Kevät!

huhtikuu 21, 2014
Mökkimaisemissa pääsiäisenä

Mökkimaisemissa pääsiäisenä

Kaikeksi onneksi Virvelin nivelvaivat helpottivat muutamien viikkojen kortisoni- ja antibioottikuureilla. Syy vaivoihin jäi jokseenkin hämärän peittoon, mutta mahdollisesti kyse oli nielutulehduksen sivuoireesta. Borrelioositestit olivat negatiiviset ja kilpirauhasarvot ok (ne mitattiin samalla, kun neitokaisella ei juoksuja edelleen ole ollut).

Osmo tutkii trimmauksen saalista

Osmo tutkii trimmauksen saalista

Emäntä on viilettänyt edelleen omien koirattomien projektiensa parissa ja elukoiden treenaileminen on ollut siksi vähäistä. Muutamat jäljet ollaan ajettu mökillä ja tottista on tehty kotipihalla

Onnellinen törppö trimmauksen jälkeen

Onnellinen törppö trimmauksen jälkeen

hiukan joka päivä ja muutaman kerran vähän kunnollisemmin. Lenkkeilyä on sentään harrastettu normaalissa määrin.

Osmo "kotisuota" tutkimassa

Osmo ”kotisuota” tutkimassa

Uusilla kotikonnuillamme on kertakaikkisen mahtavia riistamaita, joilla on koettu paitsi upeita luontoelämyksiä, myös harmillisia hatkareissuja: Ennätyspitkä karkureissu hirven perään tapahtui juuri viime viikolla, kun

Aamuretkellä erämaisemissa lähellä kotia

Erämaisemia lähellä kotia

kumpikin koira viipyi ison hirvaan perässä n. 20 minuuttia. RÄYH, tuumasi emäntä. Tänään kierrettiin samainen erälenkki, mutta olin onneksi edelliskertaa valppaampana ja käskin Virvelin luokse heti, kun se nosti nenäänsä sen näköisenä, että nyt muuten irtoo.

Virveli heitti jo talviturkin!

Virveli heitti jo talviturkin!

Mökkisaaressa bongattiin supikoiran kolo, jonka luona kumpikin koira haukkui vimmatusti. Virveli tuli n. kolmen ärräpään jälkeen luokse, toisin kuin tuo jästipäisempi tapaus. Onneksi Osmolla ei ollut pokkaa ryömiä koloon, vaikka se sinne olisi sisään mahtunutkin… Muutama metri ennen emännän niska-pers-otetta poitsu päätti sittenkin tulla luokse omin avuin, jolloin säästyi pahemmalta kurinpalautukselta.

Suolammelle käveltiin kotoa toisena pääsiäispäivänä

Suolammelle käveltiin kotoa toisena pääsiäispäivänä

Mökillä tein Virvelille jäljen pahimpien mahdollisten peurapusikkojen läpi, mutta työmotivaatio vei voiton peuranpapanoista ja tuoreista jäljistä. Kaksi keppiä kuudesta jäi uupumaan, kun niitä ei kerta kaikkiaan löytynyt, vaikka koira selvästi kumpaankin reagoi ja pidemmän aikaa molemmilla paikoilla myös nuuskutteli. :/ Osmis ajoi tapansa mukaan hyvän, joskin lyhyemmän jäljen, jolta se bongasi kaikki neljä keppiä.

Kotipihalla on kelvannut köllötellä, samoin terassilla

Kotipihalla on kelvannut köllötellä, samoin terassilla

Ensi viikolla alkaa jälleen treenikausi hakumetsissä ja raunioradalla. Tosin nolosti heti ensimmäinen treenikerta maastossa jää meiltä väliin, kun mamma hetsailee kuudesluokkalaisten bändejä omien biisien illassa.

 


Hieno luonne

lokakuu 5, 2013
Mitäpä sitä turhia murehtimaan, kun ne säikyttelijäsedätkin oli oikeesti kivoja!

Mitäpä sitä turhia murehtimaan, kun ne säikyttelijäsedätkin oli oikeesti kivoja!

Virveli oli tänään Orimattilassa SRY Päijät-Hämeen järjestämässä luonnetestissä. Samassa testissä oli monta tuttua riisenistiä – ja peräti kolme Korennon Veemäisistä siskoksista: Vire, Venny ja Virtatassu (Vipsu). Alla Viren tulokset ja emännän selitykset.

