Tunnekehiä, tottista + trimmausta

Pörriäiset. Tässä parrat ja tassukarvat oli kyllä jo lyhennetty kurakelien vuoksi.

Tänään siirrettiin kelloja kesää kohti ja koirien kuontalotkin on siistitty keväisempään malliin. Ennen yllätyslumen satamista ehdimme jäljestää pari erittäin epäonnistunutta settiä. Jotakuinkin näin se meni: Ohjaajan tunnetila TÄYSIN väärä > koira ryhtyy epävarmaksi söhlääjäksi > ohjaajan tunnetila muuttuu entistä aggressiivisemmaksi > koira yrittää eli söhlää yhä enemmän > jne.

Osmariini pajunkissojen keskellä

Tuon treenin tärkein opetus oli se, että joskus on parempi olla treenaamatta. Seuraavaksi aiomme pellolle ruokajäljelle, joka kaikessa selkeydessään toivon mukaan lisää keskittymistä ja rauhoittaa sekä koiran, että emännän menoa.

Karvainen, kurainen ja kauheen onnellinen 😀

Tottiskentällekin on jo ehditty ja siellä meininki oli kertakaikkisen hyvä! Onneksi edellämainitun negatiivisen kierteen lisäksi on olemassa positiivinen kierre: Ohjaajalla hyvä ja varma fiilis > koiralla oikea mielentila > ohjaaja pääsee palkkaamaan vilpittömästi koko sydämestään iloiten > koiran hyvä mielentila vahvistuu ja se tekee entistäkin paremmin > jne. Estenoudot olivat heti ensi yrittämällä priimat ja eteenmenon suuntakin löytyi ilman lelun näyttämistä etukäteen. JES!

Osmon aarre

Osmo treenasi ohjattua noutoa ja merkin kautta ruutuun lähetystä, hyvällä moodilla sekin. Lisäksi kumpikin koira pääsi viikko sitten viikonloppuna leikkimään henkilöetsintää kotipihalla, kun kummityttömme Stella oli kylässä ja halusi kouluttaa kaikkia mahdollisia lajeja. Koska likka halusi ohjata koiraa, oli emännän tehtävä ryömiä ohjeiden mukaan milloin koirankoppiin, milloin kuusen alle… Kyllä oli HAUSKAA, ihan kaikilla osapuolilla! 😀

Tyypit siisteinä

Kevätmuotia kotipihalla

Jälkikausi avattu!

Me löydettiin kakkaa! Me syötiin kaikki!

Kävimme pitkästä aikaa mökkeilemässä ja sinkoilemassa Porkkalan hajujen perässä. Yksi pieni karkureissukin koettiin. Palaajien parroista päätellen jonkun kivan kakkakasan luona oli käyty herkuttelemassa… Voihan kevät ja lumen alta paljastuvat mahtavat tuoksut!

Jälkimaastot auki! Tarkkasilmäiset voivat bongata janamerkinkin!

Maastot olivat tosiaan jo niin sulina, että pääsimme starttaamaan jälkikauden. Lisähaastetta ekoihin treeneihin toivat kova tuuli (15 m/s) sekä tuoreet hirven- ja peuranpapanat.

Kauden ekat nuuskuttelureitit

Virvelin kauden ensimmäinen jälki (7.3.) alkoi todella lupaavasti tarkalla ja rauhallisella työskentelyllä ja varmoilla keppi-ilmaisuilla. Siitäkös into ja itsevarmuus kasvoivat niin että vauhti lisääntyi eikä ohjaajakaan malttanut jarrutella tarpeeksi. 4. kepin kohdalla oli pientä haeskelua myös kulmissa ja siitä mentiinkin varmaan tyystin ohi. 5. keppiin Vire reagoi mutta tajusin tämän vasta jälkiviisaana tarkistelukierroksella.

Oikein tai väärin, palasimme siis toista reittiä suurin piirtein niille main, jonne muistelin keppejä jääneen ja hetken vapaamuotoisen etsiskelyn jälkeen Vire bongasikin kepit.

Ei niin siistinä mutta sitäkin innokkaampana… Virveli ❤

Mökillä nukutaan aina makeasti. Raitis ilma ja nenähommat väsyttää.

Osmo ajoi kolmen kepin minijäljen tarkkaakin tarkemmin, korjaili jopa pienen kannon kohdalla, että eipäs sittenkään tolta puolelta vaan tältä. 😉  Samoin aivan minimaaliset ”laatikot” jätkä ajoi niin tarkasti ja tosissaan kuin vain mahdollista. Hassu pikku tosikko. No, seuraavana päivänä Osmo käväisikin erinomaisen jäljestämisen välissä myös hirvenkakkaa syömässä, sen haju kun tuli niin sopivasti sivutuulen mukana nenään… Kuten tokokisoissa, Osmo OSAA erinomaisesti ja tekee todella siistiä ja tarkkaa työtä, mutta vain jos sitä itseä sattuu homma kiinnostamaan. Kumpikin käyttöesine tuli sentään korrektisti ilmaistua. 😉

Virvelin toinen jälki 8.3. oli pidempi ja haastavampi kuin ensimmäinen ja tuulikin oli yltynyt miltei myrskyksi. Juuri kovan tuulen vuoksi päätinkin pitää vauhdin tosi maltillisena ja vaatia siten edellispäivää tarkempaa työskentelyä koiralta. Ja kuinka ollakaan, Vire nuuskutteli huippuhienon jäljen ja löysi kaikki kepit.

Naistenpäivän jälki, keppisaalis 6/6! 😀

Vain viimeisessä piikissä likka eksyi joksikin aikaa jäljeltä ja haki suuntaa tavallista laajemmalta alueelta. Tässä saattoi häiritä 5. kepin haju, joka tuli koiran nenään tuulen mukana turhan aikaisin ja houkutti sen pois varsinaiselta jäljeltä (?). Ainakin löytäessään viimein jäljen ja pian sen jälkeen 5. kepin, Vire selvästi ”huokaisi helpotuksesta” ja oli tavallistakin tyytyväisemmän oloinen ottaessaan kepukan suuhunsa.

Muuten ollaan elelty normaaliin malliin, toisin sanoen kuivailtu kuratassuja kolmesti päivässä ja siitä huolimatta lakaistu hiekkaa lattioilta vähän väliä. Taitaa tosiaan olla KEVÄT! 😀

8.3. meri auki