Heppoja katsomassa

huhtikuu 28, 2007

valkovuokot2.jpg Kävimme Leppävaarassa ja samalla aamulenkillä Vermon raviradan ympäristössä. Tällä kertaa poitsu käyttäytyi moitteettomasti – tosin koiria ei tullut vastaan ollenkaan. Hepat kiinnostivat Osmoa kovasti, mutta riemuhepuleihin se ei sentään intoutunut. Taisi elukoiden koko herättää sen verran kunnioitusta! Pelkoa Osmo ei osoittanut lainkaan, vaan tarkkaili kavereita muutamien metrien päästä aidan takaa häntä heiluen. Tyytyväinen olin siihen, että kutsun kuullessaan koira tuli vapaaehtoisesti luokse ja jatkoi matkaa hihnaa tempomatta. 🙂 Näin kun tämä menisi koirakavereidenkin kohdalla…  

Maalaiselämysten jälkeen käytiin ihmettelemässä myös Sellon ihmisvilinää. Osmo esiintyi edukseen ja väkijoukossa puikkelehtiminen sujui ilman hölmöilyjä. Teini-ikäisen kauhukakaran tempauksiin tympääntynyt emäntä onkin taas leppynyt ja ylpeä lapsukaisestaan!

Kotona turkinhoidon jälkeen tutkittiin hampaat. Tämä sujui jopa yhdellä kädellä – toisella kun piti ottaa valokuvia todistusaineistoksi 😉 .

hampaat-002.jpg hampaat-005.jpg Purukalustokatselmus

Tänään mennään kevään viimeisiin snautserikerhon tottistreeneihin. Siellä Osmo saa luvan harjoitella ennen kaikkea rauhallista oman vuoron odottelua. Paikalla makuuta aion treenata monta kertaa, mutta vain pieniä hetkiä kerrallaan ja runsaskätisellä palkkauksella. Toivottavasti niin koiran kuin emännänkin kärsivällisyys riittää!

Palkka odottaa ottajaansa… saisko_ottaa.jpg

Mainokset

Kypsyttelyä

huhtikuu 25, 2007

EKK:n kisaryhmän treeneissä kävi tänään ilmi, että mukula kaipaa kyllä vielä kypsymistä, ennen kuin sen kanssa viitsii lähteä kisaamaan. Liikkeet sujuvat kyllä hienosti, tarkasti ja ennen kaikkea vauhdikkaasti, mutta ah ja voi, ne muut koirat!! Tällä hetkellä Osmoa kiinnostaa koirakaverit niin hirmuisesti, etten uskalla ottaa sitä riskiä, että se pinkaisisi kisatilanteessa toisia häiritsemään kesken paikalla makuun.

Tänään sattui nimittäin sekin: Vieressä makaava labradoriherra ponkaisi pystyyn ja nosti metelin, mistä Osmo intoutui niin, että lähti omalta paikaltaan juoksukierrokselle. Se ei osallistunut rähinään, mutta säntäili ympäriinsä muita leikkiin härnäten. Tämän rimanalituksen jälkeen tein tietysti muutaman paikalla makuun niin, että pääsin palkkaamaan koiran oikeasta suorituksesta, mutta joka tapauksessa luotto Osmon itsehillintään meni kerta heitolla!

Niinpä en aio ottaa sitä riskiä, että hepuliheikki terrorisoisi muiden kilpailusuorituksia Porvoon tokokokeessa 6.5. Osmo jääkin siis kotiin kypsymään ja aloitamme paikalla makuun treenaamisen nyt ihan alusta vähitellen aikaa ja häiriötä lisäten. Harmi, että noin kova häiriö sattui nyt, kun Osmolla oli hyvä onnistumisputki päällä ja olimme tehneet jo useita 3 minuutin odotuksia erilaisten (hiukan pienempien) häiriöiden alla! Vaikka toisaalta on erittäin hyvä, että tämä isompi häiriö, joka katkaisi Osmon pinnan, sattui tänään treeneissä – eikä vasta sitten tositilanteessa Porvoossa. Nimittäin kyllä kisoissakin aina sattuu ja tapahtuu; joku koira pinkaisee rivistä tai jopa rähisee, niin kuin vieruskaverimme tänään.

