Lämpöaalloilla

Touko 19, 2010

Osmo osallistuu pihatalkoisiin pilkkomalla puita

Kesä ja lämpö ovat täällä! Viime viikon rauniotreeneissä vierähti taas yhteentoista asti illalla, mutta onneksi seuraavana päivänä oli lomaa. Osmolla oli kolme maalihenkilöä, joista yksi kaivossa, yksi ”käärmekasan” alla ja yksi arkussa, jonka ympärillä on läjittäin autonrenkaita ja tiiliä.

Kuumasta ilmasta huolimatta poitsu jaksoi ihan hienosti ja haukkui kaikki ”uhrit” esiin. Arkkupiilo meiltä meni ekalla kierroksella ohi, mutta palasimme lopuksi taloille, jotka olivat jääneet vähemmälle huomiolle. Sain hiukan auttaa Osmoa, joka koetti viilettää inhojen autonrenkaiden yli niin nopeasti, kuin taisi. Lopulta se tarkensi arkun päällä seisten ja haukkui, että ”tuolla se on!”. Treenien jälkeen kotona odottivat Marianne ja Hohto-rotikka, jotka viettivät pari päivää seuranamme ja jatkoivat sitten rotikkaleirille. Kyllä olikin taas mukava nähdä vanhoja ystäviä!

Torstain hakutreeneissä keskityttiin pistoihin, jotka sujuivat tyylikkäästi, eli jokainen piileskelijä löytyi yhdellä lähetyksellä ja ilmaisuhaukku raikui varmasti. Tällä viikolla jatketaan samalla tavalla. Vielä, kun saamme tyhjät pistot kuntoon ja koira alkaa kestää myös satunnaista palkkaamattomuutta, voimme lähteä kokeilemaan HK1-koulutustunnusta!

Talviturkki on heitetty!

Jälkitreenejä tehtiin viikonloppuna, ensin Hullujen Lehmien kanssa Siikajärvellä. Mari oli tehnyt tilaukseni mukaan pidemmän jäljen, mutta maasto oli karmean vaikeaa risukkoa. Liina sotkeutui monta kertaa puihin ja risuihin ja emäntä kiroili ja kompuroi kaukana koiran jäljessä. Muutama keppi ehdittiin kuitenkin poimia ja jäljellä koira pysyi ilmeisen hyvin (ainakin merkatut kulmat ja jäljen loppu löytyivät). Eipä tuosta kuitenkaan mikään voittajafiilis jäänyt, paitsi tietysti Osmolle! 😉

"Isi" antoi jätskiä!

Sunnuntaina tein vihdoin hieman pihahommia ja imuroin ja pesin auton. Illalla ajoimme vielä mökille Porkkalaan, jossa Osmis heitti talviturkin ja sai herkutella isännän jätskin jämillä. Tein lyhyehkön jäljen edellispäivää helpompaan maastoon ja Osmo ajoi sen hyvin. Silti yksi keppi kuudesta jäi metsään. Koiralla on tosi kiire eteenpäin eikä se aina ehdi tai malta tarkentaa kepeillä, vaikka ainoa (ja huippuhyvä) palkka jäljellä tuleekin kepeiltä. Mitä ilmeisimmin itse jäljen ajaminen on Osmosta tosi palkitsevaa!

Lopuksi vielä lyhyet terveysuutiset: Osmon korvaa käytiin maanantaina näyttämässä lekurilla, mutta tulehdusta ei löytynyt. Vinkaisu yhtä kohtaa painaessa johtui luultavasti jostain ulkoisesta traumasta, kuten päin puuta tai toista koiraa juoksemisesta. Lisäksi sain viimein varattua hauvelille kastrointiajan (isännän suostumuksella tietysti). Eiköhän elämä ala naishuolienkin osalta kohta helpottaa…

Mainokset

Jälkijuttuja ja korvapulmia

Touko 12, 2010

Kyllä kannatti mennä vielä sunnuntaina Halkolammelle esine- ja jälkitreeneihin! Esineruudussa Osmo ei ollut ihan yhtä innoissaan, kuin joskus, mutta teki työnsä ihan kiitettävästi. Muutama ylimääräinen lähetys tarvittiin, mutta lopulta (ja luultavasti 5 min sisällä) kaikki kolme vierasta esinettä (hanska, lompakko ja pieni pehmolelu) oli tuotu mammalle.

Mari käveli meille myös helpon kaudenaloitusjäljen. Jälki oli helppo ja koiralle erittäin motivoiva, koska keppejä oli melko tiheässä. Osmo olikin aivan fiiliksissä ja nosti hienosti kaikki viisi keppiä. Nyt ei muuta, kuin pidentämään jälkeä!

Eilen Osmo yllätti minut vinkaisemalla, kun silitin sitä vähän painokkaammin korvan päältä. Kokeilin kohtaa vielä uudestaankin ja joku siinä korvassa nyt on kipeänä. Seurailen tilannetta ja tilaan lääkäriajan, jos tulehdus (?) ei mene itsekseen ohi.   

Tänään saamme vieraita Kyröskoskelta. Osmon kanssa käymme toki normaaliin tapaan raunioilla ja huomenna metsässä ”ukkoja” etsimässä, mutta on ihanaa saada viettää treenien välilläkin aikaa loistoseurassa! 😀


Maisemat vaihtelevat

Touko 8, 2010
Blogi saa taas korvata treenipäiväkirjan, koska kulunut viikko on ollut täynnä toimintaa. Maanantaina pidin tottistreenit, joiden aiheena oli BH-kaavio. Kyllä oli ihmisillä pällisteltävää, kun meidän akkalauma marssi peräkanaa Ikean parkkipaikalla, teki oikeaoppisen teräviä käännöksiä, pysähteli, juoksi ja käveli hitaasti… Ja kaikki tämä siis aluksi ilman koiria! 😀 Osmokin sai tehdä yhden kaavion sekä jättävät liikkeet ja olikin mukavan kärppänä mukana menossa.

Lumo-lappalaisen kanssa käytiin Petikossa metsälenkillä

Keskiviikkona raunioryhmämme vieraili HePeKon radalla Herttoniemessä. Osmo on melko varma suorittaja ja teki nytkin työnsä erinomaisesti, vaikka vieraammalla radalla oltiin. Ohjaaja tarvitsisi lisää itsevarmuutta ja päätöksentekokykyä etenkin etsintäsuunnitelmavaiheessa. Treeneissä vierähti koko ilta ja nukkumaan ehdin vasta puolenyön jälkeen, minkä kyllä huomasi seuraavana päivänä duunissa…

Torstaina oli pelastushakutreenit Niipperissä. Koska meillä oli Osmon kanssa ns. pitkä vuoro, pääsimme kokeilemaan kolmen hehtaarin loppukoealuetta. Alueen reunat oli merkitty, mutta silti suunnistaminen minulle täysin uudella alueella oli välillä hankalaa. Myös etsintäsuunnitelmani meni uusiksi tuulen kääntyillessä yllättävästi. Osmis jaksoi yllättävän hyvin ison alueen, vaikka olikin lopuksi selvästi väsynyt. Tärkeintä on tietysti se, että hauvan nenä pelasi ja kaikki maalihenkilöt löytyivät puolessa tunnissa. Jokaisen löydön jälkeen osasin myös sijoittaa meidät kartalle – edes suurin piirtein. Mamma sai kotiläksyksi lisää suunnistustreeniä ja Osmo maalihenkilötreeniä. Se oli nimittäin tallonut maalihenkilöä ja yrittänyt ”kaivaa” tätä pressun alta esiin.  

Treenien lisäksi olemme ulkoilleet vaihtelevissa olosuhteissa ja monen kaverin kanssa. Maanantain treenien jälkeen kävimme hihnalenkillä Jonnan ja airedalenterrieri Artun kanssa. Pojille tuli viime viikon lenkillä vähän riitaa, joten nyt oltiin koko ajan hihnassa. Homma sujuikin tällä kertaa hienosti. Äijät selvästi välttelivät katsekontaktia, joka viime kerralla sai tunteet leimahtamaan. Yhdellä sadetakkilenkillä ihmettelin keskuspuistoa suunnistuskartan ja kompassin kanssa. Osmo rupesi kyllä marisemaan aina, kun emäntä jäi liian pitkäksi aikaa tarkistamaan suuntaa.

Tänään oltiin ensin Petran ja Lumon kanssa Petikossa 5 kilometrin aamulenkillä ja sitten ajettiin Oittaalle ratatalkoisiin. Nyt lepäillään kotona ja nautitaan siitä tiedosta, että mamman kesäloma alkaa jo neljän viikon päästä. 😀 Sitten sitä vasta ehtiikin treenata!


Palauttavia treenejä ja rakastumisen tuskaa

Touko 1, 2010

Tämän viikon treeneissä Osmo on saanut jälleen maalihenkilöt reagoimaan haukkuunsa ja antamaan huippuhyviä nameja. Tällainen palauttava harjoitus on tarpeen kahden koesuorituksen eli yhteensä kuuden reagoimattoman maalihenkilön jälkeen. Raunioilla myös ammuttiin (seuraamisen aikana, ei ongelmia) ja pidettiin melut päällä (ei ongelmia). Maastossa aion alkaa treenata Osmon kanssa myös pistoja, koska yhtäkkiä päässäni heräsi ajatus, että voisimmehan osallistua hakukokeeseen myös pk-puolella!

Ensi viikonloppuna on muuten EPK:n järjestämä hakukoe, jonka kaikissa luokissa olisi vielä hyvin tilaa. Eli mikäli joku bloginlukija vasta harkitsee hakukokeisiin ilmoittautumista, niin ensi viikonloppuna pääsisi Nurmijärvelle kisaamaan! Harmi, ettei meistä ole vielä hakukokeisiin, koska niitä pistoja ei tosiaan olla harjoiteltu yhtään! 

Vappuheila löytyi!

Tänään kävimme lenkkeilemässä keskuspuiston poluilla Saaran ja Fridan kanssa. Likat ovat ahkeria treenaajia ja seurakavereita Espystä ja EPK:sta. Seuraavaksi lenkiksi sovimme suunnistustreenin keskuspuiston kiintorasteille. Toivottavasti yhteispalvelupisteissä on vielä karttoja jäljellä!

Meikäläisen energia kului tänään tyystin umpirakastuneen hormonihirviön komentamiseen. Frida oli Osmon mielestä kertakaikkisen vastustamaton nainen. Nylkytyksestä ei tullut loppua, koska Frida ei nuorena ja lempeäluonteisena saanut ärjäistyä tarpeeksi uskottavasti Osmoa kimpustaan. Vain hihnaan laittaminen tai emännän ärinä saivat pojan hetkittäin alas Fridan selästä. Taas tuli mieleen vapauttaa Osmo-raukka himojensa vallasta viemällä se kastroitavaksi… Vaan kun ei meinaa ehtiä tehdä mitään muitakaan hoidettavia asioita!

 

"Odota, oi ihana Frida!"