Osmo ja tunnaripalikan arvoitus

tammikuu 26, 2013

Tällä viikolla avattiin hiihtokausi.

Tällä viikolla avattiin hiihtokausi.

Osmariinin epävarmuus ja hutilointi tunnarin kanssa jatkuu. Olen nyt vaihtanut kaikki palikat uusiin jokaista harjoitusta varten, koska koira etsii herkästi omaa hajuaan tai mamman hajulla kunnolla kyllästettyä vanhaa palikkaa. Kotioloissa myös kerran kädessäni käynyt palikka löytyy, kun muut palikat ovat ”hajuttomia” ja mamma hoitaa palikoiden viemisen koiran odottaessa. Mutta heti, kun pakkaa sotketaan ”liikkeenohjaajalla”, joka siis myös koskee ”vääriin” palikoihin, on Osmo-parka taas aivan kuutamolla, nuuskii sijaistoimintana lattiaa tai alkaa sählätä ja hutiloida epävarmasti.

Metsälenkki mökillä nollaa sopivasti kaikkien aivot.

Metsälenkki mökillä nollaa sopivasti kaikkien aivot.

Meikäläisellä alkaa olla konstit vähissä – en keksi muuta, kuin palata taas kerran taaksepäin niihin treeneihin, jotka onnistuvat. Mutta mikä silloin pari viikkoa sitten oli eri tavalla, kun Osmis teki elämänsä upeimman tunnarin?!? Ehkä keskittyneempi mielentila (eilen tunnari tehtiin heti treenin aluksi, jolloin koira oli turhan kierroksilla) tai fyysinen olotila (eilen koiralla oli takana monta rankkaa hankilenkkiä peräkkäisinä päivinä)? Tärkein juttu olisi tehdä tunnarinaksutteluja päivittäin tai edes vähän useammin, kuin kerran viikossa treenivuorolla… Nyt siis saamaton emäntä lupaa ryhdistäytyä ja ottaa tunnarin tehotreeniin!

IMGP0004Vire oli hallilla aivan liekeissä, hyvällä tavalla siis. Seuraaminen kontakteineen oli juuri sellaista röyhkeän ahnasta, jota olen tavoitellutkin. Tärkeä perusperiaatteeni Viren kanssa on ollut se, että en maanittele tai houkuttele sitä tottiksessa mitenkään, vaan olen itse tylsä ja passiivinen, kunnes koira ottaa kontaktin ja ”ehdottaa” seuraamista. Siihen väliin taikasana ”tottista”, jonka olen yrittänyt yhdistää oikeaan mielentilaan eli lelun tavoitteluun ja palkinnon saamiseen.

Pakkanen on pukeutumis- ...eikun liikkumiskysymys! Törpöllä on kuuma.

Pakkanen on pukeutumis- …eikun liikkumiskysymys! Törpöllä on kuuma.

Vaikka hallin hajut, esineet, muiden reput jne kiinnostavat Virveliä hetken treenien alussa, se ehdottaa nykyisin töiden tekemistä melkein välittömästi, kun olemme sisälle tulleet. Tosi mukavaa oli taas eilen huomata sekin, miten olemattoman merkityksettömiä muut koirat ovat Virelle silloin, kun ollaan töissä. Luottoni siihen kasvaa joka viikko, vaikka pienten narttujen lähellä pidänkin sen edelleen hihnassa – lähinnä oman oikean mielentilani varmistamiseksi.
Päikkärit karitsa-asennossa, kun rötköttämään ei mahdu.

Päikkärit karitsa-asennossa, kun rötköttämään ei mahdu.

Paikallaolossa olin itse piilossa (kuten TOKOn avoimessa luokassa), mutta kävin välillä palkkaamassa hiljaisesta odottamisesta. Hieno Törppö on saanut myös liikkua itsensä tainnoksiin monta kertaa tällä viikolla. Nytkin onnellinen hoopo vetää sikeitä pitkän hiihtolenkin uuvuttamana. 🙂

Mainokset

Nenähommissa

tammikuu 21, 2013

Viimein oikea kaappi löytyi. Kuva: Anne Kuosmanen

Viimein oikea kaappi löytyi. Kuva: Anne Kuosmanen

Eilen pääsimme treenaamassa rakennusetsintää suljetulla koululla. Kumpikin koira teki töitä intoa puhkuen ja vähät välittämättä liukkaista lattioista, pimeistä nurkista tai kolisevista huonekaluista. Ensimmäinen hankalampi tarkennustehtävä sai Osmon hieman turhautumaan ja lopulta se kysyikin ohjaajalta apua, kun sen selvästi näyttämä huone ja sieltä selvästi näyttämä kulma ei vielä riittänytkään. Näytin kaappien alareunoja järjestyksessä, kunnes oikea kaappi löytyi ja koira avasi sen kuonollaan. Toisella kierroksella Osmo oli huippuhyvä eikä tarkennusongelmiakaan ilmennyt.

Virveli estradilla. Kuva: Anne Kuosmanen

Virveli estradilla. Kuva: Anne Kuosmanen

Vire oli kokemattomuuteensa nähden tosi taitava sekin. Kuten Osmokin, myös Vire näytti erittäin selvästi ihmisten sijainnin huoneen tarkkuudella, mutta sillekin tarkennus oli haastavampaa. Etenkin yksi kaappi, joka sijaitsi kellarissa ilmastointikanavaa vastapäisessä nurkassa, tuotti likalle päänvaivaa. Haju virtasi huoneen toiseen kulmaan ilmastointikanavalle ja koira kiipeili huonekaluilla ja kurkotteli ylöspäin varmana siitä, että tyyppi lymyilee jossain ilmastointikanavan uumenissa.

Ruokalassa tarjolla tänään... Anne Kuosmanen! ;)

Ruokalassa tarjolla tänään… Anne Kuosmanen! 😉

Hienoa oli se, että Vire ei alkanut ilmaista kertaakaan pelkkää hajua, vaan jaksoi työstää pitkään hankalaa piiloa, kunnes hienoisella avustuksella (ohjasin koiran nuuskimaan oikeaa kulmaa) se lähestulkoon törmäsi metallikaappissa piileskelevään maalihenkilöön. Vire taisi hämmästyä löytäessään hajunlähteen kaapista, kun kerran haju oli vahvin ihan toisessa päässä huonetta. Näillä pakkasilla rakennustreeni lämpimissä sisätiloissa oli mukavaa vaihtelua metsässä piileskelylle. Koiratkin saivat odottaa vuoroaan tyhjään luokkaan perustamassamme ”koiraparkissa”.
Rakennusetsintää. Kuva: Anne Kuosmanen

Rakennusetsintää. Kuva: Anne Kuosmanen

Löytyi! Kuva: Anne Kuosmanen

Löytyi! Kuva: Anne Kuosmanen

Osmo on päässyt tekemään myös taajamaetsintää ”pitkissä” treeneissä Olarinluomassa. Lea lymyili piilossa ja Juha toimi kartturina. Etsintä tehtiin suurimmaksi osaksi liinassa ja kävelyteitä pitkin. Reilun 45 minuutin etsinnän jälkeen koira nosti nenänsä ylös ja kiskoi liinan perässä roikkuvan ohjaajansa kävelytieltä pöpelikköön. Koiran reaktio oli selvääkin selvempi pitkän ”sunnuntaikävelyvaihteen” jälkeen. Sainpahan kaipaamani todisteen siitä, että Osmo on töissä, vaikka tepsuttelee siivosti kävelyteitä näennäisen välinpitämättömänä.

