Hiihtoloman kunniaksi olemme harrastelleet erinäisiä talviurheilulajeja täällä Porkkalan mökillä. Lajivalikoimaan kuuluvat umpihankirämmintä, lumityöt, hiihto sekä pulkanveto. Virvelillä on erinomaiset vetovaljaat, mutta oma vetovyöni oli surkeaa halpahallimallia, joten se hajosi heti ensi nykäisyllä. Pieniä pyrähdyksiä isännän ja lelun luo Virkku on kyllä vetänyt emäntääkin, tosin siten, että emäntä piti käsin vetohihnan lenkistä kiinni ja yritti pysyä juosten perässä… 😉
Valjaista ja joustavasta vetohihnasta oli enemmän iloa pulkanvedossa. Sopivankokoisten pikkulasten puuttuessa kuormaksi kelpasi suojalumi. Tyytyväinen työjuhta sai purkaa energiaansa aamulenkillä useita kilometrejä vetäen välillä pelkkää pulkkaa (ja lunta) ja välillä myös mammaa, joka ei meinannut kävellen pysyä vauhdissa mukana.
Välillä pidettiin välitunti, jolloin Virkku sai viilettää vapaana Osmon kanssa ja emäntä veti pulkkaa. Nyt, kun pulkkaan ja kuorman tuntuun on totuttu, odotamme innolla pikkuihmisiä kyytiin! 😀
Talviurheilun lisäksi hiihtolomaan on kuulunut turkinhoitoa furminaattorilla ja kammalla. Sitä hommaa riittäisi kyllä vuoden jokaiselle päivälle, mutta usein emännän laiskuus tai työkiireet saavat välineet jäämään kaapinpohjalle. Emännän prioriteettilistalla ulkoilu ja treenaaminen menevät heittämällä kauneudenhoidon edelle – ja tämä koskee valitettavasti paitsi koiria, myös emäntää itseään… 😉