Onnea uuteen vuoteen!

tammikuu 1, 2016

Viime yönä rätisi ja paukkui. Onneksi kumpikaan koirista ei välitä ilotulituksesta, mitä nyt isoimpien pommien kohdalla hiukan höristävät korviaan. Itse vietin tänä vuonna koti-iltaa koirien kanssa. Ennen kunnon räiskeen alkamista kävimme pitkällä lenkillä ja harjoittelimme samalla hiukan pienesine-etsintää. Siitäpä kumpikin hauveli oli aivan tohkeissaan. Golfkentän kuuraisen ruohon seasta löytyivät niin avain, mutteri kuin nappikin. Virvelin kanssa pitää vahvistaa vielä sitä, ettei pikkutavaraa oteta suuhun, vaan pelkkä maahanmeno riittää ilmaisuksi. Kotona Osmo pääsi saunomaan ja loppuilta kului sohvalla telkkaria katsellen.

mamman_murut

Siikajärven lenkillä Tapaninpäivänä

Sitten pieni katsaus viime vuoden tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen:

VirkkuTAVOITTEET 2015 / VIRE

  • Jälkikokeista JK3 -koulutustunnus ja ykköstulos (pidemmän aikavälin tavoitteena on tietysti käyttövalion arvoon vaadittavat 3 ykköstulosta…)

    Saavutimme JK3-koularin kolme kertaa, mutta ykköstulokseen emme vielä yltäneet. Kisakauteen mahtui monta huolimattomasti ajettua jälkeä ja jopa yksi eksyminen maastoon (peuran jäljille taidettiin eksyä). Paras tuloksemme oli 3 pisteen päässä ykköstuloksesta, silloin maasto oli täydellinen, mutta tottiksessa sattui ja tapahtui ja – mikä ärsyttävintä – yksi esine löytyi ruudusta muutama sekunti etsintäajan päättymisen jälkeen… 

  • TK2-koularin ”hakeminen” joistain tokokisoista (en siis saanut aikaiseksi ilmoittautua yksiinkään tokokokeisiin viime vuonna, vaikka tämä olisi varmaan ollut ihan läpihuutojuttu jo ajat sitten…)

Näin tehtiin, Viren ainoa tokokoe kuluneena vuonna oli tuo koularinhakureissu. Monesta ohjaajan käskytysmokasta huolimatta pisteitä kertyi 180,5 ja ne riittivät kunniapalkintoon, luokkavoittoon ja ykköstuloksen myötä koulutustunnukseen TK2.

  • Peruskokeen suorittaminen raunioilla ja sijoittuminen väestönsuojeluun (VSS)

Ohjaaja sähläsi mutta Vire oli pätevä 7.6. Oittaan raunioradalla. Saimme siis raunioetsinnän peruskokeen suoritettua yleisarvosanalla hyvä. Viimeinen maalimies löytyi vain joitakin minuutteja ennen etsintäajan päättymistä. Koe oli melko haastava, koska viidestä peruskokelaasta hyväksytyn tuloksen sai vain Virveli. Luovutussopimus allekirjoitettiin saman tien, joten nyt olemme virallisesti Espoon väestönsuojeluorganisaatioon sijoitettu pelastuskoirakko! 😀

OsmariiniTAVOITTEET 2015 / OSMO

  • Tokon erikoisvoittajaluokassa kilpaileminen, jolloin tietysti tavoitteena on erittäin haasteellinen YKKÖSTULOS (haaveksiahan saa aina ja tässä tapauksessa haaveena siintää tottelevaisuusvalion arvo…)

Jep jep, kävimme kokeilemassa onneamme ja taitojamme kolmessa EVL-kokeessa. Joka kokeessa joku vaikeista liikkeistä onnistui hienosti, mutta tietenkään onnistumiset eivät osuneet yhteen ja samaan kokeeseen… Kesällä Osmo oli niin stressaantunut ja haluton koetilanteessa, että päätimme yhteisymmärryksessä jättää kisakentät nuoremmille. Osmo tykkää treenata ja oppi todistetusti kaikki EVL:n liikkeet – joka liike onnistui jossain kokeessa 😉 . Viimeisissä kokeissa Osmo stressasi myös muista koirista, liekö syynä ollut kolottavat kyynärnivelet vai ihan vaan epävarmuutta huokuva ohjaaja. :/ 

  • Terveyden ja asiallisten käytöstapojen ylläpito ja vaaliminen 😀

Osmo on pysynyt perusterveenä koko vuoden, mutta uusia rasvapatteja on ilmaantunut papparaisen kroppaan ja etenkin kylmemmillä ilmoilla nivelet vaikuttavat jäykiltä. Niveliä huolletaan lisäravinteilla, kalanrasvalla ja tietysti saunomisella, jota Osmo ei jätä koskaan väliin. Asiallisia käytöstapoja koitetaan vaalia ja jästipäätä komentaa mahdollisimman mustavalkoisesti ja johdonmukaisesti muille koirille keuhkoamisesta, jota ilmenee aina sitä enemmän, mitä enemmän äijä on jumissa. Vuoden mittaan Osmon hellyyden ja lämmön tarve on kasvanut ennennäkemättömiin mittoihin. Sylikoirana vanha parta alkaa olla jo Virvelin veroinen! 😀

TAVOITTEET – LYHYESTI JA YTIMEKKÄÄSTI – VUODELLE 2016:

Virvelin kanssa jälkikokeista YKKÖSTULOS tai vielä mieluummin useampi. 😀 Mahdollisesti johonkin etsintäkokeeseen (EK) osallistuminen, mikäli ohjaaja uskaltautuu vieraammalle maaperälle eli palveluskoirapuolen hakuradalle! VSS-sijoituksen pitäminen voimassa eli loppukokeen suorittaminen tai vähintään peruskokeen uusiminen raunioilla.

Osmon kanssa leppoisaa mutta virikkeellistä eläkeläiselämää. Jälkeä, raunioetsintää, kotipihatottista ja sirkustemppuja.

Terveyden, yleiskunnon ja käytöstapojen vaaliminen kummankin koiruuden kanssa täysillä.

Mahtavaa ja menestyksekästä vuotta 2016 toivoen ja toivottaen,

Tuuli +elukat

 

 

 


Joulut juhlittu

joulukuu 27, 2015
tallitontut

Tallitontut aatonaaton lenkillä Porkkalassa

Harvaksi on käynyt blogin päivittäminen, vaan mitäpä sitä näin talvikaudella palveluskoirarintamalla tapahtuisikaan. Emännällä riittää joulun alla työkiireitä ja koirien kanssa lähinnä lenkkeillään ja köllitään kotona.

merenranta

Merenrannassa juostiin… ja poseerattiin.

Heti loman alussa koiratkin pääsivät sitten taas retkeilemään  ja tapaamaan tuttuja ja tuntemattomia maaseudulla ja kaupungissa. Kantakapakkaani Kallion Sivukirjastoon ovat tervetulleita myös nelijalkaiset seuralaiset, kunhan osaavat käyttäytyä. Ja nämähän osaavat. 🙂

Ystävien seurasta saimme nauttia ennen joulua myös kotona. Siinä, missä ihmislapset joulunodotus-hepuleissaan juoksivat kiljuen ympäri kämppää, lojuivat karvalapset pöydän alla aikuisten juttuja kuuntelemassa.

osmo

Osmo lomatunnelmissa

Eikä edes Osmo stressannut pikkukavereiden yllättävistä halauksista ja muutenkin normaalia vauhdik- kaammasta menosta. Virehän ottaa kaiken hulabaloon aina rennosti eikä turhia jännitä.

Viren_keppi

Virveli pääsi töihin! Pelto-osuudelta löytyi tällainen!

Aatonaattona käytiin mökkimaisemissa lenkillä ja Vire sai mammalta etukäteis- joululahjaksi pitkän metsä-pelto-metsä-jäljen. Lumettomassa talvessa on sellainen mainio puolensa, että joululomalla pääsee maastoon jäljestämään! 😉 Kerrassaan mahtavasti likka jäljen myös ajoi, yhdessä piikkikulmassa haki vähän kauemmin, mutta vauhti oli kaiken aikaa sopiva ja kepit löytyivät varmasti.

v_ja_o

Uskokaa tai älkää: Jouluaatto 2015.

Aattona otettiin rennosti, käytiin juoksentelemassa golfkentällä, saunottiin, syötiin hyvin ja tietenkin avattiin paketteja. Ennen ensi vuotta aiomme vielä treenata jälkeä ja kenties esine-etsintääkin.

joulun_alla

Joululomalaiset mökillä

Seuraavaksi onkin sitten aika päivitellä kuluneen vuoden saavutuksia ja saavuttamatta jäämisiä ja asettaa tavoitteet vuodelle 2016.

Sitä ennen kuitenkin perinteiset joulukuvat eli karvalapset pakettien kimpussa: 😉

ose_ja_paketti

Osmo avaa paketit tottuneesti ja tehokkaasti

pete_ja_vire

Isäntä seuraili taka-alalla, kun perheen pienimmät availivat lahjojaan

Virvelin_uusi_lelu

Virvelistä joulu on superkiva!

lahjalelut

Pukki kannatti tänäkin vuonna kierrätystä ja hankki lahjalelut kirpparilta. Hyvä niin, sillä Virvelin jäniksellä ei ole enää toistakaan korvaa – eikä itse asiassa koko päätä. 😉

 


Muistinpas!

marraskuu 14, 2015
Superkoira Virveli lapsituomari Titon ikuistamana!

Superkoira Virveli lapsituomari Titon ikuistamana!

