Juhannusjuttuja ja hälyhommia

kesäkuu 27, 2012

Osmo ajaa, Virveli tähystää?

Juhannus vietettiin viimevuotiseen tapaan rauhallisissa tunnelmissa Porkkalan mökillä. Aatto oli upean aurinkoinen, seuraavina päivinä tulikin sitten vettä taivaan täydeltä. Puusauna lämpesi, ruoka oli hyvää ja koko pieni laumamme nautti leppoisasta yhdessäolosta.

Viikon sisään on sattunut kaksi hälytystä. Usean tunnin rämpiminen nokkospuskissa ei haitannut yhtään, kun tehtävä oli tärkeä ja jopa sää oli etsijöille suosiollinen. Tämä ensimmäinen kartturointini tositilanteessa vahvisti uskoani itseeni ja siihen, että koiria ei tosiaan treenata turhaan. Oli antoisaa tehdä yhteistyötä pätevän koirakon kanssa. Toinen hälytys päättyi onnellisesti etsityn löytymiseen juuri silloin, kun itse ehdin vasta kokoontumispaikalle. Hyvä näin, pääasia on, että henkilö löytyi! Tietosuojasyistä en tämän enempää voi hälytyksistä kirjoitella.

Sadepäivien jälkeen terassikeli kelpasi koirillekin

Osmo on jatkanut pärskimistään ja yhtenä päivänä rajun aivastelu- kohtauksen päätteeksi se kakoi suustaan ulos yhden, n. 15 cm pitkän heinän. Ehkäpä tuo korsi oli se nenään juuttunut kiusankappale? Lääkärissä käytiin kuitenkin hakemassa antibioottikuuri nenästä valuvan mädän vuoksi. Jos kuuri ei tehoa ja pärskiminen jatkuu edelleen, on edessä tähystys.

Viime kesänä potilas saarinen nukutettiin, kun silmästä poistettiin verkkokalvon läpi mennyt roska.

Voihan kesä ja kärpäset, että jätkälle joka kesä aina sattuukin (viime kesänä leikattiin roska silmästä, sitä edellisenä oli hotspotteja). Nenäpulmien vuoksi Osmis on saanut ajaa vain yhden mielenvirkistysjäljen. Upeasti poika hoiti homman kotiin, vaikka luulisi jopa ihmisnenään haisevan mädänhajun häiritsevän nenätyöskentelyä melkoisesti!

Työnjohtaja valvoo hyppyesteen valmistumista

Virveli on sen sijaan treenannut useamman jäljen verran. Janalähtöjä ollaan harjoiteltu joka jäljen yhteydessä ja homma toimii välillä jo varsin mallikkaasti. Vire on oivaltanut, että pitää lähteä mamman näyttämään suuntaan ja bongaa jäljen varmasti. Pari kertaa se on lähtenyt takajäljelle, jota pitää alkaa pohtia seuraavaksi. Sopivia peltoja tai nurmikkoja ei mökkiseudulla ole, jotta tarvittava peltokuuri olisi järjestynyt tarkkuuden treenaamiseksi. Nyt sitä tosiaan tarvittaisiin, sillä kahdella viimeisimmällä jäljellä koira on löytänyt ”vain” 5/6 keppiä. Janatreenien ja peltokuurin lisäksi ohjelmaan otetaan siis myös keppiharjoituksia. Ajattelin aloittaa reilun vuoden takaisella hälyleirillä oppimallani ”esinekujalla”.

Koskematta yli 90 sentistä, uusi (ja tämän session jälkeen jo entinen) vinkupallo ansaittu!

Olemme käyneet myös juoksulenkeillä (hmm… voikohan meikäläisen menoa kutsua edes hölkkäämiseksi…?) ja askarrelleet ikioman hyppyesteen. 80 cm ylitetään ihan mukavasti, sen jälkeen tassut alkavat ikävästi jo koskea esteeseen. Varovasti vähitellen, mutta kuitenkin riehakkaan ilon ja onnistumisten kautta edetään kohti hyppynoutoa. Matalamman esteen yli ollaan jo noudettukin.

Mainokset

Suomen suvessa

kesäkuu 19, 2012

Virveli ja rapsuttajat

Palasin eilen koirien kanssa viikon kesäkiertueelta. Ensimmäinen kohteemme oli Ylöjärvi, jossa vietimme siskoni Päivin luona kolme mukavaa päivää. Tuttuun tapaan etenkin Siiri 6 v. oli taas innokas koirankouluttaja ja Osmo ansaitsi joka päivä kymmeniä kuivanappuloita sirkustempuilla, luoksetuloilla ja ruutuun lähettämisillä.

Siirin ja Osmon vilkutustemppu. Yleisönä Virveli ja Sanni.

Virveli nautti lasten seurasta, haki väsymättä palloa ja nukkui päiväuniaan kaikessa rauhassa keskellä vauhdikasta ja äänekästä lapsikatrasta. Osmo sen sijaan vetäytyi nukkumaan vierashuoneen sohvalle, jossa se sai olla rauhassa. Lenkkeilyä ja uintia oli ohjelmassa joka päivä. Siirin yleisurheilukerhon ajan odoteltiin nurmikentällä, jonne tein kummallekin koiralle pienet jäljet. Häiriöitä ja harhajälkiä oli taatusti paljon, mutta kahden kepin jäljet onnistuivat silti hienosti.

Maailman vahvin koira jaksaa vetää traktoria!

Perjantaina ajelin Mintun loistoseurassa Isonkyrön Tervajoelle, lapsuuteni kesänvietto- paikkaan Nyyssölään. Saimme nauttia koko viikonlopun Annen, Markun ja Leena-serkun uskomattomasta vieraanvaraisuudesta ehkä maailman idyllisimmässä maalaismaisemassa.

Nuori isäntä palaa peltotöistä. Huomaa kuulosuojaimet ja lemmikkikissa peräkärryssä! 😉

Koirilla oli hurjan hauskaa, kun sai juosta ja treenata isossa pihapiirissä ja esipestä ison ruokakunnan lautasia tasaisin väliajoin. Nam! Leenan pojat Eino ja Juho arastelivat alkuun etenkin jättimäistä Virveliä, mutta viimeistään traktorikyyti Virkun vetämänä sulatti jään.

Sunnuntaina ajelin Seinäjoen kautta kohti Jämijärveä, jossa odotti reissun kolmas kyläpaikka, Virkun kasvattajan Jaanan ja puolisonsa Riston uusi, vielä rakenteilla oleva kotitalo mahtavien lenkki- ja treenimaastojen keskellä. Matka katkesi kuitenkin yllättäen vasemman eturenkaan pamahtaessa riekaleiksi keskellä moottoritietä, jossain Parkanon seutuvilla.

Päivälenkki pohjanmaan lakeuksilla ennen kohtalokasta automatkaa

Varoituskolmion puuttuessa oranssit tokomerkit toimivat varoituksena muille autoille molemmin puolin kaitein ympäröidyllä sillalla. Ei muuta, kuin koirat hirviaitaan kiinni ja soittelemaan Jaanalle, tiepalveluun, Petelle ja hinausfirmalle. Jaana ja Risto tulivat hakemaan minut ja koirat (n. 40 kilometrin päästä) ja hinausauto vei auton rengasfirman pihalle aamua odottamaan. Aamulla rengas vaihdettiin ja haimme Jaanan kanssa autoni takaisin.

Jännittävän matkan jälkeen onnellisesti perillä. Asuntovaunussa uni maittoi!

Päivällä treenattiin esine-etsintää, janatyöskentelyä (Vire) ja tottista. Osmo oli pärskinyt tasaisin väliajoin koko reissun ajan ja tokalle esineelle lähtiessään se oli selvästi ihan kipeä. Tänään soitellaan siis taas eläinlääkärille.

Jämijärveltä kohti uusia seikkailuja!

Virveli haki hienosti yhden esineen ja lähti yllättävän hyvin janoillekin. Jäljestämisestä Jaana totesi, että likka kaipaa selvästi peltokuuria eli lisää tarkkuutta ja huolellisuutta etenkin jäljen alkuun. Kepit se bongasi hyvin.

Tottiksissa pohdimme Virvelin noudon ongelmakohtaa eli palautusta. Palautusasento ja luovutus ovat ok, mutta paluumatkalla vauhtia on liian vähän ja Virkku pureskelee kapulaa. Pari niksiä löytyi, joita alan nyt kokeilla kotipihalla ja mökillä. Illalla palasimme onnellisina ja väsyneinä kotiin, jossa odottivat Pete ja lämmin sauna. Tällä viikolla suuntaamme koko lauman voimin Sotkamoon seuraavalle kesäkiertueelle!


