Kohti kesää

Kesäloman kynnyksellä on treenailtu tottista, jäljestyksen janalähtöjä sekä raunioita ja pähkäilty, mahdammeko jo olla kisakunnossa. Niin tai näin, ilmoitin Osmon Hämeenkyrössä kesäkuun toisella viikolla pidettäviin jälki 2 -kisoihin. Osaamisen lisäksi olen jännittänyt Osmon fyysistä kuntoa; Koiraa on vaivannut säännöllisen epäsäännöllisesti toinen etutassu, jota se nykyään usein myös ontuu suuremman rasituksen, kuten pk-hyppyjen jälkeen. Itse kuvittelin, että kyse olisi ilman muuta kyynärnivelistä, jotka Osmolla ovat ykköset(=kyynärnivelet eivät aivan täydellisesti asetu nivelkuoppiinsa). Tänään kävimme eläinlääkärillä ihmettelemässä asiaa ja saimmekin hiukan lisäselvyyttä ontumisen syystä.

Lääkärin luo Osmolla oli juuri niin tulenpalava kiire ja hinku, kuin aina ennenkin. Yhtä innokkaasti koira taitaa kiskoa vain koirapuistoon! 😉 Lääkäri sai kaikessa rauhassa käännellä ja väännellä Osmon tassuja ja Osmo sai tietysti runsain mitoin ihailua ja ihmettelyä osakseen rauhallisen käytöksensä ansiosta. Kyynärnivelet eivät oireilleet käsittelyssä millään lailla eikä koiran ilme värähtänytkään lääkärin väännellessä sen tassuja. Lääkäri ei myöskään tuntenut mitään epämääräistä lonksahtelua tai rutinaa nivelissä. 

Kun kopeloinnissa siirryttiin olkapäihin, ”Osmon ilme vakavoitui” (suora lainaus epikriisistä). Osmo myös pyrki istumaan ja laski häntäänsä alemmas, minkä lääkäri tulkitsi merkiksi jonkinasteisesta kivusta tai ainakin epämukavuudesta. Todennäköisesti vaiva liittyy siis olkalihaksiin tai lihaksia kiinnittäviin jänteisiin. Saimme lääkärin siunauksen kisoihin osallistumiselle sekä lyhyen Rimadyl-kuurin, joka aloitetaan heti kisan jälkeen (ennen kisoja kuuria ei voi antaa doping-säädösten vuoksi).     

Korkeimpia hyppyjä olemme tähänkin asti tehneet vain välttämättömän verran ja samalla linjalla jatketaan. Maltillisen treenaamisen lisäksi olen alkanut huoltaa Osmista lisäämällä nivelten ja luuston hyvinvointiin vaikuttavaa glugosamiinia sen ruokaan. Ainakaan eilen raunioilla ontumisesta ei ollut tietoakaan!

Terveyskuulumiset ovat siis melko myönteisiä (siinä mielessä, että vaiva ei todennäköisesti liity niveliin). Myös Osmon kaulaan eilen ilmaantunut pieni hotspotin alku paranee todennäköisesti pelkällä paikallishoidolla. Siinä mielessä Osmon kesäloma alkaa kuitenkin surkeasti, että törkeä mamma aikoo häipyä Italian aurinkoon kaverinsa luo heti koulujen loputtua, eikä siten ole paikalla edes Osmon 3-vuotissynttäreillä! Onneksi isäntä on luvannut antaa herkkuja ja pyytää Roosan leikkimään päivänsankarin kanssa. Muuten kotimiehet saavat keskittyä emännän reissun ajan lepäilyyn, niveliä hellivään ruokavalioon sekä rentoon lenkkeilyyn. Jännittäköön mamma kisoja ihan keskenään siellä Italiassa!

Loma eläintarhassa

Tulimme Osmon kanssa torstaina lomailemaan ja treenailemaan tänne Kyröskoskelle Mariannen eläintarhaan. Koirien (Osmo, Pimu ja Hohto) kanssa ollaan lenkkeilty metsässä ja käyty treenaamassa jälkeä ja esine-etsintää. Lisäksi etenkin Osmo ja Hohto meuhkaavat ja painivat kaiken nukkumiselta liikenevän vapaa-ajan. 