Melkein jo luovuin koko blogista, koska salasana oli unohtunut eikä blogin perustamisen aikoihin voimassa ollutta sähköposti- osoitetta ole enää olemassakaan. Mutta jostain muisin syövereistä se salasana vaan yllättäen putkahti mieleeni! Niinpä kirjoittelu jatkuu edelleen, harvakseltaan mutta kuitenkin! 🙂

Ihan ite askarreltu asukokonaisuus! :D

Ihan ite askarreltu asukokonaisuus! 😀

Kuvatuksina tällä kertaa hetkiä parin viikon takaa pelastuskoiraväen jäsentenvälisistä, jotka pidettiin Oittaan raunioradan ympäristössä. Mittelöt olivat jälleen kerran huippuhauskat ja palkinnot ruhtinaalliset!

Kuvat: Minna Saukko, Mippe Carlsson & Pete

Ensiapurastilla häntäside koiralle

Ensiapurastilla häntäside koiralle

Ketteryysradalla myös ohjaajat joutuivat telineille!

Ketteryysradalla myös ohjaajat joutuivat telineille!

Liikkeestä maahanmeno - ja ohjaajien poseeraus

Liikkeestä maahanmeno – ja ohjaajien poseeraus

Tottiksen ryhmäkoreografiaa...

Tottiksen ryhmäkoreografiaa…

Joukkueemme Lepakot eli Arja+Indy, Tuuli+Vire ja Gabi+Noppa

Joukkueemme Lepakot eli Arja+Indy, Tuuli+Vire ja Gabi+Noppa

Batmanin luoksetulo

Batmanin luoksetulo

Batman-Vire ja ohjaajansa Kissanainen palkittiin ainakin seuraavista ansioista:

  • Raunioetsintä: II sija, siitä huolimatta, että Virveli lankesi kaikkiin radalle järjestettyihin herkku- ansoihin. Kissanruokalautanen tyhjeni kesken etsinnän ja puuhun ripustettuun ydinluuhunkin ulottui kun kunnolla kurkotteli… Onneksi myös maalimiehet löytyivät ja ilmaisut toimivat.
  • Maastoetsintä: II sija (joukkueemme otti tässä lajissa kolmoisvoiton!). Ensin etsittiin alue ilman koiria ja löydettiin kaksi lapsukaista. Lopuksi etsittiin koirien kanssa paria edelleen kadoksissa ollutta ”henkilöä”. Virveli löysi ja pelasti juurakkoon sammalten alle piiloutuneen ”Maijan” sen verran innokkaasti, että barbi-nukkeen taisi jäädä jokunen hampaanjälki… 😀

    Muitakin tuli kannustettua! :)

    Muitakin tuli kannustettua! 🙂

  • Tottis: III sija (muistaakseni)
  • Vuoden Tsemppari – kiertopalkinto ja pokaali: MEITSI!!
  • Lapsituomareiden suosikki: BATMAN & KISSANAINEN! 😀

Viime viikko ollaan otettu iisisti, koska kumpikin koira on ollut vatsataudissa. Osmo-paralla on edelleen maha niin kuralla, että viime yönäkin se piti päästää pari kertaa pihalle. Toivottavasti tauti hellittää pian, ettei pikku-ukkeli kuihdu ihan olemattomiin.

Säät suosivat edelleen jälkitreenejä. Tänä viikonloppuna olisikin tarkoitus päästä pitkästä aikaa sekä pellolle että metsään jäljestyshommiin. Potilas Saarinen lepäilee, mutta Virvelillä riittää virtaa senkin edestä.


Pitkästä aikaa pitkästi asiaa

syyskuu 18, 2015
Treeniä mökkireissulla ennen Harjavallan koetta

Treeniä mökkireissulla ennen Harjavallan koetta

Kiireinen ja/tai laiska emäntä ei ole kirjoitellut mitään niin pitkiin aikoihin, että melkein hävettää! Ja tämä kun on olevinaan treenipäiväkirja…

Radiohiljaisuudesta huolimatta olemme treenanneet ja kisanneet. Treeneissä on keskitytty peltojälkeen ja janaharjoituksiin. Tottiksessa ollaan tehty lähinnä mielentila- ja motivaatiotreenejä ennen kisoja – tosin ilmeisen huonolla menestyksellä taannoisesta kisatottiksestamme päätellen… Neiti Virveli on selvästi tajunnut treenin ja kisan eron: Kisoissa mamma ei puutu pöllöilyihin eikä palkintopatukkaa tulekaan kuin vasta ihan lopuksi.

Treeniä... Kulma selvitetty.

Treeniä… Kulma selvitetty.

Harjavallan upeat maastot ja hyvät koejärjestelyt tulivat ensi kertaa tutuiksi elokuun viimeisenä viikonloppuna, kun sain päivän varoitusajalla ja 5. varasijalta paikan seuraavan päivän kokeeseen. Aika kylmiltään siis lähdettiin hommiin. Erinomaisista olosuhteista huolimatta Vire hukkasi jäljen terävään kulmaan, teki valtavan duunin yrittäessään etsiä jälkeä uudestaan ja päätyi siitä huolimatta valitsemaan peuran jäljen – mikä selvisi ohjaajalle vasta peuran makuupainanteeseen rämpiessämme.

Eka piikki ja sen jälkeen valittu peuranjälki koituivat kohtaloksemme...

Eka piikki ja sen jälkeen valittu peuranjälki koituivat kohtaloksemme…

Sitten aika olikin jo niin vähissä, että lähdin palaamaan autolle, jolloin ihan tsägällä löytyi vielä yksi välikeppi. Hyvää oli jana ja alkujälki. Jälkikaaviosta vielä varmistin, että miltei 800 m alkutaipaleella todellakin oli vain kaksi keppiä, jotka Vire ilmaisi mallikkaasti.

Ilmeistä päätellen janatreeni onnistui!

Ilmeistä päätellen janatreeni onnistui!

Tuossa kisassa kävin tekemässä Virvelin kanssa myös esineruudun ja tottikset ajatuksenani se, ettei koira yhdistä huonoa maastosuoritusta rentoon loppupäivään ja muista töistä lintsaamiseen. Sillä vaikka Vire kuinka rakastaa tottistreenejä ja esine-etsintää, se tunnistaa kisatilanteen ja väsyneenä saattaisi hyvinkin olla sitä mieltä, että autossa köllöttely on kivempaa kuin stressihormooneilta haisevan emännän totteleminen… Esineet löytyivät (26p.) ja tottis oli huonosta seuraamisesta ja luovasta A-noudosta huolimatta ok (85p.).

Harjavalta vol2 - kohta mennään...

Harjavalta vol2 – kohta mennään…

Tuosta kisasta parin viikon päästä suuntasimme jälleen Harjavaltaan, olinhan edellisellä kerralla luvannut että tänne tullaan vielä uudestaan mutta silloin haemme kaikki kepit! Jälkiosuus olikin menestys: Janasta lähti yksi tyylipiste ja kaikki kepit löytyivät. Muutama epämääräinen tarkentelukierros tehtiin, mutta tajusin niillä kohti ottaa hiukan takaisinpäin ja jo vain löytyi jälki aina uudestaan. Keppi-ilmaisut olivat todella hyvät!

Esine-etsintääkin on todistetusti treenattu

Esine-etsintääkin on todistetusti treenattu

Esineruudussa kävi ohraisesti, sillä ensi kertaa kisatilanteessa yksi esine jäi löytymättä. Tai löytyihän sekin, muutamia sekunteja tuomarin ”AIKA!” -kajautuksen jälkeen. Näin ollen esineistä saimme vain 20 pistettä.

Tottis… Huokaus. Joskus vire ei vaan ole kohdallaan. Virveli temppuili ja haahuili ja teki omia kierroksia eikä irrottanut otettaan noutokapulasta ilman lisäkäskyä ja silloinkin vasta väkisin vääntäessäni.

Arvostelun edetessä toivo ykköstuloksesta hupeni hupenemistaan

Arvostelun edetessä toivo ykköstuloksesta hupeni hupenemistaan

Tuomarilinja oli todella tiukka ja moni liike arvosteltiinkin puutteelliseksi. Vain paikallamakuu ja eteenlähetys menivät moitteettomasti. Tottiksen 78 pistettä tarkoitti, että jäimme kolmen pisteen päähän ykköstuloksesta. GRRRRR!!!! Pääasia itselleni tuossa kokeessa oli kuitenkin se, että uskoni Virvelin jälkityöskentelyyn ja omaan koiranlukutaitooni jäljellä palautui.

Osmokin on treenannut, vaikkei yhtään kuvaa sattunutkaan todisteeksi. Tässä afterwork-palaveria mökillä.

Osmokin on treenannut, vaikkei yhtään kuvaa sattunutkaan todisteeksi. Tässä afterwork-palaveria mökillä.

Tämän kauden viimeinen kokeemme on huomenna, sitten vetäydymme kisakentiltä huilaamaan, kasvattamaan peruskuntoa, treenaamaan tottista ja nuuskuttelemaan peltojälkiä (lumen tuloon saakka).

Lenkki- ja lounasseuralaisia syyskuun alun kesäisessä säässä

Lenkki- ja lounasseuralaisia syyskuun alun kesäisessä säässä

Huomenna ykkös-tulokseen vaadittaisiin kaiken menemistä nappiin ja lisäksi hyvää onnea esim. säätilan suhteen… Neiti hienohelma kun ei oikein pidä istumisesta eikä maahanmenoista märällä nurmikolla. Raportti huomisen kisa- menestyksestä tulee taatusti pikapostauksena, jos haaveesta tulee totta. Mahdollinen hiljaiselo kertoo sitten siitä, että emäntä pohtii perusteellisesti, mikä tällä kertaa meni pieleen… Peukut pystyyn! 🙂

MUOKS. Ei tullu ykköstä. Takajälki ja yhden välikepin metsään jääminen sinetöivät kohtalomme (jälki 144/170). Esineet löytyivät (28/30) ja tottiksessa Vire teki hyvällä sykkeellä hommia, mutta mokaili sivulle siirtymissä ja perusasennoissa ja ryömi mokoma metritolkulla paikallaolossa. Kaiken kukkuraksi meitsi viskoi noutokapulaa päin estettä useaan kertaan… siinä ei enää Virvelin hieno nouto auttanut. (64/100). Hah, mutta ainakin me yritettiin – ja tehtiin kokeen jälkeen hyvä treeni samaisella kentällä. 😀 Kevättä odotellessa!


Jälkiviisauksia

elokuu 10, 2015
Janatreeniä Jämillä. Kuva: Jaana Joona

Janatreeniä Jämillä. Kuva: Jaana Joona

25.7. kävimme Taipalsaarella jälkikokeessa. Sää oli ihanteellinen ja maastot hyvät. Siitä huolimatta homma meni aivan pipariksi. Janalla Vire otti takajäljen, mutta jäljelle päästyään se eteni aluksi rauhallisesti ja varman oloisesti ja ilmaisi hienosti kaksi ensimmäistä keppiä. Sitten alkoivat ongelmat. Toisella piikkikulmalla jälkeä etsiskellessään koira ilmeisesti vaihtoi harhajäljelle (hirvi tai marjastaja). Huomasin tiettyä epävarmuutta koirassa, mutten osannut kuitenkaan lukea sitä niin hyvin, etten olisi kipittänyt kiltisti perään, kun koira kiskoi nenä maassa eteenpäin.

Keppibileet Jämillä. Kuva: Jaana Joona

Keppibileet Jämillä. Kuva: Jaana Joona

Jossain vaiheessa uskoin todeksi, että olemme ensi kertaa ikinä hävittäneet jäljen ihan kokonaan. Kun koira oli etsinyt jälkeä täydet 40 minuuttia, luovutin ja ilmoitin järjestäjille keskeyttäväni kokeen. Hyvistä koejärjestelyistä huolimatta muillakin kilpailijoilla oli huonoa tuuria: Kaikkiaan kuudesta koirakosta vain yksi sai tuloksen useimpien luovutettua jo maasto-osuuden jälkeen.

Osmiskin sai treenata, sekä Ristiinassa että Jämijärvellä. Kuva: Jaana Joona

Osmiskin sai treenata, sekä Ristiinassa että Jämijärvellä. Kuva: Jaana Joona

Onneksi meillä oli varattuna pikkuruinen vuokramökki Ristiinasta, jonne pääsimme nuolemaan haavojamme ja tekemään korjaavia treenejä. Korjaussarja menikin niin hienosti, että uskoni Virvelin taitoihin palautui parissa päivässä. Koiranlukua oppii vain koiraa lukemalla, joten lisää kilometrejä alle ja kohti seuraavaa koitosta. Harmi vaan, että koepaikat täyttyvät ilmoittautumisajan alettua parissa minuutissa ja on pelkästään onnenkauppaa, jos joskus sattuu pääsemään läpi varattuna tuuttaville linjoille.

Virvelin esineilmaisut pellolla paranivat kerta kerran jälkeen. Tämän jäljen saldo oli 10/10 keppiä. Kuva: Jaana Joona

Virvelin esineilmaisut pellolla paranivat kerta kerran jälkeen. Tämän jäljen saldo oli 10/10 keppiä. Kuva: Jaana Joona

Viimeisen lomaviikonlopun vietin koirien kanssa Jämijärvellä Virvelin kasvattajan Jaanan luona. Ohjelmassa oli jäljestystä niin pellolla kuin metsässäkin ja tietysti runsain mitoin maailman-parannusta, syömistä, juomista, saunomista ja jutustelua siinä ohessa. Mikä etuoikeus päästä treenaamaan henkilökohtaisen koutsin kanssa moneksi päiväksi Jämin upeisiin puitteisiin! Kiitos, Jaana!

Jäljen vanhentuessa treenattiin myös pienesine-etsintää. Tässä ilmaistaan kolikkoa. Josko sitä joskus vielä etsintäkokeeseenkin...?!? Kuva: Jaana Joona

Jäljen vanhentuessa treenattiin myös pienesine-etsintää. Tässä ilmaistaan kolikkoa. Josko sitä joskus vielä etsintäkokeeseenkin…?!? Kuva: Jaana Joona

Etenkin peltojälkitreenit tekivät Virvelille hyvää. Esineinä oli jälkikeppejä, mutta muuten jäljet ajettiin peltotyyliin tarkasti ja hitaasti. Viimeisenä treeninä ajoin Virvelin kanssa Jaanan meille tekemän kisajäljen, jolta saaliina kaikki kuusi keppiä. Siitä fiiliksestä ammennan uskoa ja treeni-intoa vielä pitkälle syksyyn, vaikka huomenna alkava duuni hiukan harrastustoimintaa hidastaisikin…

Viimeisenä lomapäivänä lenkkeiltiin ja leikittiin Liisan & Mihmun kanssa.

