Kiva kisapäivä

elokuu 19, 2012

Päivän palkintosaalis

Virveli seuraa. Kuva: Minna Ranta (mun surkealla pokkarikameralla)

Kolmisen viikkoa sitten ilmoitin Osmon taas pitkästä aikaa voittajaluokan tokokisaan ja ihan extempore ilmoitin myös Virvelin alokasluokkaan. Tänään olikin sitten jännittävä päivä, kun molemmat piskit starttasivat Hyvinkäällä snautserikerhon järjestämässä kokeessa.

Oikea palikka kävi Osmon suussa, mutta epävarmuus iski ja jätkä vaihtoi väärään. 😦 Kuva: Minna Ranta

Voittajaluokan kokeen liikkeistä tunnistusnouto on ollut aina kisoissa hankala Osmolle. Vasta muutama päivä sitten tajusin syyn: Olen ottanut aina aluksi pitotreenin tunnaripalikalla eli antanut Osmon pitää palikkaa suussaan ja vasta sen jälkeen vienyt sen hajuttomien sekaan. Niinpä olen opettanut koiralle, että oikea palikka on se, jota se on kerran pitänyt hampaissaan. Tajusin mokani liian myöhään ja muutamasta parin kerran naksutteluista puhtailla palikoilla ei ollut tarpeeksi vaikutusta. Tunnari meni nollille, kuten osasin pelätäkin.

Hitaan seuraamisen kaavio oli kokeessa harvinaisen pitkä. Ohjaaja saisi pitää katseensa kyllä koko ajan eteenpäin! Kuva: Minna Ranta

Harmin paikka oli sen sijaan ruutu (=lähettäminen määrätylle paikalle), joka menee treeneissä hienosti ja joka on Osmon oma lemppariliike. Yleensä Osmis suuntaa hyvin katseensa ruutuun jo lähetyspaikalla, kun itse nostan katseeni muutamaan kertaan eteenpäin ja kysyn ”missä ruutu on?”. Tänään rituaali jäi selvästi vajaaksi eikä Osmo kohdistanut kunnolla katsettaan ruutuun. Niinpä se juoksikin kehän toiselle sivulle, jolla oli yksi merkki luoksetulon lähtöpaikkaa osoittamassa. Usean käskyn jälkeen Osmis löysi lopulta ruutuun, mutta oli ihan hämmentynyt eikä mennyt maahan. Liike, josta uskoin saavamme pisteitä, meni siis myös nollille.

Hyppynouto. Kuva: Minna Ranta

Näitä nollaliikkeitä lukuun ottamatta olen Osmon osaamiseen ja etenkin iloiseen tekemisen meininkiin todella tyytyväinen. Seuraamista tuomari ja moni yleisön joukossa ollut snautseri-ihminen kehui oikein erikseen – harvoin kuulemma näkee noin hyvällä motivaatiolla tekevää snautseria. Hieno Osmis! 😀 Kuten viime kerralla samoissa mittelöissä, 204,5 pisteen kolmostuloksella irtosi parhaan VOI- tai EVL-koiran kiertopalkinto, komea snautseripatsas. Ennen kaikkea tämänpäiväinen osoitti itselleni, että pystymme saamaan voittajaluokasta ykköstuloksen, kun tunnari on treenattu kuntoon ja ruutu onnistuu samoin kuin treeneissä. Ei siis muuta, kuin uutta kisailmoa kehiin! Tässä Osmon pisteet eri osasuorituksista:

  1. Paikalla makaaminen 10
  2. Seuraaminen taluttimetta 9
  3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 9
  4. Luoksetulo 8,5
  5. Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo 0
  6. Noutaminen esteen yli hypäten 8,5
  7. Metalliesineen noutaminen 5 (metallikapula on ollut pitkään hukassa eikä tätä ole treenattu. Osmo haki kapulan vauhdikkaasti, mutta ”luovutti” sen vauhdissa sylkäisemällä sen kaaressa jalkoihini… ohjaajalla oli pokassa pitelemistä!)
  8. Tunnistusnouto 0 (selitykset yllä, koira oli epävarma, otti aluksi oikean palikan, sylkäisi sen ja toi lopulta ihan väärän.)
  9. Kauko-ohjaus 8 (ihan hyvä, vaikka parista väärästä käskysanastani johtuen koira eteni aavistuksen joissain vaihdoissa)
  10. Kokonaisvaikutus 8,5

Seuraaminen taluttimessa, kuva: Minna Ranta

Vaan Virveli se vasta osasikin yllättää! Elämänsä ekasta tokokisasta likka nappasi 179 pistettä eli 1. palkinnon ja lopulta luokkavoiton kunniamaininnan kera! En voi olla muuta, kuin todella tyytyväinen, sillä tokohypyn ja liikkeestä seisomisen treenaaminen aloitettiin vasta kokeeseen ilmoittautumisen jälkeen. Paikallamakuuta rivissä ei oltu kokeiltu koskaan, ei myöskään luoksepäästävyyttä… Kaikki tämä huomioon ottaen alla olevat osasuorituspisteet tuntuvat uskomattoman hienoilta!