Kenties eniten kypsyteltävää on kuitenkin emännässä, joka hinkuaa tositoimiin, vaikka hauva-parka on murrosiän hormonimyrskyissä tempoileva raakile! Aktiivisia harrastus- ja kisavuosia meillä on aivan varmasti ihan riittämiin edessä päin, vaikka nämä ekat kisat siirtyisivätkin vähän tuonnemmaksi 😉 .

Sen Osmo on kyllä totisesti sisäistänyt, että treenaaminen on hauskaa ja vauhdikasta. Nyt onkin eniten tarvetta opetella rauhoittumisen jaloa taitoa myös treenikentällä! Porvooseen lähdemme varmaan joka tapauksessa kisatunnelmaa kehän laidalta nuuskimaan ja muita snautsereita kannustamaan. Siinäpä muuten erinomainen treeni Osmolle: Sen pitää tyytyä odottelemaan rauhassa katsomossa, vaikka muut saavat vetää tottista! Se varmaan pyörtyy kateudesta!


Mallikoulussa

huhtikuu 24, 2007

Eilen oli EKK:n näyttelykurssin toinen ja samalla viimeinen tapaaminen. Osmo intoili edelleen muista koirista, mutta selvästi vähemmän kuin edellisellä kerralla. Alussa kokeilimme ”ryhmäkehässä” juoksemista sillä seurauksella, että Osmo pomppi tasajalkaa selkä menosuuntaan päin. (Tietysti, koska takanamme  jonossa juoksi se ihana portugalilainen Vilma, johon Osmo rakastui jo viime kerralla…) Lopputunnista virtaa oli sen verran vähemmän, että Osmo malttoi keskittyä myös minuun ja liikkui ja seisoi ihan hienosti. Kaikkialta kopeloivat ”tuomarit” olivat jälleen Osmon mielestä huipputyyppejä. Sillä asenteella onkin hyvä lähteä kehiä kiertämään!  

 ihmetouhua-002.jpg                           ihmetouhua-003.jpg

Mitä se mamma oikein selittää?!?                 Ai siis tälleen vai?

Itse opin kurssilla sen, että koirat osaavat liikkua kuin Genesiksen äijät muinaisella musavideolla ”I can’t dance”: siis saman puolen käpälät yhtä aikaa! Opin myös, että askellusta sanotaan peitsaamiseksi ja että Osmokin osaa peitsata ja että peitsaaminen ei ole näyttelyissä kovin toivottavaa. Peitsaava koira säästää energiaa muttei liiku kovin elegantisti vaan hassusti hoippumalla. Peten kanssa olemme kutsuneet peitsaavaa Osmoa ”tönkköjalka-Osmoksi” huomaamatta tietenkään, että töpöttely johtuu jostain erikoisesta askelluksesta eikä esim. kireistä reisilihaksista, niin kuin itse arvelimme.  

Onneksi tokossa ei ole väliä, mikä tassu liikkuu minkäkin kanssa yhtä aikaa! Tuo näyttelytouhu tuntuu aina vaan ihmeellisemmältä ja monimutkaisemmalta!

sanohau.jpg Tää on paljon fiksumpaa: Toissa päivänä Osmo oppi haukahtamaan käskystä. Taitoa tarvitaan ehkä sitten joskus, kun aletaan opetella maalimiehien ilmaisemista haukkumalla.


Yökylässä mummolassa

huhtikuu 21, 2007

Olin opeseminaarissa yön yli ja koska Petelläkin sattui olemaan iltamenoa, Osmo oli hoidossa Viherin mummolassa eli vanhemmillani. Hoitajat hakivat koiran päivällä, kun Osmo oli yksin kotona. Vahtikoiran ominaisuuksia tuli testattua, kun vieraat (ei sentään täysin tuntemattomat) ihmiset tulivat omin luvin sisään ja kidnappasivat koiran autoonsa… Mutta niin vaan häntä heiluen uskollinen vahtikoiramme jätti reviirinsä ja lähti kyläreissulle! 😉

Mummolassa Osmo oli käyttäytynyt hienosti ja rauhallisesti. Tietysti ohikulkevien koirien perään oli pitänyt intoilla ja kiskoa lenkillä, kuten kotioloissakin on tapana. Sitruunapantaa ei oltu kuitenkaan tarvittu ja sisällä koira oli ollut oikein mallikelpoisesti. 