Vire yritteliäänä... Kuva: Anne Kuosmanen

Vire yritteliäänä… Kuva: Anne Kuosmanen

Paitsi eilen rakennuksessa, Vire on tehnyt tarkennusharjoituksia myös metsässä ja raunioilla. Ilmaisut ovat olleet asialliset (lue: koira ei ole pyrkinyt pussailemaan tai tallomaan maalihenkeä) ja haukkusarjoihin on saatu hiukan lisää pituutta. Ihmeellisintä on, että järjettömästä innosta ja pää viidentenä jalkana juoksemisesta huolimatta koira on ehtinyt pitää myös nenänsä auki. Viimeksi raunioradalla Virvelillä kesti n. 6 sekuntia lähetyksestä ilmaisuhaukkuun, vaikka ”ukko” oli radan kauimmaisessa kulmassa. Että se siitä ”vaikeammasta tarkennettavasta”…


Liukkaat tiet, kantavat hanget

tammikuu 5, 2013
Vauhtia pellolla

Vauhtia pellolla

 

Kevätlukukausi alkaa maanantaina, mutta nyt nautitaan vapaasta viikonlopusta mökillä. Tiet ovat pelkkää jäätä, joten niillä on käveltävä nöyrästi katse maahan luotuna eikä vauhdin hurmasta voi uneksiakaan. Pelloilta sen sijaan suurimmat lumikinokset ovat sulaneet, jolloin tämänpäiväinen pakkanen sai aikaan loistavan hankikannon. Koirat nauttivat selvästi, kun pito tassujen alla parani eikä lumessa tarvinnut kahlata.

Hippa on hitaampi, kun Osmo tekee tiukkoja käännöksiä.

Hippa on hitaampi, kun Osmo tekee tiukkoja käännöksiä.

Osmokin innostui leikkimään harmaahyljettä ja juoksemaan hippasilla vaihteeksi Virveliä karkuun. Yleensä Osmo on se, jota Virveli usuttaa takaa-ajoon ja joka sitten ottaa systerin kiinni vain äristäkseen sille kiukkuisesti… Miellyttävää vaihtelua mökkilenkkeilyyn toi se, että Vire -RiistanKauhu- Törppönen ei lähtenyt kuin kerran riistanhajulle ja silloinkin muutti mielensä jo toisesta ärräpäisestä käskykarjaisusta. 😀

Eilen kävimme taas EsPyläisten hallivuorolla tottistelemassa. Osmon kanssa tein hiukan seuraamisia tiheillä suunnan- ja vauhdinmuutoksilla, luoksetulon pysäytyksiä naksuttimella sekä ruutua kosketusalustan avulla. Nämä kaikki menivät varsin mukavasti.

Harmaahylkeen aloitusasento

Harmaahylkeen aloitusasento

Harmaahylje vol 2

Harmaahylje vol 2

Harmaahylje vol 3

Harmaahylje vol 3

Laura avusti tunnarissa viemällä palikat riviin, kuten kisoissa. Oma palikka oli uusi ja pidin sitä kädessä vain muutamia sekunteja, kuten kisoissakin tekisin. Ekalla kerralla Osmo oli epävarma ja haisteli palikoiden lisäksi pitkään lattiaa, jolloin jouduin uusimaan käskyn. Oman palikan koira onneksi viimein valitsi, jolloin pääsin naksauttamaan ja palkitsemaan sen. Tehtiin saman tien toinen kerta, vieraat palikat olivat samoja, mutta oma vaihdettiin kokonaan uuteen. Taas muutaman sekunnin kädessä pitäminen, minkä jälkeen Laura vei palikat riviin. Lähetin koiran, joka tekikin nyt aivan erinäköisen, hienon ja varman tunnarin! 😀 Osmo haisteli palikat järjestyksessä ja valitsi heti oman. Siitä naksautus ja vapautus jo palautusmatkalta superherkkupalkalle. Eilinen oli ehdottomasti Osmon paras tunnari ikinä! Naksuttelut ja aina uusien palikoiden käyttäminen treeneissä ovat ilmeisesti alkaneet tuottaa tulosta. Näitä lisää!

Isäntä ja Virveli ihmettelevät Osmon showta

Isäntä ja Virveli ihmettelevät Osmon showta

Virveli oli innokas ja tunnollinen, mutta turhankin vauhdikkaalla tuulella. Vauhdista seurasi useita pieniä sähläysmokia, kuten perusasennon omatoimisia ”korjaamisia” pomppimalla ja lisää pomppimista juoksuosuuksien ja täyskäännösten kohdalla. Nämä ovat tosin virheitä, joita tässä vaiheessa treeniä katson läpi sormien. Tärkeintä on vietikäs työskentely ja se, että koiralla on hauskaa. Siinä pyrin toki olemaan tarkkana, että palkkaa ei koskaan tule juuri pomppimisten kohdalla. Hienoa on se, että edes eilisenlaisessa hypermoodissa Vire ei päästä ääntäkään. Monesti riisenit alkavat nimittäin innostuessaan ja vietin noustessa piippailla, vinkua tai peräti haukkua. Vire kesti hyvin myös lukuisia toistoja ja korjauksia esim. maahan-istu -vaihdoissa. Lyhyellä välimatkalla homma toimii, joten vahvistan toistaiseksi niitä naksulla, kunnes välimatkan pidentäminen onnistuu.

Huilitauko auringossa

Huilitauko auringossa

Virveli teki myös tokon avoimen luokan hyppyä, jossa koira käsketään hypyn jälkeen istumaan esteen taakse ja sen jälkeen takaisin esteen yli. Vire on mieltynyt maahanmenoon ja lankesi pitkään välittömästi maihin, kun sanoin minkä tahansa käskyn hypyn jälkeen. Korjausten vuoksi se ehti myös jo ketjuttaa liikkeen muotoon hyppy – istu (maahan) – istu (valtaisin käsiavuin) – palkka. Huomattuani tämän ketjun palasin treeneissä selkeään namiapuun heti hypyn jälkeen eli ohjasin koiran namikädellä suoraan istumaan. Tästä vauvatreenistä naksuttimen kera on ollut hyötyä, sillä eilen Vire ei enää ehdottanut maahanmenoa hypyn jälkeen. 🙂 Paikallamakuukin tehtiin tällä kertaa tokotyyliin koirat rivissä ja avoimen luokan tapaan ohjaajat piilossa. Kävin palkkaamassa Viren välillä rauhallisesta ja hiljaisesta odottamisesta.

Äänitehosteita käytetään tässä lajissa runsaasti...

Äänitehosteita käytetään tässä lajissa runsaasti…

Torstaina treenattiin kolmen ihmisen ja kuuden koiran voimin taajamaetsintää. Alueena oli lähiöpuiston kävelytien ympäristön ja tien vieressä virtaavan puron tarkistaminen. Virtaava vesi toi todella tehokkaasti figun hajut koiran nenään reilun 100 metrin päässä olevan sillan alta. Sekä Lumo että Osmo reagoivat todella vahvasti jo kauempana alavirrassa olevalla sillalla ja selvittivät sillan alla hyvässä tuulensuojassa olevan maalihenkilön sijainnin melko helposti.

Osmo halailee hellästi joululahjaksi saamaansa villakissaa.

Osmo halailee hellästi joululahjaksi saamaansa villakissaa.

Sen sijaan pusikossa olevaa figua Osmo ei olisi löytänyt, jollen olisi mennyt sen kanssa hankeen kahlailemaan ja jollei koira olisi lähestulkoon törmännyt piiloon. Piiloja pohtiessamme tuuli pusikoilta kävelytielle päin, mutta niin vaan tuulen suunta oli muuttunut täysin, kun lähdimme töihin. Tuulen suunnasta saa olla todella tarkkana, jos olettaa koiran saavan jonkin tietyn alueen hajut esim. tielle. Jos tuuli kääntyy eikä aluetta vielä partioida tiheällä kammalla läpi, jää figuparka löytymättä. Sainpahan taas hyvän muistutuksen ilmavirtojen vaihtelevasta luonteesta lyhyenkin ajan tai pienenkin alueen sisällä.

Vire ja torkkupeitto

Vire ja torkkupeitto

Virveli etsi puronmutkan pusikosta yhden figun, aloitti haukun ja sai palkintonsa. Välillä myöhäis-herännäiset raketinpaukuttelijat saivat sen pysähtymään ja kuuntelemaan pariksi sekunniksi, mutta etsintä jatkui häiriöistä huolimatta. Huomenna etsitään taas ukkoja ja pidennetään ilmaisuhaukun kestoa. Sitten alkaakin taas se arkinen aherrus, mikä tosin osalle meistä merkitsee vain pidempiä makoisia päiväunia sohvalla köllötellen.


Vuosikatsaus ja tavoitteet 2013

tammikuu 2, 2013
Rennosti Varsinais-Suomessa. Sohvalla Osmo, Hohto ja Raid (5kk).

Sohvalla rentoutuvat Osmo, Hohto ja Raid (5kk).

Vuosi on vaihtunut ja on taas aika kirjata ylös päättyneen vuoden yhteenveto sekä tavoitteet vuodelle 2013. Postauksen värittämiseksi ohessa on erittäin huonoja kuvia erittäin HIENOLTA ja monin tavoin antoisalta reissulta, jonka teimme ennen vuodenvaihdetta Mariannen luokse. Taas sai emäntä ajateltavaa ja petrattavaa omaan toimintaansa ja koiriensa käyttäytymiseen ja hallittavuuteen liittyen. Viimeistään hiihtolomalla on päästävä päivittämään tilannetta Mariannen luokse!

Lainaan tähän vuosi sitten ylös kirjaamiani tavoitteita kursiivilla.

OSMOSTA SANOTTUA: 

(…) pelastuskoirapuolella tavoitteenamme on hälytyskelpoisuuden ylläpito ja etenkin taajamaetsintätaitojen kehittyminen. (…) Tokossa asetan tavoitteeksi kokeisiin ilmoittautumisen, joka tuo mukanaan myös aktiivisempaa treenaamista. Liikkeistä eniten treeniä vaativat tunnistusnouto, ruutu ja kaukokäskyt. 

Osmo ja Minttu (1 v.)

Osmo ja Minttu (1 v.)

Ja kuinkas sitten kävikään?

Hälytyskelpoisuutta on ylläpidetty hälyryhmän isoissa treeneissä sekä vaihtelevin kokoonpanoin pidetyissä ”minitreeneissä” tai ”pitkissä”. Osmo on osoittautunut varsin päteväksi pojaksi, jonka työskentelyä haittaa lähinnä ohjaajan töpeksimiset ja uskalluksen puute koiraan luottamisessa. Todella harmillisesti hälytyskelpoisuutemme raukesi, kun emme päässeet syksyn taidontarkistuskokeeseen Osmon tassuvamman vuoksi. Seuraava taidontarkistuskoe on keväällä, joten siihen asti treenataan ja sen jälkeen ilmoittaudumme hälytyksiin.

Tokossa sain aikaiseksi ilmoittautua kahteen kokeeseen (turhan vähän), joista ekassa saimme kolmostuloksen siitä huolimatta, että perinteiset nollaliikkeemme ruutu ja tunnari menivät nollille. Muissa liikkeissä Osmis oli varsin hyvä ja sen työskentelyvire oli läpi kokeen tosi hyvä. Toisessa kokeessa ruudun epäonnistuminen johti koko suorituksen keskeytymiseen, kun koira eksyi kahdesti kehänauhojen ulkopuolelle.

OSMON TAVOITTEET VUODELLE 2013:

Pelastuskoirapuolella tarvoite on suorittaa taidontarkistuskoe hyväksytysti ja ilmoittautua sen jälkeen hälytyksiin, mikäli hälyryhmä asiaa puoltaa. Lisäksi haluan päivittää Osmon koesuoritukset voimaan raunioilla, mikä tarkoittaa vähintäänkin vanhentuneen peruskokeen uusimista. Päätänpä nyt virallisesti ottaa tavoitteksi myös pelastuskoirien jälkikokeen suorittamisen!

Tokossa tavoite on sama, kuin vuosi sitten – siis kokeisiin ilmoittautuminen, tunnarin ja ruudun tehotreenaaminen varmoiksi ja sitä kautta ykköstuloksen mahdollistuminen. Tärkeä tavoite on myös terveyden ja kunnon ylläpito, Osmo ei ole enää ihan pojankloppi ja etenkin nivelet tarvitsevat jo huoltoa eli hyvää lämmittelyä, lihaskunnon ylläpitoa sekä ruokintaan keskittymistä. Osmon kärttyisyys ja tosikkomaisuus muiden koirien kanssa liittyy todennäköisesti jonkin sortin kolotuksiin tai suoranaisiin kipuihin. Testailen asiaa ensiksi kokeilemalla, miten Rimadyl-kuuri vaikuttaa Osmon käyttäytymiseen sen mellastaessa Virvelin kanssa lenkeillä.

