Juhannustunnelmia

kesäkuu 24, 2007

osmo_ja_siiri.jpg Siiri ja Osmo, ikäeroa 1 päivä.

Olimme viettämässä juhannusta Näsijärven rannalla. Osmo rakastui palavasti ihanaan blondiin, joka tosin oli aivan liian nuori tyttöystäväksi… Valkoinen paimenkoira Safu, 3kk, oli alkuun kauhuissaan isonpojan hurjista leikeistä, mutta reipastui vähitellen, kun Osmoa aina tarpeen mukaan komennettiin. Paras leikki taisi olla pitkän tikun vetäminen, jossa Safukin innostui säntäilemään Osmon ja koirien oman ”juhannusvihdan” perässä.

koirat.jpgkellimista_nurtsilla.jpgkeppikisa.jpg

Safun piinaamisen lisäksi Osmo uida polskutteli Näsijärvessä innokkaasti. Ja tarkenipa emäntäkin viimein heittää talviturkin!

pojat_uimassa.jpgosmon_pelastusrengas.jpgkaislikossa_suhisee.jpg

Kotiin ajelimme jo juhannuspäivän iltana ruuhkat välttääksemme. Tänään jatkamme kesäfiilistelyä oman lauman kesken kotipihalla ja kenties myös retkeilemällä Nuuksion maisemissa. Vielä yksi leiri jäljellä, sitten koittaa loma! 🙂

ite_otettu_perhepotretti.jpgpete_ja_osmeliini.jpgMeidän lauma

Mainokset

Leirikoira Osmo

kesäkuu 21, 2007

leirinhuivi.jpgleirinlapsia3.jpgleirinruokajonossa.jpg

Palasimme tänään kotiin lastenleiriltä Korpilahden Vaaruvuoresta. Osmo on väsynyt mutta tyytyväinen ja emäntä huisin ylpeä hienosti käyttäytyneestä koirastaan :). Sitruunapantaa tarvittiin vain silloin, kun Osmo yritti nylkyttää muutamaa leiriläistä, joihin se jostain syystä ”rakastui” heti ekoina päivinä… Sitruuna sai onneksi hormoniheikin tunteet viilentymään.

leirintervehdys.jpgpojat_tauolla.jpgleirinlapsia.jpg

Kavereista ei ollut pulaa! Lapsia olin opastanut näin: osmon_ohjeet.doc

Osmo oli mukana lähes kaikessa ulkona tapahtuneessa ohjelmassa ja nautiskeli leikkikavereiden runsaudesta ja ylenpalttisista rapsutuksista. Ruokailujen ajan ja muutenkin aina sisällä ollessamme se istua nökötti pihalla odottamassa, vaikka ovet olivat auki ja lapset sinkoilivat aivan vierestä. Välillä vein Osmon huilimaan omaan huoneeseeni yläkertaan, jonne lapsilla ei ole pääsyä. Sielläkin koira osasi heti alusta lähtien käyttäytyä fiksusti eli olla vinkumatta perääni ja vahtimatta käytävän ääniä.

leirinaamujumppa.jpgleirinaamujumppa2.jpgleirinlapsia2.jpg

^Hassuttelu-aamujumpassa Osmoa vielä haukotutti.

leirinuimavalvoja2.jpgleirinuimavalvoja3.jpgleirinuimavalvoja.jpg

^Uimavalvojan on oltava tarkkana!

Viime viikon hienosti menneiden rauniotreenien innoittamana pidin leirillä myös vapaavalintaista etsintäpajaa, jossa lapset pääsivät osallistumaan ”pelastuskoirakoulutukseen” toimimalla maalimiehinä Osmolle. Paja oli molemmilla kerroilla menestys: Innokkaita tulijoita oli niin paljon, että piiloon mentiin ryhmissä ja silti Osmo sai haistella kokonaista 6 piiloa esiin. Se käytti hienosti ilmavainua ja tiesi heti, mistä hommassa oli kyse. Viimeisillä piiloilla alkoi toki näkyä jo pientä taisteluväsymystä, mutta kyllä oli koira polleata poikaa, kun se pääsi lopuksi kehuttavaksi löytämänsä lapsilauman keskelle! Myös lapset toimivat upeasti, kuuntelivat tarkasti ohjeeni ja ottivat homman tosissaan. Piilossa oltiin hiirenhiljaa ja makkaranpalat pysyivät suljetuissa pusseissa, kunnes koira löysi perille. Uusi sukupolvi pelastuskoiraharrastajia on saanut kipinän metsässä rämpimiseen! 😉

leirinmaalimiehet.jpgleirinuimari1.jpgleirinjatehuolto.jpg

^Metsästä löytyneet lapset ja muita tähtihetkiä Osmon leiriviikolta

hiekkalinnakisat4.jpghiekkalinnakisat3.jpghiekkalinnakisat2.jpg

^ Unelmakämppäkilpailu hiekkarannalla oli myös Osmon mieleen…


Mimmit mielessä

kesäkuu 14, 2007

kotiportailla.jpg Jätkät ovat selviytyneet hienosti viikon poikamieselämästä. Arkipäivinä Osmo on viettänyt tietysti tavallista pitempiä päiviä yksin kotona, mutta viikonloppuna ohjelmassa oli myös mökkeilyä, uintia ja kalastusta.

