Pelastuskoiraleirillä

syyskuu 25, 2010

Asennetta Espy-leirillä! Kuva: Petra Murtonen

Viikko sitten vietimme viikonlopun Espyn leirillä Inkoossa. Ulkopuoliset kouluttajat saivat aikaan vanhojen koulutusmallien uudelleen- arviointia, mikä on aina terveellistä. Tieralan Virpi oli sunnuntaina tottiskouluttajana. Saimme Osmon jättäviin liikkeisiin ja etenkin sadesäällä ”vaikeaan” maahanmenoon mahtavasti lisää vauhtia ja näyttävyyttä. Oheisessa kuvassa vuorossa on Vire. Tatit kentän laidalla ovat Virpi T., Satu N. ja Tea S. 🙂

Vahtikoirat kotiovella

Itse innostuin leirillä myös naksuttelusta ja Vire onkin jo saanut yhden session naksu- nami- ehdollistamista. Aion käyttää naksua ennen kaikkea maalimies-käytöksen kouluttamisessa. Haluan, että koira oppii oikean asennon (maassa) ja ennen kaikkea etäisyyden (1-2 m) maalihenkilön luona. Näitä aion vahvistaa naksulla kotona ennen, kuin vaihtelevasti ja epäloogisesti käyttäytyvät maalihenkilöt saavat pennun kuvittelemaan, että palkkaa saadakseen on nimenomaan pussailtava, hypittävä ja pompittava. Toki on upeaa, että Vire rakastaa ihmisiä, mutta varmasti on helpompaa opettaa oikea maalimieskäytös nyt, kuin korjata virheitä vuoden päästä.

Aamulenkki syysauringossa

Etsintä pennulta sujuu loistavasti. Se käyttää taitavasti nenäänsä sekä raunioilla, että metsässä ja jaksaa tarkentaa sinnikkäästi niin kauan, että löytää haluamansa eli ihmisen eli palkkapurkin. Osmo on treenannut metsässä pistoja ja partiointia. Molemmat toimivat hyvin ja ilmaisut olivat upeat. Raunioillakin kävimme tällä viikolla ja siellä kävi perinteisesti: Osmo osasi, mutta emäntä sössi jäämällä junnaamaan samoja kohtia yhä uudestaan ja olemalla luottamatta taitavaan koiraansa…Vire tarkensi omalla vuorollaan taas hienosti.

Maanantaina alkoivat myös oman BH-ryhmäni tottistreenit. Omat koiranikin saivat tehdä hiukan hommia. Vire opetteli olemaan hyppimättä ihmisten päälle ja ruokaili sen jälkeen mamman kädestä imuttamalla. Osmon kanssa tein jättävät liikkeet (taas nopeutta hakien) ja eteenmenon palkkapurkille. Metsälenkeillä käymme päivittäin ja Vire on jo miltei sisäsiisti. Vahinkoja sattuu yhä harvemmin ja takapihalle mennään jo määrätietoisin askelin asioimaan.

Äly

Väläys

Mainokset

Systeritapaaminen

syyskuu 12, 2010

Tapasimme eilen Nummi-Pusulassa Viren siskoja kotijoukkoineen. Ainokainen velipoika Kalle ja kaksi systeriä eivät valitettavasti päässeet tapaamiseen, mutta hyvät pentupainit ja treenit saimme aikaan kuudenkin siskoksen voimin.

Virtatassu eli nti vihreä eli "Vipsu" poseeraa

Ohjelmassa oli hampaidentarkistus, mittaus, korvien ajelu ja teippaus sitä tarvitseville (Heta ja Vire), jälki- ja hakutreenejä, syömistä, kahvinjuontia ja tottista. Ja tietysti pentupainia ja ulkoilua raikkaassa syyssäässä.

Virveli osallistui kaikkeen mahdolliseen, mutta parhaiten onnistuivat hakuhommat ja tottis. Tottiksessa saimme kehujen lisäksi myös rakentavaa kritiikkiä: Käännökset vasemmalle pitää treenata muusta seuraamisesta erillään ja ohjaaja saisi aika ajoin suoristaa rankansa. Muuten viikko on ollut tavalliseen tapaan täynnä treenejä ja töitä.

Venettä tyhjentämässä

Maanantaina sain kuulla, että minut on hyväksytty hälyryhmään. Eka kartturinkeikka on jo tiistaina hälytreeneissä. Osmo pääsee mukaan sitten, kun olemme suorittaneet sen kanssa loppukokeen maastossa. Mahdollisuus siihen olisi jo lokakuussa – ja yrittänyttähän ei laiteta! 😉

Keskiviikkona treenattiin rakennusetsintää Herttoniemen raunioradalla (sekä O. että V. suoriutuivat molemmat hyvin ja arkailematta uudesta tilanteesta) ja torstaina hakua Laitamaantien laidassa.

Kolmen koon snautseripaletti. Vire koristautui valokuvausta varten Osmon kuolavaijerilla...

Viikon päätteeksi ulkoiltiin oikein kunnolla mökillä Peten ja Dino-serkun seurassa.


16 viikkoa,16 kiloa

syyskuu 6, 2010

Viikko sitten maanantaina Vire täytti 16 viikkoa ja kävi hakemassa tehosterokotukset. Painoa oli tasan yhtä paljon, kuin viikkoja mittarissa, eli aika tasaisesti neitokainen on kasvanut kilon per viikko. Parin viikon päästä Osmo jää siis jo toiseksi 19 kilon elopainollaan. Koirien päivittäiset painituokiot ovatkin tällä hetkellä mukavan tasapuolisia. Osmo heittäytyy vähän väliä selälleen ja antaa pikkusysterin ”hallita” leikkiä. Vastapainoksi se kyllä myös antaa Virelle sellaista kyytiä, että heikompaa hirvittää.

Hampaita on lähtenyt tasaiseen tahtiin ylhäältä ja alhaalta ja onpahan yksi maitohammas painien tiimellyksessä katkennutkin. Veikkaan, että se meni reilu viikko sitten siinä samassa rytäkässä, jossa Paavon hammas katkesi. Nassikat nimittäin ottivat oikein vauhtia ja juoksivat kohti toisiaan niin, että hampaat kalahtivat yhteen. Paavon vauriot todettiin heti paikan päällä, mutta Viren kohdalla en tajunnut, että etuhammas oli katkennut, eikä vain irronnut. Nyt seurailen, tuleeko tynkä pois ikenestä ilman ongelmia rautahampaan mukana.

Viikon aikana treenattiin taas monenmoista. Raunioilla Osmolle ammuttiin ja se etsi neljä maalihenkilöä umpipiiloista. Tosin yksi umpipiilo muuttui avoksi jätkän avatessa muitta mutkitta ”rivitalon” oven. Vire rakasti taas maalihenkilöitä, joilta se sai Joseran herkkumuonaa. Seuraavana päivänä sille tehtiin metsässä hyvät tuulitreenit. Maalihenkilöt olivat kunnolla piiloissa, joten heidät saattoi löytää vain nenän avulla. Lähestyin piiloja tuulen alapuolelta ja heti, kun pentu alkoi vimmatusti pyrkiä kohti hajua, päästin sen hihnasta. Kerrassaan loistava motivaatio ja nenä!

Viikonloppu kului ensin Hullujen lehmien kanssa tottista treenaten ja sitten mökkeillen. Hauvelit viettivät Peten luona mökillä myös lauantain ja sunnuntain, kun itse olin ensiapukurssilla. Tänään on huollettu turkkeja ja kynsiä sekä ulkoiltu metsässä.