Veriset jälkipuinnit

kesäkuu 12, 2012

Metrinen ylitetty! 😀

Mökkeilyn ohessa olen ehtinyt tehdä muutamat jäljet koirille. Perjantaina molempien jälki oli vajaat 500 m pitkä ja sillä oli 6 keppiä. Virkun jälki meni n. 200 metrin osuuden aivan rutikuivaa ja kivikovaa pellonreunaa pitkin ja tuulisella pellolla koira tarvitsi apuja pysyäkseen työssä. Kepit se kyllä bongasi itse, mutta jollen olisi tiennyt, mihin suuntaan jälki kulkee, olisimme takuulla päätyneet keskelle peltoa lokkien ja peuranhajujen perässä.

Jäljen metsäosuudet Virkku selvitti hienosti ja keppi-ilmaisut paranivat keppi kepiltä. Ekoilla kepeillä naksutin pelkästä kepin bongaamisesta ja kannustin sitten koiran maahan näytölle. Viimeiset kepit Virkku bongasi ja ilmaisi täysin itsenäisesti. Myös jana (alle 10 m mutta jana kuitenkin) onnistui. Olin vahvistanut oikean ylityskohdan nameilla estääkseni likkaa oikaisemasta jäljen suuntaan. Osmo ajoi oman jälkensä taas varmasti ja keppi-ilmaisut olivat erinomaiset. Perjantain jälkitreenin saldo oli siis loistavasti 2 x 6/6.

Eilen maanantaina tein uudet jäljet, tällä kertaa Virkulle helpompaan, kosteaan metsämaastoon ja Osmolle tuuliselle ja kuivalle pellolle. Virveli työskenteli hienosti lukuun ottamatta janaa, jota olin ilmeisesti pidentänyt kerralla liikaa.

Janalähdöstä ei siis ollut tietoakaan vaan Vire paineli minne sattuu ja viimein jälkeen törmättyään otti vielä takajäljen. Siitä ei muuta, kuin pysähdys ja korjaus oikeaan suuntaan. Janalähtöjä pitää selvästi alkaa treenata järjestelmällisemmin. Huonosta alusta huolimatta Vire nosti taas 6/6 keppiä.

Osmis on (turhan tuhdissa) kunnossa!

Osmo teki tuulisella pellolla todella hyvää työtä. Oli ilo huomata kokeneen jäljestäjän ero kokemattomaan teiniin nähden. Pelto-osuuksilla Osmo ei yrittänyt ratkoa pulmaa kokeilemalla sattuman- varaisesti kaikkia suuntia vauhdin kiihtyessä (kuten Virveli yritti tehdä), vaan pudotti vauhdin puoleen normaalista ja haisteli paljon tarkemmin pysyen näin koko ajan jäljellä. Kaksi keppiäkin Osmo ehti ilmaista pellolta, kunnes matka katkesi yllättävästi ja yhtäkkiä.

Koira hypähti ilmaan, pysähtyi ja alkoi pärskiä älyttömästi ja haroa tassulla nenäänsä. Olin varma, että nyt sitä puri käärme ja menin tarkastelemaan tilannetta lähempää. Osmon nenästä tuli verta ja sen koko parta oli pärskimisestä veressä. Tutkailin pikaisesti koiran nenän ja kuonon mutta en nähnyt puremajälkeä tai muutakaan vammaa. Lähdin kuitenkin viemään koiraa autoon ja soittelin samalla Petelle ja pyysin ottamaan selvää Kirkkonummen eläinlääkäreistä. Tuoreessa muistissani oli kaverin koiran kyynpurema, josta oli kuulemma tullut verta.

Päästessämme vihdoin lääkäriin ”puremasta” oli kulunut lähes tunti ja koska nenä ei ollut lainkaan turvonnut eikä koira kipeän tai sekavan oloinen, päätyi eläinlääkäri siihen, että sieraimen sisään on osunut kunnolla jokin kuiva korsi tai keppi, mikä on aiheuttanut verenvuodon ja ärsytyksen nenässä. Nyt tilannetta seurataan ja jos pärskiminen jatkuu tai nenästä alkaa tulla mätää, on nenään jäänyt olki tai keppi, joka pitää tähystää pois. Huojennukseni oli kyllä suuri, kun lääkäri totesi, että kyystä ei onneksi ollutkaan siis kyse!


Treenejä mökiltä käsin

kesäkuu 11, 2012

Metsälenkkeilyä keskeneräisissä kesäkampauksissa

Ensimmäinen kesälomaviikko kului kuin siivillä, siis suorastaan huolestuttavan nopeasti. Puuhalistallani oli monta isoa ja tärkeää kodin ja pihan raivaamiseen liittyvää projektia. Niiden sijaan siivosin auton, hankin kunnollisen trimmauskoneen ja ajelin koirille kesäkampaukset. Koti ja piha siis odottavat edelleen aikaansaavaa lomailijaa.

Vaikka trimmauskone on nyt olennaisesti parempi, kuin entinen halpaversio, ovat hauvojen turkit taas tuttuun tapaan mallia ”oho” ja ”hups”, kenties emännän suurpiirteisen luonteenlaadun ansiosta… Onneksi kyseessä eivät ole näyttelyeläimet ja onneksi kyseessä on uusiutuva luonnonvara! 😉

Osmis ja kevyt kesäturkki

Viikko on kulunut lähinnä Porkkalan mökillä sekä normaaleissa viikkotreeneissä hakumetsässä ja raunioradalla. Hakumetsässä Osmon kanssa jatkettiin seisovien/liikkuvien henkilöiden ilmaisuharjoituksia ja todettiin, että treenattavaa sillä saralla riittää. Jätkä ei meinaa ymmärtää, että kun ollaan töissä, saa ihmiset haukkua, vaikka he eivät olisikaan piilossa tai makaisi ”tajuttomina”. Tässä siis myös seuraavien treenien aihe Osmolle.

Virveli teki taas suorahkoja pistoja suurella vauhdilla ja nenä hienosti auki. Etsintäosuus oli siis ok, mutta ilmaisujen kanssa painimme edelleen saman vanhan pulman eli liian lähelle figua tulemisen kanssa. Täällä mökillä harjoitellaan irtokansien kanssa ilmaisua siten, että pelkkä palkkapurkin kansi on reilun metrin päässä figusta ja palkka lentää figulta koiran taakse silloin, kun koira haukkuu irtokannen päällä.

Punkkipanta pois ja UIMAAN!

Rauniotreeneissä Virvelille koitti suurta päänvaivaa se, kuinka yhden ”talon” seinustalla olevan ”sukellusveneen” luokse pääsee. Hienosti Virkku kyllä bongasi hajut ja tarkensi omatoimisesti oikealle piilolle. Umpipiilojen ilmaiseminen raunioilla ei tuota minkäänlaista päänvaivaa, ennemmin juuri piilon ja hajun luokse pääseminen silloin, kun piilo on jossain korkealla.

Virveli tulee tunnelista nenä savessa

Virvelin kanssa treenattiin myös ketteryystelineitä sekä soveltuvuuskokeessa tehtävää ”L-putkea”. Tunnelin likka suoritti kuin vanha tekijä molempiin suuntiin, kun mamma kipitti lähetyksen jälkeen tunnelin toiseen päähän huhuilemaan. Enemmän likkaa kauhistutti laatikkotelineiden välinen kapea puomi korkealla yläilmoissa, vaikkei lankku vielä siellä kaikkein korkeimmalla tasolla ollutkaan. Treeniä ja suoritusvarmuutta vain, niin luulisi korkeanpaikankammon karisevan.

”Uudestaan!” tuumasi Virkku kanaparrusta.

Vauhdikas Virveli osasi olla tarkkana kanaparrulla

”Kanaparruksi” ristitty ja niinikään usein soveltuvuuskokeessa käytetty ketteryysteline meni sen sijaan ilman mitään pulmia, vaikka korkealla sekin on. Veikkaanpa, että loppukesästä Virveli suorittaa raunioiden sove-kokeen ilman pulmia. 😀

Osmokin pääsi koirien huimalaan, kun Virvelin treeni oli ohi

Osmiksen rauniotreeneistä ei ole muuta sanottavaa, kuin että jätkä on lempilajissaan ihan suvereeni! Laukaukset yleensä jännittävät sitä hiukan, joten mikäli mielimme uusia vanhaksi menneen peruskokeemme, täytyy treeniohjelmaan ottaa taas ampumiset joka ainoa treenikerta.

Alaportaalla pitää odottaa lupaa tulla pois telineeltä


Osmo 6 vee ja KESÄLOMA!

kesäkuu 6, 2012

Vesipedot Porkkalassa

Hurraa, se on täällä, nimittäin koululaisten ja opettajien LOMA! Heti loman alkuun, kevätjuhlien ja opejuhlien jälkeen, nukuin kokonaisen vuorokauden muutamaa lyhyttä hereilläolon hetkeä lukuun ottamatta. Koirat nauttivat isännän seurasta ja sateisista metsälenkeistä mökillä, joten edes lenkeille ei tarvinnut herätä. Nyt jaksaa lomailla! 😉

NAM! Kohta nakkikynttilöiden kimppuun!

Perjantaina Osmolla oli synttärit. Jäbä täytti kokonaista kuusi vuotta ja pullapoikanakin tunnettu snautserinketale sai herkutella pullasiivulla ja tietysti perinteisellä täytekakulla eli cesar-herkkupateella, kermaviilillä ja kuudella nakkilohkolla. Mökin kuistilla nautittu kakku meni sen verran vauhdilla synttärisankarin suihin, että pikkusysteri Vire sai tyytyä nuolemaan kermaviilin jämät lautaselta ja kuistin lattialta… Normaaliolosuhteissa Osmariini on kevennetyllä ruokavaliolla, koska hakuvaljaat ovat alkaneet kiristää ja ihan silmämääräisestikin arvioiden poika on vähän ukkoontunut.

Torstain hakutreenit olivat menestys: Virvelillä erinomaiset, pitkät ja suorat pistot, hyvät ilmaisut ja hallintakin ok. Palkkapurkki oli jokaisella figulla esillä ja maassa merkkinä paikasta, johon Viren oli tarkoitus mennä maahan. Alan häivyttää purkkia vähitellen ja otan pelkkiä kansia mukaan maahanmenopaikan merkiksi. Ehkä pääsemme vähitellen niistäkin eroon. Nyt tilanne on se, että yhtään lähemmäs figua koira ei saisi tulla. Purkinkansien kanssa alan harjoitella ensin kotona sitä, että kansi ei olekaan figun kädenmitan päässä vaan vähän kauempana. Katsotaan, kuinka teinin käy.

Ulkoilun ja treenaamisen jälkeen uni maittaa

Osmolle hakutreeni oli menestys siksi, että löysin / muistin uusia asioita, joita treenata. Toinen oli liikkuva figu, toinen ääntelevä. ”Mustikanpoimijaa” Osmo ei pitänyt maalihenkilönä ollenkaan, sellaisista kun mamma yleensä toteaa että ”ei oo mukana”. Osmo bongasi tyypin, mutta oli jatkamassa etsintää ja tarvitsi mamman kannustusta ja figun pysähtymisen ennen kuin aloitti ilmaisun. Pelastuspuolella näitäkin pitää treenata, sillä etsittävä voi yhtä hyvin liikkua, kuin maata tajuttomana kuusen alla. Myös ”itkevä” figu oli Osmosta kummallinen ja se selvästi kiersi tyypin kauempaa ja odotti että ohjaaja on lähempänä, ennen kuin meni katsomaan ja aloitti haukun pienen tuumaustauon jälkeen.

Kotipihan omenapuu kukki komeasti viikko sitten

Eilen käytiin päivälenkin aluksi tekemässä tottiksia lähikentällä. Osmolle naksuttelin kaukokäskyjen vaihtoja (etenkin seiso-istu niin, että koira peruuttaa takajalkojen päälle istumaan). Virveli harjoitteli täyskäännöstä ja jättäviä liikkeitä pallopalkalla. Hyväntuulista vauhtia riitti niin mukavasti, että pitkän treenin loppuun tein vielä noudonkin, joka meni treenien olemattomaan määrään nähden hienosti! 😀

Tällä viikolla tarkoitukseni on paitsi siivota kotia ja autoa, myös tehdä mökillä jälkiä koirille. Virkulla treenien aiheena on janaharjoitukset, Osmolla kallioiset maastot, teiden ylitykset ym. haasteellisemmat olosuhteet.