Harvaksi on käynyt blogin päivittäminen, vaan mitäpä sitä näin talvikaudella palveluskoirarintamalla tapahtuisikaan. Emännällä riittää joulun alla työkiireitä ja koirien kanssa lähinnä lenkkeillään ja köllitään kotona.
Heti loman alussa koiratkin pääsivät sitten taas retkeilemään ja tapaamaan tuttuja ja tuntemattomia maaseudulla ja kaupungissa. Kantakapakkaani Kallion Sivukirjastoon ovat tervetulleita myös nelijalkaiset seuralaiset, kunhan osaavat käyttäytyä. Ja nämähän osaavat. 🙂
Ystävien seurasta saimme nauttia ennen joulua myös kotona. Siinä, missä ihmislapset joulunodotus-hepuleissaan juoksivat kiljuen ympäri kämppää, lojuivat karvalapset pöydän alla aikuisten juttuja kuuntelemassa.
Eikä edes Osmo stressannut pikkukavereiden yllättävistä halauksista ja muutenkin normaalia vauhdik- kaammasta menosta. Virehän ottaa kaiken hulabaloon aina rennosti eikä turhia jännitä.
Aatonaattona käytiin mökkimaisemissa lenkillä ja Vire sai mammalta etukäteis- joululahjaksi pitkän metsä-pelto-metsä-jäljen. Lumettomassa talvessa on sellainen mainio puolensa, että joululomalla pääsee maastoon jäljestämään! 😉 Kerrassaan mahtavasti likka jäljen myös ajoi, yhdessä piikkikulmassa haki vähän kauemmin, mutta vauhti oli kaiken aikaa sopiva ja kepit löytyivät varmasti.
Aattona otettiin rennosti, käytiin juoksentelemassa golfkentällä, saunottiin, syötiin hyvin ja tietenkin avattiin paketteja. Ennen ensi vuotta aiomme vielä treenata jälkeä ja kenties esine-etsintääkin.
Seuraavaksi onkin sitten aika päivitellä kuluneen vuoden saavutuksia ja saavuttamatta jäämisiä ja asettaa tavoitteet vuodelle 2016.
Sitä ennen kuitenkin perinteiset joulukuvat eli karvalapset pakettien kimpussa: 😉