Kiireellä kohti kesää

Touko 28, 2012

Uintia Porkkalassa

Blogin päivittäminen saa nyt toimia tervetulleena taukona oppilasarviointien ja kokeidenkorjausten lomassa. Aivojen nollaus ennen seuraavien numeroiden pohtimista on varmaan paikallaan.

Uintia Nuuksiossa

Koirien ohjelmassa on Viren synttäreiden jälkeen ollut hakua, raunioita, hälyryhmän treeni teemalla virtaava vesi ja sen kuljettamat hajut, lenkkeilyä ja retkeilyä Nuuksiossa ja kotikonnuilla, mökkeilyä ja uintia Porkkalassa sekä yksi yö Kaarinan koirahoitolassa, kun isäntäväki oli Turussa juhlimassa ystävien häitä.

Kaarinassa koirat olivat pärjänneet mukavasti naapurinaan tosi söpö nuori kääpiömäyräkoiranarttu. Hoitoon kuului lenkkien lisäksi myös oma ”puuhatuokio” treenihallissa ja Osmo oli tehnyt tokoa treenaavan hoitajan kanssa hyppynoudonkin. 😉 Virveli oli touhottanut vieressä ja halunnut osallistua, joten se oli saanut sitten tehdä seuraamista ja leikkiä vinkupallolla.

Osmo tähystää

Treeneissä Osmo on näyttänyt hyvää osaamista ja Virveli kehityskelpoisuutta. Virtaavan veden äärellä Virveli keskittyi lähinnä virtahepoilemaan eli makailemaan ojassa, kun taas Osmo otti vedestä kauempana olevan ihmisen hajun. Tietysti Törppökin ihmisen bongasi, mutta ehkä ennemmin ilmavainulla, kuin vedestä. Yksi selvä reaktio veden kautta oikeaan suuntaan nähtiin sentään siltäkin.

Osmo, Virveli ja Dino(-”serkku” 9 v.) mökillä

Raunioilla Vire teki eilen upeasti elämänsä ensimmäisen kaivossa olevan figun. Kaivossa oli ”alkeiskansi” eli puinen kansi, jonka keskellä on pieni reikä eikä figu ollut kaivon pohjalla saakka, mutta koiran työskentely oli tosi varmaa ja itsenäistä, Vire ei ihmetellyt uudenlaista piiloa hetkeäkään! 🙂

Mutta nyt emäntä jatkaa töitä, jotta lapset saavat todistuksensa ennen kesälomia!

Mainokset

Vire 2 vee

Touko 12, 2012

Kakku odottaa syöjäänsä ja syöjä syömislupaa: Saako jo ottaa?

Aika rientää ja meidän pieni törppö pentunen täytti torstaina jo 2 vuotta. Teini-iässä siis jo ollaan. Kaksivuotias on edelleen pentumainen ja riehakas, erittäin työhaluinen sekä hetkittäin miellyttävästi aikuistuneen ja järkevöityneen oloinen. Kaiken kaikkiaan huipputyyppi, jonka toilailuille saamme joka päivä nauraa. Synttäreitä juhlittiin ensin kotipihalla herkkukakkua maiskutellen. Reseptiin kuului raakaa jauhelihaa, yksi herkkupatee, kermaviiliä ja kaksi ”kynttilää” eli koiranherkkutikkua. Osmo sai osansa, olihan silläkin nimpparit seuraavana päivänä.

Maiskis maiskis kermaviiliä partaan

Resepti oli ilmeisen toimiva! 😉

Illalla juhlittiin vielä hakutreeneissä, joissa synttärisankarin pistot olivat kyllä ihan mitä sattuu… Ukot kyllä löytyivät, mutta emäntä totesi, että viime kerran partiointia ei kyllä oteta uudestaan, ennen kuin pistot ovat taas suoria. Itsenäisyyttä koirasta kyllä löytyy, toistaiseksi harjoitellaan juoksemaan juuri sinne, minne mamma näyttää. Ilmaisujen kanssa pitää myös olla tarkkana eli ohjeistaa maalihenkilöt pitämään palkkapurkki KAUKANA itsestä eikä kropassa kiinni.

Tyypit poseeraa

Osmo ajoi treenien päätteeksi Annen tallaaman jäljen, jolta se nosti myös kaikki 4 käyttöesinettä (tosin metallinen rasia ei olisi noussut ilman mamman kannustusta). Osmo osasi taas homman upeasti ja eteni kuin veturi nenä tiiviisti maassa. Jäljentekijä oli piilossa jäljen lopussa ja viimeisellä esineellä Osmo jo nosti nenänsä ilmavainuun. Maalihenkilö löydettiin ja palkka ansaittiin ilmaisuhaukulla. Pelastusjälkikokeeseen pitäisi varmaan vähitellen ilmoittautua. Aina Osmon jälkityöskentelyä katsoessani houkuttelisi myös ilmoittautua pk-puolen kisoihin, mutta toistaiseksi olen malttanut mieleni. Osmon kyynärpäät kun eivät pk-esteistä tykkäisi, toisin kuin Osmo itse.

Virkun päätä ei palele… Nuuksion lähdepohjaisissa vesissä tarkeni maanantaina mukamas uida.

Ennen torstain hakutreenejä ehdittiin tehdä hyvät palauttavat tottikset Virkulle. Tein mukamas pitkää kaaviota ja yritinpä vielä psyykata itselleni koemaisen jännittyneen mielentilan, mutta hyvästä pätkästä tulikin taas tuttu ”TSAP” eli palkkaa tarkoittava ääni ja riehakas tuokio motskaripatukan kanssa. Täyskäännöksiä tehtiin paljon ja otin käyttöön pienen, koiralle annettavan vihjeen tulevasta täyskäännöksestä: Pidätän hengitystä parin edeltävän askeleen ajan (vinkki tuli bh-kokeeseen osallistuneen malin ohjaajalta, jonka UPEITA täyskäännöksiä kävin ihan erikseen kehumassa). Saman tien hyvän käännöksen jälkeen tietysti palkkasin koiran. Luoksetuloon halusin vauhtia ja hetsasin koiraa ennen kuin jätin sen maahan. Tuloksena olikin supervauhdikas kiitolaukka, jonka loppusuoralla vapautin koiran patukan kimppuun. Erittäin onnistuneet treenit siis, joista sekä koiralle, että ohjaajalle jäi loistofiilis: ”Olemme kehityskelpoisia!” (ohjaaja) tai ”Olen voittamaton!!!” (Virveli). 😀


Virveli BH-kokeessa

Touko 6, 2012

Ensin huippuhieno juttu: Meidän onnellinen hoopo Törppö alias Virveli on nyt virallisesti BH Korennon Vire! 😀 Kävimme neidin kanssa tänään Keravan koiraharrastajien järjestämässä käyttäytymiskokeessa, jonka arvosteli Vesa Häkkinen.

Meille arpoutui numero 8 ja pariksemme saimme malinois-uroksen. Virveli aloitti paikallamakuusta. Se makasi tuomarin palautteen mukaan valppaana mutta rauhassa toisen koirakon vihoviimeiseen liikkeeseen saakka… Kuullessaan luoksetulokäskyn Törppö ponkaisikin rennosta lonkkamakailuasennostaan ylös ja lähti juoksemaan kohti belggaria. Tuomarin merkistä ymmärsin kääntyä ja huusin Virvelin takaisin. Erikseen tuomari muuten kehui tätä haltuunottoa  – koira reagoi heti käskyyni, kääntyi ja tuli täysillä takaisin mamman luokse. Ja niin paikallamakuu oli kuin olikin hyväksytysti suoritettu isosta virheestä huolimatta! Huh!

Liikkeistä olen tyytyväisin seuraamisiin, jotka Virveli suoritti hienosti ja tarkkaavaisesti, vaikka pitkä kaavio vedettiin kahteen kertaan (hihnalla ja vapaana). Lopussa neidin keskittyminen alkoi jo selvästi herpaantua, mikä näkyi väljempinä täyskäännöksinä ja muutenkin hetkellisinä kontaktin tippumisina. Kaiken kaikkiaan tuomari kuitenkin kehui seuraamisia, tykkäsi Virkun tarkkaavaisesta olemuksesta, hyvästä kontaktista ja koko suorituksen ajan heiluneesta hännästä. Kuulemma koiran osaaminen osoittaa jo tässä vaiheessa hyvää koulutuksellista tasoa. 😀

Hmm… Sitten ne jättävät liikkeet. Jättävissä pitää uusien BH-sääntöjen mukaan PYSÄHTYÄ ennen käskyä, mikä on mielestäni täysin ristiriidassa sen kanssa, että kisoissa näin ei tehdä koskaan ja maahanmenossakin haetaan koiran nopeaa putoamista maahan etupää edellä EIKÄ istumisen kautta. Mekin olemme alusta pitäen treenanneet jättäviä liikkeitä ilman pysähdystä ja heräsin kokeilemaan uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä vasta viime tipassa… Istuminen menikin harmillisesti sähläämiseksi ja koira meni maahan. Silti osasuoritus oli hyväksytty.

Maahanmeno oli parempi, joskaan ei tarpeeksi nopea. Luoksetulo oli varmasti huonoin Virvelin koskaan tekemä: Mikä lie epävarmuus neitokaiseen iski, mutta vauhtia oli murto-osa normaalista ja loppuasento jäi tosi väljäksi. Harmi! Liike kun on ollut suorastaan bravuurijuttumme! Ei muuta, kuin paljon superiloisia vauhtiluoksetuloja ilman loppuasentoa. Vauhtia, VIRETTÄ ja iloa lisää, sanon minä!

Haukka ja Jaana – tottisosuus hyväksytty!

Kokeen kaupunkiosuus oli helppo nakki lähiökoiralle. Ei edes yksin tolppaan jättäminen ollut itkun arvoista, kun kiva tuomarisetä oli koko ajan vieressä seurana! 😉 Näin ollen Virveli läpäisi käyttäytymiskokeen ja mamma sai paitsi tietoa tämänhetkisestä tasostamme, myös ideoita pulmakohtien treenaamiseen. Viren poikaystävä Haukka ja Jaana läpäisivät hekin kokeen varmasti ja komeasti, joten Hulluin Lehmäin retki Keravalle oli varsin onnistunut! 😀

Osmis kuuntelee, mitä emäntä selostaa. Taustalla vasemmalta Päivi & Seita, Heli & Niida, Satu & Zava ja Seija & Veikka. Kuva: Simo Nuutinen

Myös eilen oli jännittävä päivä, kun koululla vietettiin harrastepäivää, johon hälyryhmämme järjesti ensiaputyöpajoja ja pelastuskoira- näytöksiä. Itse toimin näytöksissä juontajana, mutta pääsivätpä omatkin koirani näyttämään taitojaan suuren yleisön edessä. Osmo oli mukana yhdessä ja Vire yhdessä esityksessä. Molemmat hoitivat homman kotiin, mutta erityisen tyytyväinen olin Virveliin, joka osasi myös odottaa rauhassa makoillen omaa vuoroaan mamman touhutessa juontohommia.

Mitä lie tuo hullu juontaja huitoo… Virveliäkin taitaa ihan hävettää! 😉 Kuva: Simo Nuutinen

Innokkaita maalihenkilöitä oli kymmeniä, joista aina kaksi lasta pääsi piiloon yhdelle koiralle. Hienosti edustusjoukon nuorimmainenkin koira Virveli löysi maalihenkilöt, jotka oli piilotettu pressuilla ja havuilla peitettyihin kevythäkkeihin. Koirat saivat myös runsain mitoin rapsutuksia ja silityksiä osakseen, mikä varmasti korvasi suhteellisen pitkän autossaodotteluajan. 😉

Viikko sitten Porkkalan lenkillä, jolta kotiintuomisina oli ennätysmäärä punkkeja

Punkkipannat hankittiin viime viikolla, sen jälkeen, kun olin poiminut yhteensä lähes 50 punkkia koiraparkojen nahoista… Pelkästään naamassa Virvelillä oli kymmenen mokomaa verenimijää! 😦 Koskaan en ole nähnyt näin paljon punkkeja koirissa, vaikka joka vuosi ollaan noilla samoilla Porkkalan niityillä lenkkeilty. Toivotaan, että pannat tehoavat eikä punkkipihtejä tarvita ihan yhtä paljon, kuin viime viikolla!