Virveli BH-kokeessa

Ensin huippuhieno juttu: Meidän onnellinen hoopo Törppö alias Virveli on nyt virallisesti BH Korennon Vire! 😀 Kävimme neidin kanssa tänään Keravan koiraharrastajien järjestämässä käyttäytymiskokeessa, jonka arvosteli Vesa Häkkinen.

Meille arpoutui numero 8 ja pariksemme saimme malinois-uroksen. Virveli aloitti paikallamakuusta. Se makasi tuomarin palautteen mukaan valppaana mutta rauhassa toisen koirakon vihoviimeiseen liikkeeseen saakka… Kuullessaan luoksetulokäskyn Törppö ponkaisikin rennosta lonkkamakailuasennostaan ylös ja lähti juoksemaan kohti belggaria. Tuomarin merkistä ymmärsin kääntyä ja huusin Virvelin takaisin. Erikseen tuomari muuten kehui tätä haltuunottoa  – koira reagoi heti käskyyni, kääntyi ja tuli täysillä takaisin mamman luokse. Ja niin paikallamakuu oli kuin olikin hyväksytysti suoritettu isosta virheestä huolimatta! Huh!

Liikkeistä olen tyytyväisin seuraamisiin, jotka Virveli suoritti hienosti ja tarkkaavaisesti, vaikka pitkä kaavio vedettiin kahteen kertaan (hihnalla ja vapaana). Lopussa neidin keskittyminen alkoi jo selvästi herpaantua, mikä näkyi väljempinä täyskäännöksinä ja muutenkin hetkellisinä kontaktin tippumisina. Kaiken kaikkiaan tuomari kuitenkin kehui seuraamisia, tykkäsi Virkun tarkkaavaisesta olemuksesta, hyvästä kontaktista ja koko suorituksen ajan heiluneesta hännästä. Kuulemma koiran osaaminen osoittaa jo tässä vaiheessa hyvää koulutuksellista tasoa. 😀

Hmm… Sitten ne jättävät liikkeet. Jättävissä pitää uusien BH-sääntöjen mukaan PYSÄHTYÄ ennen käskyä, mikä on mielestäni täysin ristiriidassa sen kanssa, että kisoissa näin ei tehdä koskaan ja maahanmenossakin haetaan koiran nopeaa putoamista maahan etupää edellä EIKÄ istumisen kautta. Mekin olemme alusta pitäen treenanneet jättäviä liikkeitä ilman pysähdystä ja heräsin kokeilemaan uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä vasta viime tipassa… Istuminen menikin harmillisesti sähläämiseksi ja koira meni maahan. Silti osasuoritus oli hyväksytty.

Maahanmeno oli parempi, joskaan ei tarpeeksi nopea. Luoksetulo oli varmasti huonoin Virvelin koskaan tekemä: Mikä lie epävarmuus neitokaiseen iski, mutta vauhtia oli murto-osa normaalista ja loppuasento jäi tosi väljäksi. Harmi! Liike kun on ollut suorastaan bravuurijuttumme! Ei muuta, kuin paljon superiloisia vauhtiluoksetuloja ilman loppuasentoa. Vauhtia, VIRETTÄ ja iloa lisää, sanon minä!

Haukka ja Jaana – tottisosuus hyväksytty!

Kokeen kaupunkiosuus oli helppo nakki lähiökoiralle. Ei edes yksin tolppaan jättäminen ollut itkun arvoista, kun kiva tuomarisetä oli koko ajan vieressä seurana! 😉 Näin ollen Virveli läpäisi käyttäytymiskokeen ja mamma sai paitsi tietoa tämänhetkisestä tasostamme, myös ideoita pulmakohtien treenaamiseen. Viren poikaystävä Haukka ja Jaana läpäisivät hekin kokeen varmasti ja komeasti, joten Hulluin Lehmäin retki Keravalle oli varsin onnistunut! 😀

Osmis kuuntelee, mitä emäntä selostaa. Taustalla vasemmalta Päivi & Seita, Heli & Niida, Satu & Zava ja Seija & Veikka. Kuva: Simo Nuutinen

