Pitkästä aikaa

Etsintäsuunnitelma mietinnässä, Virveli on sitä mieltä että PÄÄSTÄ JO!

Töissä ja harrastus- rintamalla on pitänyt kiirettä ja blogin päivittäminen on saanut jälleen kerran odottaa. Nyt ehdin päivittää joitakin kuulumisiamme. Lokakuun lopun rauniotreeneissä oli aurinkoinen sää ja sen kunniaksi Laura Luotonen räpsi kuvia meidänkin treenistä.

Tohtori Pete tutkii potilas Saarisen tassua. Haavanhoito ja kääreiden vaihto sujui tässä vaiheessa pojilta jo rutiinilla.

Osmariini pääsi viikko sitten päivittäisestä tassunvoitelu- ja siteenvaihto- pyörityksestä. Haava on pysynyt kiinni ja karvat alkaneet kasvaa siteen kaljuksi hankaamalle alueelle. Yksissä minitreeneissä Osmo pääsi pitkästä aikaa jopa töihin, tosin vain kävelytieltä nenää nostamaan ja sitten pusikkoon haukkumaan. Vaikka kävelytietä köpsöteltiin suorastaan laiskannäköisesti, muuttui koira hetkessä, kun maalihenkilön haju leijaili sen nenään.

Panta pois ennen lähetystä. Taustalla peesari ja kouluttajakollega Tiina.

Vire teki samanlaisen treenin ja bongasi myös hajun hienosti. Maalihenkilön ilmaisussa oli toivomisen varaa, sillä likka pyrki aluksi käpälöimään pressua,

Vire liikkuu raunioilla varmasti ja vauhdilla.

jonka alla Juha lymyili.

Virvelin ilmaisuhaukku pystykaivolla.

Pari viikkoa sitten kävin lauantai-iltana myös Talinhuipun tottiskentällä, kun huomasin sen vapaaksi. Osmo oli aivan tohkeissaan saadessaan pitkästä aikaa (ja silloin vielä tassu siteeseen ja muovipussiin käärittynä) tehdä seuraamisia ja ruutuun lähetyksiä eri suunnista.

Ohjaaja iloitsi ja kiitti koirankouluttajain suojeluspyhimyksiä, kun Vire ei noteerannut ampumisia ollenkaan. 😀

Virvelin kanssa treenattiin estenoutoja täysmittaisilla pk-esteillä. Ensin lämmiteltiin vain hyppimällä ja sitten otettiin varsinaiset noudot. Ekalla kerralla Vire kiersi hyppyesteen takaisin tullessaan eikä saanut siksi palkkaa.

Virveli intoilee, kun piilon kansi avataan…

Toisella kerralla avitin paluuta näyttämällä estettä ja kannustamalla – ja kerrassaan upeastihan Virveli ponkaisi noutokapula suussaan metrisen yli ja palautus- asentoon. Estenoudoissa puuhaa ja keskittymistä on sen verran, että kapulaa ei tarvitse yhtään edes mukeltaa paluumatkalla, mitä tapahtuu edelleen tasamaanoudoissa. Myös A-esteen yli nouto sujui mallikkaasti!

Välillä on ehditty myös möllöttää läjässä telkkaria katsomassa.

Viikko sitten Virveli heräsi yhtenä aamuna yllättäen ontuen etupäätään. Tutkailin tassut, mutta eipä tuo elukka mihinkään paineluihin tai veivailuihin reagoinut millään tavalla. Kuitenkin pari päivää meni siten, että selvästi koira linkkasi etutassuaan.

Muutaman päivän verran asiaa ihmeteltiin ja tassua väänneltiin, kunnes vihdoin yhtenä iltana syyllinen löytyi: Anturoiden väliin oli juuttunut piikki, jonka isäntä sai nypättyä pois. Sen jälkeen ei ole tarvinnut linkutella. Onneksi kyse oli ulkoisesta tekijästä eikä mistään rakenteellisesta pulmasta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: