Merellä ja maalla

Laivakoira Osmo ja pilvenhattarat

Helteistä heinäkuuta vietetään taas mökillä, uiden, jäljestäen, veneillen ja metsässä juoksennellen. Kanttarelleja on löytynyt muutamaan kastikkeeseen, mustikoita olisi niin paljon, kuin jaksaisi poimia. Jälkihommat ovat menneet molempien piskien kanssa tosi kivasti. Virvelikin bongailee jälkikepit jo jokseenkin varmasti ilman apuja.

Virveli veneilee jo tottuneesti

Joka päivä ollaan myös uitu. Koirat ovat niin hulluina ostamaani kelluvaan fresbee-leluun, että välillä pitää ottaa vuorot, jotta Virekin saa tuoda lelun rantaan ilman Osmon väliintuloa. Toistaiseksi Vire vielä luopuu niin leluistaan kuin kepeistäänkin vain, kun Osmis tulee viereen kyyläämään. Luita Osmolla ei sentään ole pokkaa mennä pikkusysteriltä varastamaan.

Tänään menen ekoihin hakutreeneihin sitten riisenileirin. Leirillä opittua testataan nyt siis ilman Ilonan ohjausta ja aion onnistua! 😀

Advertisement

Riisenileirin antia

Vikalla piilolla analysoitiin treeniä ja saatiin palautetta

Olimme Virvelin kanssa riisenileirillä Laitilassa lauantaista torstaihin. Pete oli Osmon kanssa kotona ja mökillä. Leirillä olimme Ilona Erhiön hakuryhmässä, johon olin toivonutkin pääseväni. Ilona on suorapuheinen kouluttaja ja alkuun oma epävarmuuteni suorastaan puhkesi kukkaan hänen täysin aiheellisesta, mutta hieman tiukempaan sävyyn annetusta palautteestaan. Epävarmana keskittymiskykyni huononi entisestäänkin ja sitten mokia ja sähläämistä sattui vielä enemmän. Onneksi sain psyykattua itseni takaisin oppimistaajuudelle ennen seuraavia treenejä. Hakuhommiin en nimittäin Ilonaa parempaa kouluttajaa olisi voinut saada!

Innokas leiriläinen odottelee treeneihin lähtöä

Tässä listausta itselleni siitä, mihin minun ja treeniryhmäni on kiinnitettävä huomiota:

1. OHJAAJAN TOIMINTA RADALLA

• Lähetyksessä kävely valmiiksi katsottua linjaa pitkin suoraan piston suuntaan, sitten pysähdys ja rauhallinen lähetys
• Lähetys: hihna irti ja vasempaan käteen, oikealla lähetys koiran posken vierestä. Katse seuraa koiraa, hihnan kanssa ei säädetä mitään!
• Kun koira lähtee hyvin, ohjaaja jatkaa keskilinjan suuntaisesti koiraa tarkkaillen. Kun koira on piilolla, ohjaaja juoksee sinne.
• Seuraava lähetyspaikka ja lähetyslinja katsottava valmiiksi ennen, kuin koira kutsutaan keskilinjalle.

2. OHJAAJAN KESKITTYMINEN

• Keskittyminen ennen omaa vuoroa autolla ja koiraa lämmitellessä
• Oikeiden tavaroiden pitäminen mukana ja tallessa (!!!)
• Radalle aina mukaan myös koiran vesipullo ja loppulelu
• Maalihenkilönä keskittyminen ohjeistukseen ja kysyminen heti, jos jotain menee ohi

3. KOIRA

• Ilmaisuja treenattava hihnassa, jotta Vire ei ala ryömiä kohti maalihenkilöä haukkuessaan, mitä tapahtuu tällä hetkellä
• Palkka sinne, missä koiran toivotaan olevan = kaukana maalihenkilöstä. Purkki tai lelu heitetään koiran ohi (ei yli) ja maalihenkilö menee avaamaan purkin kyseiseen paikkaan
• Haltuunottoja treenataan maalihenkilöiltä poistuttaessa esim. niin, että maalihenkilö pitää koiraa kiinni, ohjaaja palaa keskilinjalle ja kutsuu koiran. Treenikaverit voivat toimia varmistuksena, mikäli koira yrittää pinkoa muualle, kuin ohjaajan luo
• Kaikkeen innostusnapsimiseen (kotiintulot, maalihenkilöiden kanssa intoilu) NOLLATOLERANSSI!!!

Päiväunet maittoivat Virvelille teltassa...

Sekä minulle, että Virvelille leiri oli todella opettavainen ja hauska kokemus. Päivittäisen treenisession jälkeen kävin syömässä ja sitten lenkkeiltiin, uitiin ja vain oleiltiin teltalla tai muiden leiriläisten kanssa ennen iltapalaa ja iltaohjelmaa. Vire käyttäytyi hienosti lukuun ottamatta ekoja treenejä (maalimieskäytös ja yleinen kurittomuus) ja autossa odottelua treenipaikoilla. Välillä Vire hiljeni vain sillä, että ajoin auton kauemmas tapahtumien keskiöstä tai peitin sen niin, ettei Vire nähnyt ulos. Välillä se ei hiljentynyt näilläkään toimenpiteillä.

Kun Osmo on naapurikopissa, Vire odottaa hiljaa autossa. Samoin se odottaa hiljaa yksin autossa, jos en ole treeneissä, vaan käyn esim. kaupassa. Ensi töikseni aion hankkia kunnollisen peitteen auton päälle, jotta sekä minua että varmaan koiraakin hermostuttava pyyhkeiden ja kankaiden kanssa pelaaminen voi loppua auton luona.

... tai taivasalla omassa leirissä

Myös teltan luona Vire odotti pitkiäkin aikoja yksin rauhassa makoillen tai istuskellen, mihin olin tosi tyytyväinen.

Kotiintulon kunniaksi Virveli aloitti vihdoin eilen ekat juoksunsa. Kuriton kakara on siis nyt todellinen bitch!

Pieni laumavaellus

Sateen jälkeen

Saimme viimein toteutettua pienen laumavaelluksen. Suunnitelmissa oli kahden yön retki Helvetinjärven kansallispuistossa, mutta

Pitkospuilla

isännän erävarusteet eivät olleetkaan ihan ajan tasalla. Rankkasateen kasteltua koko lauman ja Peten lenkkarin hajottua lopullisesti olikin parempi jatkaa toiseksi yöksi autolle ja edelleen yötä myöten kotiin. Vaellustunnelmaan pääsimme joka tapauksessa. Nautimme uljaista maisemista, suopursun tuoksusta, kuikan huudoista, sateen kohinasta, ukkosen jyrähtelystä, hyttysten ininästä (onneksi myrkyt toimivat) ja trangialla laitetun aterian maittavuudesta.

Helvetinjärven kuuluisin maisema lienee jääkauden lopulla muotoutunut rotkojärvien ketju ja lähes pystysuorien kallioiden välissä oleva kuilu, Helvetinkolu. Näköalapaikalle menevällä n. 4,5 km reitillä oli sen verran muitakin kulkijoita, että koirat pysyivät hihnassa. Kuilulta lähdimme jatkamaan pienempää polkua pitkin kohti Luomajärveä ja Koveroa ja nyt Törppö ja Tosikko saivat juosta vapaina. Molemmat pysyivät koko retken ajan näköetäisyydellä ja tarvittaessa pysähtyivät tai tulivat luo käskystä. Pelkästään eilisen aikana kävelimme reilut 12 km.

Raikasta juomavettä

Menomatkalla kävimme siskoni perheen luona Ylöjärvellä. Koska paluu tapahtui öiseen aikaan, jäivät muut Pirkanmaan kyläpaikat tällä kertaa käymättä. Paluumatkalla koirat nukkuivat ja me naureskelimme nolosti päättyneelle kaupunkilaislauman erävaellukselle. Koirat olivat kyllä todella säälittävä näky värjötellessään ihmeissään ja läpimärkinä kuusen alla kaatosateen pauhatessa ympärillä.  Ja se vasta säälittävää olikin, kun likomärän lenkkitossun pohja pysyi autolle tullessamme kiinni enää kuminauhan avulla! Uudestaan!

Ai niin, Viren lonkkien ja kyynärpäiden viralliset lausunnot saapuivat Kennelliitosta: Lonkat A/A ja kyynärät 0/0 ! Täydellistä, hieno, pieni elukka! 😀

Kesäkuulumisia

Nuuksiossa ennen kesäkampauksia

Aika on kulunut mökillä uiden, ulkoillen ja lueskellen, eikä tietokoneen ääreen tee mieli istahtaa ollenkaan. Nyt pihalla on niin kuuma, että sisähommatkin kelpaavat vaihteeksi. Siispä naputtelen pientä päivitystä kesän tapahtumista.

Hauvat kävivät rokotuksissa ja samalla reissulla Viren lonkat ja kyynärät kuvattiin. Viralliset lausunnot saapuvat Kennelliitosta tuonnempana, mutta hyvältä tytön nivelet näyttivät ainakin näin maallikon silmin.

  Kyynärpäät lähtivät puhtaina nollina, eli oman eläinlääkärimme alustavan arvion mukaan täysin terveinä.

Mitä tiiviimmin nivel asettuu nivelmaljaansa, sen parempi se on. Lonkista vasemmassa (kuvassa oikea) on hieman enemmän väljyyttä, joten sen arvosana saattaa olla B. Oikea lonkka on mitä todennäköisimmin A.

Tässä oleva lonkkakuva oli Kennelliittoon lähetettyä huonompi ja sain sen siksi itselleni. Kyynärkuvat nappasin digikamerallani eläinlääkärin valotaululta. Ekoja juoksujansa neiti tekee edelleen minkä kerkiää, toisin sanoen merkkailee jopa jalkaa nostaen ja käyttäytyy toisinaan todella veemäisesti. Vaan vieläkin niitä odotellaan. Pete on kommentoinut, että mahtaako jätkämäinen tapaus olla narttu ensinkään…

Saariretkelle lähtivät mukaan myös Minna ja Dino

Eläinlääkärireissun jälkeen on taas treenattu, mökillä aika paljon jälkeä ja kerran viikossa hakua Espyn treeniryhmässä. Mökillä aamulenkkirutiinit ovat ennallaan, eli siellä tulee harjoiteltua myös esine-etsintää päivittäin. Kovasti likka ehdottelee hihnalenkeilläkin milloin minkäkin maassa lojuvan lippalakin ”löytämistä”, mistä kehun koiraa aina vuolaasti. Luovutuksessa on paljon työsarkaa. Etenkin yksi muinoin maasta löytynyt tutti on Virvelin mielestä IHANA löydettävä ja sitä se jää poikkeuksetta natustelemaan itsekseen.

Vesieliöitä kuvattuna Porkkalan saaristossa

Tottiksia ollaan tehty aina välillä, lähinnä iltamuonituksen yhteydessä. Kateus on kova sana koiran motivoinnissa. Kun toinen koira saa tottistella mamin kanssa, on toinen kateudesta vihreä ja oman vuoronsa koittaessa täysillä mukana. Eilen poikkesin iltalenkillä läheiselle hiekkakentälle ja otin kuivanappulapalkalla molemmille pienet tottissessiot hyvällä menestyksellä. Totesin, että Viren BH-liikkeistä puuttuu oikeastaan enää paikallamakuu. Tietysti palkkaustakin pitää pystyä harventamaan, ennen kuin kokeeseen on asiaa.

Isonenä-Osmo

Osmon kanssa olisi mukava ilmoittautua taas johonkin tokokisaan ja sitä silmälläpitäen olenkin kertaillut taas ruutua, kaukokäskyjä ja luoksetulon pysäytyksiä. Osmiksessa on potentiaalia, mutta se tarvitsisi jonkun säntillisemmän ja suunnitelmallisemman treenaajan, kuin sen huithapeli emäntä. Ei voi kuin ihmetellä, että tällä tyylillä on edetty näinkin pitkälle tuossa pilkunviilaamisen kuningaslajissa! 😉

Tiivistä tunnelmaa teltassa

Porkkalassa kävimme myös pienellä telttaretkellä saaristossa. Ajatuksena olisi lähteä vielä hieman pidemmälle laumavaellukselle tämän kesän aikana, mutta saapa nähdä, kuinka ehdimme. Rento kesäollottelu kun vie niin kovin paljon aikaa!