  1. Luoksepäästävyys 8 (Virveli ilahtui ja tervehti vähän liian tuttavallisesti tuomaria)
  2. Paikalla makaaminen 10
  3. Seuraaminen kytkettynä 9 (tuomari kehui erikseen mutta huomautti vasemmasta kädestäni, joka heiluu koiran ulkopuolella eikä kiinni omassa reidessäni… ikuinen makuero toko- ja pk-ihmisten välillä, minä haluan tiivistä seuraamista ja silloin vasemman käden paikka on koiran ulkopuolella!)
  4. Seuraaminen taluttimetta 9 (sama juttu, kuin hihnassa – hienoa työtä Virveliltä, tuomari ei tykännyt mun käden paikasta)
  5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

    Maahanmenosta irtosi täydet pisteet! Kuva: Minna Ranta

  6. Luoksetulo 8 (tämä olisi ollut 10 jos olisin jättänyt koiran fiksummin, nyt nousi seisomaan jättäessäni sen)
  7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 (tietoinen pieni vartaloapu minulta – uusin ja epävarmin liike Törpölle)
  8. Estehyppy 8,5 (JEE! Se hyppäsi vaikka esteen taakse ei heitetty kapulaa! Seisomiskäskyn jälkeen Virveli otti yhden askeleen minua kohti kun olin palaamassa koiran viereen)
  9. Kokonaisvaikutus 9 (Hyvä meininki!)

Kiva kisapäivä huipentui nuorison rymylenkkiin metsän siimeksessä. Toisin sanoen tapasimme Kaisan ja Virveli pääsi meuhkaamaan ja juoksemaan maailman ihanimman prinssi Paavon kanssa! Mikä harmi, ettei kamerassa ollut akkua jäljellä!

Mainokset

Tulos voittajaluokasta!

elokuu 22, 2010

Osmon tokoura nytkähti pienen askeleen eteenpäin eilen, kun saavutimme yhden vaatimattoman tavoitteemme – minkä tahansa tuloksen voittajaluokasta! Hyvinkään kisat olivat samalla partasuiden mestaruuskilpailut ja niissä kisailtiin myös kiertopalkinnosta, joka myönnetään parhaalle ylemmistä luokista (VOI tai EVL)  tuloksen saaneelle snautserille, suursnautserille, pinserille tai kääpiöpinserille. Vaikka tuloksemme (200 p. eli 3. palkinto) ei ollut millään tavalla erinomainen, oikeutti se kuitenkin tuohon prameaan pystiin sekä voittajaluokan toiseen sijaan! 😀

Voittajaluokan 2. sija ja komea kiertopalkinto. Ei hullumpi saldo 3-tuloksella! 😉

Osasuorituksista saimme pisteitä seuraavasti:

  1. Paikalla makaaminen 10
  2. Seuraaminen taluttimetta 8 (hienosti poitsu jaksoi jälleen pitkän kaavion!)
  3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 0 (suurin pettymys – koira jäi seisomaan, vaikka liike on yleensä yksi parhaistamme!)
  4. Luoksetulo 7 (pysäytykset olivat ok, mutta jätettyäni koiran ja kävellessäni merkille Osmo olikin noussut salaa ylös ja käynyt tarkistamassa hajun, josta se oli kiinnostunut jo mennessämme lähtöpaikkaan. Ovela snautseri kun on, oli jätkä noussut ylös, käynyt haistelemassa hajua ja palannut takaisin makuulle ENNEN kuin olin kentän päädyssä ja käännyin ympäri. Minulla ei siis ollut pienintäkään havaintoa Osmon retkestä ennen kuin tuomari pisteitä antaessaan kertoi, mitä oli tapahtunut. Perskeleen snautserille ei kyllä voinut kuin nauraa.)
  5. Kiertopalkinnon myönsi kilpailun ylituomari. Kuva: Maria Montell

    Ruutu 6 (jippii, ekaa kertaa kisoissa saimme ruudusta pisteitä! Osmo lähti aika laiskasti, mutta löysi sentään ruutuun ja toisesta käskystäni meni maahan. Luoksetulo seuraamaan oli hyvä!)

  6. Estenouto 10 ( 😀 )
  7. Metallinouto 8 (Osmo teki hienon noudon, tosin palautusvauhti oli turhan rauhallinen. Metallikapula pysyi pureskelematta ja leikkimättä koiran suussa irrotuskäskyyni asti. :D)
  8. Tunnistusnouto 0 (tulihan se perinteinen nollaliikkemmekin kuitattua nollaksi… Seuraavissa kisoissa aion antaa kannustavan lisäkäskyn heti, kun Osmo ottaa jonkin palikoista suuhunsa. Se ei ole koskaan ottanut väärää palikkaa, mutta on selvästi epävarma, kun palikka on ollut emännän kädessä vain pienen hetken. Taas Osmo haisteli rauhallisesti ja tarkasti, palasi yhden, kuulemma oikean, palikan luo ja otti sen jopa suuhunsa, mutta rupesikin vielä arpomaan ja pudotti palikan uudestaan.)
  9. Kauko-ohjaus 8 (hyvät asennonvaihdot, mutta pientä etenemistä tapahtui, kuten aina tässä liikkeessä.)
  10. Kokonaisvaikutus 8

Nyt vielä tunnistusnouto kuntoon, niin nollaliikkeet eivät enää pilaa suoritustamme! 😀

Paavo ja Virveli painivat Järvenpäässä. Kuva: Kaisa Juonolainen

Vire oli mukana Hyvinkäällä ja pääsi Osmon suorituksen jälkeen kentälle sosiaalistumaan. Oikein mukavasti kakara käyttäytyikin! Kun kisapäivä oli ohi, ajoimme Järvenpäähän, jossa tapasimme Kaisan, Paavon ja Pertun. Pennut riehuivat ja painivat ja me käkätimme täysin tasottomille jutuille. Isojen poikien kanssa käveltiin pieni lenkki ja sitten siirryttiin pikaruokalounaan kautta Kaisan luo ja pentupaineihin liittyi kolmaskin riisenikakara, Kaisan kaverin Paulan Zappa. Illalla kotiin palasi ihanan rauhalliseksi väsytetty pentu ja aivotyöskentelyllä mukavan tyytyväiseksi väsytetty isoveli.

Emännän töiden alkuun latauduttiin viikko sitten mökillä.

Emäntä on väsytetty täysin reporangaksi ensimmäisellä työviikolla. Oppilaat ovat mukavia ja työkaverit huippuja, mutta kiirettä pitää niin, ettei kotia tai itseä ehdi huoltaa ensinkään! Ehkä ne rutiinit tästä taas lähtevät rullaamaan. Virveli on jäänyt nätisti odottamaan makuuhuoneen portin taakse ja on selvinnyt muutamasta pitkästä päivästä jopa täysin ilman pissavahinkoja!


Tokon SM-kisoissa

heinäkuu 25, 2010

Olimme Osmon kanssa snautserikerhon joukkueessa tokon joukkue-SM-kisoissa. Imatran sää oli lauantaina kylmä ja sateinen, mutta onneksi oman suoritusvuoromme aikana ei satanut. Kuten arvelinkin, sellaista onnenkantamoista kohdallemme ei sattunut, että olisimme saaneet tuloksen. Sen varmistivat perinteiset nollaliikkeemme, tunnari, ruutu ja metallinouto. Lisäksi hyppynouto meni mönkään, vaikka sen pitäisi olla yksi varmimmista liikkeistämme. Tyytyväinen olen Osmon seuraamiseen, liikkeestä istumiseen sekä siihen, ettei se singonnut kehästä omille teilleen, vaan teki mielummin kanssani töitä! 😉

Osmon suoritusvuoro oli viimeisessä ryhmässä, joten emäntä joutui sietämään jännitystä tuntitolkulla. Liikkeet oli jaettu kahteen kehään kahdelle eri tuomarille ja myös niiden suoritusjärjestys oli poikkeava.

  1. Paikallamakuu 8 (viimeiseen perusasentoon noustakseen Osmo tarvitsi toisen käskyn.)
  2. Seuraaminen taluttimetta 8 (Osmis jaksoi hyvin pitää kontaktin ja kaikki käännökset ja askeleet eri suuntiin toimivat ihan mukavasti.)
  3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 10 ( 😀 )
  4. Luoksetulo 5 (etenkin ensimmäinen pysäytys meni tosi pitkäksi)
  5. Ruutuun lähettäminen 0 (koira lähti hyvin, mutta meni n. 10 metriä ruudusta sivuun. Toisella käskyllä se korjasi ihmeen hienosti ja löysi ruutuun, mutta valitettavasti eteni maahanmenokäskyn saatuaan sen verran, että tuli puoliksi ulos ruudusta.)
  6. Hyppynouto 0 (tästä olisi pitänyt saada vähintäänkin 8, koska Osmo osaa tämän tosi hyvin. Aluksi mongersin ihan väärän käskyn, Osmo lähti epävarmana ja pysähtyi katsomaan minua. Uudella käskyllä se hyppäsi ja otti kapulan, mutta jostain ihmeen syystä kiersi esteen takaisin tullessaan.)
  7. Metallinouto 0 (jälleen kaksi käskyä ja kolmas sitten, kun koira lähinnä leikki metallikapulalla ja jäi kauemmas arpomaan, veisikö sen emännälle vai ei)
  8. Tunnistusnouto 0 (Osmo lähti hyvin, tutki palikat rauhallisesti, mutta jäi sitten epätietoisena seisomaan niiden taakse. Toisella käskyllä se otti viimein palikan ja lähti tuomaan sitä minulle. Se myös pudotti palikan eteeni eikä luovuttanut sitä käteeni. Tarkistin kuitenkin palikasta, että oli se sentään se oikea…)
  9. Kauko-ohjaus 6,5 (ekaan asennonvaihtoon Osmo tarvitsi kaksi käskyä. Seuraavat menivät ihan kivasti, mutta etenemistä tapahtui muutaman virhepisteen verran.)
  10. Kokonaisvaikutus 8 ja 9 (kahdesta tuomarista Salme Mujunen taisi antaa paremmat pisteet.

Yhteispisteemme olivat surkeat 148,5 tulosrajan ollessa 192 p. Mutta eihän me tulosta lähdetty hakemaankaan… 😉

Reissun jälkeen väsyttää

Vire oli tietysti mukana myös ja oppi pakon edessä nukkumaan yksin autossa muun lauman keskittyessä suoritukseen. Tietysti myös pentu sai välillä haistella suuren maailman tuoksuja ihmis- ja koiravilinässä. Se oli tapansa mukaan reipas eikä arkaillut minkään asian edessä. Muutaman koiran ja todella monen ihmisen kanssa se sai tehdä myös lähempää tuttavuutta ja näytti tietysti kaikille, kuinka terävät naskalit sillä on. Harjoittelimme myös kentänlaidalla rauhoittumista ja osasihan villiviikari myös ottaa iisisti. Automatka kotiin oli erittäin rauhallinen koirien vetäessä sikeitä omissa ”lokeroissaan” takakontissa.

Loppukevennykseksi laitan tähän vielä pienen kuvasarjan toimeliaasta riiseninpoikasesta:

Eipä hienoo!! Ja hauskaa!!!

Tää alin laatikko on meitsin, jos kerta löytäjä saa pitää!

Nää tavarat oli näin kun saavuin huoneeseen.


Paukkupulmia ja pimeetä touhua

elokuu 28, 2009

Toisin kuin viimeksi uhosin, työkiireet ovat sittenkin päässeet rajoittamaan koiraharrastukseen syventymistä. Ainakin bloginpäivitys on jäänyt muiden juttujen varjoon. Snakumestaruuksia ratkottiin viikko sitten Hyvinkäällä ja kuten arvelinkin, jäimme ilman tulosta, koska ruutu, tunnari sekä liikkeestä istuminen menivät nollille. Ruutuun Osmo lähti vauhdilla, mutta ei löytänyt sen keskelle. Tunnarissa koira haisteli tosi sievästi (JES!) ja valitsi oikean palikan (JES!), mutta pysähtyi ja pudotti palikan takaisin tullessaan, jolloin jouduin antamaan lisäkäskyjä yli sallitun rajan.

Onnettomin nollamme oli kyllä tuo liikkeestä istuminen, josta olin suunnitellut täysiä pisteitä. Osmo mokoma jäikin tällä kertaa seisomaan… Loput liikkeet menivät jotakuinkin yhtä hyvin tai huonosti, kuin SM-kisoissa. Snautsereiden mestaruus meni tänä vuonna erittäin ansaitusti Ritalle ja Leenalle, jotka jäivät vain 6 pisteen päähän EVL1 -tuloksesta. Mahtavaa, likat!!! 😀 Sen sijaan minä ja Osmo vetäydymme toistaiseksi kokonaan tokon parista. Kyseisen lajin mittelöistä ensi kesän joukkue-SM (snakujoukkueessa tietysti!) on ainoa, johon osallistumista edes harkitsen.

Otsikon pulmat eivät liity kenenkään ruoansulatukseen, vaan pelastuskokeisiin. Rauniokokeissa ammutaan ja laukauksiin totutellaan tietysti treeneissäkin. Ja huonoimpana mahdollisena hetkenä – vain viikko ennen ensi torstain koetta – Osmo paineistui taas ampumisesta. Se lähti kyllä hommiin, mutta oli selvästi epävarma ja lähti kaivolta kesken ilmaisun jättäen maalimiehen. Sitten se vaihtoi hajua ja haki ja ilmaisi toisen maalimiehen ennen kuin ehdimme korjata ykköspiilon epäonnistumista. Olosuhteet olivat kyllä juuri sellaiset, kuin siinä epäonnen kokeessa, jossa paukut pelottivat poikaa ekan kerran: ampuminen yhdistettynä sadesäähän ja vaikeaan piiloon. Harkitsin jo vakavasti koepaikkamme perumista, mutta Jenni kannusti yrittämään nyt kuitenkin. Kuulemma häpeään ei voi kuolla, ei edes kolmannen hyllyn jälkeen… 😉 

Maastossa olemme harjoitelleet lähinnä Peten suosiollisella avustuksella. Maastossa ei ammuta, joten Osmo on siellä aivan loistava. Vauhtia riittää, nenä pelaa hienosti ja ilmaisut ovat kertakaikkisen upeat (ainakin valoisaan aikaan tutun maalimiehen kanssa). Sen sijaan ohjaajan pitäisi treenata suunnistusta ja paljon. Etenkin pimeässä alueen hahmottaminen tökkii pahemman kerran ja olen vain ja ainoastaan rajamerkkien, tuurin ja tietysti koiran nenän armoilla. Huomisiltana harjoittelemme Leenan kanssa pimeäetsintää Järvenpäässä. Ilman loistavaa seuraa tämä olisikin kyllä todella PIMEETÄ touhua!


Kootut selitykset

heinäkuu 12, 2009

SDC10777

Kuten arvelinkin, nollia ropsahteli useammastakin liikkeestä tokon SM-kisoista, joiden voittajaluokassa kävimme eilen sekoilemassa. Koe oli jaettu kolmelle eri tuomarille kolmeen eri kehään, jotka sijaitsivat vieri vieressä valtavien koira- ja ihmismassojen keskellä. Olin onnekas, koska meidät oli arvottu heti ensimmäiseen suorittavaan ryhmään ja siinäkin ensimmäiseksi koirakoksi. Näin emännän ei tarvinnut panikoida tuntitolkulla omaa suoritusvuoroa odotellessa, kuten suurimman osan snautserijoukkueen jäsenistä. Liikkeet eivät myöskään menneet tavanomaisessa järjestyksessä, vaan esim. kaukokäskyt suoritettiin heti paikallamakuun jälkeen ja metallinouto kaikkein viimeisenä liikkeenä. Alle olen eritellyt suorituksemme normaalissa arvostelulomakejärjestyksessä.

SDC10783
PAIKALLAMAKUU 10.

Aloitimme paikallamakuusta, jonka kehäänmenoa jännitin taas hurjasti, koska kaikki koirat menevät kehään vapaana. Osmo pysyi onneksi hyvin hanskassa ja saikin liikkeestä ainokaisen kymppimme.

 SEURAAMINEN TALUTTIMETTA 7.

Seuraaminen suoritettiin vasta viimeisessä kehässä ja Osmo oli jo melkoisen väsynyt. Ekassa käännöksessä se pysähtyi rapsuttamaan (jännittävässä tilanteessa tuttu sijaistoiminto), mutta otettuaan minut kiinni skarppasi hienosti ja loppuosa pitkästä seuraamiskaaviosta meni ihan mukavasti. Paikallaan käännökset ja yksittäisaskeleet menivät kivasti, samoin hidas ja juoksuosuus. Rapsuttelusta ja muusta alun hidastelusta johtuen tulos oli kuitenkin vain seiska.

SDC10794    SDC10795 

ISTUMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 8,5.

Tuomarin mielestä hidastelin tai tein jotain muuta valmistelevaa ennen käskyä tai sen jälkeen (??), josta hän sakotti. Tästä pitää jatkossa saada täydet pisteet, koska tämä me osataan! 🙂

LUOKSETULO 6.

Huomattavasti surkeampi, kuin treeneissä. Molemmat pysäytykset menivät pitkiksi. 

LÄHETTÄMINEN MÄÄRÄTYLLE PAIKALLE, MAAHANMENO JA LUOKSETULO 0

Lähettäessäni Osmon kohti ruutua se lähti vinoon, mutta korjasi hyvin ja löysi ruudun. Jostain syystä se ei kuitenkaan ymmärtänyt lisäkäskystäni huolimatta ylittää ruudun eturajaa, vaan seisoi paikallaan varmana siitä, ettei muovinauhan yli saa astua. Kisojen jälkeen kokeilin liikettä uudestaan tyhjässä kehässä (samaiset ruutumerkit sivurajoineen olivat edelleen paikoillaan) ja Osmo löysi heti ruudun keskelle. Palkkasin koiran ruhtinaallisesti tyytyväisenä siitä, että sama, ”vaikea” ruutu löytyi edes harjoituksissa!

SDC10796

Mitenkäs se sihti nyt noin petti?

 

SDC10786NOUTAMINEN ESTEEN YLI HYPÄTEN 8.

Koira tarttui kapulaan varomattomasti ja palautusasento oli vino (toko on tosiaan pilkunviilauksen kuningaslaji!!).

METALLIESINEEN NOUTAMINEN 0.

Viimeisenä suoritetun liikkeen aluksi emäntä meinasi saada sydärin. Osmo kyyläili kehänauhan vieressä makailevaa rottweileriä tosi pitkään ennen liikettä ja jouduin ohjaamaan sen pannasta pitäen oikeaan lähtöpaikkaan. Heitin kapulan, koira lähti, jäi sitten kapulan viereen seisomaan ja kyyläilemään rotikkaa… Ja sitten se tapahtui: Snautseri pinkaisi emännän ohi rotikan luo. Olin varma, että nyt tulee rähinä ja elinikäinen kilpailukielto tai vähintäänkin koko kisasuorituksemme hylkääminen, mutta onneksi sain Osmon käskyllä maahan rotikan luota riekkumasta ja tuotua takaisin kehään. Osmolle suhteellisen varma liike meni tietysti nollille ja emäntää nolotti ja hävetti ja vihastutti, mutta mitään pahempaa ei onneksi sattunut.

SDC10790TUNNISTUSNOUTO 0.

Tunnarissa Osmo lähti palikoille ihan hyvin, mutta jouduin antamaan toisen käskyn, ennenkuin se ryhtyi tutkimaan niitä. Aluksi se haisteli siististi ja varovasti, mutta työskentelyn kestäessä keskittyminen herpaantui ja koira kokeili pikaisesti yhtä (väärää) palikkaa hampaisiinsa. Lopulta Osmo valitsi toisen palikan ja toi sen minulle. Luovutuksessa rähmäkäpälä-mamma ei saanut palikkaa parran seasta suoraan käteensä, mutta sillä ei ollut enää väliä, koska Osmo oli kokeillut suuhunsa myös sitä väärää palikkaa ja siten liike oli jo nollilla. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että lopulta Osmo otti oikean palikan ja toi sen minulle.

KAUKO-OHJAUS 7

Kaukokäskyt menivät paljon paremmin kuin odotin, koska kuvittelin kyseisen liikkeen olevan  se kaikista varmin nollamme! Kaikki vaihdot menivät oikein heti ekalla käskyllä ja vieläpä miltei etenemättä! Miinusta tuli emännän liian pitkäkestoisista käsimerkeistä.

KOKONAISVAIKUTUS 7,5

Jokainen tuomari antoi koirakon yhteistyötä, koiran työskentelyhalukkuutta ja suorituksen yleisvaikutelmaa kuvaavan kokonaisvaikutusarvosanan arvostelemiensa liikkeiden perusteella ja lopullinen kokonaisvaikutusarvosana oli kolmen tuomarin antamien arvosanojen keskiarvo.   

Yhteensä saimme 169 pistettä – 23 pistettä alle kolmostuloksen rajan. Jospa vaikka vain se ruutu olisi mennyt yhtä hyvin, kuin treeneissä!

Kaikesta huolimatta uskon, että meillä on mahdollisuuksia saada jonakin kauniina päivänä tulos voittajaluokasta. Aika paljon on nimittäin kiinni tuurista ja etenkin snautserin kohdalla myös päivän vireestä 😉 .

Snautserijoukkue ei ollut muutenkaan ihan parhaimmillaan, sillä yhtäkään ykköstulosta ei tänä vuonna kisoista saatu. Johanna ja Kasper (ALO) sekä Minna ja Alva (ALO) saivat kakkostuloksen ja Tuija ja Baletti (AVO) kolmostuloksen. Anne ja Ergi (VOI) sekä minä ja Osmo (VOI) jäimme kokonaan ilman tulosta… Kisojen tuloksia voi tutkia myös täältä.

Onneksi vertaistukea oli kisapäivän alusta loppuun tarjolla runsain mitoin ja kaikilla oli hauskaa (paitsi minulla metallinoudossa…). Ilman erittäin hyvää ja hieman kieroa huumorintajua näiden partanaamojen kanssa ei edes kannata lähteä kisaamaan!

SDC10772

Nyt keskitymme lepäämiseen ja meuhkaamiseen täällä Mariannen luona ja sitten taas vähitellen varsinaisiin ykköslajeihimme pelastuskoirailuun ja jäljestykseen! Ainakin, jos Osmolta kysytään, metsässä säntäily, raunioradalla seikkaileminen ja piiloleikki herkkuja syöttävien maalimiesten kanssa ovat sata kertaa hauskempia harrasteita, kuin pilkunviilaus tokokehässä stressinhajuisen ja viulunkielenkireän emännän kanssa!

Kiitos Tuijalle kuvista ja koko joukkueelle hauskasta kisapäivästä! 😀


Kokemusta karttui, pisteitä ei

elokuu 16, 2008

Tänään oli snautserikerhon järjestämä tokokisa Hyvinkäällä. Olin ilmoittanut Osmon mukaan, vaikka tiesin, etteivät voittajaluokan liikkeet ole vielä kisakunnossa. Nämä mittelöt saivat siis luvan toimia omistajan hermorakenteen testauksena sekä väliarviona tämänhetkisestä tasostamme.

< Kehään meno. Taustalla Eetu-snautseri (VOI2-tulos!).

Kolmen VOI-ryhmän paikallamakuut suoritettiin luokan aluksi, mutta sen jälkeen saimmekin odotella omaa vuoroamme useamman tunnin ajan. Odotusajan Osmo vietti suurimmaksi osaksi autossa ja minä kanttiiniteltassa tuttujen kanssa jutellen ja lämpimikseni hypellen. Iltapäivän mittaan sade yltyi ja lätäköt kentällä laajenivat. Kauhulla odotin, millaiset märkäpartahepulit Osmo tällä kertaa kehässä saisikaan!

