Kylmää kyytiä

31 elokuun, 2007

Tullessani töistä kotiin ihmettelin, miksei Osmo ollutkaan salamana ovella, kuten yleensä portin kolahduksen kuullessaan. Sen sijaan se hiipparoi hiukan epävarman oloisena kylppäristä kotiintulijaa katsomaan. Pöydältä löytyi selitys eli Peten jättämä viesti:

talvi_tuli-001.jpgKoiranpaapomisvaroitus Peten tyyliin

Osmo oli ollut Peten kanssa päivälenkillä –  ja karannut pomppimaan jonkun spanielin ympärille isännän kielloista ja kutsuista vähät välittämättä! Raivostuttavinta näissä ilman lupaa riekkumisissa on, että Osmo on TODELLA taitava väistelijä, kun se tietää joutuvansa hihnaan kesken leikin. Nytkin Pete oli saanut jahdata kauhukakaraa aika tovin, ennen kuin sai siitä viimein otteen. Sitten Pete oli ärissyt koiran matalaksi ja pitänyt sitä pitkän aikaa paikallaan maassa, minkä jälkeen seurasi tietysti tyly toimitus hihnaan ja suorinta tietä takaisin kotiin. Loppupäivän Osmo onkin saanut pysytellä kunnioittavan välimatkan päässä omistajistaan.

talvi_tuli-003.jpgNymmä oon kyl kunnolla, ihan oikeesti…

Kun laumanjohtajaa ei uskota, on kyse aina jonkinsortin kunnioituspulasta ellei peräti pomoilusta. Siksi Osmo joutui nyt muutaman päivän ”jääkaudelle”, kuten joskus aiemminkin vastaavissa tilanteissa. Minä ja Pete yritämme käyttäytyä kuin susilauman alfapari ja ärähtää liian lähelle änkevän, leikkiä tai muuta huomiota kerjäävän pyrkyrikakaran aina tylysti tiehensä. Saapa nähdä, kuinka nopeasti pakkanen puree tällä kertaa ja koiramme korvat löytyvät jälleen!

Advertisement

Tyttöjä nenässä

28 elokuun, 2007

nuuskuttelua-004.jpgMikä IHANA lumohaisu!!

ARGH! Osmolla on rakkaushuolia. Lenkillä se kulkee nenä maassa kuin paraskin jälkikoira ja imuroi tyttökoirien pisuja silmät puoliummessa ja takakäpälät innosta väristen. Kaiken huippu oli, kun ohitimme eilen erään ikäneidon kääpiösnautserin. Osmo vikisi ja nyyhkytti suureen ääneen tytön perään sekä tietysti tempoi ihan mahdottomasti hihnaa. Ja juuri kun ohitukset olivat jo hiukkasen helpottaneet! Olen melko varma, että kyseisellä käppänällä oli juoksut päällä, sen verran kiihkeästi Osmo olisi halunnut mennä tekemään tuttavuutta.

nuuskuttelua-001.jpgnuuskuttelua-002.jpgVenaa, tää on TÄRKEE!!

Tänään sama hajulta hajulle säntäily on jatkunut kaikilla lenkeillä. Tyttötuoksuista huolimatta Osmolla riitti päivällä intoa myös tottisteluun, joka on ilmojen viilennyttyä alkanut sujua taas vanhaan, vauhdikkaaseen tyyliin. Palkintolelua ei kannata edes näyttää koiralle, sen verran ylikierroksille se menee pelkästä pingviinin näkemisestäkin. Namit motivoivat tarpeeksi mutteivät kuitenkaan kiihdytä jätkää mahdottomaan riekkumiseen ja kukkoiluun hitaan mamman kustannuksella.

nuuskuttelua-003.jpgCan’t walk – sniffing!!!


Tervakosken kauneuskisat

26 elokuun, 2007

kapula-002.jpg Tottisläksyjä tekemässä

Viikonloppu on vierähtänyt taas vauhdilla. Eilen olimme häissä ja Osmo oli hoidossa Pirkko-kasvattajalla. Emon ja siskon valvovan silmän alla ruoka ei ollut maittanut Osmolle lainkaan – ei edes sikasipsit eli kotona huippuherkkuna tunnetut possunkorvat. Muuten yökyläily oli sujunut mukavasti.

Tänään oltiin Tervakoskella kansainvälisessä näyttelyssä. Mukana oli kiitettävä määrä komeita partasuita ja kisa olikin melko kovatasoinen. Kuten arvata saattaa, meille oli tarjolla lähinnä mukavaa ulkoilmaelämää ja kallista kehäharjoittelua 😉 . Sekä Luru että Osmo saivat laatuarvostelun EH eli erittäin hyvä, kuten suurin osa junioriluokan koirista. Norjalaisen tuomarin Anders Tunold-Hansenin lausunto Osmosta (vapaasti ruotsista suomennettuna) kuului seuraavasti:

Erittäin hyvä tyyppi, jossa tarpeeksi massaa. Hyvä pää, hieman vaatimaton (?=fattig) kuono-osa, tummat silmät, hienot korvat, riittävä kaula. Kohtuulliset kulmaukset edessä ja takana. Hyvin kehittynyt vartalo. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Erittäin hyvä turkinlaatu. Vielä aavistuksen tumma pää.

Osmo käyttäytyi kehässä hienosti mutta sen ulkopuolella hiukan malttamattomasti. Muut koirat kiinnostivat turhan paljon ja paikallaan odottelu oli ihan mälsää. Paikallamakuutreenit sujuivat kuitenkin hyvin eikä äänekkäimmillekään kilpakumppaneille nosteltu niskakarvoja saati äristy takaisin.


Saunapäivä

25 elokuun, 2007

Tällä viikolla Osmo on treenaillut tottista ja raunioita, peuhannut kavereiden kanssa sekä lenkkeillyt ja uinut. Silti tuntuu, että aktiviteetteja saisi olla enemmänkin. Koirassa riittäisi virtaa, mutta mamman aika ei yksinkertaisesti riitä enempään. Toisaalta on myös hyvä, että Osmo ehtii kerätä kierroksia odotellessaan isäntäväen töistäpaluuta ja on sitten täysillä mukana illan harrastuksissa. Sisällä se on joka tapauksessa aina rauhallinen ja harmiton kaveri, silloinkin, kun lyhyt hihnalenkki on päivän kohokohta.

saunassa-001.jpg 

Eilen Osmis pääsi saunaan ja shampoopesulle. Torstain rauniotreeneissä harjoiteltiin nimittäin kulkemista pimeässä L-putkessa. Maanalaisessa tunnelissa on aina jonkin verran saviliejua pohjalla ja niinpä sitä oli sitten myös Osmon turkissa. Tänään Osmis menee Pirkolle eli kasvattajalleen yökylään, koska olemme itse (taas) ystävien häissä. Huomenna ajellaan sitten yhtä matkaa Pirkon ja Lurun kanssa Tervakoskelle näyttelyyn. 


Huollossa

21 elokuun, 2007

     lurun_kanssa-010.jpg     lurun_kanssa-007.jpg

     Osmoa kammataan, äiti vahtii vierestä.

Käytiin tänään Pirkon luona hiukan siistiytymässä sunnuntain näyttelyä varten. Turkin huollon lisäksi tarjolla oli fysioterapiaa ja kuntojumppaa -toisin sanoen mahdotonta meuhkaamista Luru-siskon kanssa. Luru on edelleen Osmon leikkikavereista se mieluisin ja reippain: Sisko ei vähästä hätkähdä vaan pistää aina painissa samalla mitalla – tai tuplasti tiukemmin -takaisin. Moni koira nimittäin myös arastelee Osmon raisua riehuntatyyliä.  

   lurun_kanssa-002.jpg      lurun_kanssa-006.jpg

        Snautserikasa              Lyhyt läähätystauko

Kaksosten menoa oli kyllä taas mahtava seurata! Sen sijaan järjellisten kuvien ottaminen siitä örisevästä, pörisevästä, sätkivästä ja potkivasta möykystä hampaita, käpäliä ja harmaata karvaa oli täysin mahdoton tehtävä!  


Kolmas kerta toden sanoo

18 elokuun, 2007

naama.jpg

Tällä kertaa myös mamman ilme oli suorituksen jälkeen iloinen 🙂

Osallistuimme tänään kolmanteen viralliseen tottelevaisuuskokeeseemme, joka menikin loistavasti! Toukokuisen 2-tuloksen sekä sen toisen, täysin kaoottisen ja tuloksettomaksi jääneen kisakokemuksen jälkeen ykköstulos ja sijoittuminen ALO-luokan kärkeen tuntui tietysti mahtavalta. Etenkin, kun snautserikerhon isännöimiin kisoihin Hyvinkäälle oli ilmoittautunut peräti 29 alokasluokan koiraa. Pisteitä kertyi 188,5 ja sijoituksemme ALO:ssa oli siis 1./29. Huikeaa!

       palkintojenjako.jpg             toko-010.jpg

Kaikkein eniten jännitin paikallamakuuta, koska molemmissa aiemmissa kisoissamme Osmon kärsivällisyys on pettänyt juuri siinä liikkeessä ja se on lähtenyt omin luvin liikkeelle. Tänään Osmis jaksoi kuitenkin maata rauhassa koko ”pitkän” kaksiminuuttisen – jopa silloin, kun vieruskaveri lähti jolkottamaan oman emäntänsä luo ja Osmon emäntä tuskin pystyi kauhultaan katsomaan tilanteen kehittymistä! Ilmeisesti ahkera treenaaminen vaihtelevissa olosuhteissa (kuten eilen lentoasemalla Peteä hakiessamme) on alkanut tuottaa tulosta!

Pisteet ja kommentit eri liikkeistä: hyvinkaa-2.jpg

  1. LUOKSEPÄÄSTÄVYYS  10  (Osmo malttoi istua perusasennossa eikä yrittänyt pussailla tuomarin naamaa)
  2. PAIKALLAMAKUU  10   (mistä olen erityisen ylpeä ja huojentunut)
  3. SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ 9  (pientä hidastelua alussa, ks. myös kohta 4)
  4. SEURAAMINEN TALUTTIMETTA 9  (tuomari sakotti ohjaajan pakkoliikkeistä: nykäisin kuulemma vasenta kättäni aina liikkeelle lähdettäessä. Tästä tuomari tietty huomautti vasta jälkimmäisen seuraamisen jälkeen…)
  5. MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 9,5   (olisi voinut olla vielä nopeampi)
  6. LUOKSETULO 9,5 (viimeinen perusasento oli vähän vino)
  7. SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ  10  (jes!)
  8. ESTEHYPPY 9  (Osmo otti yhden askeleen vielä seiso-käskyn jälkeen)
  9. KOKONAISVAIKUTUS  9  (ehkä se näkyi läpi, ettei ohjaaja vielä ihan täysin luottanut koiraansa… 😉 )   

Kaikki 6 (?) kokeeseen osallistunutta snautseria kisasivat samalla vuoden tokosnautserin tittelistä. Sanna ja Källi (Tacillan Olympia) uusivat viimevuotisen mestaruutensa uskomattoman upeilla avoimen luokan pisteillä 196. MAHTAVAA, TYTÖT!! Osmis oli snautserikisan kakkonen – ei muuten hullumpi saavutus meidän pojanklopilta sekään!

sanna_ja_tokosnautseri07.jpg                   avo1_ja_alo1.jpg 

Tokomestarit 2007          Luokkavoittajat Källi (AVO) ja Osmo (ALO)

Ehdottomasti hienoin palkinto Osmon mielestä oli pehmokoira, joka ei tosiaankaan joutanut mihinkään palkintovitriiniin pölyyntymään. Ja voi sitä retuutuksen ja ravistelun riemua, kun nalleparka sai kyytiä! Mikseiköhän Osmo saa tavallisesti leikkiä pehmoleluilla?!?

palkintolelu-005.jpgpalkintolelu-003.jpgpalkintolelu-001.jpg

    ”Mm.. korva..”          ”Aah.. pumpulia..”     ”Mitä sit ku on valmis?”


Rankkasade raunioilla

17 elokuun, 2007

Eilen oltiin Oittaalla rauniotreeneissä. Lähtöhommissa kotona tuli vähän kiire ja niinpä sadevaatteet jäivät kyydistä. Tietysti rankkasade sitten yllättikin heti treenien aluksi tallatessamme vielä rataa ekaa koiraa varten. Märissä vaatteissa ehti tulla kylmä, varsinkin kun treenit venyivät melkein kymmeneen asti illalla. Mutta hauskaa meillä oli silti!

osmo_raunioilla3.jpg               osmo_raunioilla1.jpg

Mutkat & korvat suoriksi!             Harmaa salama

Osmon kanssa teimme tarkoituksella niin, että tiesin itse ensimmäisen maalimiehen piilon ja saatoin siten lähettää koiran suoraan oikeaan suuntaan. Tällä pyrittiin laannuttamaan Osmon himoa luvattomaan sooloilukierrokseen, jonka se tekee yleensä etsinnän aluksi ohjauksestani välittämättä. Nyt Osmo sai huomata, että kenties mamman suuntamerkkejä kannattaa sittenkin uskoa – sehän saattaa  jopa tietää, missä se makkaratyyppi piileksii! Haukkumista harjoittelemme vielä erikseen, mutta kenties jo lähiviikkoina haukuntaa aletaan vähitellen yhdistää myös piiloille.

osmo_raunioilla2.jpg

Osmis omassa elementissään 

 (Kuvaajana heinäkuisissa treeneissä oli Lilli Weckman.)


Arki alkoi

15 elokuun, 2007

Pete on työmatkalla ja olemme Osmon kanssa kahdestaan kotona. Tosin käytännössä Osmo on ollut yksin kotona, koska koulut eli TYÖT ovat taas alkaneet. Koululaisten päivät ovat lukuvuoden ekalla viikolla vielä lyhyitä, mutta open illat sitäkin pidempiä kokousten, ryhmäjakojen, lukujärjestysten tarkistamisen, luokan järjestelyn ynnä muun asiaan kuuluvan vuoksi. Osmolle on siis koittanut karu arki; pitkät päivät yksin kotona ja iltalenkkien lyheneminen. Kiltisti se on kyllä aina odotellut paluutani ja tyytynyt makoilemaan itsekseen vielä illallakin tehdessäni ”läksyjä” koneella.

atk-tuki.jpgKärsivä(llinen) apuope tietsapöydän alla

Tänään ehdittiin sentään mukaan aloittamaan Espoon Koirakerhon treenikautta. Alkuviikon tylsyyden jälkeen Osmo oli intoa täynnä päästessään hommiin. Edes helle ei tahtia haitannut, vaan seuraaminen oli vaihteeksi oikein tyylikästä ja vauhdikasta. Kauden eka treenikerta pidettiin tietysti lyhyenä ja helppona, jotta onnistumisputki saataisiin kaikille heti päälle. Paikallamakuuta harjoittelin lopuksi vielä itsekseni (tai siis Osmon kanssa) ja hyvinhän tuo malttoi makailla, vaikka treenikaveri teki vauhdikkaita liikkeitä aivan vieressä. Vaikka välimatkaa minun ja Osmon välillä ei ollut nimeksikään, kasvoi luotto koiraan ainakin hiukan. Huomenna Osmo pääsee raunioille, mutta sitten taas lepäillään ja kerätään kierroksia lauantain totuuden hetkeä eli snautserikerhon kisoja varten.


Systerille SERTI!!