Päikkäreillä 3/7 elukoista.

Eläintarhassa on hauvojen  lisäksi neljä kissaa, joihin Osmo on tottunut jo aiemmilla kyläilyreissuillamme. Suurimman osan aikaa kisut saavat olla ihan rauhassa. Wollmartista Osmo tuntuu suorastaan pitävän ja nuuskii ja nuolee sitä nätisti. Wollmart puolestaan puskee Osmoa aina ohi kulkiessaan. Hellän yhteiselon lisäksi pöydältä alas hyppäävät kisut herättävät välillä myös Osmon saalisvietin ja silloin niiden perään onkin tosi kiva rynnätä. Siitä Osmis on tietysti saanut heti tiukkasävyistä palautetta.

Eiliset esinetreenit tehtiin molempien tyttökoirien ja kolmen ihmisen tallaamalla alueella ja kokonaan vierailla esineillä. Vaikein esine laitettiin selvästi esille, jolloin saatoin lähettää koiran juuri oikeaan suuntaan ja kannustaa sitä tarttumaan esineeseen ja tuomaan sen minulle. Kahta muuta esinettä Osmo sai ihan oikeasti etsiäkin, mutta tosi mukavasti nekin löytyivät! Saatiinpa siis tosi hyvä suoritus ja ihan ilman merkkailua tai muuta ylimääräistä haahuilua!  

Partaset aamukävelyllä

Jälki oli Mariannen tekemä  ja alokasluokan tasoa. Koira teki hienosti töitä, mutta ohjaaja sai palautetta turhasta ja koiran työskentelyä häiritsevästä liinan käytöstä. Minun pitää muistaa antaa Osmolle vielä enemmän tilaa ja rauhaa selvitellä itsenäisesti ongelmapaikat. Kisoissa en kuitenkaan tiedä itse, missä jälki kulkee! Osmo bongasi ja ilmaisi hyvin viisi ekaa keppiä, viimeisen bongasi emäntä. Senkin Osmis sai kuitenkin itse ilmaista saadakseen loppupalkan.

Tänään mennään vähän tottistelemaan. Jos päivän harjoitukset sujuvat yhtä hyvin, kuin eilen, ilmoittaudun (tai yritän saada paikan) täällä pidettäviin avoimen luokan jälkikisoihin.

Pelastuskoiranäytöksessä

Hau hau hau! Tuolla laatikossa piileskelee joku!

Työpaikallani vietettiin tänään jo perinteeksi muodostunutta harrastepäivää. Koululle oli järjestetty monenlaisia työpajoja ja näytöksiä, joissa luokat kiersivät. Markkinatunnelmaa nosti upea auringonpaiste, arpajaiset ja puffetti hattaranmyyjineen. Skeittauksen, purjehduksen, judon, tanssin, satusedän, kitaransoiton, kauko-ohjattavien autojen, pesiksen ja nukketeatterityöpajan lisäksi lapset pääsivät tutustumaan pelastuskoirien koulutukseen. 

Rapsuttajia riitti! Edessä Tuukka, taustalla Kura.

Osmo oli tietysti mukana, samoin Anette Bailen ja Kuran kanssa sekä Anne Tuukan kanssa. Kiitos vielä tätäkin kautta vapaaehtoisesta panoksestanne näytösten onnistumiseen! Kolmessa työpajassamme kävi yhteensä seitsemän oppilasryhmää opettajineen sekä suuri joukko vanhempia, sisaruksia ja muita uteliaita. Kerroimme pelastuskoirien koulutuksesta ja käytöstä tosielämän etsintätilanteissa. Koirat esiintyivät kaikin puolin edukseen ja herättivät paljon ihastusta ja uteliaisuutta. Maalihenkilöiksi oli jokaisessa näytöksessä tarjolla lukuisia vapaaehtoisia lapsia ja pienintä eskarilaista myöten lapset toimivat hienosti ohjeidemme mukaan.

Oskari palkitsee löytäjänsä herkkupurkin antimilla.