Tyttöjen perään haikailu on mennyt aivan mahdottomaksi (siis koiralla… isäntä on toistaiseksi säilynyt järjissään). Sisällä Osmo yrittää välillä nyyhkiä, jos vaikka siten pääsisi ulos tyttötuoksuja imppaamaan. Ja ulkona sitten mikään muu ei kiinnostakaan kuin hajujen nuohoaminen. Hitusen rasittavaa!!

Otin aamulenkillä kokeeksi vähän seuraamista, mutta Osmo oli aivan muissa maailmoissa. Heti vapaana seuraamisen aluksi se pinkaisi onnellisena kentän hajuja tutkimaan ja hihnassa seuratessakin kontaktin pito tuotti suuria vaikeuksia, kun koko ajan olisi pitänyt saada nuuskia maata. Mokomat mimmit, vievät teiniltä kaiken keskittymiskyvyn! Osmon onneksi toisella kentällä kontakti löytyi ja seuraaminen oli taas tiivistä ja vauhdikasta. Olin nimittäin jo miltei päättänyt, että koira saa luopua perhekalleuksistaan, kun kaikki tarmo menee vain tytöistä unelmoimiseen!

Alkaisko joku oleen? kotipihaa.jpg Söpö ja sporttinen suklaasilmä pk-seudulta etsii leikkisää ja villiä tyttöä mukaan kesän rientoihin! Iällä, koolla ja karvanlaadulla/määrällä ei väliä.

Tänä iltana päästään raunioille maalimiehiä etsimään ja huomenna on edessä pitkä automatka lastenleirille. Seuraavan kerran kirjoitankin sitten jo leirikoiran kommelluksista Päijänteen rantamaisemissa lapsilauman seassa.


Leirielämä kutsuu

kesäkuu 4, 2007

rantsussa-06.jpg Lauluhetki helteessä viime kesän tyyliin

Lähden huomenna töihin lastenleirejä vetämään ja blogi hiljenee joksikin aikaa. Ekalla leirillä olen bussivuoroissa, joten Osmo jää kotiin. Ensi viikon keskiviikkoon asti pojat pitävät siis kahdestaan kotia pystyssä, lenkkeilyttävät toinen toisiaan ja ikävöivät emäntää! 😉 Tokalle leirille Osmokin pääsee sitten mukaan! Se aloitti valmistautumisen jo tänään sonnustautumalla kauden ykkösasusteeseen eli punkkipantaan.

Mukavia kesäpäiviä kaikille karvakorville ja huoltajille!   


Aika namia!

kesäkuu 1, 2007

kakkua-001.jpg Osmo valvoo, että koristeita tulee tarpeeksi.

Töistä tultuani aloin heti askartelemaan Osmolle kakkua. Niin kuin blogeissa usein on tapana, jaan tietysti reseptin lukijoideni kanssa. 

  1. Kumoa lautaselle pilalle hemmotelluille pikkukoirille tarkoitettu herkkupatee. Makuna voi olla esim. Kanaa ja härkää mehevässä limass.. eiku hyytelössä.
  2. Päällystä patee maitorahkalla. Älä pihtaa rahkan kanssa.
  3. Koristele kaakku prinssinakin paloilla. Kokonaisia nakkeja on tietysti yhtä monta, kuin koiralla vuosia täynnä.

kakkua-003.jpgSaaks jo ottaa?

Kakku tarjoiltiin puutarhassa ja maittoi erinomaisen hyvin. Pikkupoika kun on, ensin Osmo poimi koristeet suihinsa sekä nuoli sen ihanan valkoisen sörsselin kakun päältä. Myös kakkupohja kelpasi mainiosti, joskin sitä jäi vielä iltapalaksikin. 

kakkua-005.jpgkakkua-010.jpgkakkua-008.jpg Slurps!

Osmo oli saanut postissa jopa synttärikortin – mistäpä muulta kuin Viherin mummolasta! Mummot ovat usein ihan mahdottomia, niin myös tässä tapauksessa: Koira-aiheisen kortin välistä tipahti jopa pieni rahallinen avustus, jonka saatteena luki ”sikasipsejä ym”! 🙂 Osmo kiittää kovasti ja suunnittelee jo, mitä kaikkea aikoo ekalla omalla rahallaan hankkia! 

Eilen käytiin kyläilemässä myös stadin mummolassa, jossa synttärikakku maistui loistavasti ihmisille, mutta tylsimys-Tuuli ei antanut lupaa tarjoilla sitä koiralle. Sen sijaan Osmo sai maistella uutta erikoisherkkua eli savusiikaa! 

Kun kaakku on hieman sulanut, lähdemme kunnon lenkille sekä puistoon peuhaamaan. Paitsi että ensin leikataan ne kynnet ;).  


Posmotin 1 vee!

kesäkuu 1, 2007

osmon_hattu.jpgOnnea iki-ihanalle jästipäällemme! Aamu alkoi juhlallisella punkin nyppäämisellä päivänsankarin kaulanahasta. Myöhemmin on luvassa vielä kynsien leikkuuta ja parran oikomista – että jippii vaan, mitkä bileet!

Vuoden oppimäärä Snautseria; Tilinpäätös ja yhteenveto

Osmo on osoittautunut juuri sopivan avoimeksi ja rohkeaksi snautseripojaksi. Se suhtautuu innokkaan ystävällisesti kaikkeen uuteen; ihmisiin vauvoista vaareihin, toisiin koiriin ja uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Osmo ei ole kertaakaan säikähtänyt kunnolla eikä se tunnu pelkäävän mitään. Oikein vihaisesti rähjäävät koirat se sentään kiertää kauempaa karvat pystyssä ja rakennustyömaan räjähdykset saivat hännän painumaan hetkellisesti normaalia alemmas. Ystävällisyys ja rohkeus ovatkin minusta Osmon ehdottomasti parhaat ominaisuudet. Ne tekevät mahdolliseksi koiran ottamisen mukaan mitä moninaisimpiin paikkoihin ja tilanteisiin ilman stressiä. Osmo on matkustanut alusta pitäen kaikissa kulkuneuvoissa ja kulkenut sujuvasti mukana niin kotibileissä, vanhainkodissa, koulussa kuin koiratapahtumissakin.

Osmo on pysynyt ekan vuotensa terveenä, joskin pienenä sen maha oli huomattavasti herkempi kuin nykyään. Muutama kunnon pukla-ripuli tuli niihin aikoihin podettua. Eläinlääkärissä on käyty vain rokotuksissa sekä luovuttamassa verta geenitutkimukseen.

Luonnetta Posmottimesta on löytynyt alusta alkaen ja paljon. Sinnikkyytensä se todisti heti kättelyssä, kun aiheena oli yksinolon opettelu. Saimme huomata, että ihan vähästä tämä jätkä ei sitten lannistu!! Samaa luonteen lujuutta Osmo on osoittanut myös yllyttäessään meitä taisteluleikkeihin eli komentamalla, hyppimällä, puremalla ja riepottelemalla hihnaa hepulikohtauksen vallassa lukemattomia kertoja – lukemattomista rangaistuksista tai täydestä huomioimattomuudesta piittaamatta. Vasta kauko-ohjattava sitruunapanta teki pöllöilystä lopun. Kaikki rähähdykset ja fyysiset rangaistukset Osmo nimittäin otti lähinnä hauskana palkintotaistona ja toisaalta huomioimattomuuskin tuntui olevan sille vain haaste vielä kovempaan yllyttämiseen. Viimeistään hihansuun hauskasti repeävä ääni tai mamman kompastuminen jalassa roikkuvaan takiaiseen toimikin sitten mahtavana palkkana sinnikkäästä temppuilusta!

Vaikkakin machoilua ja pomojen testaamista, Osmon temppuilu ei ole missään vaiheessa ollut aggressiivista. Osmo ei ole koskaan irvistellyt kenellekään eikä millekään ja alistuu mukisematta niihinkin asioihin, joista ei pahemmin pidä. Kynsien leikkuu, punkkien irrottaminen, partatakkujen setviminen ja hampaiden tutkiminen onnistuvat koska tahansa, joskus tosin pienen protestikiemurtelun jälkeen (”no jos tällä kertaa pääsiskin pinteestä…”).

Osmossa on loputtomasti, suorastaan järkyttävän paljon VIRTAA – mutta onneksi vain ulkona. Toki vauvana iltahepulit oli hepuloitava myös sisätiloissa, mutta muuten Osmo omaksui jo varhain sen, että sisällä ollaan iisisti, ulkona remutaan ja juostaan. Lenkillä ja koirapuistossa joskus edelleen kauhistellaan, että ”onko toi noin villi kotonakin!!?”

Tottishommia Osmo rakastaa, vaikkakin välillä (ilmeisesti lähinnä kisoissa;) )keskittymiskyky herpaantuu ja tuloksena on turhautunutta ja uhmakasta hepulointia tai omia luovia sovelluksia kesken paikalla makuun… Intoa meillä molemmilla onneksi piisaa ja uskon, että malttia kasvattamalla saamme vielä homman toimimaan kisakentillä yhtä iloisesti ja tarkasti kuin treeneissäkin! Kuin synttärilahjaksi saimme juuri eilen myös tiedon pääsystämme EsPY:n rauniotreeniporukkaan! Pelastuskoiratoiminnasta tuleekin varmaan jatkossa meidän ykköslajimme.

Yhteenvetona: Osmo on kaikkein paras, söpöin ja fiksuin koiramme 😉 !!!