Uusi vuosi, vanhat kujeet

1 tammikuun, 2015
Lumilenkillä joulukuun lopussa

Lumilenkillä joulukuun lopussa

Kas niin, on taas perinteisen vuosikatsauksen aika. Vuosi sitten asettelin tavoitteita, jotka olivat realistisia ja toteuttamis- kelpoisia, mutta suurin osa jäi saavuttamatta ohjaajan sairastamisen vuoksi. Hienoa on se, että syy tavoitteista jäämiseen on siis täysin tässä kaksijalkaisessa – koirat ovat pysyneet terveinä ja niillähän olisi ollut intoa ja taitoakin paljon enempään.

Lämpöä ja läheisyyttä

Lämpöä ja läheisyyttä

Ja kuinka ihania ja sopeutuvaisia elukoita koirat ovatkaan! Eivät ne valita, vaikka treenejä on jäänyt välistä ja lenkitkin ovat välillä olleet tavallista vaatimatto-mampia. Koirat ovat nauttineet yhdessä- olemisesta, läheisyydestä, kotipihassa ja metsässä hösäämisestä ja tietysti aivan erityisen paljon jokaisista jälki-, raunio-, haku- ja tottistreeneistä, joihin emäntä on saanut itsensä roudatuksi.

Kesällä maisteltiin menestystä

Kesällä maisteltiin menestystä

Vuoden tärkein kisatavoite oli JK2-koularin suorittaminen Virvelin kanssa, ja sen me onneksi saavutimme. Osmon kanssa oli tarkoitus aloittaa kilpaileminen tokon EVL-luokassa, mutta eipä tuota snautseria tunnu harmittavan, vaikkei se kisakehiin päässytkään.

Kaikki treenaaminen on ollut pelkästään hauskaa, täysin vailla ryppyotsaista nipotusta, mikä on ollut itselleni todella olennainen motivaatiotekijä. Silloin, jos koiraharrastus on uhannut muuttua voimavarasta suorittamiseksi, olen jättänyt treenit yksinkertaisesti väliin. Tätä asennetta aion vaalia myös tänä vuonna. Tavoitteita asetan toki nytkin ja niitä kohti aion myös pyrkiä. Tavoitteet tekevät treenaamisesta kiinnostavampaa ja monipuolisempaa, ilman niitä jäisi helposti junnaamaan paikoillaan ja homma muuttuisi tylsäksi!

TAVOITTEET 2015 / VIRE

  • Jälkikokeista JK3 -koulutustunnus ja ykköstulos (pidemmän aikavälin tavoitteena on tietysti käyttövalion arvoon vaadittavat 3 ykköstulosta…)
  • TK2-koularin ”hakeminen” joistain tokokisoista (en siis saanut aikaiseksi ilmoittautua yksiinkään tokokokeisiin viime vuonna, vaikka tämä olisi varmaan ollut ihan läpihuutojuttu jo ajat sitten…)
  • Peruskokeen suorittaminen raunioilla ja sijoittuminen väestönsuojeluun (VSS)

TAVOITTEET 2015 / OSMO

  • Tokon erikoisvoittajaluokassa kilpaileminen, jolloin tietysti tavoitteena on erittäin haasteellinen YKKÖSTULOS (haaveksiahan saa aina ja tässä tapauksessa haaveena siintää tottelevaisuusvalion arvo…)
  • Terveyden ja asiallisten käytöstapojen ylläpito ja vaaliminen 😀

Kiitos treenikavereille, kasvattajalle ja ystäville tuesta ja tsempistä niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä vuonna 2014! Hyviä treenejä, oppia ja onnistumisia vuodelle 2015 toivottaen,

Tuuli + piskit


Hälyhommat tauolle ja koira kuntoon!

21 huhtikuun, 2013

Kuva

Koiruudet olivat mukana studiohommissa viime tiistaina, kun mammalla oli vaihteeksi iltatöitä. 

Osmon kyynärpäät ovat tuottaneet edelleen harmaita hiuksia ohjaajalle. Ja selvästi kolotuksia ja niiden myötä ärtyneisyyttä myös koiralle. Osmo kävi eläinlääkärin tutkittavana pari viikkoa sitten. Kyynärnivelten koukistelu oli Osmosta selvästi epämukavaa. Kyynärät eivät koukistuneet täysin normaalisti ja niitä väänneltäessä koko muun tutkimuksen ajan kestänyt iloinen hännänheilutus pysähtyi hetkeksi. Osmo sai tulehduskipulääkekuurin, joka alkoikin pian näkyä liikkumisen paranemisena lenkeillä.

