Onnea iki-ihanalle jästipäällemme! Aamu alkoi juhlallisella punkin nyppäämisellä päivänsankarin kaulanahasta. Myöhemmin on luvassa vielä kynsien leikkuuta ja parran oikomista – että jippii vaan, mitkä bileet!
Vuoden oppimäärä Snautseria; Tilinpäätös ja yhteenveto
Osmo on osoittautunut juuri sopivan avoimeksi ja rohkeaksi snautseripojaksi. Se suhtautuu innokkaan ystävällisesti kaikkeen uuteen; ihmisiin vauvoista vaareihin, toisiin koiriin ja uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Osmo ei ole kertaakaan säikähtänyt kunnolla eikä se tunnu pelkäävän mitään. Oikein vihaisesti rähjäävät koirat se sentään kiertää kauempaa karvat pystyssä ja rakennustyömaan räjähdykset saivat hännän painumaan hetkellisesti normaalia alemmas. Ystävällisyys ja rohkeus ovatkin minusta Osmon ehdottomasti parhaat ominaisuudet. Ne tekevät mahdolliseksi koiran ottamisen mukaan mitä moninaisimpiin paikkoihin ja tilanteisiin ilman stressiä. Osmo on matkustanut alusta pitäen kaikissa kulkuneuvoissa ja kulkenut sujuvasti mukana niin kotibileissä, vanhainkodissa, koulussa kuin koiratapahtumissakin.
Osmo on pysynyt ekan vuotensa terveenä, joskin pienenä sen maha oli huomattavasti herkempi kuin nykyään. Muutama kunnon pukla-ripuli tuli niihin aikoihin podettua. Eläinlääkärissä on käyty vain rokotuksissa sekä luovuttamassa verta geenitutkimukseen.
Luonnetta Posmottimesta on löytynyt alusta alkaen ja paljon. Sinnikkyytensä se todisti heti kättelyssä, kun aiheena oli yksinolon opettelu. Saimme huomata, että ihan vähästä tämä jätkä ei sitten lannistu!! Samaa luonteen lujuutta Osmo on osoittanut myös yllyttäessään meitä taisteluleikkeihin eli komentamalla, hyppimällä, puremalla ja riepottelemalla hihnaa hepulikohtauksen vallassa lukemattomia kertoja – lukemattomista rangaistuksista tai täydestä huomioimattomuudesta piittaamatta. Vasta kauko-ohjattava sitruunapanta teki pöllöilystä lopun. Kaikki rähähdykset ja fyysiset rangaistukset Osmo nimittäin otti lähinnä hauskana palkintotaistona ja toisaalta huomioimattomuuskin tuntui olevan sille vain haaste vielä kovempaan yllyttämiseen. Viimeistään hihansuun hauskasti repeävä ääni tai mamman kompastuminen jalassa roikkuvaan takiaiseen toimikin sitten mahtavana palkkana sinnikkäästä temppuilusta!
Vaikkakin machoilua ja pomojen testaamista, Osmon temppuilu ei ole missään vaiheessa ollut aggressiivista. Osmo ei ole koskaan irvistellyt kenellekään eikä millekään ja alistuu mukisematta niihinkin asioihin, joista ei pahemmin pidä. Kynsien leikkuu, punkkien irrottaminen, partatakkujen setviminen ja hampaiden tutkiminen onnistuvat koska tahansa, joskus tosin pienen protestikiemurtelun jälkeen (”no jos tällä kertaa pääsiskin pinteestä…”).
Osmossa on loputtomasti, suorastaan järkyttävän paljon VIRTAA – mutta onneksi vain ulkona. Toki vauvana iltahepulit oli hepuloitava myös sisätiloissa, mutta muuten Osmo omaksui jo varhain sen, että sisällä ollaan iisisti, ulkona remutaan ja juostaan. Lenkillä ja koirapuistossa joskus edelleen kauhistellaan, että ”onko toi noin villi kotonakin!!?”
Tottishommia Osmo rakastaa, vaikkakin välillä (ilmeisesti lähinnä kisoissa;) )keskittymiskyky herpaantuu ja tuloksena on turhautunutta ja uhmakasta hepulointia tai omia luovia sovelluksia kesken paikalla makuun… Intoa meillä molemmilla onneksi piisaa ja uskon, että malttia kasvattamalla saamme vielä homman toimimaan kisakentillä yhtä iloisesti ja tarkasti kuin treeneissäkin! Kuin synttärilahjaksi saimme juuri eilen myös tiedon pääsystämme EsPY:n rauniotreeniporukkaan! Pelastuskoiratoiminnasta tuleekin varmaan jatkossa meidän ykköslajimme.
Yhteenvetona: Osmo on kaikkein paras, söpöin ja fiksuin koiramme 😉 !!!
Siiri ja Osmo, ikäeroa 1 päivä.
Kirjoittaja: osmo 
Osmo & Vire 