Hiljaiseloa ja nivelvaivoja

maaliskuu 9, 2014

Koko helmikuu hurahti ohi ilman päivityksiä. Olemme viettäneet kunnollista talvilomaa sikäli, että treenit ovat olleet tauolla. Lenkkeilty on sitten senkin edestä ja lisäksi on tehty pientä mielenvirkistystottista kotipihalla ja mökillä.

Reilu viikko sitten Virveli alkoi ontua oikeaa etutassuaan. Veikkasin, että tyyppi on liukastellut itselleen jonkun venähdyksen tosi jäisellä vakkaripolullamme, mutta kun neitokainen ei maanantaina halunnut nousta sängystä lainkaan, varasimme ajan lääkärille. Lääkäri kävi koko koiran läpi, ja ainut kohta, jota käänneltäessä Vire hiukan vinkaisi, olikin vasemman etutassun ranne. Kuumetta ei ollut eivätkä tulehdusarvot olleet koholla (normaalin ylärajalla tosin), mutta nielun punoituksesta lääkäri oletti, että kyseessä olisi ollut jokin nielutulehdus, joka sitten särkisi koiran niveliä. Hoito-ohje oli antibioottia, kipulääkettä ja lepoa.

Nyt kuurin alkamisesta alkaa kohta olla viikko, mutta nivelvaivat eivät ole lieventyneet. Ylös nouseminen makailun jälkeen on tosi vaivalloista ja liikkuminen äärimmäisen varovaista. Selvästi koiraparkaa särkee ja sattuu paitsi etutassuihin, myös takapäähän. Erikoista on se, että kun Virvelin saa pienelle kävelylle tarpeitansa tekemään, liikkuminen paranee tosi nopeasti miltei normaalin näköiseksi. Sisällä koira vain makailee ja liikkeelle lähtö on aina vaikeaa. Huomenna varataan uusi aika lääkäristä ja yritetään selvitellä, mikä reipasta pientä riiseniä vaivaa. Surkealta tuntuu, että touhukas koira ei innostaan huolimatta pääse liikkumaan eikä tule edes ovelle vieraita vastaan. 😦

Nyt siis ihmetellään ja parannellaan vuorostaan Virvelin mystistä moninivelvaivaa. Kesällähän vastaavaa kummasteltiin Osmariinin kohdalla. Peukut pystyyn, jotta pääsemme taas pian kunnolla liikkumaan ja sitten jälkimetsälle – ne kun olisivat jo oikein keväisessä kunnossa ja suorastaan kutsuisivat tallaamaan jälkeä hauveleille.