Osmolla oli todella hauska päivä, mutta selvästi myös rasittava: Nyt se vetää sikeitä olohuoneen lattialla, löydettyään ja ilmaistuaan yhteensä peräti kahdeksan ”kadonnutta” lasta! Etsintähommien lisäksi se sai tietysti nauttia myös runsaista rapsutuksista ja esittää oravaa… Viikonloppu jatkuu siis lepäilyn merkeissä. Huomenna sunnuntaina menemme Talinhuipun kentälle ihmettelemään, miten estenoudot ja eteenlähetys sujuvat.

Ihailijoita koulun pihalla työpajojen jälkeen.

Hyvää äitienpäivää!

Valkovuokot kukkivat upeasti lenkkipolkumme varrella ja pitihän se koira-parka laittaa poseeraamaan niiden keskelle äitienpäivän kunniaksi…

Osmo onnittelee Kessu-emoa ja Tuuli ja Pete omia emojaan sekä kaikkia muitakin tuttuja ja tuntemattomia mammoja! 😀

Viikon treeniraportti

Monenmoista ollaan taas harjoiteltu. Yritän pysyä itse ajan tasalla kertaamalla viikon treenit tänne blogiin.

Su 3.5. Jälkitreeni Porkkalassa

Halusin kokeilla Osmon kestävyyttä pidemmällä jäljellä. Mökille ajaessani tsekkasin auton matkamittarista kilometrin pätkän mökkitietä. Sitten tallasin jäljen, joka seuraili hieman mutkitellen tietä metsän puolella. Tarkoitus oli tehdä jäljestä mahdollisimman helppo, mutta maaston vaihdokset (mm. kalliota, peltoa) sekä kaksi pienemmän tien ylitystä tekivät siitä kuitenkin melko haasteellisen. Osmo jaksoi ihmeen hyvin ja selvisi jäljen loppuun asti. Muutaman kerran sitä piti innostaa jatkamaan, kun jäljen hävittyä hetkeksi motivaatiokin meinasi hävitä. Kuudesta kepistä koira löysi ja ilmaisi hienosti viisi. Toisen kepin kohdalla jälki oli hukassa niin koiralta, kuin emännältäkin, joten siitä mentiin sitten ohi. Todennäköisesti koira jäljesti siinäkin kohdassa oikeaa jälkeä, mutta melko voimakas tuuli oli painanut hajun sivuun. Seuraavaksi aion tehdä Osmolle pari lyhyttä namijälkeä pellolle/nurmikolle ja vaatia siltä joka askeleen tarkkaa haistamista (joka askeleen kohdalle laitetaan pieni nami, jonka koira saa syödä).

Ma 4.5. Tottikset Luukissa 

Ampumiseen Osmo reagoi kääntelemällä korviaan, mutta jatkoi namin tavoittelemista mamman kädestä, kuten oli tarkoituskin. Kyllä se siitä! Tottiksessa parinamme oli Dyny. Ilmoittautumisessa Osmo kurkisteli Dynyä kohti jalkojeni takaa ja Sannan kätellessä ”tuomaria” Osmo nousi ja meni örähtämään Dynylle. Perhana!!! Onneksi koirat olivat hihnassa eivätkä päässeet ottamaan enempää yhteen. Osmo sai kuulla kunniansa, minkä jälkeen se pysyi hyvin sivullani. O. meni ensin paikallamakuuseen, jossa ei ongelmia. Liikkeetkin menivät ihan mukavasti. Liikkeellelähtöjä pitää muistaa ottaa myös erikseen ja palkata heti ekan askeleen kohdalla, jos kontakti on hyvä. Nyt O. herää kontaktinpitoon vasta muutaman askeleen jälkeen. Noudoista A-este oli tosi hyvä (varmistin vielä ylimääräisellä kannustuskäskyllä). Hypyn koira kiersi monta kertaa takaisin tullessaan, vaikka este ei ollut edes ihan täysimittainen. Ylimääräisellä kannustuksella hyppynoutokin saatiin lopuksi menemään virheettömästi. Nyt vaan paljon hyppyjä edestakaisin, aluksi vaikka vielä matalammalla esteellä. Pitää myös muistaa heittää kapula tarpeeksi kauas esteen taakse, jotta O. saa kunnon vauhdin takaisintulohyppyä varten.

Ke 6.5. Rauniot Oittaalla

Loistava treeni Osmolta: Ampuminen ennen radalle tuloa ei hetkauttanut koiraa ollenkaan. O. liikkui hyvin ja teki itsenäisesti töitä, mutta oli samalla hyvin ohjattavissa. Ilmaisut olivat varmoja myös umpipiiloilla eivätkä häiriöhajut (2 x ruokahäiriö, 3 x vaatekätkö) aiheuttaneet ongelmia. Omassa työskentelyssäni oli toki parantamisen varaa. Saisin luottaa koiraan enemmän silloinkin, kun se ohittaa jonkin alueen vauhdikkaasti. Ensi viikolla otetaan samantyyppinen treeni, mutta vähemmillä häiriöillä. Olemme silloin nimittäin uudessa ympäristössä Korson raunioradalla.

Hallintaa vapaana ja ohituksia hihnassa

Pitkin viikkoa lenkit ovat sujuneet hienosti. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että O. tottelee käskyjä sekä minun että Peten kanssa, kun muita koiria ilmaantuu näköpiiriin. Pysähdyskäsky ja sen jälkeen ”tänne” tai ”hihnaan” ovat itse asiassa koko kevään toimineet joka kerta (eli monta kertaa päivässä). Sen sijaan itse ohitus, kun koira on jo hihnassa, on usein melkoista hönkimistä ja kiskomista. Hihnalenkillä ohitukset sujuvat silloin, kun pyydän kontaktin Osmolta jo tosi aikaisin ennen vastaantulijan kohtaamista ja tsemppaan vielä namin kanssa. Pikkukoirat ovat selvästi helpompia ohittaa ilman ihmettelyjä. Mitä lähempänä omaa pihaa ollaan, sitä enemmän O. yrittää hoidella tilanteita itse ja toljotella ja ”keuhkota” eli läähätellä kiihtyneesti vastaantulijoille.

Vaput vietetty

Vapunaatto oli varmasti emännän elämän rauhallisin. Siihen kuului parin tunnin päiväunet,  pitkä metsälenkki koiran kanssa sekä leppoisaa lehtien lueskelua kotosalla. Vapunpäiväkin aloitettiin metsälenkillä, mutta sitten suuntasin Osmon kanssa kohti Kaivaria. Peten vanhempien asunto toimi tukikohtana, jonne Osmo jäi huilailemaan siinä vaiheessa, kun lähdimme piknikille kaikkein ruuhkaisimpaan ihmisvilinään. Sitä ennen Osmo kävi hakemassa rapsutuksia kotibileistä ja katselemassa Kaivopuistoon valuvaa juhlakansaa.

Omenapuun oksat odottavat edelleen kyytiä mökille...

Muutaman tunnin setti hulinaa riitti emännälle, sitten lähdin Osmon kanssa takaisin kotiin. Vilinän vastapainoksi kävimme iltalenkillä metsän siimeksessä ja nautimme tavallistakin rauhallisemmista lenkkipoluista. Lauantai oli siivous- ja pihanhoito-päivä. Sää oli kerrassaan upea ja niin lämmin, että ulkona tarkeni hyvin ilman takkiakin.  

Parran kuivaus keittiön mattoon.

Osmo nautti kesäfiiliksistä kahlailemaan kaikissa vastaantulleissa ojissa ja ansaitsi samalla kokovartalo-sampoopesun ja kuivattelukeikan saunaan. Saunan jälkeen puhtoinen poika kuivasi tuttuun tapaan partansa mattoon.

Tänään mennään taas metsään. Tällä kertaa suunnitelmissa on jälkitreeni. Viime viikolla ehdittiin taas raunioille ja Osmo oli loistava! Maalimiehet löytyivät helpon oloisesti (myös kahdesta umpipiilosta) ja haukunkin koira aloitti selvästi varmemmin, kuin viime kerralla. Testasimme taas myös kaikki ketteryystelineet sekä L-putken, jotka Osmo selvitti suorastaan pelottavan innokkaasti eli vauhdikkaasti.