1. PAIKALLA MAKAAMINEN.  Paikallamakuuta jännitin kaikkein eniten, koska voittajaluokassa kehään mennään koirat vapaana ja pelkäsin, että Osmo lähtisi moikkaamaan muita kilpailijoita ennen ryhmäliikkeen alkua… Helpotuksekseni poitsu pysyi kuitenkin hanskassa eikä yrittänytkään lähteä omille teilleen. Myös itse liike meni hienosti ja siitä irtosikin ainoa kymppimme tänään.

2. SEURAAMINEN TALUTTIMETTA. Tässä vaiheessa satoi siis jo oikein kunnolla. Seuraaminen oli ensimmäisen suoran ajan onnettoman löysää jätättämistä, mutta sitten Osmo terästäytyi ja teki paikallaan käännökset ja sivuaskeleet hienosti. Myös juoksu- ja hidasosuus menivät hyvin. Lopputulos seuraamisesta oli 7.   

3. ISTUMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ. Liikkeestä istuminen oli ainoa liike, josta odotin täysiä pisteitä, mutta toisin kävi: Jostain syystä (ehkäpä märkä kenttä??) Osmo ei istunutkaan vaan jäi seisomaan, minkä huomasin vasta kääntyessäni itse ympäri. Onneksi liikkeenohjaaja vinkkasi, että uuden käskyn voi antaa vieläkin (en olisi tajunnut tehdä mitään, koska luulin liikkeen menneen jo nollille). Tokalla käskyllä Osmo istui ja jostain syystä tuomari verotti kaksoiskäskystä vain yhden pisteen eikä kahta, kuten kuuluisi (?). Lopputulos istumisesta siis 9. 

4. LUOKSETULO. Luoksetulossa pysähdykset menivät pitkiksi, kuten ounastelinkin. Pitää kuitenkin olla iloinen, että Osmo ylipäätään meni makuulle märkään hiekkaan! 🙂 Arvosanamme luoksetulosta oli 6,5.    

5. LÄHETTÄMINEN MÄÄRÄTYLLE PAIKALLE, MAAHANMENO JA LUOKSETULO. Ruutuun lähettäminen alkoi tosi lupaavasti: Osmo pinkaisi suoraan oikeaan suuntaan ja löysi heti ruudun keskelle. Valitettavasti loppuliike meni pipariksi. Osmo ei selvästikään halunnut mennä makuulle ruutuun (märkä kenttäkö jälleen?!) vaan käskyn saatuaan tuli hitaasti takaisin päin ja lopulta ulos ruudusta. Niinpä liike meni nollille. 😦

6. NOUTAMINEN ESTEEN YLI HYPÄTEN. Hyppynoudossa kävi sama, kuin pk-kokeessa torstaina. Osmo lähti hyvin, otti kapulan – mutta jäi sitten seisoskelemaan kapula suussaan ja vaati lisähoukuttelua suorittaakseen liikkeen loppuun. Onneksi se sentään hyppäsi esteen yli myös takaisin tullessaan. Arvosana oli 7.

7. METALLIESINEEN NOUTAMINEN. Metallinoudossa Osmo kyllästyi lopullisesti tottelemiseen. Se lähti hyvin ja tarttui esineeseen, mutta pudotti kapulan paluumatkalla ja sitten alkoikin vimmattu kieriskely ja parran pyyhkiminen kapulan ympärillä… Lopulta otin kapulan ja tein Osmon kanssa lyhyen pitotreenin, koska tässä vaiheessa tuomari oli jo antanut pisteensä tai siis jättänyt ne antamatta! 😉

8. TUNNISTUSNOUTO. Tunnari meni paljon paremmin, kuin odotin. Poitsu lähti hienosti ja haisteli esineitä suhteellisen siististi. Se otti oman palikan suuhunsa heti, kun osui sen kohdalle, mutta pudotti sen ja kävikin vielä tarkastamassa loput esineet. Sitten se poimi oikean esineen uudestaan suuhunsa ja lähti tulemaan takaisin päin – vain jäädäkseen taas aarteensa kanssa kauemmas makoilemaan. Edes uusintakäsky ei tepsinyt vaan jouduin itse liikkumaan saadakseni tunnarikapulan itselleni. Ihan kelvollisesta alusta huolimatta saimme siis tästäkin liikkeestä arvosanan 0. 

9. KAUKO-OHJAUS. Kaukokäskyt menivät kaikki kerrasta perille ja Osmo otti oikeat asennot ripeästi. Samalla se kuitenkin liikkui eteenpäin yli sallitun rajan, joten taas tulos oli 0.

10. KOKONAISVAIKUTUS. Yhteistyöstä, suorituksen yleisilmeestä jne saimme arvosanan 8, jonka tuomari Harri Laisi antoi ”iloisesta ja sinnikkäästä työskentelystä”. Yhteispisteet 136 p. eli VOI0.

Snautsereiden tokomestaruuden voittivat tänä vuonna TUIJA ja BALETTI, jotka taituroivat avoimessa luokassa 165p. eli YKKÖSTULOKSEN arvoisesti! ONNEA molemmille ja kiitos Tuijalle myös tämän jutun kisakuvista! 

Vaikkei tulosta tänään tullutkaan, oli hyvä, että päätin kuitenkin osallistua. Sain todeta, että kehään meno vapaana on sittenkin mahdollista. Huomasin, missä asioissa on eniten petrattavaa. Kokemusta karttui, vaikka pisteitä ei paljon ropissutkaan!

^ Mutta nyt rentoudutaan kunnolla ja ollaan tyytyväisiä kaikkeen jo opittuun ja saavutettuun! 😀


Rimaa hipoen

Toukokuu 4, 2008

Väinämöinen ja Aino

Pitkä ja monipuolinen vappuviikonloppu on ohi. Eilen vietettiin päivä kavereiden kanssa mökillä Hämeenlinnan lähellä. Osmo juoksi jyrkkää mäkeä ylös ja alas, kävi uimassa ja loikoili terassilla. Lämpömittarissa oli miltei hellelukemat ja niinpä myös isäntä uskaltautui heittämään talviturkin! 

Mitä koirat edellä, sitä ukot perässä

Illaksi minä ja Osmo ajoimme Kyröskoskelle lempilikkojamme tapaamaan ja Pete pääsi kavereiden kyydillä kotiin. Kyröskoskella Osmo jatkoi aktiivista päiväänsä peuhaamalla Hohdon kanssa ja yrittämällä epätoivon vimmalla iskeä iki-ihanaa Pimua. Yöksi ja aamuksi erotin Osmon villin mimmiliigan seurasta, koska tarkoitus oli säästää edes hiukan energiaa myös tämänpäiväistä tokokisaa varten. Jo aamulla oli kuuma ja odotin kauhulla keskipäivän paahteessa aurinkoisella kentällä pidettävää koetta. Vielä ennen suoritustamme pistin Osmon viilentymään kahluusyvyiseen ojaan…

Lavastetusti aloillaan

Suoritus meni vähän niin ja näin. Hassuja pikkumokia sattui melkoinen määrä ja koiran yleisilme etenkin seuraamisissa oli jokseenkin läkähtynyt. Tuomari Tiina Heinon pisteet liikkeistä olivat seuraavat:

  1. Paikalla makaaminen 8 (Osmo liikahteli ja piippasikin loppuvaiheessa hiukan – ehkäpä silkasta myötätunnosta vieressä lakkaamatta haukkunutta kilpakumppania kohtaan…)
  2. Seuraaminen taluttimetta 7 (se kuumuus… perusasennot tulivat to-del-la hi-taas-ti!)
  3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5 (seuraaminen alussa laiskanpuoleista)
  4. Luoksetulo 8,5 (jarrutusmatka pysäytyskäskyn jälkeen piiiiiiiiiiiiiiitkä)
  5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 5 (Tälle en voinut itsekään kuin nauraa: Osmo pysähtyi ensin hitaasti, ehkä antamani väärän käskyn seurauksena. Sitten se alkoi hämmentyneenä tai jonkun öttiäisen puraisemana rapsuttaa itseään seisaallaan ja jatkoi sitä samaa rapsuttamista aina sinne asti, kun palasin koiran viereen. Rapsuttamisen vuoksi edes viimeiseen perusasentoon ei herra ehtinyt istahtaa!)
  6. Noutaminen 9 (takastulovauhti oli aavistuksen liian hidas)
  7. Kauko-ohjaus 8 (jouduin toistamaan vielä koiran vieressä ollessani ekan maahan -käskyn. Itse KAUKOkäskyt menivät hyvin)
  8. Estehyppy 10 (jes, yksi kymppikin irtosi!)
  9. Kokonaisvaikutus 8 (tuomari totesi liikkeiden välillä hihkumisestani ja koiran kannustamisestani, että ainakin ohjaaja tekee kaikkensa, jotta koira jaksaisi…)  

Uskomattomin juttu tässä surkuhupaisassa draamassa on se, että surkeista pisteistä ja läkähtyneestä laahustamisesta huolimatta saimme kuin saimmekin sen kolmannen AVO-luokan ykköstuloksemme. Maaginen 160 pisteen raja ylittyi vaivaisella PUOLELLA pisteellä, eli hiukan tiukaksi meni! Muitakin koiria taisi helle vähän häiritä, sillä viidestä avoimen luokan kilpailijasta vain me saimme ykköstuloksen. Siten sijoituimme rimaa hipovalla ykkösellämme luokan ensimmäisiksi ja ansaitsimme TK2-koulutustunnuksen lisäksi myös pokaalin ja ruusukkeen.

BH TK2 Frekko Lordi

Osmon mielestä päivän paras palkinto oli tietysti PIMU, jota se pääsi lähentelemään kisan jälkeen järven rantaan. Pimun mielestä pallo oli kyllä monin verroin houkuttelevampi, kuin yli-innokas sulhasehdokas! Uintiretken jälkeen aktiiviloma oli lopussa ja väsynyt matkalainen pääsi autoon nukkumaan. 

Kuuman päivän kohokohta