Tyyntä ja myrskyä

joulukuu 28, 2011

Pukki toi Virvelille mahtavan pitkäsäärisen, kumipallonaamaisen apinan

Joulua vietettiin leppoisasti kotona lötkötellen ja pitkistä metsälenkeistä nauttien. Aattona käytiin myös syömässä Peten vanhemmilla. Pieneen olohuoneeseen mahtui sopuisasti viisi ihmistä ja kolme koiraa. Kotona Virveli ja Osmis saivat avata pakettinsa ja etenkin nuorimmaisen riemua uudesta lelustansa oli hulvatonta seurata.

Osmolle uusikin nalle kelpasi, mutta vanhaa, naamatonta lelunraatoaan se ei hylännyt

Ylimääräisiä possunkorvia ja luomukinkun läskireunojakin hauvat saivat joulun kunniaksi.

Tapaninpäivänä tunnelmoitiin kynttilänvalossa, koska myrsky oli kaatanut puita sähkölinjojen päälle ja koko kylä oli pimeänä. Myrskytuulen keskellä käytiin tietysti lenkkeilemässä ja ihmettelemässä tuttujen metsäreittien muodonmuutosta myrskyn kourissa. Havut tuoksuivat ja runkojen yli sai hyppiä

Myrskyn keskelläkin laumamme loisti joulun valoa!

tavallista

enemmän. Otsalamput olivat tarpeen paitsi metsän keskellä, myös ulkoilureiteillä, jotka olivat kaikki pimeinä. Onneksi on hyvät heijastinliivit ja lamput koirillakin, muuten etenkin Virveliä olisi mahdoton havaita. Tiernapoikien hengessä Virvelin omaksi joululauluksi on valittu ”hoo jos minä olen musta, olen minä kaikista riskialttein”.

Virkku ja suopursuntuoksuinen tapaninpäivä

Kävimme koko lauman voimin lenkkeilemässä myös Nuuksiossa Syvä Antiaksella ja Iso Antiaksella. Autolla sai pujotella taas kaatuneiden runkojen ohi ja roikkuvien sähkölankojen alta. Sulien metsälampien aallokko oli kyllä ennennäkemättömän korkea.

Osmo ja ennen niin tyyni metsälampi

Myös seuraavana päivänä ihmeteltiin myrskyn jälkiä, tällä kertaa mökillä Porkkalassa. Koska sähköt olivat sieltä edelleen poikki eikä sen vuoksi vettäkään saatu, tyydyimme tarkistamaan tontin ja korjailemaan pressut veneen päältä, käymään kunnon lenkillä ja palaamaan kotiin.

Porkkalassa vesi oli korkealla

Osmo bongasi lenkillä jonkin eläimen kakat ja pyöriskeli niissä oikein antaumuksella. Ja koska vettä ei muuten ollut saatavilla, saivat koirat luvan hakea pari kertaa keppiä hyisestä merestä. Intoa puhkuen molemmat uivat eikä loppua olisi tullut, jos emäntä ei olisi viheltänyt peliä poikki. Jo on aikoihin eletty, kun joululoman ohjelmassa on uintia luonnonvesissä! Kotona pesin Osmon vielä lämpimällä vedellä ja shamppoolla, sillä kakanhaju ei kylmäpesussa tietenkään kokonaan lähtenyt.

Kuvaa varten "paikoillaan". Vasemmalta Osmo, Iksu, Vire ja Kuisma

Kyläilemäänkin olemme ehtineet. Aatonaattona käytiin kummipoikamme Kuisman kotona. Kuisma ja isoveljensä Iivana olivat tietysti ennen joulua varsin riehakkaalla tuulella. Jopa Virveli käyttäytyi rauhallisemmin, kuin pikkujätkät! 😉 Vire on kyllä tosi kiva ja kärsivällinen lasten kanssa. Se tuo väsymättä lelua takaisin heittäjille eikä hämmenny yhtään yllättävistäkään halauksista tai kiljuvien lapsukaisten juoksukilpailuista. Jopa matalalle jakkaralle olohuoneen nurkkaan jätetyt ”tontun” piparit se jätti rauhaan, kun kerran kiellettiin ottamasta. Hieno likka! 😀 Huomenna on luvassa lisää pikkulapsivieraita, kun siskontytöt tulevat kylään meille.


Rakas Joulupukki…

joulukuu 24, 2011

Rakas Joulupukki,

Olemme olleet kaikki aika kilttejä.

Virveli on ollut rauhassa kotona silloinkin, kun mamma on ollut pitkiä päiviä töissä.

Virveli pysyy metsälenkeillä kuulolla ja tekee innokkaasti sekä tottista, että hakua.

Osmo on ohittanut arkkivihollisensakin hiljaa, vaikka sen tekisi selvästi aina mieli hiukan isotella.

Osmo on kiltti potilas ja suostuu käyttämään aika noloa sukkaa ja tossua takajalassaan, jonka varpaassa on pipi.

Mamma on käynyt pitkillä metsälenkeillä meidän kanssa, vaikka on ollut ihan kauhean kiireinen.

Isäntä on auttanut mammaa kävelyttämällä ja ruokkimalla meitä silloin, kun on ollut illallakin töissä.

Osmo toivoo Joulupukilta paljon herkkuja, koska ruokahalu on mahtava. Herkuksi käy melkein kaikki. Kahdesti päivässä herkuksi käy jopa antibiootti, joka määrättiin varvasvamman takia. Pipi on onneksi varpaan päällä eikä vaikuta mitenkään Osmon liikkumiseen. Sukka sen sijaan on nolo ja tyhmä ja se vaikuttaa Osmon liikkumiseenkin.

Virveli toivoo Joulupukilta leluja. Treeneihin patukoita ja palloja ja kotiin jonkun kivan riepoteltavan pehmolelun, mitä isompi, sen parempi. Kirpparilta ostettukin käy, koska lelu ei luultavasti kestä kovin pitkään. Ja herkkuja myös, jos Osmokin saa!

Mamma toivoo aikaa, herkkuja, hyvää kirjaa ja verkkareita.

Isäntä toivoo kilttejä koiria ja leppoisaa aikaa kotosalla.

Kaikille yhteiseksi toivomme mukavia metsälenkkejä ja mammalle ja koirille erikseen vielä TOSI pitkiä metsälenkkejä. Muutama iloinen treenituokiokin olisi kiva lisä pukinkonttiin.

Kaikille kavereille toivomme yhdessäoloa ja pitkiä lenkkejä.

Aatonaattona käytiin leikkimässä kummipoika Kuisman ja isoveli Iivanan kanssa

RAUHALLISTA JA ILOISTA JOULUA!

Terveisin Osmo & Vire sekä mamma & isäntä

Kauanko tässä pitää vielä poseerata?!