12 elokuun, 2007

kaksoset_osmo_ja_luru.jpg Lordi ja Loretta

Tuomarinkartanon näyttelyssä vuoroin satoi ja paistoi. Osmo käyttäytyi mallikkaasti niin kehässä kuin sen ulkopuolellakin, mutta punaiseen nauhaan (=EH eli erittäin hyvä) saimme tällä kertaa tyytyä. Reijo Latvalan arvostelu kuului seuraavasti:

Hyvän kokoinen, vielä hieman kevyt. Hyvä purenta. Pyöreät silmät, muuten pää ok. Hyvä kaula. Puutteelliset etukulmaukset. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu edestä jäykästi, takaa hyvin. Hyvä karvanlaatu ja väri. Hyvä luonne.

Osmo on tyytyväinen päästessään lihotuskuurille. Massaa saisi nimittäin tulla lisää, mikä on nirsonsorttisen ikiliikkujan kohdalla helpommin sanottu kuin tehty! Itse pidän kaikkein tärkeimpänä viimeistä toteamusta Osmon luonteesta.  

frekko_loretta_eri_sert.jpg Luru poseeraa SERTIn kunniaksi!

Perhepiirissä päästiin kuitenkin juhlimaan, nimittäin Osmon sisko Luru (Frekko Loretta) sai ekan SERTInsä! Onnittelut vielä Lurulle ja Pirkolle sekä homman kotiin hoitaneelle Brita-handlerille! Kyllä se velipoika vielä perässä ponnistaa!


Luomupesu

11 elokuun, 2007

vesipetoja-003.jpgDino, Pete ja Minnavesipetoja-013.jpgVesipedot

Käytiin tänään Porkkalan mökillä Minnaa ja Dinoa tervehtimässä sekä nautiskelemassa helteestä vilvoittavan meren välittömässä läheisyydessä eli saaressa. Koirat uivat hurjasti, samoin ihmiset. Jopa meikäläinen tarkeni UIDA eikä vain kastella paria varvasta kuten yleensä! Osmon näyttelykampaus viimeisteltiin merivedellä + hellävaraisella koirashampoolla pesemällä. Sen jälkeen pitikin hiukan vahtia, ettei Osmis olisi päässyt tapansa mukaan kuivaamaan turkkiaan hiekkaan tai linnunkakalla koristeltuun kallioon…

vesipetoja-009.jpgUusi temppu? vesipetoja-011.jpgUintikisat 

Tottisjutut menevät tällä hetkellä todella vaihtelevasti. Hetkittäin kontakti on hieno ja vauhti kiitettävä, mutta toisinaan Osmo tekee snautserimaiseen tapaan omia päätelmiään siitä, mikä on kannattavaa ja esim. oikaisee kesken seuraamisen varjoon lepäämään. Täytyy sanoa, että viikon päästä oleva snautserikerhon tottelevaisuuskoe kauhistuttaakin jo melkoisesti! Tuntuu, että on jotakuinkin onnenkauppaa, millainen päivä herra Lordilla sattuu olemaan, eli onko tuloksena nättiä yhteistyötä, tympeää laahustamista vai uhmakasta hepuloimista… Huomisessa näyttelyssä käytän kyllä kaikki odotteluajat hyödyksi treenaamalla paikallamakuuta ym. tokoliikkeitä, kun on kerrankin tarpeeksi häiriökoiria paikalla!

vesipetoja-012.jpgTiivistä tunnelmaa paluumatkalla


Hieno hellekampaus

10 elokuun, 2007

Eilen Pirkko-kasvattaja kävi meillä trimmaamassa Osmon näyttelyä varten. Pohjatyön eli nyppimisen olin tehnyt jo aiemmin mökillä, nyt ajettiin karva lyhyeksi kaulasta ja takamuksesta sekä muotoiltiin hiukan partaa ja otsatukkaa. Tänään viimeistelin urakan siistimällä Osmon perhekalleudet. Kyllä muuten jätkä seisoikin hievahtamatta, kun taituroin saksien kanssa sen jalkovälissä… Taisi poika arvata, että nyt on tosi kyseessä ja miehuus vaakalaudalla! 

trimmi-001.jpgKomea sälli!trimmi-003.jpgValmista tuli! 