Mummolan mukavan matala ikkuna! osmo_mummolassa.jpg

Hain hauvelin tänään iltapäivällä ja lähdimme suoraan snautserikerhon tottistreeneihin. Siellä Osmo sinkoili taas kaikkia muita koiria kohti, villiintyi riemuhepuleihin ja oli muutenkin oma yli-innokas itsensä. Muutama treenikaveri kommentoikin, etteivät kaikki snautserit ehkä ihan yhtä villejä ole. Meille on ilmeisesti sattunut jossain määrin adhd-tapaus… Onneksi Osmo on vilkkaudestaan ja kovuudestaan huolimatta yltiöystävällinen ja avoin luonne! 

Vaikka käytin vain rauhoittavaa herkkupalkkaa enkä aktivoivaa leikkimispalkkaa, Osmo oli treenaamisesta niin riemuissaan, ettei kertakaikkiaan meinannut pysyä nahoissaan! Tulos: Liikkeet sujuivat erittäin vauhdikkaasti ja myös kiitettävän  tarkasti, mutta jokainen vapaahetki piti käyttää duracel-pupun hillitsemiseen. 

Parin viikon päästä olevien kisojen suhteen itseäni arveluttaa eniten se, kuinka hepuliheikki asettuu ryhmäliikkeitä varten rivistöön! Myös liikkeiden välillä sallituissa kehuissa pitää olla tosi varovainen, ettei innostus purkaudu hulluuskohtaukseen kesken oman suorituksemme! Huomenna olisi möllitokokisat, mutta olen koululla oppilaiden bändin esitystä luotsaamassa enkä siten pääse hyödyntämään loistavaa kisaharjoitustilannetta.


Tottis rulettaa!

huhtikuu 17, 2007

 Jes! Mahdottomasta muiden koirien perään intoilusta huolimatta pääsimme EKK:n kisaryhmien pääsykokeista läpi! Meidät oli sijoitettu peräti ”Jatko2-ryhmään” -mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Nyt alkaa treenejä olemaan jo siihen malliin, että jätän juuri aloittamamme palveluskoiratouhun toistaiseksi kokonaan pois ohjelmastamme ja keskitymme jatkossa tokoiluun sekä raunioharrastukseen.

ylpee.jpg Ylpeä kisaryhmäläinen


Retkellä Masin kanssa

huhtikuu 15, 2007

suopaini3.jpgsammakot.jpgihmiset.jpg

Retkeilimme tänään Nuuksion maisemissa ja Osmo tapasi pitkästä aikaa pikkuserkkunsa Masin. Masi on Peten serkun ja tämän tyttöystävän koira, puolivuotias basset fauve de bretagne-poika. Viimeksi koirat ovat leikkineet joskus talvella, kun Masi oli vielä aivan pikkunassikka. Masi oli tietysti kasvanut hurjasti sitten viime näkemän, mutta taisi kuitenkin muistaa Osmon. Ainakaan se ei pelännyt yhtään hurjan villiä kaveriaan vaan temmelsi täysillä mukana koko pitkän metsälenkin ajan.

Merkityillä kävelyreiteillä koirat olivat tietysti kiinni, mutta aina välillä poikkesimme polulta sen verran pöpelikköön, että kaverukset pääsivät painimaan ja juoksemaan vapaana. Rauhallinen remmikävely maailman mahtavimman Masin välittömässä läheisyydessä oli Osmon mielestä miltei mahdoton ajatus. Muutaman sitruunapannan suhautuksen ja noin sadan kiellon + hihnan nyppäisyn jälkeen Osmo viimein luovutti remmissäpeuhaamishaaveistaan ja käveli jotakuinkin rauhassa sinne, minne emäntä määräsi. Sitä ihanampaa olikin sitten välillä saada temmeltää oikein luvan kanssa.

kuperkeikka.jpg Masin yli pääsee kätevästi kuperkeikalla.