Myös eilen oli jännittävä päivä, kun koululla vietettiin harrastepäivää, johon hälyryhmämme järjesti ensiaputyöpajoja ja pelastuskoira- näytöksiä. Itse toimin näytöksissä juontajana, mutta pääsivätpä omatkin koirani näyttämään taitojaan suuren yleisön edessä. Osmo oli mukana yhdessä ja Vire yhdessä esityksessä. Molemmat hoitivat homman kotiin, mutta erityisen tyytyväinen olin Virveliin, joka osasi myös odottaa rauhassa makoillen omaa vuoroaan mamman touhutessa juontohommia.

Mitä lie tuo hullu juontaja huitoo… Virveliäkin taitaa ihan hävettää! 😉 Kuva: Simo Nuutinen

Innokkaita maalihenkilöitä oli kymmeniä, joista aina kaksi lasta pääsi piiloon yhdelle koiralle. Hienosti edustusjoukon nuorimmainenkin koira Virveli löysi maalihenkilöt, jotka oli piilotettu pressuilla ja havuilla peitettyihin kevythäkkeihin. Koirat saivat myös runsain mitoin rapsutuksia ja silityksiä osakseen, mikä varmasti korvasi suhteellisen pitkän autossaodotteluajan. 😉

Viikko sitten Porkkalan lenkillä, jolta kotiintuomisina oli ennätysmäärä punkkeja

Punkkipannat hankittiin viime viikolla, sen jälkeen, kun olin poiminut yhteensä lähes 50 punkkia koiraparkojen nahoista… Pelkästään naamassa Virvelillä oli kymmenen mokomaa verenimijää! 😦 Koskaan en ole nähnyt näin paljon punkkeja koirissa, vaikka joka vuosi ollaan noilla samoilla Porkkalan niityillä lenkkeilty. Toivotaan, että pannat tehoavat eikä punkkipihtejä tarvita ihan yhtä paljon, kuin viime viikolla!

7 Responses to Virveli BH-kokeessa

  1. Jaana Joona sanoo:

    Kiitos taas mukavasta ja kattavasta päivityksestä. Onnittelut BH:n johdosta, hieno homma ja tästä se ura alkaa. Olen teistä niin onnelinen ja ylpeä. (Onneksi se Viren kummitäti toi sut aikoinaan meille,loistotyyppi).

  2. Saara ja Tito sanoo:

    Onnittelut BH:n johdosta!! Upeata katsottavaa 🙂

    Oikein kadehtien katsoin, miten hienosti Virveli käyttäytyi kaupunkiosuudessa. Meidän snautserilla (kohta 2v. leikattu uros) on vielä paljon oppimista ohitustilanteissa, niin koirien kuin ihmistenkin. Vaikka koira on muuten tosi tottelevainen ja on minusta yllättävänkin miellyttämishaluinen rotuisekseen, ei korvat toimi sitten yhtään ohituksissa 😦 Emännällä meinaa sitten mennä hermo, kun koira sählää, kiskoo remmissä ja haukkuu tai murisee. Ja emäntää nolottaa… Eipä tässä siis auta kuin jatkaa harjoituksia. Olisko sulla mitään hyviä vinkkejä antaa?

  3. osmo sanoo:

    Kiitos onnitteluista! 🙂 Meillä ohituksissa normilenkeillä se hankalampi kaveri on Osmo, paitsi toko/tottiskentällä, kun se tietää olevansa töissä. Monen monituista kertaa on meikäläistäkin hävettänyt hölmösti käyttäytyvät koirani… Paljon apua on ollut siitä, kun olen huonojen ohitusten jälkeen niellyt häpeäni ja huikannut ohitetun koirakon perään, että ”otetaanko uudestaan, tää meni nyt niin surkeasti” ja ollaan joskus useitakin kertoja treenattu ihan tuntemattomien koirakoiden kanssa – aina niin monta kertaa, että kelpuutan käytöksen ja pääsen palkkaamaan. Koira ei saisi jäädä siihen uskoon, että rähjäämällä ja elämöimällä pääsee toisesta nopeimmin eroon, vaan päin vastoin: Jos hölmöilee, otetaan uusiksi. Tähän mennessä kaikki vastaantulijat ovat olleet yhteistyöhaluisia ja olen saanut huikata kiitoksen perään. Tsemppiä ja hermoja teille!

  4. Saara ja Tito sanoo:

    Kiitoksia, tuo olikin hyvä vinkki 🙂 Koirani on kyllä sosiaalinen ja irti ollessaan tulee lähestulkoon kaikkien koirien kanssa hyvin juttuun. Remmin päässä tilanne onkin sitten jo toinen…

    Mikähän siinä muuten on, että myös ihmisten ohittaminen on hankalaa? Koirani olisi menossa vahtimis”röhkinää” ääntelemällä heidän luo, ja kiskoo remmissä. Silloin tosin saan koiraan paremmin kontaktin kuin koirien ohituksessa. Pyöräilijät, lenkkeilijät ja saunakävelijät eivät ole niitä suosikkeja ohituksessa 😉 Onkohan kyse liian kovasta suojeluvietistä? Johtajuusongelmaa en koe meillä olevan millään lailla.

    Olen yrittänyt hoitaa ohitustilanteet olemalla itse mahdollisimman rento (mikä rehellisyyden nimissä on joskus todella vaikeaa!), ottamalla kontaktia koiraan ja makupalalla ”imuttamalla” seurauttanut sitä. Tuntuu vain, ettei koira kuule yksinkertaisesti mitään, kun näkee toisen koiran. Varsinkin, jos vieras koira on iso ja uhkaavan näköinen.

    Haluaisin pitää ohitustilanteet mahdollsimman rentoina ja positiivisina, mutta viimeksi eilen meinasin ripustaa koiran kuusen latvaan odottamaan emännän rauhoittumista, sen verran nolotti ja ärsytti.

    Jatkamme treenejä. Toivottavasti tästä vielä joskus hyvä tulee 😉

  5. Ilona sanoo:

    ONNEA! Hieno homma, terveisin siskolikka Vipsu emäntineen.

  6. osmo sanoo:

    Kiitos onnitteluista, Vipsu-systeri & Ilona! 😀
    Saara: Tuo ihmisille pöhinä voi liittyä koiran ikään ja vahtimistaipumuksen lisääntymiseen (ainakin Osmiksella vahtiminen on lisääntynyt juuri tuosta iästä alkaen selvästi). Treeniä vaan, eli lenkkeilyä juuri siellä, missä ihmisiä tulee paljon vastaan, cesarmilan-fiilis eli rauhallinen itsevarmuus itselle päälle ja mahdollisuuksien mukaan ihmisten kohtaamisia siten, että jäät itse juttelemaan ja koiraan ei kiinnitetä mitään huomiota. Kun koira on täysin rento eikä pälyile yhtään, voivat ihmiset antaa sille jotain herkkua. Mitä vähemmän omistaja alkaa keräillä hihnaa ja ottaa kontaktia ja tehdä muita ”temppuja”, sitä vähemmän koiralla on syytä kuvitella, että ohituksessa on nyt jotain jännittävää. Tsemppiä tuohonkin kohtaan. Snautseriuros ei ole aina ihan helppo nakki! 😉

  7. Saara ja Tito sanoo:

    Kiitoksia taas neuvoista :)! Yritän kovasti olla itse aina rauhallinen ja ihan kuin mitään ei tapahtuisi, mutta ilmeisesti huonolla menestyksellä, koska koira ei todellakaan ole rauhallinen :/ Juuri eilen juttelin aiheesta naapurin kanssa, ja sovittiin, että mennään Titon ja heidän bordercollien kanssa remmilenkille treenaamaan. Ei tässä auta kuin katsoa itseään taas peiliin ja pitkään. Ei ihme, jos Tito hölmöilee kadulla, kun suurimmaksi osaksi lenkkeilee metsässä ja pururadoilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: