Löhöilyä ja lenkkeilyä

joulukuu 28, 2012
Aattoillan vilinää ja vilskettä

Aattoillan vilinää ja vilskettä

aattona 006

Keijut ja koirat saatiin pysähtymään hetkeksi samaan kuvaan.

Joulunpyhät vietettiin herkutellen ja sukulaisia tavaten. Aattona syötiin jouluateria Peten vanhemmilla ja illalla käytiin vielä minun vanhempieni luona tapaamassa sukua. Hauskinta oli seurata siskontyttöjen jouluiloa. Sen verran myöhään pääsimme paikalle, että illan odotetuin vieras oli jo ehtinyt lähteä jatkamaan matkaansa. Joulupukkia ei siis päästykään haukkumaan.

Dino oli kirjoittanut kortit ihan itse 😉 ja paketoinut ”serkuilleen” tosi hyvät – ja makuuhuoneemme sisustukseen mainiosti istuvat pedit, jotka kumpikin on jo testannut ja hyväksi havainnut. Koska Osmo on paketeistaan todella omistushaluinen ja saattaa rähistä myös Dino-serkun paketit itselleen, koirat saivat avata pakettinsa vasta kotona.

Vinkuva pehmomäyris ei enää vingu, mutta kelpaa vielä hyvin retuutettavaksi.

Vinkuva pehmomäyris ei enää vingu, mutta kelpaa vielä hyvin retuutettavaksi.

Vire sai säästöpakkauksen vinkuvia tennispalloja, joista yhdellä se sai joulun kunniaksi leikkiä sisälläkin. Loput säästetään treenien loppupalkaksi. Osmon paketista paljastui uusi pehmolelu, koska ”Pikku-Pete” eli ikivanha, päätön ja täytteetön nallenraato alkaa vedellä viimeisiään. Tietysti lelut ovat käytännössä koirien yhteisiä, eli pumpulit pursuilevat ulos uusistakin leluista jo yhden leikkihetken jälkeen. Alla pimeä videopätkä hauvoista pakettiensa kimpussa. Virvelin saadessa omansa auki Osmo lähtee tietysti kärppänä paikalle katsomaan, saiko systeri hauskemman lelun, kuin se itse…

Pakkaslenkillä Porkkalassa

Pakkaslenkillä Porkkalassa

Tapaninpäivänä nautiskeltiin upeasta pakkassäästä mökillä Minnan ja Dinon kanssa. Onneksi ehdimme nauttia auringosta ja narskuvasta pakkaslumesta tuolloin, koska seuraavana päivänä

Vire tähystää kohti peurapeltoja.

Vire tähystää kohti peurapeltoja.

liukasteltiinkin taas loskan ja sulavan jään keskellä. Tänä iltana on luvassa taas pientä aivojumppaakin, kun menemme sisähallille tottistelemaan – viimeistä kertaa tänä vuonna.


Hauskaa joulua!

joulukuu 24, 2012
Joulukoti järjestyksessä!

Joulukoti järjestyksessä!

Koti on puhdas ja siisti, koirat ovat ulkoilleet kunnolla, kynttilät loistavat ja lomaa on vielä kaksi viikkoa. Enempää en saattaisi toivoa! 😀

Vauhtia Porkkalassa

Vauhtia Porkkalassa

Eilen siivoilun lomassa ulkoiltiin mökillä ja kotimetsän ”peuralenkillä”. Perjantaina, vuoden pimeimmän päivän ja mamman ekan lomapäivän kunniaksi, käytiin paitsi umpihankikuntoilemassa, myös tottishallilla. Vire teki hommia hyvässä vireessä. Se sai kaipaamaansa treeniä myös paikallamakuuseen toisen koiran (pikkuinen Impi-australianterrieri) vieressä. Toinen kierros paikallamakuuta treenattiin siten, että Impi teki luoksetulon Viren vierestä. Ekalla kerralla Vire ponkaisi skarppina ylös heti Miian käskyn kuullessaan (EI näin siis!) ja lähti tulemaan minua kohti, mutta varmistushihna katkaisi matkanteon ja pääsin puuttumaan maasta nousemiseen nopeasti. Tokalla kerralla Vire muistikin tehtävänsä ja vavahti vain hieman Miian kutsusta, mutta jäi varmasti makaamaan paikalleen. Siitä likka sai tietysti hyvää palautetta ja palkkaherkkuja etutassujensa väliin.

