Vire 1 vuotta

Touko 11, 2011

Kakku odottaa...

Eilen tehtiin tämän vuoden lämpöennätykset Espoossa: 26 astetta eli hellelukemat! Eilen oli myös Viren ensimmäiset synttärit kotona. Synttäreitä juhlittiin lenkkeilemällä ja ottamalla mutakylpyjä sekä illalla jälkitreeneissä. Treeneistä palasimme vasta iltamyöhällä, jolloin virallisten synttärikuvien ottamisesta ei enää tullut mitään. Kakku tietysti askarreltiin cesar-pateesta, kermaviilistä ja lihapullan paloista. Ja kuten asiaan kuuluu, kakun päällä komeili yksi nakki! Osmo sai jämät, onhan sillä tänään nimipäivä.

...ja katoaa nopeasti päivänsankarin kitaan.

Osmon täyttäessä vuoden kirjoitin blogiin ”vuoden tilinpäätöksen”. Tässä vastaava yhteenveto pikkusysteristä.

Vire (alias Virveli alias Virkku alias Törppö): VUODEN TILINPÄÄTÖS

Emäntä ihastui Virveliin heti ensisilmäyksellä. Keltainen pentu oli aktiivinen, taistelutahtoinen ja rohkea. Se oli kymmenestä pennusta myös ensimmäinen, jonka otin syliini. Vaikka olin varauslistalla vasta viidentenä, sain kuin sainkin ”Hervannan” eli sen karmean purijan ja suunsoittajan omakseni. Kohtalo tai kohtalon ivaa varmaan…

Keltainen pentu luovutuspäivänään.

Vire kotiutui helposti eikä ikävöinyt emoa ainakaan ääneen. Sen sijaan yksin jääminen Osmon ja mamman lähtiessä lenkille oli suuri vääryys. Tällaisessa tilanteessa sattui myös Viren tähänastisen elämän vaarallisin seikkailu. Vire 10 viikkoa nukkui sikeästi mielestäni hyvin aidatulla pihalla lähtiessäni lenkille. Palatessani piha oli kuitenkin tyhjä. Pentu oli karannut jostain pienestä kolosta ja lähtenyt etsimään laumaansa.

Isoveljen kanssa Kirkkonummella.

Lopulta Houdini löytyi nopeasti ja läheltä. Autollaan melkein sen päälle ajanut nainen oli ottanut hortoilijan mukaansa ja vienyt kotiinsa. Hän oli jo viemässä ilmoituksia lähiseudun tolppiin, kun hän näki etsintään osallistuneen naapurini pojan ja kysyi, etsiikö tämä mustaa koiranpentua… Hain Viren kotiin ja vein myöhemmin naiselle kortin ja kuohuviinipullon kiitokseksi esimerkillisestä toiminnasta. Ihan heti en kehdannut selkkauksesta kirjoittaa edes blogiin. Olinhan itse jättänyt pennun pihaan, enkä sisälle pentuportin taakse.

Vilvoittelua Kaunissaaressa

Virveli oppi vähitellen olemaan hiljaa porttinsa takana. Se oppi myös etsimään ihmisiä nenällään, seuraamaan mamman vasemmalla puolella ja odottamaan ruokailulupaa. Kaikki muu olikin sitten hieman mutkikkaampaa ja on usein edelleen.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen Törppöön, jolla on aina intoa tehdä töitä ja ihmeen hyvä keskittymiskykykin.

Mutakylpy kaunistaa?

Maastossa ensimmäiset ilmaisuhaukut on jo kuultu ja tottiksessa kokeiltu jopa paikallamakuuta häiriön alla. Ehkä paras juttu on se, että ihmisten pureminen on miltei kokonaan loppunut. Vire hamuilee taskuja tai käsiä hellästi hampaillaan enää silloin, kun se on todella innostunut, kuten jonkun tullessa kotiin.

Virveli on pysynyt terveenä eikä ylimääräisiä eläinlääkärikeikkoja ole rokotusten jälkeen tarvinnut tehdä. Ruoka maittaa sille aina ja kaikkialla, mutta parasta palkkaa treeneissä on taisteleminen tuherosta tai patukasta. 😉

Olohuoneen joulusiivous Viren tyyliin

Vire on myös innokas ja taitava uimari sekä kova tyttö tuunaamaan kodin irtaimistoa, mikäli mamman työpäivät venyvät liian pitkiksi. Se on muotoillut uusiksi mm. toimistotuolin, Osmon kisakirjat, useita cd-levyjä, lukemattomia alusvaatteita sekä kitarakotelon. Mitäs halusin aktiivisen työkoiran. Yhtään en siis kadu riisenihankintaa, vaikka välillä onkin väsyttänyt ja ärsyttänyt.