Eilen käytiin treenaamassa Oittaan helteisellä raunioradalla. Harjoituksen aiheena oli toimiminen häiriötekijöistä välittämättä sekä totuttelu meteliin. Jäljittelimme jotakin raivaustilannetta, jossa ihmiset työskentelevät kovaäänisesti aivan sortuman vieressä. Maalimiesten lisäksi radalla oli siis ”raivausryhmä”, joka hakkasi tynnyreitä ja piti muutenkin meteliä – sekä tietysti toi koiran nenään etsintää vaikeuttavia lisähajuja. Lisäksi radalla myös ammuttiin joitakin laukauksia pelastuskokeiden tyyliin. Homma meni varsin hienosti: Osmo ei välittänyt metelistä tuon taivaallista eikä erehtynyt hajuistakaan. Molemmat maalimiehet löytyivät. Osmo on myös varsin kivasti hallinnassani etsinnän ajan, joskin työt kuuluu sen mielestä aloittaa vasta vauhdikkaan kunniakierroksen jälkeen. Tänään suuntaan jälleen Oittaalle, tosin ilman koiraa radankunnostustalkoisiin.


Kuvia Kainuusta

8 elokuun, 2007

sotkamo-009.jpg

Tuuli virvelöi kuhan, Pete perkasi ja Osmo vahti vieressä. 

sotkamo-008.jpgsotkamo-010.jpgsotkamo-006.jpg

Tultiin juuri kotiin Sotkamosta. Viime viikko oli yhtä sadetta, viime päivinä taas paistuttiin liki kolmenkymmenen asteen helteessä. Sää ja sääsket eivät estäneet treenaamasta jälkeä, keppien ilmaisua ja esineruutua kaikkina päivinä paitsi Rovaniemen reissun aikana, jolloin Osmo jäi Sotkamon mökille hoitoon. Osmo nautti päästessään nenähommiin kunnon maastoon. Ekat jäljet tein makkaralla, mutta kun Osmo ei vauhdiltaan ehtinyt makkaranpaloja syödä vaan jäljesti suoraan ja täsmällisesti loppupalkan luo, jätin makkarat pois. Keppejä ollaan treenattu toistaiseksi erikseen, kun siinä(kin) ollaan vielä niin alkukantimissa. Esineruutuharjoitukset olen onnistuneesti siirtänyt sisätiloista maastoon, ja hyvin näyttää jätkä jutun juonen tajunneen. 

sotkamo-007.jpg

Hiekkaleikit olivat joka kerta yhtä ihania… 

Harjoittelun ohella veneilimme, kalastimme ja uimme. Osmo oli aina valmis lähtemään vesille ja jaksoi nököttää veneen keulassa vaikka kuinka kauan. Myös uiminen maittoi joka päivä ja säässä kuin säässä, samoin päiväunet ulkona. Punkkipanta torjui näemmä tehokkaasti myös hyttysiä, sen verran lunkisti Osmo veteli sikeitä itikkaparven keskellä. Ihan kateeksi kävi!

sotkamo-004.jpgsotkamo-005.jpgsotkamo-013.jpg

Helteellä viilein lepopaikka oli saunassa. Pete otti mallia.

sotkamo-011.jpgsotkamo-003.jpgsotkamo-002.jpg  

Sateisena päivänä retkeiltiin Vuokatinvaaralla.  

sotkamo-014.jpg

Lämpöennätyspäivänä 7.8. Osmo sai elämänsä ekan jätskin!

Nyt on matkan hiet saunottu pois ja suuntana on Kaivopuisto ja ystävän 30-vuotisjuhlat. Huomenna onkin sitten jo kova kiire (itse asiassa kasvattajan mukaan jo myöhäistä) trimmata koira sunnuntain näyttelyä varten.  Ja siihen se kesäloma sitten päättyykin, mutta ei sanota sitä vielä ääneen! 😉