Hyvässä vireessä

Hiekkahepulin jälkeen

Huomenna Vire on ollut minulla viikon. Typy on osoittautunut todella reippaaksi ja taisteluhaluiseksi lapsukaiseksi. Seuraaminen imuttamalla sujuu jo varsin mallikkaasti, samoin perusasennot emännän pysähtyessä. Ihmisten pureminen on jo hieman vähentynyt, kunhan aina on tarjolla jotain muuta, jolla leikkiä ja jota purra.

Leena, Osmo, Vire ja Prima

Muita koiria Vire ei pelkää ensinkään, vaan komentaa tomerasti haukkumalla, mikäli ei ehdi mukaan isompien leikkeihin. Eilen leikkiseurana oli Leenan bordercollie Prima, jonka Osmo tosin omi itselleen.

Osmo ja Prima pitivät hauskaa

Osmo ja Osmon kuoppa

Vietimme myös muutaman päivän Peten kanssa mökillä. Siellä pikkulikka tutustui mereen, tasapainoili kallioilla ja sai hiekkarannalla miltei yhtä hullut juoksuhepulit, kuin Osmokin. Kun koko muu lauma oli uimassa, lähti Virekin kahlaamaan syvemmälle.

Vire ja Viren kuoppa

Kun pohja katosi tassujen alta, pentu ui muutaman vedon tyylipuhdasta koiraa, ennen kuin hämmentyi ja alkoi ensin hieman vajota ja sitten polskia etutassuilla pentumaisen yliampuvasti. Siinä kohtaa mamma riensi apuun ja ohjasi uhkarohkean uimarin rantaan.

Pete aloitti oman kesälomansa asentamalla autooni uuden koiraveräjän. Tähän asti Vire on matkustanut turvallisuusohjeita uhmaten etupenkillä, jossa se on oppinut rentoutumaan ja käy yleensä pitkäkseen heti, kun auto lähtee liikkeelle. Siirto takakonttiin ottikin aluksi penikan luonnon päälle. Ensimmäisen ajovartin verran se huusi täyttä kurkkua, mutta rauhoittui sitten nukkumaan.

Varjossa veneen alla

Autossa odottaminen isoveljen treenien aikana olikin sitten paljon vaikeampi temppu. Vire ei käynytkään nukkumaan, vaan protestoi huutamalla ja haukkumalla niin, että koko metsä raikasi. Vihdoin pentu hiljeni ja ajattelin jo, että se luovutti ja kävi nukkumaan, kun treenikaverini huomautti, että ”tuolta se sun pentu nyt tulee”. Vire tepsutteli tyytyväisenä polkua pitkin kohti treenikamojamme. Se oli mahtunut kiipeämään turvakaiteen aitojen välistä takapenkille ja hypännyt sitten auki olevasta takaovesta maahan. Toimitin kersan takaisin ja suljin takaovet, mutta pian se jo kurkisteli etupenkin avoimesta ikkunasta ja vikisi haluavansa mukaan treenihin. Ennen seuraavia treenejä laitan tiheämmän verkon Viren ja takapenkin väliin.

Osmo hyväksyy tulokkaan jopa lempipaikkaansa tietokonepöydän alle

Rauniotreeneissä meillä oli ”miljöbana” eli ryhmänä suoritettava ketteryys- ja yhteistoimintarata, joka sisältää kiipeilyä, hyppimistä, ryömimistä, erilaisia alustoja sekä koiran kantamista (sekä omistajan, että vieraan ihmisen toimesta). Lykkäsin Viren treenejä seuraamaan tulleelle Juhalle ja olin itse Osmon ohjaajana. Pikkunappula suoritti radan kuin vanha tekijä pelkäämättä yhtään muita koiria tai kummallisia pintoja! Metsässä Vire sai juosta yhden maalihenkilön perässä puun taakse ja syödä osan sapuskastaan siellä. Pelastustreenit on siis aloitettu. 😀

Tänään tapaamme Vipsu-siskoa Iivisniemessä. Lisäksi ohjelmassa on kynsienleikkuuta, yksinoloharjoituksia ja tietysti taistelu- ja tottisleikkejä.

Advertisement