Osmo pysähtyy aina poseeraamaan, siksi sen kuvat näyttävät aina samoilta! ;)

Osmo pysähtyy aina poseeraamaan, siksi sen kuvat näyttävät aina samoilta! 😉

Osmon kanssa tein tunnaria (joka kerta uudella ”omalla” palikalla) ja ekaa kertaa lukuun ottamatta homma toimi ihan mukavasti. Ekalla kerralla Osmo maistoi ensin väärää palikkaa, mutta vaihtoi omatoimisesti oikeaan. Lisäksi treenattiin ruutua, siinäkin eka kerta oli huonoin, kun käskyjä tarvittiin vaikka kuinka monta ennen ruudun löytymistä. Toistot menivät heti paremmin, myös eri

Ulkoilun jälkeen kuunnellaan radiosta joulumusiikkia.

Ulkoilun jälkeen kuunnellaan radiosta joulumusiikkia.

suunnista. Kokeessa ruudusta ja tunnarista on vain ja ainoastaan se eka yritys, joten varmuutta molempiin kaivataan vielä paljon. Metallinouto oli hieno ja vauhdikas, seuraamiset oikein innokkaita ja siistejä. Varsin hyvä treeni siis, etenkin monen huonosti nukutun yön ja normi koulujenloppustressin päätteeksi!

Nyt keskitymme lomailemiseen oman lauman voimin ja pyhien jälkeen mahdollisesti muutamiin kyläilyreissuihinkin. Jouluaterialle menemme koirien ”stadin mummolaan” eli Peten vanhemmille ja illalla saatamme piipahtaa myös sukulaisia ja pikkuväkeä tervehtimässä omassa lapsuudenkodissani. Rauhallista, mutta riemukasta joulua kaikille karvakuonoille kotijoukkoineen!

Tämän vuoden joulukorttikuva syntyi epäonnistuneita valokuvatiedostoja muokkaamalla ja yhdistämällä. Virvelin pulkassa voisi olla vaikka lahjoja! :)

Tämän vuoden joulukorttikuva syntyi epäonnistuneita valokuvatiedostoja muokkaamalla ja yhdistämällä. Virvelin pulkassa voisi olla vaikka lahjoja! 🙂


Joululoman lähestyessä

joulukuu 16, 2012

Koulun joulujuhlat on soiteltu ja lauleltu. Ennen lomaa on vielä viisi työpäivää –  ja miltei 200 arvosanan pähkäileminen. Vaan pitäähän sitä nyt ehtiä blogiakin päivittämään! 😉

Vire moottorina, mamma ratissa ja Siiri & Sanni jarruna.

Vire moottorina, mamma jarruna.

pulkka-ajelulla 008

Hallituinta meno oli näin: ”Yhdessä” -käsky + nakinmurua palkinnoksi.

Hankilenkkejä ollaan saatu tarpoa päivittäin kotikonnuilla. Mökillä Vire pääsi korkkaamaan viime viikonloppuna vetokaudenkin, kun siskontyttöni Siiri ja Sanni tulivat viikonloppuna käymään. Virveli olisi halunnut mennä täysillä ja hallittu kävelyvauhti onnistui lähinnä nakinpalalla imuttamalla.

Lisäksi pulkassa lämmikkeenä ollut lampaantalja oli vetokoiran mielestä todella kiinnostava – Virveli olisi selvästi halunnut retuuttaa taljaa loppupalkakseen. Pitänee siis vielä treenailla vetohommia ennen julkisempia lastenvetoja!

Saimme Osmon kanssa erittäin hyvän etsintä- ja koiranlukutreenin viime maanantaina. Kartturina oli Päivi ja alueet oli suunnitellut Juha. En voinut ensin kuvitellakaan, että ns. minipitkissä olisi aikaa laittaa koirakkoa tyhjälle alueelle, mutta niin vaan lopulta uskalsin luottaa koiraan ja todeta tarkistamamme alueen tyhjäksi. Tämän jälkeen saimme uuden alueen, jolta Osmo heti bongasi hajun.

Osmo ja uudet, viralliset valjaat.

Osmo ja uudet, viralliset valjaat.

Piilo oli erittäin hyvä, mutta enempää en voi kertoa, koska samaa aluetta on tarkoitus käyttää myös hälyryhmän isommissa treeneissä. Kävimme tarkastamassa aluetta vähän kauempaakin, jos vaikka haju olisi vain kerääntynyt kyseiseen notkelmaan, mutta sinnikkäästi koira pyrki kauempaakin aina vaan samaan paikkaan nuuskuttamaan, kurkottelemaan ja haukahtelemaankin. Lopulta annoin koiran työstää hajun vapaana (koska oltiin taajamassa, oli tähän asti työskennelty liinassa), jolloin se sai tehdä työnsä loppuun saakka ja löysi kuin löysikin figun. Tässä tapauksessa Osmon jästipäisyys oli plussaa, sillä nöyrempi koira olisi jo uskonut ohjaajaa ja luopunut hajusta, joka ei ”kelvannut” ohjaajalle ja jolta koira vietiin useamman kerran pois. HYVÄ, OSMIS! 😀

Kulkusten kilinä säestää pelastustörpön rynnistystä etsittävän luo...

Jotakuinkin tämän näköinen Virveli oli tänäänkin treenien jälkeen!

Vire sai tehdä lyhyen etsinnän samassa paikassa. Taajamaetsintää tosi vähän tehnyt Virveli ei olisi luultavasti bongannut vaikeaa piiloa ollenkaan ilman ohjausta kyseiselle alueelle. Se ei myöskään työstänyt piiloa loppuun saakka, vaan ilmaisi vahvan hajun turhan aikaisin. Pitää alkaa treenata taas piiloihin tunkeutumista ja reittien etsimistä, jotta hajujen tarkennus ei unohdu. Raunioilla Vire on tehnyt paljon umpipiiloja, mikä on luultavasti osasyy siihen, että se ei yrittänyt etsiä reittiä maalihenkilön luokse niin sinnikkäästi, kuin olisin toivonut.

Perjantaina ehdimme pitkästä aikaa myös hallivuorollemme tottistelemaan. Vire oli vireessä ja teki todella upealla kontaktilla hommia muista koirista vähät välittämättä. Olen treenaillut sen kanssa nyt tokon avoimen luokan liikkeitä, lähinnä jättävissä liikkeissä palaamista koiran taakse ja vasta sitten viereen, hypyn jälkeen istumista esteen taakse sekä kaukokäskyjen istu-maahan-vaihtoja (ilman, että koira tulee eteenpäin…).

Osmolla intoa oli niin paljon, että sekin meinasi kaukokäskyissä ottaa ekstra-askelia. Naksuttimella merkkasin ne vaihdot, jotka olivat hyviä. Osmo on töissä ollessaan mukavan luotettava enkä jännitä sen kanssa muiden koirien luokse ryntäämistä, kuten Virvelin kanssa vielä tässä vaiheessa. Osmis teki myös luoksetulojen pysäytyksiä. Tunnaripalikat ja ruutumerkit pitää ehdottomasti ottaa ensi viikolla mukaan hallille, ne kun ovat perinteisesti ne liikkeet, joista pisteitä ei kisoissa irtoa. :/

Haukuttuaan Lauran Osmo saa herkkumössöä purkista.

Haukuttuaan Lauran Osmo saa herkkumössöä purkista.

Tänään käytiin lumisissa hakutreeneissä. Vire otti kaikkien maalihenkilöiden hajut hienosti ilmasta kävelytielle ja paineli sitten oikopäätä tarkentamaan ja ilmaisemaan umpihanki- ryteikköön. Hyvässä tuulessa myös Osmo bongasi hajut varmasti ja pomppi figujen luokse hangessa kuin jänöpupu.

Jou! Osmo pukeutui autossa joulunpunaiseen hoppariverkkariin.

Jou! Osmo pukeutui autossa joulunpunaiseen hoppariverkkariin.

Autossa odottelun ajaksi jänöpupu puettiin punaiseen hiphop-verkkariin, joka on alunperin lainattu Mariannelta Virvelin ensitrimmin jälkeiseen nakukauteen. Hassua,

Superhessu ulkoilee. Kuva: Marianne Koivisto

Superhessu ulkoilee. Kuva: Marianne Koivisto

että kyseinen asu on joskus mahtunut Törpönkin päälle!


Rati riti ralla…

joulukuu 2, 2012
Venettä nostamassa - vaikkei kuvasta heti uskoisi!

Venettä nostamassa – vaikkei kuvasta heti uskoisi!

…tuli talvihalla! Tällä hetkellä Espoossa paukkuu -16 pakkanen. Ulkoiltiin päivä mökillä ja nostettiin vene talviteloille. Hyvissä ajoin, kuten aina! 😉 Koirat saivat paahtaa auratuilla metsäteillä ja pehmeän pakkaslumen peittämillä pelloilla sydämensä kyllyydestä. Ne ottivatkin ekasta kunnon talvilenkistä kaiken ilon irti.

Hei kuuraparta!

Hei kuuraparta!

Keskiviikkona nyrjäytin nilkkani pelatessani välituntivalvonnassa lämpimikseni jalkapalloa. Selvästikään tällaisen vanhan kehäraakin ei pitäisi lähteä kilpasille kuudesluokkalaisten poikien kanssa! Seurauksena oli siis nyrjähdys ja tosi kipeä nilkka, mistä seurasi tavallista tiukempi hihnakuri lenkeillä, mistä taas seurasi normaalia selvästi siivommin käyttäytyvät koirat! 🙂

Taika on vain ja ainoastaan se, että ohjaajan pitää OIKEASTI tarkoittaa sitä, mitä koirilta vaatii. Kun vetäminen ja hötkyily ei kertakaikkiaan käynyt päinsä nilkan ja liukkaan kelin vuoksi, tuli kielto ilmeisen paljon uskottavammin, kuin normaalisti, jolloin tuskin huomaan hihnassa vetämistä ja huomautan siitä lähinnä tavan vuoksi. Kyllä nuo elukat huomaavat, milloin on tosi kyseessä.

Tässä vielä pari hupsua pätkää tältä päivältä. Osmo sai kuntoilla ihan oikeasti, kun pellolla lunta oli joissain paikoissa sen naamaan saakka.

Viren kanssa testailin ”eteenmenon” maahanmeno-osuutta ilman varsinaista eteenmenoa. Itse liikkeeseen en viitsi maahanmenoa yhdistää, koska Vire on kova tyttö ennakoimaan ja arvailemaan, mitä milloinkin tapahtuu. Tässä pätkässä vauhtia eikä välimatkaakaan ollut vielä kauheasti, mutta hyvin näytti likka muistavan, mitä ”maahan” tarkoittaa.

Mökiltä Virveli löysi vanhan narupallonsa ja piti sen kanssa omat, pienet terassibileet. Jotka anturanpohjaan tarttunut lumikokkare tosin törkeästi keskeytti.

Kolmen päivän päästä koittaa pitkä itsepäisyysviikonloppu, jolloin luvassa on jälleen metsäilyä Porkkalassa, mutta myös kaupunkiretkeilyä.