Korennon Vire, luonnetesti Orimattilassa 5.10.2013; tuomareina Sami Heikkilä ja Mikael Laine

I TOIMINTAKYKY: +1 Kohtuullinen

II TERÄVYYS: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

III PUOLUSTUSHALU: +3 Kohtuullinen, hillitty

IV TAISTELUHALU: +2 Kohtuullinen

V HERMORAKENNE: +1 Hieman rauhaton

VI TEMPERAMENTTI: +3 Vilkas

VII KOVUUS: +1 Hieman pehmeä

VIII LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

LAUKAUSPELOTTOMUUS ++ Laukauskokematon

Tulos: 172 p.

Vipsu-sisko ihmettelemässä kelkkaa

Vipsu-sisko ihmettelemässä kelkkaa

Kerrassaan hienot pisteet osoittavat, että Virveli oli testissä kaikin puolin oma itsensä. Siis innokas ja onnellinen hoopo, joka ei turhista pillastunut. Ihmeempiä yllätyshavaintoja ei siis tullut esille, vaikka etenkin kelkka- ja tynnyrikokeissa Vire oli jopa reippaampi, kuin mitä odotin. Virveli taisteli mukavasti tuomarin kanssa, osoitti ihan hyvää toimintakykyä eri tilanteissa, reagoi nopeasti mutta järkevässä mittakaavassa yllätyksiin (temperamentti, terävyys) ja oli luoksepäästävä ja hyväntahtoinen.

Epämiellyttävistä kokemuksista Vire palautui nopeasti eikä pahemmin niitä myöhemmin muistellut. Loppuarvioinnissa todettiinkin, että koiran kovuudesta annettu arvosana +1 ”hieman pehmeä” käsittää hyvin laajan skaalan koiria ja että Vire sijoittuu tuon skaalan yläpäähän. Se on siis lähempänä ”kohtuullisen kovaa” kuin ”pehmeää”. Samalla tavalla Viren hermorakenteen arvosana +1 ”hieman rauhaton” sijoittui kuulemma ison arvostelulaatikon yläpäähän.

Olisipa Villikin ollut tänään mukana... R.I.P. tapaturmaisesti nuorena kuollut sisko

Olisipa Villikin ollut tänään mukana…
R.I.P. tapaturmaisesti nuorena kuollut sisko

Aggressiota Vire ei osoittanut vähäisessäkään määrin missään testin osakokeessa. Puolustushalua sillä oli hieman, muttei niinkään kykyä tarttua toimeen ts. pyrkimystä käyttää hampaitaan. Mielestäni aggression puuttuminen on kaupungissa asuvalle ja kaikenlaisten ihmisten keskellä paljon liikkuvalle koiralle pelkästään myönteinen ominaisuus. 😀

Kyllä se vaan on hieno otus, ja aika lailla samasta puusta olivat siskotkin veistetty. Suurimmat erot siskosten välillä taisivat olla temperamentissa (erittäin vilkkaasta kohtuullisen vilkkaaseen). Ampumisista Vire sai arvosanan laukauskokematon, vaikkei se laukauksista pahemmin välittänytkään ja pystyi leikkimään rentoutuneesti heti niiden jälkeen. Siitäkin olen kyllä yhtä mieltä, että Vire on laukauskokematon – tai siis jossain määrin herkkä äänille. Tämänhetkinen tilanne, jossa Vire ei laukauksista välitä, on aktiivisen treenaamisen ja tietoisen totuttelun tulosta.

Tavallaan ymmärrän tänään tavallista paremmin näyttelyihmisiäkin, sillä onhan se kivaa kuunnella, kun omaa koiraa kehutaan, vaikkei siinä omistajan työn tuloksia kehutakaan. Virveli ON mainio, hienoluonteinen ja hyvä koira – ja jotta Osmis ei vallan unohtuisi, täytyy mainita hauska yhteensattuma: Pisteiden erilaisesta jakaantumisesta huolimatta Osmo sai aikanaan tismalleen samat loppupisteet luonnetestistä, kuin Vire tänään. Tarkistakaa vaikka koiranetistä!


