Tänään meillä molemmilla oli vaihteeksi huippuhyvä tottisvire! Pidin ensin treenit omalle alokasryhmälleni (josta löytyy taas kerran aivan loistavaa porukkaa: motivoituneita ohjaajia ja lupaavia koiria). Osmolla oli suora näköyhteys autosta muiden mukana touhottavaan emäntään ja nuoriin koiriin, joilla selvästi oli tosi kivaa. Ehkä sopiva annos odottelua, kateutta ja mustasukkaisuutta teki sen, että Osmopa näytti parastaan päästessään lopuksi itsekin töihin. Käännökset olivat tiukkoja, kontakti hyvä ja jättävissä liikkeissä vauhti kiitettävä. Tai sitten erikoishyvä palkka eli keitetyt ja valkosipulijauheella maustetut sydämen ja kielen palaset tekivät tehtävänsä.
Eilen ulkoiltiin Oittaalla Petran ja Lumon kanssa. Koirilla oli kivaa, kuten meillä emännilläkin. Tosin Osmo oli kerran tottelematon tyhmyri ja juoksi kahden vastaantulleen koiran luo… Eli taas on luotto koiraan kärsinyt ison kolauksen, vaikkei tilanteessa mitään sen dramaattisempaa ollutkaan. Osmo ja Lumo herkuttelivat myös hevonpaskalla, jota alueella riittää… Luulin, ettei Osmo ehtinyt maistella herkkua kovinkaan paljoa, mutta tämän aamun aamulenkki todisti toisin: Noukin nimittäin koirankakkapusseihin ilmiselvää hevosenlantaa!