Hauskinta leikkiminen oli soisen lammen rannassa, jossa painialusta oli mukavan pehmeä ja viilentävän märkä. Taisi käydä suojuoksu myös kuntoilusta, sillä nyt Osmo pötköttää jokseenkin taju kankaalla saunan lauteiden alla! Peuhaamisen lisäksi koirat patikoivat sitä paitsi saman, n. 8 kilometrin lenkin, joka yksinäänkin riitti väsyttämään meidät kaksijalkaiset retkeläiset!

suopaini5.jpgsuopaini1.jpgsuopaini4.jpg

Evästauolla Osmo ja Masi joutuivat nököttämään viiden metrin päässä toisistaan puihin sidottuina, jotta ne olisivat malttaneet levätä edes hetkisen painin lomassa. Varsinkin Osmon katse ja vienosti vihjaavat inahdukset olivat kyllä paljon puhuvia ihmisten herkutellessa vieressä makkaralla, voileivillä, kahvilla ja suklaalla… 

masi_tauolla.jpgihmiset_tauolla.jpgkoirat_tauolla.jpg

Puolikas nakki heltisi kyllä kummallekin karvakorvalle sitten, kun ihmiset olivat ensin syöneet oman (tarpeettoman ison) osansa eväistä.  


Kauneudenhoitoa ja mutapainia

huhtikuu 14, 2007

Ensimmäinen virallinen näyttelymme on toukokuun ekana viikonloppuna. Sitä silmällä pitäen kävimme eilen Espoon koirakerhon näyttelykurssilla ja tänään Pirkon luona parturissa. Näyttelykurssilla Osmo rakastui portugalinvesikoira Vilmaan ja kiskoi ja pinkoili sitä kohti joka välissä. Toki kaikki muutkin koirat olivat ihan supermielenkiintoisia (jopa lihapullia ihanampia..) ja kaikkien kanssa olisi pitänyt päästä peuhaamaan. Tätä intoilua ja remmin kiskomista lukuunottamatta kurssi oli hyvää harjoitusta. Hampaiden tarkastaminen ja muu ”tuomarin” kopelointi sujui Osmolta kuin vanhalta tekijältä, mihin olin erityisen tyytyväinen. Aina on myös mukava huomata, miten rohkea ja avoin tyyppi Osmo on, niin raivostuttavaa kuin hihnassa kaikkien luo vetäminen olikin. 

pirkko_trimmaa.jpgTänään oltiin sitten parturissa, jossa Osmon kärsivällisyyttä koeteltiin tunnin trimmaussessiolla. Pirkko hoiteli melkein koko homman varmoin ottein. Itse sain sentään kyseenalaisen kunnian siistiä Osmon perhekalleudet. Pete odotteli viereisessä huoneessa ja pidätteli varmaan hengitystään emännän taituroidessa saksien kanssa hauva-raukan jalkovälissä… Mutta hienosti selvittiin (jokainen).

luru_ja_osmo_painii.jpglapsilla_on_kivaa.jpgkessu_ottaa_rennosti.jpg 

Parasta parturireissuissa on tietysti Luru-siskon kanssa riehuminen. Kaksosilla on yhtä päätön tyyli riehua ja painia ja ryntäillä eteensä katsomatta. Kessu-emo tyytyi vahtimaan kakaroidensa meuhkaamista sohvalla loikoillen ja vieraiden rapsutuksista nautiskellen. Ulkona Osmo näytti Lurulle mallia suo- ja turvekoiran oikeaoppisesta käytöksestä ja pian molemmat läträsivät mutaisessa ojassa. Kotiin tultuamme Osmo joutuikin aivan ensimmäiseksi kokovartalopesulle.

kilpajuoksu_polulla.jpgosmon_vesikampaus.jpgluru_jumppaa_mudassa.jpg