Rauha laumassa

maaliskuu 29, 2013

Onnellinen hoopo eli ihan oma itsensä! :)

Onnellinen hoopo eli ihan oma itsensä! 🙂

Olemme siis selvinneet viime viikonlopun perhekriisistä. Yhden päivän Vire nukkui lääketokkurassa, mutta jo seuraavana aamuna likka yllytti ja usutti Osmoa ihan kympillä takaa-ajoon ja painiin. Eipähän jäänyt Virelle mitään kammoa isoveikan suhteen. Jästipää, kovakallo tai vaan onnellinen hoopo törppö – ja hyvä niin. Emäntää edellispäivän koettelemusten jälkeen hiukan kauhistutti, mutta onneksi turhaan. Piskien normaaleihin päivärutiineihin kuuluu hurjannäköinen paini äänekkäällä ärinällä höystettynä, mutta ei onneksi niitä hampaanjälkiä!

Siirin (6v.) näkemys tädin koirista

Siirin (6v.) näkemys tädin koirista

Osmo on lepyttänyt myös emännän käyttäytymällä mallikkaasti niilläkin lenkeillä, joilla koiria on tullut vastaan kaiken aikaa. Olen alkanut yhä enemmän epäillä, että Osmolla on kipuja, jotka se on yhdistänyt naapurin urokseen. Lääkäriaika tilataan heti pääsiäisen jälkeen, samoin fysioterapeutti tai hieroja lääkärin suositusten perusteella.

Siirin ja Osmon vilkutustemppu.

Siirin ja Osmon vilkutustemppu.

Toissa viikonloppuna meillä oli systeritapaaminen, jonka olennaisinta ohjelmaa oli koirakoulu Siirin ja Sannin tapaan. Kuivanappuloiden toivossa molemmat koirat temppuilivat innoissaan pikkutyttöjen käskyjen mukaan.
Uusi leikki oli yhden kuivanappulan piilottaminen toiseen huoneeseen koirien odottaessa ja sitten ”etsi”-käsky. Sylviä isot elukat vielä vähän jännittivät, mutta koko ajan nuorimmaisenkin piti päästä jonkun sylissä ”koi-ia kattomaan”. Sana ”koira” kuultiin Sylvin suusta varmasti 50 kertaa tuon parituntisen aikana, sen verran tehokkaasti nelijalkaiset pyörittivät showta! 😉
Sannin ja Viren temppukoulu

Sannin ja Viren temppukoulu


Sylviä koirat kiinnostivat kovasti, mutta mieluiten niitä katseltiin turvallisesti äidin sylistä.

Sylviä koirat kiinnostivat kovasti, mutta mieluiten niitä katseltiin turvallisesti äidin sylistä.

Systeritapaamisen jälkeisenä päivänä retkeiltiin aurinkoisessa Fiskarsissa isännän työreissun ohessa. Peten työtapaamisen ajan tottistelin idyllisen käsityöläistalon sisäpihalla. Sitten tallusteltiin lenkki hienoissa maisemissa, ihmeteltiin sorsia ja monenlaisia kapeita kävelysiltoja ja syötiin hiukan eväitä.

Fiskarsin vanha paloasema

Fiskarsin vanha paloasema


Kapealla, jäisellä ja toiselta puolelta kaiteettomalla kävelysillalla sai olla tarkkana.

Kapealla, jäisellä ja toiselta puolelta kaiteettomalla kävelysillalla sai olla tarkkana.


Sorsat kiinnostivat - tai ainakin niille heiteltyjen leivänmurujen nuohoaminen maasta...

Sorsat kiinnostivat – tai ainakin niille heiteltyjen leivänmurujen nuohoaminen maasta…


"Lapset" ruokkimassa sorsia - tai siis hamuamassa leivänmuruja mammalta.

”Lapset” ruokkimassa sorsia – tai siis hamuamassa leivänmuruja mammalta.


