Hieno viikko

Pikkuparta ja isoparta alias Tosikko ja Törppö

Viikko on ollut mainio, niin sään, kuin treenienkin suhteen. Alkuviikosta lenkkeiltiin paljon, mutta treenattiin ehkä tavallista vähemmän; lähinnä normitilanteita eli koirien ohituksia ulkoilureiteillä ja jalkakäytävällä (ilahduttavan helppoa), luoksetuloja ja pysäytyksiä metsässä ja siinä sivussa jokunen esine-etsintä.

Tulvaniityllä punkkeja keräilemässä

Torstaina päästiin sitten treenaamaan. Ohjelmassa oli hakua Kattilajärventien maastossa. Osmo etsi yhden kokonaan pressulla peitetyn figun, yhden umpipiilon (roskis) ja yhden avopiilon. Poitsulla oli hurja vauhti päällä ja sen työskentely muistutti ennemmin erityisen sähäköitä pk-pistoja, kuin energiatehokasta partiointia. Viimeksi mainittua pitää tosissaan alkaa harjoitella tosietsintöjä silmällä pitäen, sillä täysillä juokseminen väsyttää koiran nopeasti, jolloin myös keskittyminen herpaantuu ja motivaatio laskee. No, eipä Osmolla montaa minuuttia kestänytkään, kun kaikki figut oli jo haukuttu esiin.

Kaverukset vaihteeksi mökkimaastoissa

Virvelin kanssa kokeilin ensimmäistä kertaa partiointia, enkä siis lähettänytkään sitä pistoille. Eipä erilainen etsintätyyli tuottanut päänvaivaa Virkulle, joka lähti into pikalla ja todella vauhdikkaasti liikkeelle heti, kun annoin luvan. Maahanmeno maalimiehen luona on sillä vahvasti selkärangassa, enkä ala koiraa ”väkisin” nostaa istumaan/seisomaan, vaikka haukkuminen maassa onkin melko raskasta. Haukku irtosi hienosti myös umpipiilolla. Palkkaustilanteissa Virveli on miellyttävästi aikuistunut eikä ohjaajan tarvitse enää juosta ”pelastamaan” maalihenkilöitä yli-innokkaan riisenin syleilystä. Kun purkki on syöty tyhjäksi, otan koiran käskyllä luokseni, tai mikäli kyseessä on viimeinen piilo, Vire saa figulta vielä vinkupallon loppupalkakseen. Kyllä tuon kanssa kohta voi pelastushakukokeeseen lähteä! Ja miksei pk-puolellekin, kunhan treenataan tyhjät pistot ja etenkin niiltä takaisin tuleminen kuntoon (ynnä tottis ja esineet ynnä muu asiaankuuluva) 😉

Vesi oli kylmää, mutta sinnehän oli päästävä!

Perjantaina lenkkeiltiin upeassa kevätsäässä Porkkalassa, minkä jälkeen koirat jäivät mökille isännän kanssa ja itse suuntasin maalihenkilöksi pelastushaun taidontarkistus- kokeeseen. Aamukahden aikoihin pääsin takaisin ja nukkumaan. Lauantaina taas lenkkeiltiin kunnolla ja heittipä Virveli jopa talviturkkinsa hyiseen mereen… Sain nyppimisurakan kummankin piskin kohdalla hyvään alkuun, joskaan en läheskään valmiiksi. Todennäköisesti loput ainakin Virkun karvoista lähtevätkin koneella myöhemmin keväällä.

Illalla tallasin vielä koirille jäljet, kovan tuulen vuoksi suhteellisen helpot ja lyhyet. Alustanvaihdoksia ja kulmia kumpaankin suuntaan mahtui kuitenkin molempien jäljelle ja komeasti kaikki kepit tulivat nostetuiksi! 😀 Janaharjoituksia pitäisi tosissaan alkaa tehdä, kun muut osaset alkavat olla noinkin hyvällä mallilla. Yhden pätkän jälkeä Virkku eteni sekundäärijäljellä (en ollut merkannut jälkeä, joten luulin sen menevän primäärillä), mutta nosti yllättäen nokkansa, juoksi n. 6 metriä sivuun, nuuskutti hetken maata – ja näytti kolmannen kepin. Kelvollinen keppimotivaatio siis!

Treenin jälkeen lenkkeiltiin ja läträttiin

Tänään sunnuntaina päästiin vihdoin rauniotreeneihin, joissa kummankin koiran treeni onnistui erinomaisesti. Virvelille myös ammuttiin, sekä paikallamakuussa, että siirtyessämme radalle ”yhdessä” -käskyllä eli löyhällä seuraamisella. Pää kääntyi molemmilla pamauksilla, mutta keskittymiskyky säilyi muuten eikä mitään säikähdyshypähdyksiä pystyyn tai sivuun nähty. Hyvä näin. Nenä pelasi, korvatkin olivat mukana (hallinta suuresta innosta huolimatta ok) ja ilmaisut hyvät. Piiloista ensimmäiseen Virkku meni itse sisälle, vaikka senkin oli tarkoitus olla umpinainen.

Vasemmalta Virveli, Osmo, Pipsa. Ressu oli taas kuvaajaa nopeampi.

Riisenihän aukaisi putkensuussa olevan luukun ihan itse ja tunkeutui makoilemaan figun kanssa pieneen betoniputkeen, ennen kuin aloitti haukun… Onneksi meno figun luona ei tosiaan ole enää sitä samaa hullua hyppimistä, kuin vielä vuosi sitten!

Tällainen patsas löytyi Porkkalasta! Lakitetaankohan tämäkin vappuna?

Treenien jälkeen kävimme kouluttajakollegani Tiinan ja neljän partanaaman kanssa lenkillä ja yksi keskikokoinen ja kolme suurta snautseria todistivat polveutuvansa suo- ja turvekoirista: Voi, sitä ojissa ja lätäköissä läträämisen autuutta ja märän koiran tuoksua autossa!

2 Responses to Hieno viikko

  1. Jaana Joona sanoo:

    Kuullostaa hyvältä nuo teidän saavutukset, niillä mennään kohti koekautta ! Hyvä Tuuli !

    • osmo sanoo:

      Hmm… Kiitos, Jaana! Todellakin mennään kohti koekautta – ainakin jonkun vuoden koekautta. 😉 Mutta kyllä olen tosi tyytyväinen tuohon Törppöönkin, Osmo nyt on vanha konkari ja jäljestää varmasti kuin veturi, joten siinä ei ole mitään uutta eikä ihmeellistä.

      Virveli lähettää kasvikselle ja laumalle märät pusut!
      Tuuli & elukat

      P.S. Toista juoksua edelleen odotellaan, jalkaa nostetaan lenkeillä koko ajan ja Osmolle ollaan niin tyrkyllä niin tyrkyllä ihan jatkuvasti…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: