensi kerralla haetaan se ykköstulos! 😀

Paikallamakuu 10 (”erinomainen”)
Seuraaminen taluttimetta 8,5 (painoi hiukan, hiukan hidastelua perusasennoissa. Tuomari kuitenkin erikseen kehui seuraamistamme)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7 (ensin istui, ohjaajan pysähdys ja lisäkäsky)
Luoksetulo 6 (jarrut petti kun vauhtia oli niin hurjasti, ohjaajan käsimerkki jäi ”päälle”)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Noutaminen 0 (jep jep, jos koira ei irrota otettaan kapulasta toisellakaan käskyllä, arvosana on 0)
Kauko-ohjaus 9 (ekaan istumaan nousuun Vire tarvitsi lisäkäskyn)
Estehyppy 8 (hyppäsi tosi laiskasti, takaisin tullessa tassut myös osuivat esteeseen)
Kokonaisvaikutus 8 (tähän vaikutti taatusti tuo onneton nouto…)

Yht. 148 p. = 2.palkinto


Treenipäivis ajan tasalle

6 lokakuun, 2012

Pelastuskoiraoppilaita Porkkalassa

Kylläpä viikot vierivät vauhdilla – treenipäiväkirjana blogi on taas auttamattomasti myöhässä. Yritän nyt kuitenkin päivittää lyhyesti viime viikkojen treenikuulumisia.

HAKUA

Hakua ollaan treenattu Kattilajärventien maastoissa. Virveli on tehnyt pistoja ja ilmaisun kestoa on pidennetty. Figujen luona Vire löytää sujuvasti kosketusalustana toimivan purkin kannen ja haukkuu sen päällä maaten. Jos kantta ei löydy, likka käy itse maahan eikä onneksi pyri maalihenkilön syliin. Palkkapurkki lentää ”hyvä” -sanan jälkeen vielä poispäin figusta, minkä toivon vahvistavan edelleen sopivaa etäisyyttä.

Virveli on edelleen trimmauksen tarpeessa…

Viime viikolla otin ensimmäistä kertaa siirtymät löydöltä takaisin keskilinjalle koira vapaana. Tähän asti olen pitänyt koiran hihnassa, vaikka yhdessä eli hallinnassa ollaan silloinkin pyritty keskilinjalle kulkemaan. Homma toimi hienosti eikä Vire yrittänyt kertaakaan karata seuraavaa ukkoa hakemaan. Nakkipalkkaa olisi ollut tarjolla vielä juuri ennen seuraavaa lähetystä, mutta siinä kohtaa etsimään pääseminen oli niin iso juttu, ettei ahneista ahnein Virveli malttanut ottaa koko herkkua! Motivaatio etsintähommiin on siis erittäin suuri! 😀

Eilen Vire teki myös elämänsä ensimmäisen etsintäsuorituksen (partioimalla) täysin pimeässä metsässä. Eipä näyttänyt pimeys häiritsevän koiraa pätkääkään ja niin kuusen alla piileskelevä Seija tuli löydetyksi. Ensimmäiset haukut kuuluivat ”vou vouuuu”, mikä saattoi johtua pimeyden tai uuden maalihenkilön luomasta jännityksestä. Alun jännähaukun jälkeen Vire jatkoi normaalilla ”hau hau hau” -tyylillään ja sai palkkansa.

Osmariini taustanaan lokakuinen Suomenlahti

HÄLYTREENIÄ

Osmo on etsinyt ”ukkoja” myös hälytystreeneissä. Viikko sitten vietimme monta tuntia pilkkopimeässä kaatosateessa Kirkkonummen Meikossa. Osmo teki pitkään ja hienosti töitä, mutta omasta hätiköinnistäni johtuen jäljen nostaminen löydetyltä esineeltä ei onnistunut. Koira nimittäin nosti todella vahvasti nenän ilmavainulle, jolloin päästin liinasta irti olettaen maalihenkilön olevan lähistöllä. Niinpä, koskaan ei saisi olettaa mitään! Tosiasiassa Osmo reagoi vanhaan hajuun eikä alueella tällä kertaa ollut muuta löydettävää, kuin toinen esine vajaan kilometrin jäljen päässä. Jäljen alun ehdimme sitten itse sotkea niin moneen kertaan, ettei sitä enää löytynyt.

Kylmä, mutta kaunis aamu mökillä.

Onneksi toisella etsintäalueellamme Osmo sai löytää maalihenkilön ja sai palkan pitkästä työrupeamasta. Osmon ohjaamisen lisäksi kartturoin Seijaa ja Veikkaa. Pilkkopimeässä metsässä suunnistaminen on aina yhtä jännittävää ja haastavaa. Kai siinäkin lajissa kehittyy vähitellen yhä varmemmaksi.

TOKOA

Yllättäen sain Osmolle peruutuspaikan viime viikonloppuna pidettyyn tokokisaan. Tunnaria ja ruutua ehdittiin tehotreenata muutamana päivänä kunnolla, mutta niin vaan koko suorituksemme kaatui siihen, ettei Osmo löytänytkään ruutuun. Ruututötsien sijaan Osmo juoksi kehän reunassa olevalle pienemmälle merkille ja samalla se eksyi metrin verran kehän ulkopuolelle. Korjatessaan suuntaansa ruutua kohti se bongasikin vielä toisen pikkumerkin ja kävi uudestaan kehän rajan ulkopuolella. Itse en edes muistanut, että liikkeen aikana kehästä poistuminen johtaa VOI-luokassa KOKO suorituksen hylkäämiseen emmekä siis päässeet tekemään edes loppuja liikkeitä. 😦 Todella harmillinen juttu, koska ennen kohtalokasta ruutua liikkeistä oli tullut

Tavoitteet liian korkealla? Ei, kun lintuahan tässä vain tähysteltiinkin!

hyvät pisteet (9, 10, 8).

Seuraavaan kokeeseen ilmoittaudumme kyllä vasta sitten, kun ruutu alkaa taas löytyä varmemmin! Treenaamaan pääsemme jatkossa myös sisähalliin, koska varasin paikan Espyn hallivuorolle. Virveli treenaa hallissa estenoutoja, paikallamakuuta ja eteenmenoa – jotta kisaliikkeet olisivat valmiina heti kevään koekauden koittaessa! 😉 Tänä syksynä kisakentät saavat siis vielä odottaa.


Kiva kisapäivä

19 elokuun, 2012

Päivän palkintosaalis

Virveli seuraa. Kuva: Minna Ranta (mun surkealla pokkarikameralla)

Kolmisen viikkoa sitten ilmoitin Osmon taas pitkästä aikaa voittajaluokan tokokisaan ja ihan extempore ilmoitin myös Virvelin alokasluokkaan. Tänään olikin sitten jännittävä päivä, kun molemmat piskit starttasivat Hyvinkäällä snautserikerhon järjestämässä kokeessa.

Oikea palikka kävi Osmon suussa, mutta epävarmuus iski ja jätkä vaihtoi väärään. 😦 Kuva: Minna Ranta

Voittajaluokan kokeen liikkeistä tunnistusnouto on ollut aina kisoissa hankala Osmolle. Vasta muutama päivä sitten tajusin syyn: Olen ottanut aina aluksi pitotreenin tunnaripalikalla eli antanut Osmon pitää palikkaa suussaan ja vasta sen jälkeen vienyt sen hajuttomien sekaan. Niinpä olen opettanut koiralle, että oikea palikka on se, jota se on kerran pitänyt hampaissaan. Tajusin mokani liian myöhään ja muutamasta parin kerran naksutteluista puhtailla palikoilla ei ollut tarpeeksi vaikutusta. Tunnari meni nollille, kuten osasin pelätäkin.

Hitaan seuraamisen kaavio oli kokeessa harvinaisen pitkä. Ohjaaja saisi pitää katseensa kyllä koko ajan eteenpäin! Kuva: Minna Ranta

Harmin paikka oli sen sijaan ruutu (=lähettäminen määrätylle paikalle), joka menee treeneissä hienosti ja joka on Osmon oma lemppariliike. Yleensä Osmis suuntaa hyvin katseensa ruutuun jo lähetyspaikalla, kun itse nostan katseeni muutamaan kertaan eteenpäin ja kysyn ”missä ruutu on?”. Tänään rituaali jäi selvästi vajaaksi eikä Osmo kohdistanut kunnolla katsettaan ruutuun. Niinpä se juoksikin kehän toiselle sivulle, jolla oli yksi merkki luoksetulon lähtöpaikkaa osoittamassa. Usean käskyn jälkeen Osmis löysi lopulta ruutuun, mutta oli ihan hämmentynyt eikä mennyt maahan. Liike, josta uskoin saavamme pisteitä, meni siis myös nollille.

Hyppynouto. Kuva: Minna Ranta

Näitä nollaliikkeitä lukuun ottamatta olen Osmon osaamiseen ja etenkin iloiseen tekemisen meininkiin todella tyytyväinen. Seuraamista tuomari ja moni yleisön joukossa ollut snautseri-ihminen kehui oikein erikseen – harvoin kuulemma näkee noin hyvällä motivaatiolla tekevää snautseria. Hieno Osmis! 😀 Kuten viime kerralla samoissa mittelöissä, 204,5 pisteen kolmostuloksella irtosi parhaan VOI- tai EVL-koiran kiertopalkinto, komea snautseripatsas. Ennen kaikkea tämänpäiväinen osoitti itselleni, että pystymme saamaan voittajaluokasta ykköstuloksen, kun tunnari on treenattu kuntoon ja ruutu onnistuu samoin kuin treeneissä. Ei siis muuta, kuin uutta kisailmoa kehiin! Tässä Osmon pisteet eri osasuorituksista:

  1. Paikalla makaaminen 10
  2. Seuraaminen taluttimetta 9
  3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 9
  4. Luoksetulo 8,5
  5. Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 0
  6. Noutaminen esteen yli hypäten 8,5
  7. Metalliesineen noutaminen 5 (metallikapula on ollut pitkään hukassa eikä tätä ole treenattu. Osmo haki kapulan vauhdikkaasti, mutta ”luovutti” sen vauhdissa sylkäisemällä sen kaaressa jalkoihini… ohjaajalla oli pokassa pitelemistä!)
  8. Tunnistusnouto 0 (selitykset yllä, koira oli epävarma, otti aluksi oikean palikan, sylkäisi sen ja toi lopulta ihan väärän.)
  9. Kauko-ohjaus 8 (ihan hyvä, vaikka parista väärästä käskysanastani johtuen koira eteni aavistuksen joissain vaihdoissa)
  10. Kokonaisvaikutus 8,5

Seuraaminen taluttimessa, kuva: Minna Ranta

Vaan Virveli se vasta osasikin yllättää! Elämänsä ekasta tokokisasta likka nappasi 179 pistettä eli 1. palkinnon ja lopulta luokkavoiton kunniamaininnan kera! En voi olla muuta, kuin todella tyytyväinen, sillä tokohypyn ja liikkeestä seisomisen treenaaminen aloitettiin vasta kokeeseen ilmoittautumisen jälkeen. Paikallamakuuta rivissä ei oltu kokeiltu koskaan, ei myöskään luoksepäästävyyttä… Kaikki tämä huomioon ottaen alla olevat osasuorituspisteet tuntuvat uskomattoman hienoilta!

  1. Luoksepäästävyys 8 (Virveli ilahtui ja tervehti vähän liian tuttavallisesti tuomaria)
  2. Paikalla makaaminen 10
  3. Seuraaminen kytkettynä 9 (tuomari kehui erikseen mutta huomautti vasemmasta kädestäni, joka heiluu koiran ulkopuolella eikä kiinni omassa reidessäni… ikuinen makuero toko- ja pk-ihmisten välillä, minä haluan tiivistä seuraamista ja silloin vasemman käden paikka on koiran ulkopuolella!)
  4. Seuraaminen taluttimetta 9 (sama juttu, kuin hihnassa – hienoa työtä Virveliltä, tuomari ei tykännyt mun käden paikasta)
  5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

    Maahanmenosta irtosi täydet pisteet! Kuva: Minna Ranta

  6. Luoksetulo 8 (tämä olisi ollut 10 jos olisin jättänyt koiran fiksummin, nyt nousi seisomaan jättäessäni sen)
  7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 (tietoinen pieni vartaloapu minulta – uusin ja epävarmin liike Törpölle)
  8. Estehyppy 8,5 (JEE! Se hyppäsi vaikka esteen taakse ei heitetty kapulaa! Seisomiskäskyn jälkeen Virveli otti yhden askeleen minua kohti kun olin palaamassa koiran viereen)
  9. Kokonaisvaikutus 9 (Hyvä meininki!)

Kiva kisapäivä huipentui nuorison rymylenkkiin metsän siimeksessä. Toisin sanoen tapasimme Kaisan ja Virveli pääsi meuhkaamaan ja juoksemaan maailman ihanimman prinssi Paavon kanssa! Mikä harmi, ettei kamerassa ollut akkua jäljellä!


Tulos voittajaluokasta!

22 elokuun, 2010

Osmon tokoura nytkähti pienen askeleen eteenpäin eilen, kun saavutimme yhden vaatimattoman tavoitteemme – minkä tahansa tuloksen voittajaluokasta! Hyvinkään kisat olivat samalla partasuiden mestaruuskilpailut ja niissä kisailtiin myös kiertopalkinnosta, joka myönnetään parhaalle ylemmistä luokista (VOI tai EVL)  tuloksen saaneelle snautserille, suursnautserille, pinserille tai kääpiöpinserille. Vaikka tuloksemme (200 p. eli 3. palkinto) ei ollut millään tavalla erinomainen, oikeutti se kuitenkin tuohon prameaan pystiin sekä voittajaluokan toiseen sijaan! 😀

Voittajaluokan 2. sija ja komea kiertopalkinto. Ei hullumpi saldo 3-tuloksella! 😉

Osasuorituksista saimme pisteitä seuraavasti:

  1. Paikalla makaaminen 10
  2. Seuraaminen taluttimetta 8 (hienosti poitsu jaksoi jälleen pitkän kaavion!)
  3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 0 (suurin pettymys – koira jäi seisomaan, vaikka liike on yleensä yksi parhaistamme!)
  4. Luoksetulo 7 (pysäytykset olivat ok, mutta jätettyäni koiran ja kävellessäni merkille Osmo olikin noussut salaa ylös ja käynyt tarkistamassa hajun, josta se oli kiinnostunut jo mennessämme lähtöpaikkaan. Ovela snautseri kun on, oli jätkä noussut ylös, käynyt haistelemassa hajua ja palannut takaisin makuulle ENNEN kuin olin kentän päädyssä ja käännyin ympäri. Minulla ei siis ollut pienintäkään havaintoa Osmon retkestä ennen kuin tuomari pisteitä antaessaan kertoi, mitä oli tapahtunut. Perskeleen snautserille ei kyllä voinut kuin nauraa.)
  5. Kiertopalkinnon myönsi kilpailun ylituomari. Kuva: Maria Montell

    Ruutu 6 (jippii, ekaa kertaa kisoissa saimme ruudusta pisteitä! Osmo lähti aika laiskasti, mutta löysi sentään ruutuun ja toisesta käskystäni meni maahan. Luoksetulo seuraamaan oli hyvä!)

  6. Estenouto 10 ( 😀 )
  7. Metallinouto 8 (Osmo teki hienon noudon, tosin palautusvauhti oli turhan rauhallinen. Metallikapula pysyi pureskelematta ja leikkimättä koiran suussa irrotuskäskyyni asti. :D)
  8. Tunnistusnouto 0 (tulihan se perinteinen nollaliikkemmekin kuitattua nollaksi… Seuraavissa kisoissa aion antaa kannustavan lisäkäskyn heti, kun Osmo ottaa jonkin palikoista suuhunsa. Se ei ole koskaan ottanut väärää palikkaa, mutta on selvästi epävarma, kun palikka on ollut emännän kädessä vain pienen hetken. Taas Osmo haisteli rauhallisesti ja tarkasti, palasi yhden, kuulemma oikean, palikan luo ja otti sen jopa suuhunsa, mutta rupesikin vielä arpomaan ja pudotti palikan uudestaan.)
  9. Kauko-ohjaus 8 (hyvät asennonvaihdot, mutta pientä etenemistä tapahtui, kuten aina tässä liikkeessä.)
  10. Kokonaisvaikutus 8

Nyt vielä tunnistusnouto kuntoon, niin nollaliikkeet eivät enää pilaa suoritustamme! 😀

Paavo ja Virveli painivat Järvenpäässä. Kuva: Kaisa Juonolainen

Vire oli mukana Hyvinkäällä ja pääsi Osmon suorituksen jälkeen kentälle sosiaalistumaan. Oikein mukavasti kakara käyttäytyikin! Kun kisapäivä oli ohi, ajoimme Järvenpäähän, jossa tapasimme Kaisan, Paavon ja Pertun. Pennut riehuivat ja painivat ja me käkätimme täysin tasottomille jutuille. Isojen poikien kanssa käveltiin pieni lenkki ja sitten siirryttiin pikaruokalounaan kautta Kaisan luo ja pentupaineihin liittyi kolmaskin riisenikakara, Kaisan kaverin Paulan Zappa. Illalla kotiin palasi ihanan rauhalliseksi väsytetty pentu ja aivotyöskentelyllä mukavan tyytyväiseksi väsytetty isoveli.

Emännän töiden alkuun latauduttiin viikko sitten mökillä.

Emäntä on väsytetty täysin reporangaksi ensimmäisellä työviikolla. Oppilaat ovat mukavia ja työkaverit huippuja, mutta kiirettä pitää niin, ettei kotia tai itseä ehdi huoltaa ensinkään! Ehkä ne rutiinit tästä taas lähtevät rullaamaan. Virveli on jäänyt nätisti odottamaan makuuhuoneen portin taakse ja on selvinnyt muutamasta pitkästä päivästä jopa täysin ilman pissavahinkoja!


Tokon SM-kisoissa

25 heinäkuun, 2010

Olimme Osmon kanssa snautserikerhon joukkueessa tokon joukkue-SM-kisoissa. Imatran sää oli lauantaina kylmä ja sateinen, mutta onneksi oman suoritusvuoromme aikana ei satanut. Kuten arvelinkin, sellaista onnenkantamoista kohdallemme ei sattunut, että olisimme saaneet tuloksen. Sen varmistivat perinteiset nollaliikkeemme, tunnari, ruutu ja metallinouto. Lisäksi hyppynouto meni mönkään, vaikka sen pitäisi olla yksi varmimmista liikkeistämme. Tyytyväinen olen Osmon seuraamiseen, liikkeestä istumiseen sekä siihen, ettei se singonnut kehästä omille teilleen, vaan teki mielummin kanssani töitä! 😉

Osmon suoritusvuoro oli viimeisessä ryhmässä, joten emäntä joutui sietämään jännitystä tuntitolkulla. Liikkeet oli jaettu kahteen kehään kahdelle eri tuomarille ja myös niiden suoritusjärjestys oli poikkeava.

  1. Paikallamakuu 8 (viimeiseen perusasentoon noustakseen Osmo tarvitsi toisen käskyn.)
  2. Seuraaminen taluttimetta 8 (Osmis jaksoi hyvin pitää kontaktin ja kaikki käännökset ja askeleet eri suuntiin toimivat ihan mukavasti.)
  3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 10 ( 😀 )
  4. Luoksetulo 5 (etenkin ensimmäinen pysäytys meni tosi pitkäksi)
  5. Ruutuun lähettäminen 0 (koira lähti hyvin, mutta meni n. 10 metriä ruudusta sivuun. Toisella käskyllä se korjasi ihmeen hienosti ja löysi ruutuun, mutta valitettavasti eteni maahanmenokäskyn saatuaan sen verran, että tuli puoliksi ulos ruudusta.)
  6. Hyppynouto 0 (tästä olisi pitänyt saada vähintäänkin 8, koska Osmo osaa tämän tosi hyvin. Aluksi mongersin ihan väärän käskyn, Osmo lähti epävarmana ja pysähtyi katsomaan minua. Uudella käskyllä se hyppäsi ja otti kapulan, mutta jostain ihmeen syystä kiersi esteen takaisin tullessaan.)
  7. Metallinouto 0 (jälleen kaksi käskyä ja kolmas sitten, kun koira lähinnä leikki metallikapulalla ja jäi kauemmas arpomaan, veisikö sen emännälle vai ei)
  8. Tunnistusnouto 0 (Osmo lähti hyvin, tutki palikat rauhallisesti, mutta jäi sitten epätietoisena seisomaan niiden taakse. Toisella käskyllä se otti viimein palikan ja lähti tuomaan sitä minulle. Se myös pudotti palikan eteeni eikä luovuttanut sitä käteeni. Tarkistin kuitenkin palikasta, että oli se sentään se oikea…)
  9. Kauko-ohjaus 6,5 (ekaan asennonvaihtoon Osmo tarvitsi kaksi käskyä. Seuraavat menivät ihan kivasti, mutta etenemistä tapahtui muutaman virhepisteen verran.)
  10. Kokonaisvaikutus 8 ja 9 (kahdesta tuomarista Salme Mujunen taisi antaa paremmat pisteet.

Yhteispisteemme olivat surkeat 148,5 tulosrajan ollessa 192 p. Mutta eihän me tulosta lähdetty hakemaankaan… 😉

Reissun jälkeen väsyttää

Vire oli tietysti mukana myös ja oppi pakon edessä nukkumaan yksin autossa muun lauman keskittyessä suoritukseen. Tietysti myös pentu sai välillä haistella suuren maailman tuoksuja ihmis- ja koiravilinässä. Se oli tapansa mukaan reipas eikä arkaillut minkään asian edessä. Muutaman koiran ja todella monen ihmisen kanssa se sai tehdä myös lähempää tuttavuutta ja näytti tietysti kaikille, kuinka terävät naskalit sillä on. Harjoittelimme myös kentänlaidalla rauhoittumista ja osasihan villiviikari myös ottaa iisisti. Automatka kotiin oli erittäin rauhallinen koirien vetäessä sikeitä omissa ”lokeroissaan” takakontissa.

Loppukevennykseksi laitan tähän vielä pienen kuvasarjan toimeliaasta riiseninpoikasesta:

Eipä hienoo!! Ja hauskaa!!!

Tää alin laatikko on meitsin, jos kerta löytäjä saa pitää!

Nää tavarat oli näin kun saavuin huoneeseen.


Paukkupulmia ja pimeetä touhua

28 elokuun, 2009

Toisin kuin viimeksi uhosin, työkiireet ovat sittenkin päässeet rajoittamaan koiraharrastukseen syventymistä. Ainakin bloginpäivitys on jäänyt muiden juttujen varjoon. Snakumestaruuksia ratkottiin viikko sitten Hyvinkäällä ja kuten arvelinkin, jäimme ilman tulosta, koska ruutu, tunnari sekä liikkeestä istuminen menivät nollille. Ruutuun Osmo lähti vauhdilla, mutta ei löytänyt sen keskelle. Tunnarissa koira haisteli tosi sievästi (JES!) ja valitsi oikean palikan (JES!), mutta pysähtyi ja pudotti palikan takaisin tullessaan, jolloin jouduin antamaan lisäkäskyjä yli sallitun rajan.

Onnettomin nollamme oli kyllä tuo liikkeestä istuminen, josta olin suunnitellut täysiä pisteitä. Osmo mokoma jäikin tällä kertaa seisomaan… Loput liikkeet menivät jotakuinkin yhtä hyvin tai huonosti, kuin SM-kisoissa. Snautsereiden mestaruus meni tänä vuonna erittäin ansaitusti Ritalle ja Leenalle, jotka jäivät vain 6 pisteen päähän EVL1 -tuloksesta. Mahtavaa, likat!!! 😀 Sen sijaan minä ja Osmo vetäydymme toistaiseksi kokonaan tokon parista. Kyseisen lajin mittelöistä ensi kesän joukkue-SM (snakujoukkueessa tietysti!) on ainoa, johon osallistumista edes harkitsen.

Otsikon pulmat eivät liity kenenkään ruoansulatukseen, vaan pelastuskokeisiin. Rauniokokeissa ammutaan ja laukauksiin totutellaan tietysti treeneissäkin. Ja huonoimpana mahdollisena hetkenä – vain viikko ennen ensi torstain koetta – Osmo paineistui taas ampumisesta. Se lähti kyllä hommiin, mutta oli selvästi epävarma ja lähti kaivolta kesken ilmaisun jättäen maalimiehen. Sitten se vaihtoi hajua ja haki ja ilmaisi toisen maalimiehen ennen kuin ehdimme korjata ykköspiilon epäonnistumista. Olosuhteet olivat kyllä juuri sellaiset, kuin siinä epäonnen kokeessa, jossa paukut pelottivat poikaa ekan kerran: ampuminen yhdistettynä sadesäähän ja vaikeaan piiloon. Harkitsin jo vakavasti koepaikkamme perumista, mutta Jenni kannusti yrittämään nyt kuitenkin. Kuulemma häpeään ei voi kuolla, ei edes kolmannen hyllyn jälkeen… 😉 

Maastossa olemme harjoitelleet lähinnä Peten suosiollisella avustuksella. Maastossa ei ammuta, joten Osmo on siellä aivan loistava. Vauhtia riittää, nenä pelaa hienosti ja ilmaisut ovat kertakaikkisen upeat (ainakin valoisaan aikaan tutun maalimiehen kanssa). Sen sijaan ohjaajan pitäisi treenata suunnistusta ja paljon. Etenkin pimeässä alueen hahmottaminen tökkii pahemman kerran ja olen vain ja ainoastaan rajamerkkien, tuurin ja tietysti koiran nenän armoilla. Huomisiltana harjoittelemme Leenan kanssa pimeäetsintää Järvenpäässä. Ilman loistavaa seuraa tämä olisikin kyllä todella PIMEETÄ touhua!


Kootut selitykset

12 heinäkuun, 2009

SDC10777

Kuten arvelinkin, nollia ropsahteli useammastakin liikkeestä tokon SM-kisoista, joiden voittajaluokassa kävimme eilen sekoilemassa. Koe oli jaettu kolmelle eri tuomarille kolmeen eri kehään, jotka sijaitsivat vieri vieressä valtavien koira- ja ihmismassojen keskellä. Olin onnekas, koska meidät oli arvottu heti ensimmäiseen suorittavaan ryhmään ja siinäkin ensimmäiseksi koirakoksi. Näin emännän ei tarvinnut panikoida tuntitolkulla omaa suoritusvuoroa odotellessa, kuten suurimman osan snautserijoukkueen jäsenistä. Liikkeet eivät myöskään menneet tavanomaisessa järjestyksessä, vaan esim. kaukokäskyt suoritettiin heti paikallamakuun jälkeen ja metallinouto kaikkein viimeisenä liikkeenä. Alle olen eritellyt suorituksemme normaalissa arvostelulomakejärjestyksessä.

SDC10783
PAIKALLAMAKUU 10.

Aloitimme paikallamakuusta, jonka kehäänmenoa jännitin taas hurjasti, koska kaikki koirat menevät kehään vapaana. Osmo pysyi onneksi hyvin hanskassa ja saikin liikkeestä ainokaisen kymppimme.

 SEURAAMINEN TALUTTIMETTA 7.

Seuraaminen suoritettiin vasta viimeisessä kehässä ja Osmo oli jo melkoisen väsynyt. Ekassa käännöksessä se pysähtyi rapsuttamaan (jännittävässä tilanteessa tuttu sijaistoiminto), mutta otettuaan minut kiinni skarppasi hienosti ja loppuosa pitkästä seuraamiskaaviosta meni ihan mukavasti. Paikallaan käännökset ja yksittäisaskeleet menivät kivasti, samoin hidas ja juoksuosuus. Rapsuttelusta ja muusta alun hidastelusta johtuen tulos oli kuitenkin vain seiska.

SDC10794    SDC10795 

ISTUMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 8,5.

Tuomarin mielestä hidastelin tai tein jotain muuta valmistelevaa ennen käskyä tai sen jälkeen (??), josta hän sakotti. Tästä pitää jatkossa saada täydet pisteet, koska tämä me osataan! 🙂

LUOKSETULO 6.

Huomattavasti surkeampi, kuin treeneissä. Molemmat pysäytykset menivät pitkiksi. 

LÄHETTÄMINEN MÄÄRÄTYLLE PAIKALLE, MAAHANMENO JA LUOKSETULO 0

Lähettäessäni Osmon kohti ruutua se lähti vinoon, mutta korjasi hyvin ja löysi ruudun. Jostain syystä se ei kuitenkaan ymmärtänyt lisäkäskystäni huolimatta ylittää ruudun eturajaa, vaan seisoi paikallaan varmana siitä, ettei muovinauhan yli saa astua. Kisojen jälkeen kokeilin liikettä uudestaan tyhjässä kehässä (samaiset ruutumerkit sivurajoineen olivat edelleen paikoillaan) ja Osmo löysi heti ruudun keskelle. Palkkasin koiran ruhtinaallisesti tyytyväisenä siitä, että sama, ”vaikea” ruutu löytyi edes harjoituksissa!

SDC10796

Mitenkäs se sihti nyt noin petti?

 

SDC10786NOUTAMINEN ESTEEN YLI HYPÄTEN 8.

Koira tarttui kapulaan varomattomasti ja palautusasento oli vino (toko on tosiaan pilkunviilauksen kuningaslaji!!).

METALLIESINEEN NOUTAMINEN 0.

Viimeisenä suoritetun liikkeen aluksi emäntä meinasi saada sydärin. Osmo kyyläili kehänauhan vieressä makailevaa rottweileriä tosi pitkään ennen liikettä ja jouduin ohjaamaan sen pannasta pitäen oikeaan lähtöpaikkaan. Heitin kapulan, koira lähti, jäi sitten kapulan viereen seisomaan ja kyyläilemään rotikkaa… Ja sitten se tapahtui: Snautseri pinkaisi emännän ohi rotikan luo. Olin varma, että nyt tulee rähinä ja elinikäinen kilpailukielto tai vähintäänkin koko kisasuorituksemme hylkääminen, mutta onneksi sain Osmon käskyllä maahan rotikan luota riekkumasta ja tuotua takaisin kehään. Osmolle suhteellisen varma liike meni tietysti nollille ja emäntää nolotti ja hävetti ja vihastutti, mutta mitään pahempaa ei onneksi sattunut.

SDC10790TUNNISTUSNOUTO 0.

Tunnarissa Osmo lähti palikoille ihan hyvin, mutta jouduin antamaan toisen käskyn, ennenkuin se ryhtyi tutkimaan niitä. Aluksi se haisteli siististi ja varovasti, mutta työskentelyn kestäessä keskittyminen herpaantui ja koira kokeili pikaisesti yhtä (väärää) palikkaa hampaisiinsa. Lopulta Osmo valitsi toisen palikan ja toi sen minulle. Luovutuksessa rähmäkäpälä-mamma ei saanut palikkaa parran seasta suoraan käteensä, mutta sillä ei ollut enää väliä, koska Osmo oli kokeillut suuhunsa myös sitä väärää palikkaa ja siten liike oli jo nollilla. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että lopulta Osmo otti oikean palikan ja toi sen minulle.

KAUKO-OHJAUS 7

Kaukokäskyt menivät paljon paremmin kuin odotin, koska kuvittelin kyseisen liikkeen olevan  se kaikista varmin nollamme! Kaikki vaihdot menivät oikein heti ekalla käskyllä ja vieläpä miltei etenemättä! Miinusta tuli emännän liian pitkäkestoisista käsimerkeistä.

KOKONAISVAIKUTUS 7,5

Jokainen tuomari antoi koirakon yhteistyötä, koiran työskentelyhalukkuutta ja suorituksen yleisvaikutelmaa kuvaavan kokonaisvaikutusarvosanan arvostelemiensa liikkeiden perusteella ja lopullinen kokonaisvaikutusarvosana oli kolmen tuomarin antamien arvosanojen keskiarvo.   

Yhteensä saimme 169 pistettä – 23 pistettä alle kolmostuloksen rajan. Jospa vaikka vain se ruutu olisi mennyt yhtä hyvin, kuin treeneissä!

Kaikesta huolimatta uskon, että meillä on mahdollisuuksia saada jonakin kauniina päivänä tulos voittajaluokasta. Aika paljon on nimittäin kiinni tuurista ja etenkin snautserin kohdalla myös päivän vireestä 😉 .

Snautserijoukkue ei ollut muutenkaan ihan parhaimmillaan, sillä yhtäkään ykköstulosta ei tänä vuonna kisoista saatu. Johanna ja Kasper (ALO) sekä Minna ja Alva (ALO) saivat kakkostuloksen ja Tuija ja Baletti (AVO) kolmostuloksen. Anne ja Ergi (VOI) sekä minä ja Osmo (VOI) jäimme kokonaan ilman tulosta… Kisojen tuloksia voi tutkia myös täältä.

Onneksi vertaistukea oli kisapäivän alusta loppuun tarjolla runsain mitoin ja kaikilla oli hauskaa (paitsi minulla metallinoudossa…). Ilman erittäin hyvää ja hieman kieroa huumorintajua näiden partanaamojen kanssa ei edes kannata lähteä kisaamaan!

SDC10772

Nyt keskitymme lepäämiseen ja meuhkaamiseen täällä Mariannen luona ja sitten taas vähitellen varsinaisiin ykköslajeihimme pelastuskoirailuun ja jäljestykseen! Ainakin, jos Osmolta kysytään, metsässä säntäily, raunioradalla seikkaileminen ja piiloleikki herkkuja syöttävien maalimiesten kanssa ovat sata kertaa hauskempia harrasteita, kuin pilkunviilaus tokokehässä stressinhajuisen ja viulunkielenkireän emännän kanssa!

Kiitos Tuijalle kuvista ja koko joukkueelle hauskasta kisapäivästä! 😀


Kokemusta karttui, pisteitä ei

16 elokuun, 2008

Tänään oli snautserikerhon järjestämä tokokisa Hyvinkäällä. Olin ilmoittanut Osmon mukaan, vaikka tiesin, etteivät voittajaluokan liikkeet ole vielä kisakunnossa. Nämä mittelöt saivat siis luvan toimia omistajan hermorakenteen testauksena sekä väliarviona tämänhetkisestä tasostamme.

< Kehään meno. Taustalla Eetu-snautseri (VOI2-tulos!).

Kolmen VOI-ryhmän paikallamakuut suoritettiin luokan aluksi, mutta sen jälkeen saimmekin odotella omaa vuoroamme useamman tunnin ajan. Odotusajan Osmo vietti suurimmaksi osaksi autossa ja minä kanttiiniteltassa tuttujen kanssa jutellen ja lämpimikseni hypellen. Iltapäivän mittaan sade yltyi ja lätäköt kentällä laajenivat. Kauhulla odotin, millaiset märkäpartahepulit Osmo tällä kertaa kehässä saisikaan!

1. PAIKALLA MAKAAMINEN.  Paikallamakuuta jännitin kaikkein eniten, koska voittajaluokassa kehään mennään koirat vapaana ja pelkäsin, että Osmo lähtisi moikkaamaan muita kilpailijoita ennen ryhmäliikkeen alkua… Helpotuksekseni poitsu pysyi kuitenkin hanskassa eikä yrittänytkään lähteä omille teilleen. Myös itse liike meni hienosti ja siitä irtosikin ainoa kymppimme tänään.

2. SEURAAMINEN TALUTTIMETTA. Tässä vaiheessa satoi siis jo oikein kunnolla. Seuraaminen oli ensimmäisen suoran ajan onnettoman löysää jätättämistä, mutta sitten Osmo terästäytyi ja teki paikallaan käännökset ja sivuaskeleet hienosti. Myös juoksu- ja hidasosuus menivät hyvin. Lopputulos seuraamisesta oli 7.   

3. ISTUMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ. Liikkeestä istuminen oli ainoa liike, josta odotin täysiä pisteitä, mutta toisin kävi: Jostain syystä (ehkäpä märkä kenttä??) Osmo ei istunutkaan vaan jäi seisomaan, minkä huomasin vasta kääntyessäni itse ympäri. Onneksi liikkeenohjaaja vinkkasi, että uuden käskyn voi antaa vieläkin (en olisi tajunnut tehdä mitään, koska luulin liikkeen menneen jo nollille). Tokalla käskyllä Osmo istui ja jostain syystä tuomari verotti kaksoiskäskystä vain yhden pisteen eikä kahta, kuten kuuluisi (?). Lopputulos istumisesta siis 9. 

4. LUOKSETULO. Luoksetulossa pysähdykset menivät pitkiksi, kuten ounastelinkin. Pitää kuitenkin olla iloinen, että Osmo ylipäätään meni makuulle märkään hiekkaan! 🙂 Arvosanamme luoksetulosta oli 6,5.    

5. LÄHETTÄMINEN MÄÄRÄTYLLE PAIKALLE, MAAHANMENO JA LUOKSETULO. Ruutuun lähettäminen alkoi tosi lupaavasti: Osmo pinkaisi suoraan oikeaan suuntaan ja löysi heti ruudun keskelle. Valitettavasti loppuliike meni pipariksi. Osmo ei selvästikään halunnut mennä makuulle ruutuun (märkä kenttäkö jälleen?!) vaan käskyn saatuaan tuli hitaasti takaisin päin ja lopulta ulos ruudusta. Niinpä liike meni nollille. 😦

6. NOUTAMINEN ESTEEN YLI HYPÄTEN. Hyppynoudossa kävi sama, kuin pk-kokeessa torstaina. Osmo lähti hyvin, otti kapulan – mutta jäi sitten seisoskelemaan kapula suussaan ja vaati lisähoukuttelua suorittaakseen liikkeen loppuun. Onneksi se sentään hyppäsi esteen yli myös takaisin tullessaan. Arvosana oli 7.

7. METALLIESINEEN NOUTAMINEN. Metallinoudossa Osmo kyllästyi lopullisesti tottelemiseen. Se lähti hyvin ja tarttui esineeseen, mutta pudotti kapulan paluumatkalla ja sitten alkoikin vimmattu kieriskely ja parran pyyhkiminen kapulan ympärillä… Lopulta otin kapulan ja tein Osmon kanssa lyhyen pitotreenin, koska tässä vaiheessa tuomari oli jo antanut pisteensä tai siis jättänyt ne antamatta! 😉

8. TUNNISTUSNOUTO. Tunnari meni paljon paremmin, kuin odotin. Poitsu lähti hienosti ja haisteli esineitä suhteellisen siististi. Se otti oman palikan suuhunsa heti, kun osui sen kohdalle, mutta pudotti sen ja kävikin vielä tarkastamassa loput esineet. Sitten se poimi oikean esineen uudestaan suuhunsa ja lähti tulemaan takaisin päin – vain jäädäkseen taas aarteensa kanssa kauemmas makoilemaan. Edes uusintakäsky ei tepsinyt vaan jouduin itse liikkumaan saadakseni tunnarikapulan itselleni. Ihan kelvollisesta alusta huolimatta saimme siis tästäkin liikkeestä arvosanan 0. 

9. KAUKO-OHJAUS. Kaukokäskyt menivät kaikki kerrasta perille ja Osmo otti oikeat asennot ripeästi. Samalla se kuitenkin liikkui eteenpäin yli sallitun rajan, joten taas tulos oli 0.

10. KOKONAISVAIKUTUS. Yhteistyöstä, suorituksen yleisilmeestä jne saimme arvosanan 8, jonka tuomari Harri Laisi antoi ”iloisesta ja sinnikkäästä työskentelystä”. Yhteispisteet 136 p. eli VOI0.

Snautsereiden tokomestaruuden voittivat tänä vuonna TUIJA ja BALETTI, jotka taituroivat avoimessa luokassa 165p. eli YKKÖSTULOKSEN arvoisesti! ONNEA molemmille ja kiitos Tuijalle myös tämän jutun kisakuvista! 

Vaikkei tulosta tänään tullutkaan, oli hyvä, että päätin kuitenkin osallistua. Sain todeta, että kehään meno vapaana on sittenkin mahdollista. Huomasin, missä asioissa on eniten petrattavaa. Kokemusta karttui, vaikka pisteitä ei paljon ropissutkaan!

^ Mutta nyt rentoudutaan kunnolla ja ollaan tyytyväisiä kaikkeen jo opittuun ja saavutettuun! 😀


Rimaa hipoen

4 toukokuun, 2008

Väinämöinen ja Aino

Pitkä ja monipuolinen vappuviikonloppu on ohi. Eilen vietettiin päivä kavereiden kanssa mökillä Hämeenlinnan lähellä. Osmo juoksi jyrkkää mäkeä ylös ja alas, kävi uimassa ja loikoili terassilla. Lämpömittarissa oli miltei hellelukemat ja niinpä myös isäntä uskaltautui heittämään talviturkin! 

Mitä koirat edellä, sitä ukot perässä

Illaksi minä ja Osmo ajoimme Kyröskoskelle lempilikkojamme tapaamaan ja Pete pääsi kavereiden kyydillä kotiin. Kyröskoskella Osmo jatkoi aktiivista päiväänsä peuhaamalla Hohdon kanssa ja yrittämällä epätoivon vimmalla iskeä iki-ihanaa Pimua. Yöksi ja aamuksi erotin Osmon villin mimmiliigan seurasta, koska tarkoitus oli säästää edes hiukan energiaa myös tämänpäiväistä tokokisaa varten. Jo aamulla oli kuuma ja odotin kauhulla keskipäivän paahteessa aurinkoisella kentällä pidettävää koetta. Vielä ennen suoritustamme pistin Osmon viilentymään kahluusyvyiseen ojaan…

Lavastetusti aloillaan

Suoritus meni vähän niin ja näin. Hassuja pikkumokia sattui melkoinen määrä ja koiran yleisilme etenkin seuraamisissa oli jokseenkin läkähtynyt. Tuomari Tiina Heinon pisteet liikkeistä olivat seuraavat:

  1. Paikalla makaaminen 8 (Osmo liikahteli ja piippasikin loppuvaiheessa hiukan – ehkäpä silkasta myötätunnosta vieressä lakkaamatta haukkunutta kilpakumppania kohtaan…)
  2. Seuraaminen taluttimetta 7 (se kuumuus… perusasennot tulivat to-del-la hi-taas-ti!)
  3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5 (seuraaminen alussa laiskanpuoleista)
  4. Luoksetulo 8,5 (jarrutusmatka pysäytyskäskyn jälkeen piiiiiiiiiiiiiiitkä)
  5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 5 (Tälle en voinut itsekään kuin nauraa: Osmo pysähtyi ensin hitaasti, ehkä antamani väärän käskyn seurauksena. Sitten se alkoi hämmentyneenä tai jonkun öttiäisen puraisemana rapsuttaa itseään seisaallaan ja jatkoi sitä samaa rapsuttamista aina sinne asti, kun palasin koiran viereen. Rapsuttamisen vuoksi edes viimeiseen perusasentoon ei herra ehtinyt istahtaa!)
  6. Noutaminen 9 (takastulovauhti oli aavistuksen liian hidas)
  7. Kauko-ohjaus 8 (jouduin toistamaan vielä koiran vieressä ollessani ekan maahan -käskyn. Itse KAUKOkäskyt menivät hyvin)
  8. Estehyppy 10 (jes, yksi kymppikin irtosi!)
  9. Kokonaisvaikutus 8 (tuomari totesi liikkeiden välillä hihkumisestani ja koiran kannustamisestani, että ainakin ohjaaja tekee kaikkensa, jotta koira jaksaisi…)  

Uskomattomin juttu tässä surkuhupaisassa draamassa on se, että surkeista pisteistä ja läkähtyneestä laahustamisesta huolimatta saimme kuin saimmekin sen kolmannen AVO-luokan ykköstuloksemme. Maaginen 160 pisteen raja ylittyi vaivaisella PUOLELLA pisteellä, eli hiukan tiukaksi meni! Muitakin koiria taisi helle vähän häiritä, sillä viidestä avoimen luokan kilpailijasta vain me saimme ykköstuloksen. Siten sijoituimme rimaa hipovalla ykkösellämme luokan ensimmäisiksi ja ansaitsimme TK2-koulutustunnuksen lisäksi myös pokaalin ja ruusukkeen.

BH TK2 Frekko Lordi

Osmon mielestä päivän paras palkinto oli tietysti PIMU, jota se pääsi lähentelemään kisan jälkeen järven rantaan. Pimun mielestä pallo oli kyllä monin verroin houkuttelevampi, kuin yli-innokas sulhasehdokas! Uintiretken jälkeen aktiiviloma oli lopussa ja väsynyt matkalainen pääsi autoon nukkumaan. 

Kuuman päivän kohokohta


Hidastelulla hopeasijalle!

27 huhtikuun, 2008

Neljässä kehässä ja liki sadassa koirakossa riitti seurattavaa. Tosin juuri nyt taustalla näkyvässä AVO-luokan kehässä on harvinaisen hiljainen hetki.

Tänään käytiin tokoilemassa upean aurinkoisessa (Osmon mielestä ällön kuumassa) Porvoossa. Osmoa ei oikein napannut seuraaminen ja se jätättikin välillä aika tavalla. Flegmaattisuutta paikkailin sitten käskyttämällä tahallani innostavan suurieleisesti, vaikka pisteet siitä tietysti tippuivatkin. Tuomari Ossi Harjula moitti myös ohjaajan pyöreähköjä ”täyskäännöksiä”! Lopputulos seuraamisesta olikin sitten vain 7. Sama laiska seuraaminen jatkui myös jättävissä liikkeissä, joista molemmista saimme sentään kasit.  

Hyviäkin hetkiä suoritukseemme mahtui: Paikallamakuu oli varma kymppi ja kauko-ohjaus, joka viimeksi tuotti suuria vaikeuksia, meni myös kympin arvoisesti! Luoksetulossa käytin ekaa kertaa kisaolosuhteissa käsimerkkiä suullisen pysäytyskäskyn sijaan ja Osmo pysähtyi mielestäni varsin hyvin. Luulin, että olisimme saaneet liikkeestä peräti ysin, mutta tuomarin näkemys oli ”vain” 8,5. (Johon pitää kyllä olla tyytyväinen!) Myös noudosta saimme arvosanan 8,5, koska luovutusasento oli vino ja vauhti takaisin tullessa turhan leppoisa. Estehyppy meni sen sijaan hienosti ja siitä saimmekin täydet pisteet.

Oman suorituksemme jälkeen Osmo pääsi metsälenkille ja sammakkolampeen pulikoimaan.

Alussa liikkeiden välillä oli havaittavissa pieniä hepulin merkkejä, joten otin varman päälle ja kuljetin Osmon melkein pannasta pitäen aina seuraavan liikkeen aloituspaikkaan. Tuomari totesikin, että en oikein luota koiraan (ai miten niin muka 😉 ) ja sen vuoksi kokonaisvaikutus eli yhteistyö ym. oli vain seiska. Kokeen jälkeen kävimme lenkillä ja Osmo pääsi pulikoimaan pieneen metsälampeen, jonka toisessa päässä sammakot kuhertelivat kovaäänisesti. Koska kisaajia oli tosi paljon ja me olimme jo ensimmäisessä ryhmässä, tulosten odottelu kesti monta tuntia. Lopulta oli melkoinen yllätys, että sijoituimme 23:n avoimen luokan koirakon joukossa peräti toiseksi! Yhteispisteemme olivat 175,5, joka on ykköstulos! 🙂  

Palkinnoksi laatupurtavaa koiralle, pusuja emännälle ja hiirimatto isännälle (Pete hihkuu riemusta).


Reipas jätkä!

30 maaliskuun, 2008

avo1-002.jpg Höh, eihän tätä voi edes syödä!

Osmolainen kävi tänään kahdessa AVO-luokan tottelevaisuuskokeessa Mäntässä, Seppälän ratsastusmaneesissa. Aamukokeessa poika teki muuten hienosti töitä, mutta kaukokäskyt menivät nollille ja siten lupaavasti ykköstulosta uumoillut suorituksemme putosi kakkoseksi. Jostain syystä Osmo ei millään uskonut, että maasta saa tosiaan nousta istumaan, jos mamma antaa merkin. Hiukan se nytkähti ylöspäin käskyjen kohdalla, mutta kun kolmaskaan käsky ei saanut koiraa nousemaan, osasuoritus hylättiin ja menetimme 30 pistettä. Toinen varsin kiintoisa osasuoritus oli pysäytys luoksetulon yhteydessä, jossa Osmolla oli niin kova vauhti päällä, että pysähtyminen meni lievästi sanottuna pitkäksi. Riitta Räsäsen antamat pisteet ekasta kokeesta olivat seuraavanlaiset:

  1. Paikalla makaaminen 10 
  2. Seuraaminen 8 (alussa pientä väljyyttä + aika tiukka arviointi)
  3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5 
  4. Luoksetulo 7 (pitkähkö jarrutusmatka)
  5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 (seuraaminen väljää)
  6. Noutaminen 8,5 (luovutusasento oli vino)
  7. Kauko-ohjaus 0 (Osmo ei noussut istumaan)
  8. Estehyppy 10
  9. Kokonaisvaikutus 9 (vaikka liikkeiden välillä maisteltiin hevosenkakkaa ja emäntä kävi hakemassa piskin takaisin töihin…)

= 150 p., 2.palkinto

Ennen toista koetta kävimme rennolla palauttelukävelyllä läheisessä puistossa. Muuten Osmo lepäili autossa ja minä söin eväitä ja seurasin alokasluokan liikkeitä. Toki myös ekassa kisassa pieleen mennyt kauko-ohjauksen alku kerrattiin pienen namipalkan kera.

Toisessa kokeessa Osmo oli aika väsynyt, olihan sillä peuhuntäyteinen viikonloppu, pitkät automatkat ja jännittävä kisa-aamu jo takana. Siitä huolimatta Osmo jaksoi keskittyä ja tehdä töitä koko suorituksen ajan. Kaksoiskäskyjä tuli kyllä selvästi normaalia enemmän. Ehkäpä juuri väsymys teki sen, että se eka käsky ei aina mennyt perille asti. Marita Packalenin antamat pisteet tokasta kokeesta olivat:

  1. Paikalla makaaminen 8 (kaksoiskäsky heti liikkeen aluksi)
  2. Seuraaminen taluttimetta 9,5 (reipas kaveri, hyvä kontakti!)
  3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 
  4. Luoksetulo 8 (ehkä tosiaan hiukan nopeampi pysähdys kuin ekassa kokeessa, mutta taisipa tuomareissakin olla eroa…)
  5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
  6. Noutaminen 10
  7. Kauko-ohjaus 9 (ennen ekaa istumaan nousua tarvittiin kaksoiskäsky)
  8. Estehyppy 8 (kaksoiskäsky; jouduin toistamaan istu-käskyn hypyn jälkeen)
  9. Kokonaisvaikutus 9 

= 179 p., 1.palkinto, sijoitus III

Ihan pakko spekuloida: Jos yleensä varmoista liikkeistä eli hypystä ja paikallamakuusta olisi selvitty ilman kaksoiskäskyä (eli jos antamani eka käsky olisi ollut vielä selkeämpi), pisteitä olisi tullut vielä 10 lisää… Osmoon olen kyllä todella tyytyväinen: Se teki taatusti parhaansa, ei hepuloinut ja piti hyvin kontaktin. Vasta täällä kotona, jossa väsyneen hauvan sai melkein kantaa tassujenpesulle, ymmärrän, kuinka raskas viikonloppu on sille ollutkaan – kaikesta hauskuudestaan huolimatta. Ei voi siis muuta sanoa, kuin reipas poika, hyvin tehty! 🙂

P.S. Koska pokaali oli Osmon mielestä ihan tyhmä kiitos kovasta työstä, se sai palkinnoksi myös maksalaatikkoa ja koepaikalta ostamani grillimakkaran. Ja kotona vielä herkkupateeta iltanappuloiden seassa.


Kolmas kerta toden sanoo

18 elokuun, 2007

naama.jpg

Tällä kertaa myös mamman ilme oli suorituksen jälkeen iloinen 🙂

Osallistuimme tänään kolmanteen viralliseen tottelevaisuuskokeeseemme, joka menikin loistavasti! Toukokuisen 2-tuloksen sekä sen toisen, täysin kaoottisen ja tuloksettomaksi jääneen kisakokemuksen jälkeen ykköstulos ja sijoittuminen ALO-luokan kärkeen tuntui tietysti mahtavalta. Etenkin, kun snautserikerhon isännöimiin kisoihin Hyvinkäälle oli ilmoittautunut peräti 29 alokasluokan koiraa. Pisteitä kertyi 188,5 ja sijoituksemme ALO:ssa oli siis 1./29. Huikeaa!

       palkintojenjako.jpg             toko-010.jpg

Kaikkein eniten jännitin paikallamakuuta, koska molemmissa aiemmissa kisoissamme Osmon kärsivällisyys on pettänyt juuri siinä liikkeessä ja se on lähtenyt omin luvin liikkeelle. Tänään Osmis jaksoi kuitenkin maata rauhassa koko ”pitkän” kaksiminuuttisen – jopa silloin, kun vieruskaveri lähti jolkottamaan oman emäntänsä luo ja Osmon emäntä tuskin pystyi kauhultaan katsomaan tilanteen kehittymistä! Ilmeisesti ahkera treenaaminen vaihtelevissa olosuhteissa (kuten eilen lentoasemalla Peteä hakiessamme) on alkanut tuottaa tulosta!

Pisteet ja kommentit eri liikkeistä: hyvinkaa-2.jpg

  1. LUOKSEPÄÄSTÄVYYS  10  (Osmo malttoi istua perusasennossa eikä yrittänyt pussailla tuomarin naamaa)
  2. PAIKALLAMAKUU  10   (mistä olen erityisen ylpeä ja huojentunut)
  3. SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ 9  (pientä hidastelua alussa, ks. myös kohta 4)
  4. SEURAAMINEN TALUTTIMETTA 9  (tuomari sakotti ohjaajan pakkoliikkeistä: nykäisin kuulemma vasenta kättäni aina liikkeelle lähdettäessä. Tästä tuomari tietty huomautti vasta jälkimmäisen seuraamisen jälkeen…)
  5. MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 9,5   (olisi voinut olla vielä nopeampi)
  6. LUOKSETULO 9,5 (viimeinen perusasento oli vähän vino)
  7. SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ  10  (jes!)
  8. ESTEHYPPY 9  (Osmo otti yhden askeleen vielä seiso-käskyn jälkeen)
  9. KOKONAISVAIKUTUS  9  (ehkä se näkyi läpi, ettei ohjaaja vielä ihan täysin luottanut koiraansa… 😉 )   

Kaikki 6 (?) kokeeseen osallistunutta snautseria kisasivat samalla vuoden tokosnautserin tittelistä. Sanna ja Källi (Tacillan Olympia) uusivat viimevuotisen mestaruutensa uskomattoman upeilla avoimen luokan pisteillä 196. MAHTAVAA, TYTÖT!! Osmis oli snautserikisan kakkonen – ei muuten hullumpi saavutus meidän pojanklopilta sekään!

sanna_ja_tokosnautseri07.jpg                   avo1_ja_alo1.jpg 

Tokomestarit 2007          Luokkavoittajat Källi (AVO) ja Osmo (ALO)

Ehdottomasti hienoin palkinto Osmon mielestä oli pehmokoira, joka ei tosiaankaan joutanut mihinkään palkintovitriiniin pölyyntymään. Ja voi sitä retuutuksen ja ravistelun riemua, kun nalleparka sai kyytiä! Mikseiköhän Osmo saa tavallisesti leikkiä pehmoleluilla?!?

palkintolelu-005.jpgpalkintolelu-003.jpgpalkintolelu-001.jpg

    ”Mm.. korva..”          ”Aah.. pumpulia..”     ”Mitä sit ku on valmis?”


Rekku retkeilee jälleen

28 toukokuun, 2007

suvi_suloinen.jpgkeppi.jpgAletaaks, et ois niinku kesä?

Olin perjantaina seuraamassa pelastuskoirien hälyryhmän treenejä. Neljän tunnin reippailu umpiryteikössä kävi kuntoilusta ja oli tosi hauskaa ja kiinnostavaa. Ensin suunnistettiin karttaan merkatun ”lämpökamerahavainnon” luo n. 3 kilometrin matka ja sitten alue haravoitiin tarkasti koiran kanssa. Ja kyllä se oli kaiken rämpimisen ja pähkäilyn arvoista, kun metsän siimeksestä viimein kaikui Saku-bernin ilmaisuhaukku: MAALIMIES!!! SE ON TÄÄLLÄ!!!!!

Viikonlopun viettoa jatkettiin yhtä metsäisissä tunnelmissa, kun lähdimme Porkkalan mökille kalastelemaan ja retkeilemään. Reissun aluksi käväisimme myös koirakisoissa, joissa Osmo teki kaikkensa nolatakseen emännän. Se hyppi, hepuloi ja haukkui, karkasi leikkimään toisen koiran kanssa (oli kuulemma tuomarin 40-vuotisen uran ensimmäinen kerta, kun joka ainoa koira lähti paikalla makuusta lipettiin!) eikä korvaansa lotkauttanut käskyilleni tai kielloilleni.

Kaatosade oli kyllä erittäin haastava kisasää ja saakin nyt luvan toimia selityksen tynkänä kaoottiselle kehäkäytökselle: Osmo oli aivan villinä likomärästä nurmikosta ja teki samanlaisia ihmeellisiä pikaspurtteja ja partajarrutuksia kuin suihkun jälkeen olkkarin matolla! Sana sadekuuro saikin meidän laumassa nyt ihan uuden merkityksen: Osmosta tulee sateella kuuro! Vaan kyllä oli yleisöllä hauskaa ja mammalla ihan kaameaa (+hitusen kyllä hauskaakin). Kyllä se vaan on vielä niin kovin, kovin kakara! 😉

Sunnuntaina olikin sitten aivan upea sää ja lähdimme veneellä saariretkelle. Osmo kahlaili onnellisena vedessä ja taisipa se oppia uimaankin! Muutaman kerran se haki kepin niin, etteivät tassut enää ylettäneet pohjaan – ja pinnalla pysyi. Oli kyllä mahtavan kesäiset fiilikset, kun sai uittaa koiraa ja ottaa itse aurinkoa eväitä mutustellen ja sanaristikkoja ratkoen!

kuin_uitettu_koira.jpghanhet_sai_olla_rauhassa.jpgse_ui.jpg

Luontoretkiteema jatkui vielä tänäänkin, kun olimme koululaisten kanssa luokkaretkellä Halkolammella. Osmo oli mukana ja selvisi kunnialla kolmestakymmenestä kirkuvasta, juoksevasta, makkaraa paistavasta ja vedessä polskivasta kaveristaan. Ja hyvä niin, sillä itse asiassa tämä oli vasta esimakua tulevasta: Kesäkuussa Osmosta tulee nimittäin leirikoira, kun olen itse duunissa koululaisten leireillä.

etsi_koira.jpgmonta_rapsuttajaa.jpg Kauheesti kavereita!


Paluu maan pinnalle

19 toukokuun, 2007

Osmon ensimmäinen virallinen tokokoe on nyt takanapäin. Saimme kakkostuloksen varsin säälittävillä pisteillä 144/200. Poitsu oli jokseenkin kuutamolla pitkän automatkan jäljiltä. Se haahuili ja rapsutteli itseään hämmentyneenä kesken liikkeiden ja hösläsi ja hepuloi aina liikkeiden välissä, kenties siksi, kun peuhupalkkaa ei tullutkaan, kuten harjoituksissa.

Luoksepäästävyydessä Osmo tervehti innokkaasti mutta jalat maan pinnalla tuomaria ja sai liikkeestä kympin. Paikalla makuu olikin sitten jo liikaa: Kehä oli TOSI suuri ja ohjaajat kävelivät koirista peräti 50 metrin päähän! Näin suurella etäisyydellä emme ole treenanneet koskaan ja Osmo selvästi kuvitteli, että kyseessä on luoksetulo… Toisin sanoen se suoritti heti ajanoton alettua vauhdikkaan luoksetulon ja siten saimme liikkeestä nollat (kertoin huomioon ottaen menetimme siis heti kättelyssä 30 pistettä). Onneksi Osmon vieruskaverit eivät häiriintyneet poitsun salamalähdöstä!

paikallamakuu_alku.jpgpaikallamakuu.jpgIhan hieno alku…

Hihnassa seuraamisesta saimme 9,5 ja vapaana seuraamisesta 8,5 pistettä. Molemmissa ongelmana oli viipyily turhan takana ohjaajasta. Liikkeestä maahanmenossa annoin kaksi seuraamiskäskyä (-2) ja silti seuraaminen selvästi kyllästytti Osmo-parkaa (hidastelusta -1). Saldo olikin siten vain 7 p, vaikka itse maahanmeno oli oikein täsmällinen.

seuraamista.jpgmaahanmeno.jpg<Maahanmenon loppu. ^Seuraaminen oli välillä ihan päätöntä!

Luoksetulossa Osmo ennakoi käskyä, joten pisteitä tuli 8. Seisominen seuraamisen yhteydessä oli ysin arvoinen, vaikka koira jäi kesken seuraamisen rapsuttamaan itseään 😉 . Tuomari sanoi, että käskyn saatuaan Osmo kuitenkin pysähtyi ”kuin seinään”.

Estehyppy oli täydellinen – sitten kun Osmo vaan tajusi hypätä! 😉 Ekaa käskyä se ei jostain syystä noteerannut ja kaksoiskäskytyksen vuoksi saimme Osmon lemppariliikkeestä vain kasin. Kokonaisvaikutelma oli 9.

Oudointa on, että jos paikalla makuu olisi onnistunut, olisi tämänpäiväisestä evvk-meiningistä irronnut 1-palkinto, joita näissä toko-kokeissa siis keräillään koulutustunnusten ja luokanvaihtojen ansaitsemiseksi. Itsestä kun tuntui, että Osmo oli aivan muissa maailmoissa ja treeneihin verrattuna suorastaan flegmaattinen seuraamisissa!!

Tulevissa treeneissä aionkin saada Osmon taas innostumaan seuraamisesta tekemällä nopeita ja tosi lyhyitä pätkiä ja palkkaamalla pojan aina ylenpalttisesti kunnon peuhuhetkellä eli The Pingviinilelulla! Sanomattakin on selvä, että toinen ajankohtainen ja erittäin huolellista lisätreenaamista vaativa juttu on paikalla makuu… Haasteita siis riittää, mutta onneksi myös intoa! 🙂


WHAAAAT!!??!!!

17 toukokuun, 2007

palkinnot.jpg Mitä tapahtui? Parhaan möllin palkinnot!

Osmo se vaan osaa yllättää! Poitsu oli tänään elämänsä ekoissa möllikisoissa (=epävirallinen tottelevaisuuskoe) ja nappasi sieltä hienot 182 pistettä ja ekan sijan (12 osallistujaa)! Taisi olla tuomari melko hellämielisellä tuulella!?

Möllikisoissa liikkeitä voi helpottaa mielensä mukaan esim. pitämällä koiran hihnassa, antamalla lisäkäskyjä tai palkkaamalla sen liikkeiden välissä. Näistä tietysti sitten vähennetään aina pisteitä. Moni kilpailija käyttikin ”möllivapauksia” ja otti siis tarkoituksella alempia pisteitä koiraa treenatakseen. Itse palkkasin Osmon makupalalla ainoastaan hihnassa seuraamisen jälkeen. Tarkemman analyysin suorituksestamme voi lukea tästä: osmon_pisteet.doc

Onneksi Pete oli mukana kannustamassa – hän joutui roudariksi 15 kilon palkintopampulasäkille! 😉

Osmon kisapäivän kruunasi peuhuhetki Herttoniemen koirapuistossa Sisu-snautserin kanssa. Miltei samanikäiset jästipäät leikkivät sopuisasti keskenään sekä piinasivat vuoron perään itsensä kokoista mutta aivan vauveli-ikäistä tanskandoggi-friidua… Huomenna on lepopäivä ja lauantaina lähdemme tämän päiväisestä rohkaistuneina Turkuun ihan virallisiin tokokisoihin ja samalla mummua tervehtimään. Saapa nähdä, iskeekö mammaan tämänpäiväistäkin pahempi paniikki, kun edessä on OIKEAT KISAT! Peukut pystyyn siis 😉 !