Pieni, virkistävä syysloma

Ensimmäinen pidempi duunipuristus päättyi Tarinoiden Yöhön, jota koko koulu vietti tiistain ja keskiviikon välisenä yönä (siis viime viikolla). Tarinoituamme ja pidettyämme työpajoja näyttelijöiden, kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden kanssa alkoi vitos-kutosten yöleffa ja sitten ”nukkuminen”. Itse sain kunnian valvoa viidesluokkalaisten tyttöjen unta liikuntasalissa. Ne muuten ymmärsivät ohjeeni tosi hienosti: Saa valvoa ja kuiskutella vaikka koko yön, kunhan MÄ en herää! Ja näin tapahtui!

Tarinoiden yön jälkeen alkoi parin päivän syysloma, joka kului nopeasti mutta mukavasti

Pimu mummoili sohvalla ja antoi nuorison meuhkata keskenään.

koiran kanssa treenaillessa ja ystäviä ja sukulaisia tavatessa. Osmon mielestä parasta koko lomassa oli Hohto, joka on sen mielestä vaan niin kuumaa hottia, ettei paremmasta väliä. Pimua ei tunnu yhtään harmittavan, että sen poikaystävä on vaihtanut nuorempaan naiseen… 

Pimu oli minun ja Mariannen kanssa yhtä mieltä siitä, että tärkeintä lomalla on saada nukkua pitkään, syödä hyvin ja parantaa maailmaa pähkäilemällä kaikkia mahdollisia ja mahdottomia parisuhteita. Punaviiniä Pimulle ei sentään tarjoiltu. Onneksi on upeita ihmisiä ja reippaita koiria lähipiirissä järkeistämässä elämää!

Frekko-tapaaminen Nuuksiossa

 

Osa porukasta on jo löytänyt paikalle.

Eilen vietettiin jo perinteeksi muodostunutta Frekko-päivää, tällä kertaa Nuuksiossa. Paikalle saapui 9 aikuista, 2 lasta sekä 11 koiraa. Mukava ja reipas pikkukaveri oli Anna-Maijan nuorimmainen, 4 kk vanha snautserityttö Gemma. Osmo ja Gemma löysivät toisistaan hyvät peuhukaverit ja minä pääsin taas lisäämään pentukuumettani…

Retkikunta lähdössä Ruuhijärvelle

Aamuteen ja omenapiirakan jälkeen lähdimme porukalla metsälenkille Ruuhijärven ympäri. Anna-Maija jäi vanhempien koiriensa kanssa mökille odottamaan Tytin ja Matin perhettä saapuvaksi. Pikku-Gemma sen sijaan lähti meidän muiden kanssa metsälenkille ja olikin esimerkillisen reipas lapsukainen….  

…Kunnes huomasimme yhtäkkiä, että Gemma ei ollutkaan enää muun lauman mukana. Huutelimme ja viheltelimme pentua ja osa porukasta lähti samaa reittiä takaisin mökille. Lopulta etsintäpartio sai soiton mökiltä: reipas snautserilapsi oli ilmaantunut takaisin. Gemma ei tainnut aluksi huomata ollenkaan, että sen oma lauma oli jäänyt mökille. Huomattuaan emäntänsä puuttuvan joukosta se oli sitten kääntynyt takaisin ja seurannut muutaman kilometrin matkan omia jälkiään mökille. Neuvokas muksu – mutta olisi se voinut ilmoittaa jollekulle, että lähtee takaisin!

Ruuhijärvi kylpi syysauringossa.

Osmo poseeraa.

Me kiersimme yhteensä n. 5 kilometrin mittaisen Ruuhijärven lenkin loppuun ja palasimme sitten mökille saunomaan ja syömään. Seikkailunsa jälkeen jopa Gemmalla oli vielä runsaasti virtaa jäljellä. Se olikin Osmon mielestä kaikista hauskin peuhukaveri mökillä. Myös Luru-sisko kelpasi leikkikaveriksi, mutta pentu taisi tällä kertaa olla Osmon suosikki. Mökin ”isännät” eli Outin koirat Nalle ja Leevi olivat sen sijaan melko jännittäviä Osmon mielestä. Varsinkin Leevi murisi pikkuveljelle aina ohi kulkiessaan, mutta onneksi Osmo ymmärsi väistää isompaansa, eikä suurempia rähinöitä syntynyt. Muutenkin päivä oli ihmeellisen rauhallinen, vaikka paikalla oli yli kymmenen snautseria!

Liki kuuden tunnin retken jälkeen niin ihmiset kuin koiratkin olivat tyytyväisiä. Kiitokset vielä Outille mainion tapaamisen järjestämisestä  ja kaikille mukana olleille mukavasta seurasta! Paikka oli upea, seura loistavaa, ruoka erinomaista ja sää syksyn upeimpia. Eipä olisi Frekko-tapaaminen paremmin voinut sujua! 🙂 

Helka - erilainen nuori.

 

Pete ja pentu.