Maanantaina olimme ”pitkissä” treeneissä, joissa Osmo teki töitä miltei 1,5 tuntia vuoroin syvässä hangessa loikkien ja vuoroin liukkailla jääpoluilla lipsutellen. Tunnin kohdalla meno alkoi näyttää kurjalta eli etujalat jäykiltä ja Osmis alkoi myös touhuta enemmän kaikkea toisarvoista, kuten nostella koipea, pureskella keppejä. Välillä se sai aavistuksen maalihenkilön hajusta, mutta se ei jaksanut tarkentaa hajua loppuun. Etsintä ei siis enää napannut. Soittelimme kartturin kanssa tarkennuksia maalimieheltä ja meidän piti mennä hyvin lähelle (n. 20 m?) piiloa, ennen kuin Osmo viimein bongasi hajun niin voimakkaana, että se jaksoi työstää sen loppuun.

Tuon treenin jälkeen laitoin lauantain taidontarkistuskokeeseen osallistumisen – ja itse asiassa koko Osmon hälytyskoirauran – todella tarkkaan harkintaan ja syynäsin päivittäin neuroottisesti koiran liikkumista ja mielentiloja. Kun perjantaina koira vaikutti liikkuvaiselta ja iloiselta, päätin osallistua pimeäkokeeseen.

Jo luoksepäästävyysosiossa olisi pitänyt ymmärtää, että kipeä, mikä kipeä. Osmo nimittäin räyhäsi rivissä Väinö-kultsulle. Koskaan ei ole luoksepäästävyysrivissä ilmennyt vastaavaa pöllöilyä. Koska sain Osmon kuitenkin rauhoittumaan, pääsimme koealueelle.

Etsintäalueelle siirtyminen hallitusti koira vapaana sujui ongelmitta, samoin paikallamakuu ja koira lähti intoa puhkuen töihin. Se työsti todella itsenäisesti ja hienosti kaukana minusta ensimmäisen maalihenkilön ja ilmaisi loistavasti. Myös toinen ”ukko” löytyi etsintäalueen rajoja kiertäessämme. Sen jälkeen alkoivat vaikeudet sekä ohjaajan keskittymiskyvyssä ja etsintäsuunnitelman toteutuksessa, että koiran jaksamisessa. Ajattelin jo keskeyttää suorituksen, kun Osmo empi yhden ojan yli loikkaamista tavallista pidempään. Päätin kuitenkin jatkaa, koska tiesin maalihenkilön voivan olla vaikka vain puolen minuutin matkan päässä.

Koira sai jossain välissä aavistuksen hajusta, mutta ei ollut sitten työstänyt sitä loppuun. 😦 45 minuutin aikarajan umpeuduttua saimme vielä käydä nostamassa viimeisen maalihenkilön piilosta, jotta koiralle saatiin vielä onnistuminen ankaran reissun päätteeksi. Piilo oli hankala, mutta kyllä koira sen olisi löytänyt, jos olisi ollut kunnossa. Huomenna varaan ajan eläinlääkäriin ja kyynärpäiden kuvaukseen. Toivon, että Osmis saadaan vielä työkuntoon, jotta se pääsee tekemään kunnolla sitä, minkä se osaa ja mistä se nauttii. Toinen puoli minusta asennoituu jo valmiiksi siihen, että hälyhommat saavat Osmon osalta jäädä. Niin tai näin, haluan hoitaa koiran kivut pois ja saada eläinlääkärin ja ortopedin näkemyksen tilanteesta.

Yökokeen ja muutaman tunnin unien jälkeen suuntasin Olarin lysteihin pelastuskoiranäytöksiä juontamaan. Jonkinlaista ammattitaitoa kuvaa ehkä se, että suuresta pettymyksestä, ketutuksesta, mielen myllerryksestä ja väsymyksestä huolimatta kykenin muuntautumaan iloiseksi juontajatädiksi ja handlaamaan esitykset mukavasti läpi pienen, mutta loistavan hälyryhmäläisten ”iskujoukon” kanssa. Vire oli väliajalla markkinavilinässä kiertelemässä ja rapsuteltavana sekä näytösalueella tottistelemassa.

Torstaina polkaistiin käyntiin hakukausi uuden, uljaan treeniryhmän kanssa. Osmis lepuutteli tassujaan kotona, mutta Vire teki kolme hyvää, n. 50 m pistoa ja haukkui vieraatkin maalimiehet komeasti löytyneiksi. Palkkapurkit olivat tällä kertaa piilossa, eivätkä ilmaisupaikan merkkinä maassa. Vire ilmaisi läheltä, mutta ei ollut hipaissutkaan maalihenkilöitä, mikä on tietysti pääasia. Palkkapurkki lensi ”hyvä” -sanan jälkeen kauemmas ja ”ukko” aukaisi kannen. Sen sijaan hallitusti etsintäalueelle siirtyminen ei oikein sujunut, kun virtaa oli kintaassa niin järjettömästi… Eiköhän sekin homma muistu vielä Törpön päähän, kun se kauden edetessä huomaa, että etsimään ei pääse, ellei ensin osoita hiukan malttia ja kuuliaisuutta!