Salamasilmät Virveli ja Raid sekä Minttu

Salamasilmät Virveli ja Raid sekä Minttu

VIRVELISTÄ SANOTTUA:

Tavoite vuodelle 2012 on, että ilmaisu saadaan kuntoon ja ohjattavuus paremmaksi. Mikäli nämä tavoitteet saavutetaan, ilmoitan Virvelin pelastushaun peruskokeeseen (ensin pelkkään päiväosuuteen). PK-hakuun tyylimme on vielä liian vapaa. Tyhjien pistojen ottaminen treeniohjelmaan on kuitenkin tavoitteena ja se taas on askel kohti kokeita. Tottiksessa selkeä tavoite vuodelle 2012 on BH-kokeen suorittaminen hyväksytysti.

Ja kuinkas sitten kävikään?

Ilmaisut ovat parantuneet huimasti vuoden aikana, mutta edelleen etäisyyden pitämisessä maalihenkilöön täytyy olla todella tarkkana. Vire omaksui nopeasti kosketusalustan käytön ilmaisupaikan osoittajana, mutta mikäli alusta ei ole sopivasti koiran reitillä maalihenkilön löytyessä, siitä ei ole kauheasti iloa. Ohjattavuus on lisääntynyt kaiken aikaa ja koira on paremmin kuulolla hakuradalla. Tyhjät pistot otettiin loppukaudesta treeniohjelmaan. Tottiksessa saavutimme tavoitteemme, kun suoritimme toukokuussa BH-kokeen hyväksytysti. Virveli kävi myös yhdessä tottelevaisuuskokeessa saaden heti ALO-luokasta ykköstuloksen. 🙂

VIRVELIN TAVOITTEET VUODELLE 2013:

Mariannen kotipihalla Vire ja mainio rotikkalapsi Raid

Mariannen kotipihalla Vire ja mainio rotikkalapsi Raid

Raunioilla tavoitteena on treenata tarkennusta eli sitä, että koira yrittää loppuun saakka löytää reitin maalihenkilön luokse, ennen kuin aloittaa ilmaisun. Loppuvuodesta totesin nimittäin, että Vire aloitti ilmaisun turhan aikaisin, kun maalihenkilön luokse olisi voinut päästä. Tarkkuutta ja huolellisuutta työskentelyyn siis. Hakumetsässä tavoitteena olkoon pk-tyyppisen etsinnän vahvistuminen niin varmaksi, että kokeisiin osallistuminen olisi mahdollista. Pelastuspuolella tavoitteenamme on suorittaa peruskoe maastossa sekä soveltuvuuskoe ja ehkä peruskoekin raunioilla.

Tärkein haaveni – eikun tavoitteeni 😉 vuodelle 2013 Virvelin kanssa on pk-kisauran korkkaaminen jäljellä. Sitä varten jäljestystä treenataan paljon, jälkiä pidennetään ja koiran itseluottamusta jäljen kadotessa vahvistetaan siten, että ohjaaja EI AUTA edes vahingossa koiraa löytämään jälkeä uudestaan, vaan koira saa useita kokemuksia siitä, että se itse ratkaisee myös pulmapaikat. Tottiksessa tavoite on paikallamakuun varmaksi treenaaminen sekä eteenlähetyksen ja noutojen kisakuntoon saaminen. Tokokisoissakin saatamme pyörähtää, kun nyt kerran motivaatiota riittää. Siinä lajissa tavoitteemme on AVO-luokan ykköstuloksen saavuttaminen.

Kiitos jälleen kaikille kanssamme treenanneille ja tärkeitä huomioita tehneille! Toivotan kaikille onnellista ja menestyksekästä vuotta 2013!