<Porkkalan pinkomiskallio
Kyllä sitä välillä heittäytyykin hullunrohkeaksi! Elokuun puolessa välissä meillä on nimittäin tiedossa ensimmäinen oikea jälkikoe. Ilmoittauduin kisaan siitäkin huolimatta, että noudot ovat vielä täysin treenivaiheessa (ne perhanan esteet ovat pikku nausterilleni niin kovin korkeita). Maasto-osuuksista eli jäljestyksestä ja esine-etsinnästä en ole niinkään huolissani; Jos koira toimii yhtä hyvin kuin treeneissä, koulutustunnus eli vähintään 70% maksimipisteistä pitäisi kyllä irrota. Mutta tottis sen tosiaan ratkaisee, kuinka käy!
Tänään suuntaamme (taas!) Kyröskoskelle, jossa harjoittelemme Mariannen kanssa pari päivää. Noutojen ja esteiden lisäksi pitää kokeilla myös ampumista, koska kisoissa tottelevaisuusosuuden aikana ammutaan starttipistoolilla, johon koiran tulisi suhtautua välinpitämättömästi. Kyröskoskelle lähtöön on toinenkin syy. Osmo jää nimittäin lempilikkojensa Pimun ja Hohdon sekä tietysti Mariannen luokse hoitoon siksi aikaa, kun ”isi ja äippä” lähtevät Kroatiaan lauantaina. Toivotaan, että jäpikkä osaa käyttäytyä siivosti viikon reissumme ajan!
Osmo & Vire 