Kukkuu! Vanhaan puhelinkoppiin mahtui kolme henkilöä kerrallaan (Osmo on Viren takana)

Kukkuu! Vanhaan puhelinkoppiin mahtui kolme henkilöä kerrallaan (Osmo on Viren takana)


Pääsiäisloman ohjelmassa on tänään etsintää Ruduksen turvapuistossa ja illalla tottistelua kevään viimeisellä sisähallivuorolla. Huomenna käydään Peten vanhempien luona kaupunkiretkellä ja loppuloma mökkiydytään Porkkalassa. Hallikauden päättymisestä päätellen nyt pitäisi siis siirtyä tottistelemaan ulkokentille, joilla vielä luistellaan! Kevät antaa odottaa itseään myös maastossa. Allekirjoittanut haluaisi jo päästä jäljestämään, mutta saapa nähdä, missä kuussa jälkikausi tänä vuonna korkataan. Toistaiseksi polkujen ulkopuolelle ei ole asiaa ilman lumikenkiä.


Perhekriisi

maaliskuu 24, 2013

Vaikka muiden koirien ohittamiset sujuvat nykyään lenkeillä varsin hienosti, on naapurin Inton ilmaantumisessa Osmon näkö/hajupiiriin aina katastrofin aineksia. Jostain käsittämättömästä syystä Osmo vihaa sydämensä pohjasta ja kaikella jästipäisellä ja hermostuttavan terävällä tarmollaan tuota vesikoiraurosta. Inton nähdessään Osmo kiskoo, haukkuu, vinkuu, ulisee, murisee, ähisee ja läähättää, eikä suostu kääntämään selkäänsä arkkiviholliselle. Tietysti olen yrittänyt kaikkeni käytöksen kitkemiseksi. On koitettu hyvällä ja pahalla, siedättämällä ja treenaamalla ongelmaa selättää, mutta turhaan. Ja jos Vire sattuu olemaan ”tiellä”, purkaa Osmo kiihtymyksensä herkästi siihen. No, näin kävi tänä aamuna. 😦

Nina (= mahtava naapurimme ja Inton emäntä) oli lähdössä koirineen aamulenkille samaan aikaan, kuin me. Osmo näki naapurit kymmenien metrien päästä ja kiihdytti itsensä hetkessä aivan mahdottomaksi. Se ärähti Virelle ja minä ärähdin sille. Jatkoimme lenkkiä naapurien perässä, hajurakoa vähitellen kasvattaen ja Osmoa kiskomisesta kieltäen. Kierrokset pysyivät kuitenkin korkeina, koska muita koiria tuli koko ajan vastaan. Niille Osmo ei sentään sanonut mitään, mutta stressitasot olivat selvästi huipussaan ja emäntääkin rupesi hetki hetkeltä raivostuttamaan enemmän. No, sehän ei ainakaan vähennä koiran stressiä…

Paha Osmo ja kouluttajakaverini Tiinan tekemä maskotti. Toimisikohan se woodoonukkena, kun emäntää seuraavan kerran raivostuttaa?

Paha Osmo ja kouluttajakaverini Tiinan tekemä maskotti. Toimisikohan se woodoonukkena, kun emäntää seuraavan kerran raivostuttaa?


Metsäosuudelle päästessämme Inton lauma oli taas edellämme, joten päätin muuttaa reittisuunnitelmaa enkä kääntynytkään heidän peräänsä polkujen risteyksessä. Hetkellinen suora näköyhteys Intoon kiihdytti kuitenkin Osmon entistä pahemmin. Viren erehtyessä kävelemään Osmon viereen (ja peittäessä samalla Osmolta näköyhteyden ”viholliseen”), Osmo rähähti sille salamannopeasti ja puri sitä kylkeen ennen kuin edes huomasi, että Vire se vain on, joka on kävelemässä rinnalle. Se oli yksi nopea liike, yksi vinkaisu Virveliltä ja sitten mamman raivoisa palaute Osmolle.

Vire ei sen yhden vinkaisun jälkeen näyttänyt yhtään kipeältä eikä aristanut mitään kohtaa tutkiessani sen metsässä. Kotimatkalla se kulki kuitenkin epävarmana tiiviisti kannoillani eikä tuntunut tajuavan, miksi mamma on niin kiukkuinen.

Törppö tokkurassa. Haavaside näkyy kainalon takana, tassu on paketissa raapimisen estämiseksi.

Törppö tokkurassa. Haavaside näkyy kainalon takana, tassu on paketissa raapimisen estämiseksi.