Lällällää! Mulla onkin synttärit!

Kiitokset kasvattaja Jaanalle ja Sara-emolle mainiosta tyypistä ja kaikille treenikavereille avusta ja vertaistuesta. Ja ONNEA VIRVELILLE!


Vapauden hurma

Touko 8, 2011

Tämä ja viime viikonloppu on jälleen nautittu keväisestä luonnosta ja laajoista lenkkimaastoista mökillä. Kosteiden niittyjen ainut huono puoli on punkit, joita molemmista koirista on nypitty pois oikein urakalla. Eilen sain viimein aikaiseksi laittaa torjunta-aineet turkkeihin. Tuntui hassulta, että n. 18 kilon painoiseen Osmoon ja n. 32 kilon painoiseen Virveliin meni sama määrä ainetta (yli 15-kiloisille koirille 2 pipetillistä). Innokkaan ojissa luttaamisen vuoksi uusin käsittelyn vielä tänä iltana kotona.

Porkkalan metsissä vihertää jo!

Arkiviikoilla on käyty treenaamassa muutama kerta sekä tottiksia, että hakua. Kaupunkitreeni oman bh-ryhmäni kanssa oli oikein passeli Virvelille. Vaikeinta bh-kokeen kaupunkiosuudessa tulee todennäköisesti olemaan ihmisjoukkio, joka puhuttelee koirakkoa. Vire uskoo vakaasti, että kaikki ihmiset, jotka osoittavat vähäistäkään mielenkiintoa sitä tai sen taluttajaa kohtaan, haluavat saada iloisen (lue: holtittoman villin) riisenin syliinsä… Käskyn alla koira onneksi malttaa myös istua paikallaan, mutta kohtaamisia pitää selvästi treenata enemmän. Koirien ohitukset ja yksin odottaminen sujuivat sen sijaan hienosti. Viimeksi vastaavissa treeneissä Vire oli n. 4kk ikäinen ja piti kauhean haukkukonsertin, kun mami lähti pois sen näkyvistä. Silloin pennun metelistä yllättyneenä sain todeta, että yksin on ihan eri asia, kuin isoveljen kanssa. Osmon vieressä odottelu on nimittäin alusta asti sujunut hienosti.

Hakutreeneissä on tehty haamuja eli maalihenkilöt ovat näyttäytyneet Virelle ja menneet sitten piiloon. Koira putoaa upeasti maihin heti, kun se on löytänyt ihmisen. Itsekseni olen ottanut myös ilmaisuhaukun alkeita. Ne ovat sujuneet ennenkin silloin, kun Osmo on ollut mukana näyttämässä esimerkkiä. Ilman Osmoa Vire ei aluksi meinannut millään haukahtaa, mutta pienellä houkuttelulla sain sen oivaltamaan, mitä odotin. Nyt haukku irtoaa ainakin minun tai Peten ollessa piilossa. Varsinaisissa treeneissä keskitymme edelleen etsimiseen, eli palkka tulee heti, kun koira on löytänyt ihmisen ja mennyt maahan.

Osmo on edelleen todella varma suorittaja. Sillä on aina motivaatiota etsiä ihmisiä ja pistoilla nenä pysyy auki huimasta vauhdista huolimatta. Viimeksi koira oli niin nopea, että viimeinen kolmesta maalihenkilöstä yllättyi suuresti ymmärtäessään, että muut henkilöt oli jo löydetty. Komeat ilmaisuhaukut kahdella edellisellä piilolla eivät siis olleet kuuluneet alueen laitimmaiseen kulmaan, jossa tämä kolmas treenikaveri piileskeli. Raunioilla olisi kiva käydä, mutta toistaiseksi emme ole ehtineet mukaan vapaavuoroille. Tottiksia Osmo on tehnyt turhan vähän. Jotain pientä se saa tietysti aina tehdä, kun olen kouluttamassa ryhmääni, mutta tokoliikkeitä pitäisi alkaa taas muistutella sen mieleen. Etenkin ruutu, tunnistusnouto ja kaukokäskyt kaipaisivat treenaamista.

Äitienpäiväterveiset valkovuokkojen keskeltä

Lopuksi Osmo lähettää äitienpäiväonnittelut Kessulle Lippajärvelle, Vire Saralle Siuroon ja emäntä sekä Pete-kepo omille emoilleen Helsinkiin ja Espooseen. Ihan kelpo tyyppejä ovat kaikki nämä äidit saaneet aikaiseksi! 😉