Viimeisenä lomapäivänä lenkkeiltiin ja leikittiin Liisan & Mihmun kanssa.


Mestikset ja Riisenileiri 2015

heinäkuu 23, 2015
Leiriläinen teltassa

Leiriläinen teltassa

Palasimme sunnuntaina pohjanmaan lakeuksilta Lapualta, jossa pidettiin ensin perinteiset Riisenimestikset ja sitten viikon mittainen leiri. Huippuhienoa oli jälleen kerran – niin seura kuin treeniantikin.

Kisakatsomoa. Allekirjoittanutkin selvinnyt jo omasta koitoksestaan kavereita kannustamaan. Kuva: Auli Kemppainen

Kisakatsomoa. Allekirjoittanutkin selvinnyt jo omasta koitoksestaan kavereita kannustamaan. Kuva: Auli Kemppainen

RIISENIMESTIKSET

Kisaseuraamista... Kuva: Raija Kammonen

Kisaseuraamista… Kuva: Raija Kammonen

Mestikset alkoivat meidän osaltamme lauantaiaamuna tottelevaisuusosiolla. Tällä(kään) kertaa emme yltäneet ollenkaan parhaimpaamme emmekä seuraamisten osalta edes normitasollemme. Paikallamakuun alku oli todella levotonta venyttelyä, mutta onneksi koira lopulta rauhoittui. Odottaessamme ykköskoiran eteenmenon ajan liikesuoritusvuoroamme Vire oli todella levoton ja ohjaaja todella hermostunut – kummankin ruokkiessa toinen toisensa mielentiloja. Seuraamisessa koira sitten reagoikin laukauksiin, ei pitänyt tiivistä kontaktia kuten yleensä ja kävipä vielä nuuskimassa henkilöryhmän ihmisiä… Tuomio oli kuitenkin ”hyvä”.

Hyppynouto. Kuva: Raija Kammonen

Hyppynouto. Kuva: Raija Kammonen

Jättävissä tuli yksi liikevirhe, noudoissa pureksittiin kapulaa ihan urakalla ja eteenmenossa neiti kaarsi suoraan valtavaan vesilätäkköön ja vaati kaksi maahanmeno- käskyä eikä toisenkaan käskyn jälkeen pysynyt makuullaan lätäkössä vaan odotti seisten ohjaajaa paikalle. Tottispisteemme 82 ylsivät sentään ”hyvän” rajan paremmalle puolelle.

Nyyssölän nostalgisessa vinttikamarissa koko lauma nukkui makoisasti.

Nyyssölän nostalgisessa vinttikamarissa koko lauma nukkui makoisasti.

Yötä olimme mitä parhaimmassa B&B-paikassa, sukulaisten luona Tervajoen Nyyssölässä. Tavattiin serkkuja, syötiin hyvin ja saunottiin. Sunnuntaina ajoin taas reilun puolen tunnin matkan kisapaikalle, josta ajoimme letkassa maastoon. Jana olisi ollut melkoista siksakkia, ellen olisi pitänyt liinaa selvästi normaalia lyhyempänä. Janapisteemme olivat muistaakseni 37/40.

Janakuva leiriltä. Kisajäljellä janan paikka oli tiheämpi, ohjaaja hermostuneempi ja koiralla huonommat varusteet... Kuva: Virpi Kaislaharju

Janakuva leiriltä. Kisajäljellä janan paikka oli tiheämpi, ohjaaja hermostuneempi ja koiralla huonommat varusteet… Kuva: Virpi Kaislaharju

Jälki alkoi hyvin, mutta toisen piikin jälkeen alkoivat pulmat. Vire hukkasi jäljen kulmassa ja tapansa mukaan lisäsi vauhtia, jota en jäljen uudestaan löydyttyä enää tajunnutkaan himmata. Sähläys pitkittyi ohjaajan hermostuessa ja panikoidessa ja koiran ottaessa tästä vaan lisää paineita ja lisätessä vauhtia entisestään.

Ilmoittautumassa esineruutuun - leirillä.

Ilmoittautumassa esineruutuun – leirillä. ”Tuomarina” koutsimme Janski. Kuva: Pauliina Palhovuo

Tuo itseään ruokkiva paniikki-sähläys-vauhti-kierre maksoi tälläkin kertaa kaksi arvokasta keppiä eli 40 pistettä. :/  Esineruudussa Virveli löysi kaikki esineet, joskin tarvitsi lisäkannustusta noiden ihanien lelujen (!) ohjaajalle palauttamiseksi. Pisteet esineiltä olivat 27/30. Jälleen vaatimaton tulos, mutta JK3-koulari kuitenkin. Onneksi pääsimme suoraan leirille koulimaan ohjaajan ongelmia erinomaisen koutsimme Janski Jussilan valvovan silmän alle!

LEIRIANTIA

Osmokin sai treenata! Kuva: Pauliina Palhovuo

Osmokin sai treenata! Kuva: Pauliina Palhovuo

Leiri oli tuttuun tapaan täynnä laadukasta maastokoulutusta, mukavaa seuraa ja hulvatonta iltailottelua. Treenien lisäksi päiviä rytmittivät ruokailut, lenkkeily ja saunominen. Viikko kului ihan hujauksessa ja takuuvarmasti ilman vapaa-ajanongelmia.

Janski opastaa jälkiliinan huonompaa päätä... Kuva: Virpi Kaislaharju

Janski opastaa jälkiliinan huonompaa päätä… Kuva: Virpi Kaislaharju

Treeneissä Virveli oli taitava – kuten aina – mutta mikä parasta, myös ohjaaja kykeni keskittymään ja osoittautui ihan kehityskelpoiseksi. Tästä kuuluu kiitos ennen kaikkea jämptille ja pätevälle, mutta myös rauhallisen lempeälle koutsillemme Janskille sekä mukavalle ja kannustavalle ryhmälle. Oli mahtavaa huomata asioiden menevän oikeaan suuntaan treenipäivien edetessä.

Muita seuraamalla sai oppia ja oivalluksia. Janskin ja Jekun keppi-iloa.

Muita seuraamalla sai oppia ja oivalluksia. Janskin ja Jekun keppi-iloa.

Ensimmäisen treenipäivän jäljestys oli kisajälkeä rauhallisempaa, mutta silti aivan liian vauhdikasta hötkyämistä etenkin kepiltä eteenpäin jatkeattaessa sekä koiran hakiessa kulmissa oikeaa suuntaa. Ohjaajan toimintaa muokkaamalla etenkin kepeiltä jatkaminen alkoi sujua jo leirillä huomattavasti paremmin. 😀

Boris on jäljestänyt viimeiselle kepille ja saa Markukselta palkan.

Boris on jäljestänyt viimeiselle kepille ja saa Markukselta palkan.

Tämän lisäksi kiinnitettiin huomiota palkkaukseen. Keppien kanssa pelaamista lisättiin, jotta ne itsessään olisivat Virvelille se suurin riemun aiheuttaja. Vastaavasti kissanruoka- pussien, palkka- purnukoiden yms. oheisrekvisiitan kanssa sähläämistä vähennettiin, jolloin tietysti ohjaajan sählääminen kaiken kaikkiaan väheni. Opin, että keppien kanssa tai niiden luona voi viettää palkitsevaa laatuaikaa yksinkertaisemminkin konstein.

Treenipalaveria

Treenipalaveria

Oma jälkiliinani todettiin heti kättelyssä huonoimmaksi mahdolliseksi. Samoin Virvelin vanhat valjaat menivät vaihtoon, koska ne aiheuttivat painetta koiran kaulaan. Alkuviikosta testailin lainakamoja ja loppuleiristä panostin vihdoin kunnon välineisiin ostamalla Silveriltä Virelle uudet valjaat ja Janskilta hänen vanhan vaijeriliinansa. Kaupanpäällisiksi liinan mukana tuli hanskat sekä huikeasti loistavien jälkikilometrien suomaa hyvää karmaa. 😉 KIITOS, koutsi!

Yöt olivat kylmiä, mutta päivisin koirat nauttivat myös vesileikeistä.

Yöt olivat kylmiä, mutta päivisin koirat nauttivat myös vesileikeistä.

Jälkihommien lisäksi treenasin Virvelin kanssa kahdesti esineruutua ja kahdesti tottista. Nyt kotosalla on kevyesti kertailtu opittuja juttuja, sillä lauantaina taitoja testataan taas tositoimissa, tällä kertaa Taipalsaarella. Peukut pystyyn, jotta ohjaaja kykenee pitämään päänsä kasassa ja hermonsa kurissa, jolloin koirakin pääsee näyttämään todelliset taitonsa maastossa.

Virveli tuo ruudusta esineen. Kuva: Pauliina Palhovuo

Virveli tuo ruudusta esineen. Kuva: Pauliina Palhovuo

Osmon palkintonakki. Kuva: Pauliina Palhovuo

Osmon palkintonakki. Kuva: Pauliina Palhovuo

Samassa treeniryhmässä jäljestäneet Sandra ja Zelda ja ohjaajansa Virpi

Samassa treeniryhmässä jäljestäneet Sandra ja Zelda ja ohjaajansa Virpi


Saariston karvalapset

heinäkuu 6, 2015
Katseet merelle

Katseet merelle

Tämän kesän lauma- vaelluksemme suuntautui Nauvoon ja Nötön saareen. Etukäteen emme olleet suunnitelleet muuta kuin pakata teltta ja muut leiriytymis-varusteet yhteysalus Eivoriin ja tutustua johonkin tai joihinkin niistä saarista, joihin laivalla pääsee.

Osmo löysi laivan kannelta suojaisan karsinan.

Osmo löysi laivan kannelta suojaisan karsinan.

Viikkoa aiemmin olin käynyt ystäväporukalla samaisella suunnalla karun kauniissa Jurmon saaressa. Vielä kauempana ulkomerellä olisi tietysti vielä Utö, mutta sen päätimme unohtaa tällä reissulla pitkän laivamatkan ja telttailualueen puuttumisen vuoksi.

Grännasin rannassa aamu-uinnilla. Pojat vasta harkitsevat mutta seurasivat toki Virvelin esimerkkiä.

Grännasin rannassa aamu-uinnilla. Pojat vasta harkitsevat mutta seurasivat toki Virvelin esimerkkiä.

Ensimmäisen illan vietimme Nauvon Grännasissa upeasta hellesäästä ja saunalaivan löylyistä nautiskellen. Yö oli varsin kylmä, joten emännän makuupussin lämpö kelpasi Osmollekin. Torstaina jätimme auton Pärnäisiin ja pakkasimme kamat ja koirat Eivoriin.

M/S Eivor kuljettaa ilmaiseksi Pärnäisistä Nötöön, Aspöön, Jurmoon ja Utöön.

M/S Eivor kuljettaa ilmaiseksi Pärnäisistä Nötöön, Aspöön, Jurmoon ja Utöön.

Puolentoista tunnin laivamatkan jälkeen saavuimme Nötöön, jossa viihdyimmekin paluupäivään saakka. Monta hienoa saarta jäi siis vielä seuraavillakin reissuilla koluttaviksi.

Privaattirantamme ihan teltan edustalla

Privaattirantamme ihan teltan edustalla

Nötössä suunnistimme heti kilometrin verran etelään, jossa oli luvallinen, joskin epävirallinen – eli ilmainen! – telttailualue.

Lepohetki leirissä

Lepohetki leirissä

Laajalla merenranta-alueella oli meidän lisäksemme ensimmäisenä yönä kaksi pientä telttaa, mutta sen jälkeen olimme koko rannan ainoat asukit. Vain vierasvenesataman isäntä Esko poikkesi välillä juttelemassa ja toimittamassa aamulla itse leipomiaan, uunituoreita sämpylöitä.

Virveli ja hienot lenkkimaisemat

Virveli ja hienot lenkkimaisemat

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä lenkkeilimme mahtavassa helteessä saaren pohjoiskärkeen. Kävelimme ensin mönkijänmentäviä ”pääteitä” ja sitten upeilla kallioilla kulkevaa polkua. Pari kertaa pysähdyimme ihailemaan maisemia ja uittamaan koiria.

Saariston lapset matkalla kauppaan, tässä vielä onnellisen tietämättöminä kadonneesta lompakosta...

Saariston lapset matkalla kauppaan, tässä vielä onnellisen tietämättöminä kadonneesta lompakosta…

Paluumatkan lopuksi poikkesimme kauppaan ruokaostoksille. Vasta kassalla totesin rahapussin pudonneen jonnekin lenkkireitin varrelle. Ei muuta, kuin teltalle ja takaisin hakemaan isännän pankkikorttia ja maksamaan ostoksia.

Helle helli koko reissun ajan ja onnikin oli myötäinen!

Helle helli koko reissun ajan.

Syötyämme ja levättyämme kunnolla lähdimme iltalenkille kadonnutta rahapussia etsimään. Päättelimme sen pudonneen olkalaukustani joko kavutessamme jyrkkää, ryteikköistä mäkeä tieltä kalliopolulle tai kaivaessani kameraa laukusta jollakin taukopaikoista.

Tuumaustauko kotirannassa, Virveli varjossa, isäntä auringossa.

Tuumaustauko kotirannassa, Virveli varjossa, isäntä auringossa.

Kuinka ollakaan, ennen kuin olin ehtinyt edes käskyttää koirille ”esine” ryteikkömäen juurella, näin aivan silmieni korkeudella rahapussin. Hurraa! Toki aarre piti vielä heittää uudestaan rääseikköön Virvelin löydettäväksi, mutta tällä kertaa emännän silmä oli jopa koiran nenää nopeampi! 😀

Laivalla mainio Vire otti aina iisisti.

Laivalla mainio Vire otti aina iisisti.

Ensimmäisen kylmän yön jälkeen tarkenimme teltassa hienosti ja nukuimme hyvin. Kotimatkalla Eivorin kannella nukkui pari väsynyttä piskiä, jotka heräsivät vain nuolemaan jätskinjämiä tikusta.

Viime katsaus Eivorin kannelta Nötön idylliin.

Viime katsaus Eivorin kannelta Nötön idylliin.

Mukavan reissun jälkeen oli mukava palata kotiinkin. Viikon päästä Riisenimestikset ovat jo takana (HUI! 😀 ) ja leiri alussa. Sanomattakin lienee selvä, että tällä viikolla tehdään keppi- motivaatio-treenejä, etsitään esineitä, nostetaan jälkiä janalta ja hiukan tottistellaan.