Onneksi tajusin tarkastaa koiran kyljen uudestaan kotona. Vekki oli vasemman kainalon takana ja ilkeän näköinen. Soitin saman tien päivystävälle eläinlääkärille ja sain ajan parin tunnin päähän. Lääkäriasemalla Vire oli pirteä eikä näyttänyt edelleenkään aristavan haavaa yhtään. Myös epävarmuus oli tiessään ja likka heilutteli tyytyväisenä häntäänsä kaikille sitä käsitelleille. Lääkäri kehui koiran ystävällistä luonnetta ja hyvää kuntoa, tarkisti haavan ja totesi, että tikkejä tarvitaan. Vire rauhoitettiin, kyljestä ajeltiin karvat ja n. 3 sentin mittainen haava ommeltiin. Potilaalle määrättiin kipulääkettä ja antibioottikuuri. Lisäksi vasempaan takatassuun laitettiin pehmusteet, jotta likka ei pääsisi rapsuttamaan tikkejä herättyään kunnolla.

Niin että tulipahan tämäkin päivä nähtyä, että Osmo puree. Ja vielä täysin viatonta Virveliä, joka vain sattui kävelemään liian läheltä Osmon tunnekuohun aikana… Raivostuttavaa!


Suunnistusta koiralaumassa

maaliskuu 2, 2013

Vire vaihtoi kampausta kevään kunniaksi

Vire vaihtoi kampausta kevään kunniaksi

Torstaina oli hälyryhmän ”puolikkaat”, joiden aiheena oli tällä kertaa suunnistus ja koiran hallinta. Koska Vire kaipaa hallintatreeniä Osmoa enemmän, otin treenikaverikseni sen. Meidät oli jaettu ryhmiin, joiden piti suorittaa erinäisiä tehtäviä suunnistusreitin varrella. Ryhmässämme olivat Gabi, Scifi (apku) ja pieni, reipas Noppa-pentu (apku), Nina ja Päivin Seita (lbn) sekä Juha ja Kerkko (apku). Yhteistyö pelasi ja koiralauman kanssa oli yllättävänkin rauhallista ja miellyttävää liikkua.

Törppö ja Tosikko kysymysmerkkeinä

Törppö ja Tosikko kysymysmerkkeinä

Tehtävärasteilla suoritettiin luoksepäästävyys peko-kokeiden tyyliin, paikallamakuu ryhmässä ja siitä luoksetulo yksi koira kerrallaan, seuraamista, takana kulkemista (helppo homma, koska polku oli kapea), ilmaisuharjoitus, koirien vaihto yhdelle taipaleelle, mehu- ja evästauko sekä junamatka Kauklahdesta takaisin lähtöpisteeseemme Espoon asemalle. Vire oli mainio ja kuuliainen kaikilla rasteilla eikä urahtanut kertaakaan muille koirille. Junamatkaa taitettiin toisen ryhmän kanssa, joten samaan koiravaunuun ahtautui kokonainen joukkueellinen espyläisiä ja yhteensä 10 koiraa! Oli siinä lipunmyyjällä kummastelemista!

Viime sunnuntaina Nuuksiossa

Viime sunnuntaina Nuuksiossa

Pidimme koirat kytkettyinä myös metsässä, koska ohjeena oli, että joko kaikki tai ei yksikään ryhmän koirista saa olla maastossa vapaana. Vire antaa muiden olla rauhassa silloin, kun se on hihnassa, mutta vapaassa leikissä sillä voi iskeä yllättäen aggressio päälle muiden narttujen ja voisin kuvitella, että pentujenkin kanssa, joten oli itsestään selvää, että meidän ryhmämme koirat olivat kaikki kiinni lukuun ottamatta joitain rastitehtäviä. Hihnassa tyypit toki haistelivat toisensa läpi, kun tiiviissä porukassa liikuttiin.

Valitettavasti otsalampustani oli patterit lopussa eikä karttaa nähnyt tihrustaa metsässä, joten suunnistuvastuu oli enemmän muilla ryhmäläisillä. Muutaman lyhyen taipaleen verran toimin sentään ”pääkartturina”. Kerrassaan loistava treeni tarjosi sen verran fyysistä ja etenkin henkistä rasitusta, että 2,5 tunnin jälkeen Vire oli kerrankin väsynyt. 😀

Osmo tuntee päättömän nallenraatonsa nimellä "Pikku-Pete"...

Osmo tuntee päättömän nallenraatonsa nimellä ”Pikku-Pete”…

Eilen treenattiin taas tokoa hallivuorollamme ja Osmokin pääsi töihin. Se olikin taas aivan liekeissä – tehtiin paikallamakuuta lukuunottamatta kaikki voittajaluokan liikkeet läpi. Vire harjoitteli tokon avoimen luokan liikkeitä, joista luoksetulon pysäytys on tällä hetkellä kaikkein heikoimmalla tolalla. Kapulankin likka luovutti kiltisti, vaikka en joka kerralla siitä heti palkannutkaan. 😉


Rati riti ralla…

joulukuu 2, 2012
Venettä nostamassa - vaikkei kuvasta heti uskoisi!

Venettä nostamassa – vaikkei kuvasta heti uskoisi!

…tuli talvihalla! Tällä hetkellä Espoossa paukkuu -16 pakkanen. Ulkoiltiin päivä mökillä ja nostettiin vene talviteloille. Hyvissä ajoin, kuten aina! 😉 Koirat saivat paahtaa auratuilla metsäteillä ja pehmeän pakkaslumen peittämillä pelloilla sydämensä kyllyydestä. Ne ottivatkin ekasta kunnon talvilenkistä kaiken ilon irti.

Hei kuuraparta!

Hei kuuraparta!

Keskiviikkona nyrjäytin nilkkani pelatessani välituntivalvonnassa lämpimikseni jalkapalloa. Selvästikään tällaisen vanhan kehäraakin ei pitäisi lähteä kilpasille kuudesluokkalaisten poikien kanssa! Seurauksena oli siis nyrjähdys ja tosi kipeä nilkka, mistä seurasi tavallista tiukempi hihnakuri lenkeillä, mistä taas seurasi normaalia selvästi siivommin käyttäytyvät koirat! 🙂

Taika on vain ja ainoastaan se, että ohjaajan pitää OIKEASTI tarkoittaa sitä, mitä koirilta vaatii. Kun vetäminen ja hötkyily ei kertakaikkiaan käynyt päinsä nilkan ja liukkaan kelin vuoksi, tuli kielto ilmeisen paljon uskottavammin, kuin normaalisti, jolloin tuskin huomaan hihnassa vetämistä ja huomautan siitä lähinnä tavan vuoksi. Kyllä nuo elukat huomaavat, milloin on tosi kyseessä.

Tässä vielä pari hupsua pätkää tältä päivältä. Osmo sai kuntoilla ihan oikeasti, kun pellolla lunta oli joissain paikoissa sen naamaan saakka.

Viren kanssa testailin ”eteenmenon” maahanmeno-osuutta ilman varsinaista eteenmenoa. Itse liikkeeseen en viitsi maahanmenoa yhdistää, koska Vire on kova tyttö ennakoimaan ja arvailemaan, mitä milloinkin tapahtuu. Tässä pätkässä vauhtia eikä välimatkaakaan ollut vielä kauheasti, mutta hyvin näytti likka muistavan, mitä ”maahan” tarkoittaa.

Mökiltä Virveli löysi vanhan narupallonsa ja piti sen kanssa omat, pienet terassibileet. Jotka anturanpohjaan tarttunut lumikokkare tosin törkeästi keskeytti.

Kolmen päivän päästä koittaa pitkä itsepäisyysviikonloppu, jolloin luvassa on jälleen metsäilyä Porkkalassa, mutta myös kaupunkiretkeilyä.


Rytinällä arkeen

elokuu 11, 2012

Odotettavissa koirille: työpäiviä löhöilyn merkeissä

Kun ihmiset ovat töissä, Virveli valloittaa parisängyn.

Kesäloma alkaa olla lusittu. Töihinpaluu itsessään on taas ihan kivaa, mutta sen sivutuote eli treeniajan selvä väheneminen on harmillista. Saapa nähdä, kuinka lähes 7/24 -seuranpitäjään tottuneet koirat suhtautuvat arjen alkamiseen. Edellisten vuosien kokemuksella uskon, että tyypit osaavat ottaa vapaista sohvapaikoista ja lisääntyvästä löhöilyajasta kaiken ilon irti, ollakseen entistäkin sähäkämpinä ja energisempinä valmiina päivän treeneihin HETI, kun mamma tulee rättiväsyneenä töistä kotiin.

Toivottavasti hyvä työfiilis seuraa raunioradalta myös kouluun! Kuva: Petra Murtonen

Rauniorata on laitettu upeaan, uuteen uskoon. Uusia piiloja on vaikka millä mitalla ja aluetta on paitsi suurennettu, myös muokattu vaikeammaksi, monipuolisemmaksi ja muuntelukelpoisemmaksi. Radalla on siis taas paljon kiinnostavia haasteita tarjolla myös Osmon kaltaisille vanhoille konkareille. Maastossa Osmolle on ollut haastavaa ilmaista maalihenkilöitä, jotka eivät ole varsinaisesti piilossa, siis mustikanpoimijoita tai kävelijöitä. Viimeksi Osmo haukkui hienosti seisoskelevat ja hitaasti liikkuvat figut, mutta reipasta vauhtia koirasta poispäin kävelevä Tiina ei Osmon mielestä figuksi kelvannutkaan. Jonkinlaisena selityksenä voi pitää sitä, että Tiina on toisena kouluttajana usein peesarina ja toisaalta todella tuttu tyyppi Osmolle. Joka tapauksessa liikkuvia figuja treenataan näköjään lisää.

”Täs ois tää sun tunnaripalikka.”

Alkuviikosta kävimme Jaanan ja Haukan kanssa treenaamassa Kauklahden kentällä. Teemana oli ampuminen ja Virvelillä myös pk-esteet. Välissä Osmo teki varsin pätevän setin tokon VOI-liikkeitä. Tunnari tosin meni ihan pieleen, mahdollisesti ”vieraiden” palikoiden huolimattoman käsittelyn seurauksena. Myös oman palikan pitää olla mahdollisimman uusi, koska vaikeinta Osmikselle on uskoa, että vain kerran mamman kädessä käynyt palikka on ihan oikeasti se oikea. Tokalla kerralla koira on aivan eri tavalla sataprosenttisen varma oikeasta palikasta – onhan se ollut sillä itselläänkin jo kerran suussa. Nyt siis palikoita kuluu.

Hmm… Nenällähän se oma palikka etsitään eikä silmillä. Tosin Törppö ei etsinyt vaan harjoitteli pelkkää palikan pitämistä. Poseeraamista pitäisi myös treenata! 😉

Lisäpalikoiden lisäksi mamma tarvitsisi lisähermoja. Viimeksi eilen meinasin tehdä snautserista kintaat, kun se oli niin käsittämättömän ärsyttävä ja epäkuuliainen lenkillä ja sitten vielä raivostuttavan sinnikäs räksyttäjä jättäessäni sen kiinni puuhun ja ottaessani Virvelin kanssa muutamia tottisliikkeitä kentällä. Toisaalta tosikko suhtautui yhtä tosissaan myös omaan treenivuoroonsa, jolloin se teki into piukalla hommia ja ajoittain jopa ihan oikein!

Vaan osaa se Virvelikin koetella mamman hermoja, joskus jopa hirveästi! Maanantaina sienimetsällä erittäin riistaviettinen Virveli pysyi vaihteeksi mukavasti lähettyvilläni, mutta kuinka ollakaan, lähettyvillä oli myös hirvenvasa emoineen.

Team TTT eli Törppö, Tuuli ja Tosikko

Havahduin kanttarelli-mättäältä kummaan rytinään ja näin, kun hirvenvasa loikki hitaasti ja hädissään ölisten vain parinkymmenen metrin päästä ohitseni – perässään yhtä hitaasti loikkiva Virveli! Koira ei siis jostain syystä vetänyt normaalia saalistuskiitolaukkaansa, vaan poukkoili varsin rauhallisesti ellei peräti leikkisästi vasan perässä, vaikka olisi saanut elukan tosi helposti kiinni. Ja kas, muutaman sekunnin päästä Törppö juoksikin jo takaisin, perässään jättimäinen emohirvi! 😀 Harmi ettei ollut kameraa, sillä pätkä olisi kuulunut ehdottomasti hassujen kotivideoiden parhaisiin paloihin!